44 v ja raskaana

Varmaan kasvatukseen on nyt enemmän tietoja ja taitoa kun kaks on jo isoja. Ja elämänkokemustakin.

Mutta itse pelkäisin esim sairastumista. Sairastua voi vakavasti vaikka 25 vuotiaana, joo. Mutta riskit kasvaa koko ajan kun ikää tulee. Moni tuntemani mies teki "äkkikuolemat" sydänperäisesti nyt 52-56 ikävuoden välillä. Sitten voi tulla vaikka mitä muutakin. Olet 65v kun lapsi on 20v. Oletko eläkeikäisenä enää edes elossa ja missä kunnossa?

Lapsen kasvatus siis varmaan menisi jo helpommin ja paremmin muttakun katson nyt jo 55-57v vanhempiani niin eivät he jaksaisi mitenkään 10-12v lasta. Sairautta ja polvileikkauksia ja työ verottaa jo ihan hirveästi.

Joku historian henkilö joskus neuvoi jälkikasvuaan, että jos sinulla on kaksi tietä valittavana ja epäroit, valitse se joka tuntuu vaikeammalta. Äkkiä ajatellen aivan älytön neuvo eikä sovellettavissa kaikkiin tilanteisiin todellakaan, mutta joku vissi viisaus siinä on.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kasvatukseen on nyt enemmän tietoja ja taitoa kun kaks on jo isoja. Ja elämänkokemustakin.

Mutta itse pelkäisin esim sairastumista. Sairastua voi vakavasti vaikka 25 vuotiaana, joo. Mutta riskit kasvaa koko ajan kun ikää tulee. Moni tuntemani mies teki "äkkikuolemat" sydänperäisesti nyt 52-56 ikävuoden välillä. Sitten voi tulla vaikka mitä muutakin. Olet 65v kun lapsi on 20v. Oletko eläkeikäisenä enää edes elossa ja missä kunnossa?

Lapsen kasvatus siis varmaan menisi jo helpommin ja paremmin muttakun katson nyt jo 55-57v vanhempiani niin eivät he jaksaisi mitenkään 10-12v lasta. Sairautta ja polvileikkauksia ja työ verottaa jo ihan hirveästi.

Kommenttini saattaa toki olla värittynyt siitä että työskentelen vanhustenhoidon puolella ja meillä on paljon 70v muistisairaita, nuorin kaiketi 68v tällä hetkellä. Ja muutama eläkeikää lähestyvä tyyppi töissä, jotka on ainakin jo ihan loppu ja "mummoutuneet" täysin. Joten mulla ei ehkä ole näkemystä kuin sieltä surullisesta ja huonosta päästä.

Kannattaa puntaroida jaksaako kaikki ne yövalvomiset,sairastelut mahdolliset koliikit jne., vai alkaako nauttia vanhempien lasten aikuistumisesta ja siitä "omasta ajasta".Itse olen 43 ja nuorin 17v, en jaksaisi enää pientä vauvaa 24/7 riittää kun lapsenlapsi on yökylässä silloin tällöin karisee ne vauvahaaveet siihen.Nautin elämästä kun tyttökin on ens vuonna 18v, ja olen 3 muksua aikuiseksi saanut ,voin todellakin panostaa omaan elämään muutenkin kuin kanaemona.

Siis en nyt oikein ymmärrä... Viisi vuotta sitten aktiivisesti yrititte lasta, ja nyt et ole varma haluatko, mutta kuitenkaan ehkäisyä ei (oletettavasti) ole käytetty? Jos et halua lasta, käytä ehkäisyä. Jos et käytä ehkäisyä, niin joko tietoisesti tai alitajuntaisesti ehkä haluat lapsen, varsinkin kuin melko hiljattain sitä yrititte. Oma on tietenkin asiasi, mutta sinuna minä kyllä pitäisin sen, varsinkin koska tuossa iässä tämä saattaa hyvinkin olla viimeisiä mahdollisuuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sit tää ainainen ”vain nuoret isovanhemmat jaksaa hoitaa lapsenlapsia”. EI JAKSA.

Mun vanhemmat ja miehen vanhemmat tuli viisikymppisenä isovanhemmiksi. Eivät KERTAAKAAN ole auttaneet, hoitaneet tai edes vierailleet lastenlasten luona. Eivät tikkua ristiin ole jaksaneet lastenlasten osalta laittaa.

Sen sijaan mun oma mummo oli reilu 70 kun esikoiseni synty ja se iso-isovanhempi on ollut ainoa joka vähän pystyi auttamaan - siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Mun omat vanhemmat täysin paskat vanhempina ja isovanhempina.

T. 42v vauvan saanut

Noi viiskymppiset on olleet työelämässä, se seitsemänkymppinen ei.

No mun vanhemmilla on ollut kohta 15v aikaa olla isovanhempia, jäivät eläkkeelle 56v ja 58v iässä. Terveitä ovat ja eläkkeellä ovatcolleet jo vuosia ja SILTI eivät kertaakaan ole hoitaneet, yksilläkään sunttäreillä käyneet tai lapsenlapsiaan halunneet tavata.... tajuutko että kyse on siitä että ei VIITSITÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet liki eläkeikäinen, kun lapsesi täyttää 20.

So? Kai kakskytvuotias on jo sen verran vanha ettei eläkeläisäidin tarvitse vaihtaa vaippoja.

Mieheni vanhemmat ovat ihan vanhimmasta päästä, äiti 45 ja isä 48 kun mieheni syntyi. Aika vaivaisia olivat jo mieheni päästessä yläasteelta. Lapsenlapsistaan ehtivät nähdä ensimmäisen.

Parempi tietysti, että mieheni pitivät, mutta ei tuo lähemmäs 50 v enää mikään ideaali ole, itse ajattelen että on parempi tulla vahingossa raskaaksi 16 v kuin 46 v. 16-vuotiaalla on kuitenkin elämä edessä vaikkei täysin omillaan pärjää alkuun. 46-vuotiaalla ikä vaikuttaa lapsen kasvattamiseen kuitenkin eniten juuri myöhemmin lapsen kasvaessa ja vaatiessa aina vain enemmän. Eihän vauva vaadi kuin rakkautta, lämpöä, ruokaa ja unta - sen voi tarjota teinikin. Mutta kun lapsi on 16 v niin äiti olkoon mieluummin 32 kuin 62.

Aloittajahan on jo raskaana ja hän tekee miten parhaaksi näkee oman lapsensa suhteen. Toivotaan kaikkea hyvää perheelle. Tarkoitin vain tuoda esiin, että pitää oikeasti miettiä millaista se elämä on koko lapsen lapsuuden ja nuoruuden ja omia mahdollisuuksia olla tukéna, ei vain sitä vauvavuotta.

Voi elämän kevät.

Ihme vertailua mutta nyt on kyllä pakko tarttua tähän. Jos ja kun vauva ei vaadi käytännössä kuin rakkautta, lämpöä, ruokaa ja unta, niin sen voi yhtäläisesti tarjota niin 16v kuin 46v.

Sen sijaan 46v voi todennäköisesti tarjota myös erilaista pysyvyyttä lapsen elämään kun mitä todennäköisemmin on koulut käyty ja työpaikka hankittu. Puhumattakaan iän tuomasta elämänviisaudesta. 16-vuotias on lapsi, 46v aikuinen.

Niin mutta 62 on mummo, 32 alle keski-ikäinen.

62-vuotias on vielä työelämässä vuosia. Toisaalta elämänkokemus on aivan toista.

Olisinko halunnut olla mummo 32-vuotiaana? En enkä usko,että 32-vuotias voisi tai pystyisi olemaan kovin osallistuva mummo. Tuossa vaiheessa uraa tehdään kovimmillaan, työkiireet ja mahdollisesti nuoremmat lapset pitävät kiireisenä. Se lapsenlapsi on vain taakka, ei suuri ilo ja silmäterä, kun on omiakin samanikäisiä.

62-vuotias työelämässä vielä vuosia? Ainakin toivon, että ei ole!

Mun eläkeikä on 68v 2kk.

Sinulla on ELÄVÄ pieni ihmisen alku kohdussa. Ihan on jo ihmiseksi tunnistettava. Abortissa lopettaisit hänen elämän. Hän ei saisi ikinä kasvaa niin kuin kaksi muuta lastasi. Eikö se ole aika epäreilua?

Tyhmät ihmiset. Jos TE olette sairaita, raihnaisia, uupuneita 44v iässä niin KAIKKI MUUT EI OLE.

Olen 44 ja odotan neljättä lastani, loistokunnossa, jaksamista riittää.

Ja jos vain saan teen lapsia vielä LISÄÄ. Häh hää, uupukaa te huonokuntoiset raakit, minä jaksan ja teen just niin paljon lapsia kun jaksan.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmät ihmiset. Jos TE olette sairaita, raihnaisia, uupuneita 44v iässä niin KAIKKI MUUT EI OLE.

Olen 44 ja odotan neljättä lastani, loistokunnossa, jaksamista riittää.

Ja jos vain saan teen lapsia vielä LISÄÄ. Häh hää, uupukaa te huonokuntoiset raakit, minä jaksan ja teen just niin paljon lapsia kun jaksan.

Tämä on kyllä viikon omituisin pätemisen aihe :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sit tää ainainen ”vain nuoret isovanhemmat jaksaa hoitaa lapsenlapsia”. EI JAKSA.

Mun vanhemmat ja miehen vanhemmat tuli viisikymppisenä isovanhemmiksi. Eivät KERTAAKAAN ole auttaneet, hoitaneet tai edes vierailleet lastenlasten luona. Eivät tikkua ristiin ole jaksaneet lastenlasten osalta laittaa.

Sen sijaan mun oma mummo oli reilu 70 kun esikoiseni synty ja se iso-isovanhempi on ollut ainoa joka vähän pystyi auttamaan - siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Mun omat vanhemmat täysin paskat vanhempina ja isovanhempina.

T. 42v vauvan saanut

Noi viiskymppiset on olleet työelämässä, se seitsemänkymppinen ei.

No mun vanhemmilla on ollut kohta 15v aikaa olla isovanhempia, jäivät eläkkeelle 56v ja 58v iässä. Terveitä ovat ja eläkkeellä ovatcolleet jo vuosia ja SILTI eivät kertaakaan ole hoitaneet, yksilläkään sunttäreillä käyneet tai lapsenlapsiaan halunneet tavata.... tajuutko että kyse on siitä että ei VIITSITÄ.

Millähän perusteella pääsee eläkkeelle alta 60 v terveenä ja vetreänä?

Lisäksi, mitä mariset, aikuinen nainen, olet itse nyt siis 57? jos ovat noin kamalia ihmisiä niin miksi haluat heidät lapsesi seuraan? tai lastasi hoitamaan? Minäpä olen saanut esikoiseni 20 v eivätkä minun tai mieheni vanhemmat ole ikinä koskaan lapsiamme hoitaneet (tavanneet kyllä, tuo on toki erikoista, ettei edes halua nähdä). Mutta hyvin ollaan osattu hoitaa omat lapsemme, lähtökohta ei koskaan ollut, että jonkun muun pitäisi hoitaa. Jos 42 v on kerran niin rautaisella elämänkokemuksella, ymmärryksellä ja vakaudella varustettu, niin miksi sinun pitää lykätä lapsesi 70+v isoisoäidin tai 50+ vanhempiesi hoitoon? Onhan se kiva jos on apuja, mutta jos ei niin ei ja pitäisi pärjätä.

Olisin itse innoissani, enkä missään nimessä harkitsisi sekuntiakaan muuta kuin lapsen synnyttämistä. Jokainen tietää, että raskaudet ovat erilaisia ja pahoinvointi joskus voimakasta, mutta loppuu kyllä, eikä mitenkään korreloi fyysiseen kuntoon.

Olisin innoissani vielä 10 v tuota vanhempanakin.

Minäkin mietin, että vasta muutama vuosi sitten kävit oikein hoidoissa lapsen saadaksesi. Mikä nyt on kelkan kääntänyt?

Mielestäni lapset pitää kasvattaa perheeseen ja kyllä jotain apua pitää toisille perheenjäsenille antaa vaikka se olisi itselle vähän vaivalloistakin. On siis kohtuullista edellyttää osallistumista kodin töihin kohtuullisessa mielessä. Teini voi joskus hieman lasta hoitaa, jotain viikkorahaa hän ilmeisesti saa joka tapauksessa. Päävastuu tietenkin vanhemmilla.

44 v on nuori ja itsensä voi jatkossa pitää kunnossa psyykkisesti ja fyysisesti huolehtien ensisijaisesti riittävästä unesta, liikunnasta ja oikeasta ravinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sit tää ainainen ”vain nuoret isovanhemmat jaksaa hoitaa lapsenlapsia”. EI JAKSA.

Mun vanhemmat ja miehen vanhemmat tuli viisikymppisenä isovanhemmiksi. Eivät KERTAAKAAN ole auttaneet, hoitaneet tai edes vierailleet lastenlasten luona. Eivät tikkua ristiin ole jaksaneet lastenlasten osalta laittaa.

Sen sijaan mun oma mummo oli reilu 70 kun esikoiseni synty ja se iso-isovanhempi on ollut ainoa joka vähän pystyi auttamaan - siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Mun omat vanhemmat täysin paskat vanhempina ja isovanhempina.

T. 42v vauvan saanut

Noi viiskymppiset on olleet työelämässä, se seitsemänkymppinen ei.

No mun vanhemmilla on ollut kohta 15v aikaa olla isovanhempia, jäivät eläkkeelle 56v ja 58v iässä. Terveitä ovat ja eläkkeellä ovatcolleet jo vuosia ja SILTI eivät kertaakaan ole hoitaneet, yksilläkään sunttäreillä käyneet tai lapsenlapsiaan halunneet tavata.... tajuutko että kyse on siitä että ei VIITSITÄ.

Millähän perusteella pääsee eläkkeelle alta 60 v terveenä ja vetreänä?

Lisäksi, mitä mariset, aikuinen nainen, olet itse nyt siis 57? jos ovat noin kamalia ihmisiä niin miksi haluat heidät lapsesi seuraan? tai lastasi hoitamaan? Minäpä olen saanut esikoiseni 20 v eivätkä minun tai mieheni vanhemmat ole ikinä koskaan lapsiamme hoitaneet (tavanneet kyllä, tuo on toki erikoista, ettei edes halua nähdä). Mutta hyvin ollaan osattu hoitaa omat lapsemme, lähtökohta ei koskaan ollut, että jonkun muun pitäisi hoitaa. Jos 42 v on kerran niin rautaisella elämänkokemuksella, ymmärryksellä ja vakaudella varustettu, niin miksi sinun pitää lykätä lapsesi 70+v isoisoäidin tai 50+ vanhempiesi hoitoon? Onhan se kiva jos on apuja, mutta jos ei niin ei ja pitäisi pärjätä.

Tuki pääsi, kun et tiedä toisen elämäsä mitään. Mulla on ollut lapsia kohta 15 v ajan ja KERTAAKAAN EI OLLA SAATU HOITOAPUA mistään. Se 70v isoisoäiti auttoi meitä neuvomalla, kun olin nuori äiti ja koliikkilapsen kanssa paniikissa.

Ihan itse on lapset hoidettu, haista siis paska, itse kitiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sit tää ainainen ”vain nuoret isovanhemmat jaksaa hoitaa lapsenlapsia”. EI JAKSA.

Mun vanhemmat ja miehen vanhemmat tuli viisikymppisenä isovanhemmiksi. Eivät KERTAAKAAN ole auttaneet, hoitaneet tai edes vierailleet lastenlasten luona. Eivät tikkua ristiin ole jaksaneet lastenlasten osalta laittaa.

Sen sijaan mun oma mummo oli reilu 70 kun esikoiseni synty ja se iso-isovanhempi on ollut ainoa joka vähän pystyi auttamaan - siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Mun omat vanhemmat täysin paskat vanhempina ja isovanhempina.

T. 42v vauvan saanut

Noi viiskymppiset on olleet työelämässä, se seitsemänkymppinen ei.

No mun vanhemmilla on ollut kohta 15v aikaa olla isovanhempia, jäivät eläkkeelle 56v ja 58v iässä. Terveitä ovat ja eläkkeellä ovatcolleet jo vuosia ja SILTI eivät kertaakaan ole hoitaneet, yksilläkään sunttäreillä käyneet tai lapsenlapsiaan halunneet tavata.... tajuutko että kyse on siitä että ei VIITSITÄ.

Millähän perusteella pääsee eläkkeelle alta 60 v terveenä ja vetreänä?

Lisäksi, mitä mariset, aikuinen nainen, olet itse nyt siis 57? jos ovat noin kamalia ihmisiä niin miksi haluat heidät lapsesi seuraan? tai lastasi hoitamaan? Minäpä olen saanut esikoiseni 20 v eivätkä minun tai mieheni vanhemmat ole ikinä koskaan lapsiamme hoitaneet (tavanneet kyllä, tuo on toki erikoista, ettei edes halua nähdä). Mutta hyvin ollaan osattu hoitaa omat lapsemme, lähtökohta ei koskaan ollut, että jonkun muun pitäisi hoitaa. Jos 42 v on kerran niin rautaisella elämänkokemuksella, ymmärryksellä ja vakaudella varustettu, niin miksi sinun pitää lykätä lapsesi 70+v isoisoäidin tai 50+ vanhempiesi hoitoon? Onhan se kiva jos on apuja, mutta jos ei niin ei ja pitäisi pärjätä.

Suurilla ikäluokilla oli käsittämättömiä eläke-etuja. Mun isä pääsi 57v TERVEENÄ valtion virkamiesten erikoiseläkkeelle mikä oli ollut ”paljkinto” tietylle avainhenkilöryhmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sit tää ainainen ”vain nuoret isovanhemmat jaksaa hoitaa lapsenlapsia”. EI JAKSA.

Mun vanhemmat ja miehen vanhemmat tuli viisikymppisenä isovanhemmiksi. Eivät KERTAAKAAN ole auttaneet, hoitaneet tai edes vierailleet lastenlasten luona. Eivät tikkua ristiin ole jaksaneet lastenlasten osalta laittaa.

Sen sijaan mun oma mummo oli reilu 70 kun esikoiseni synty ja se iso-isovanhempi on ollut ainoa joka vähän pystyi auttamaan - siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Mun omat vanhemmat täysin paskat vanhempina ja isovanhempina.

T. 42v vauvan saanut

Noi viiskymppiset on olleet työelämässä, se seitsemänkymppinen ei.

No mun vanhemmilla on ollut kohta 15v aikaa olla isovanhempia, jäivät eläkkeelle 56v ja 58v iässä. Terveitä ovat ja eläkkeellä ovatcolleet jo vuosia ja SILTI eivät kertaakaan ole hoitaneet, yksilläkään sunttäreillä käyneet tai lapsenlapsiaan halunneet tavata.... tajuutko että kyse on siitä että ei VIITSITÄ.

Millähän perusteella pääsee eläkkeelle alta 60 v terveenä ja vetreänä?

Lisäksi, mitä mariset, aikuinen nainen, olet itse nyt siis 57? jos ovat noin kamalia ihmisiä niin miksi haluat heidät lapsesi seuraan? tai lastasi hoitamaan? Minäpä olen saanut esikoiseni 20 v eivätkä minun tai mieheni vanhemmat ole ikinä koskaan lapsiamme hoitaneet (tavanneet kyllä, tuo on toki erikoista, ettei edes halua nähdä). Mutta hyvin ollaan osattu hoitaa omat lapsemme, lähtökohta ei koskaan ollut, että jonkun muun pitäisi hoitaa. Jos 42 v on kerran niin rautaisella elämänkokemuksella, ymmärryksellä ja vakaudella varustettu, niin miksi sinun pitää lykätä lapsesi 70+v isoisoäidin tai 50+ vanhempiesi hoitoon? Onhan se kiva jos on apuja, mutta jos ei niin ei ja pitäisi pärjätä.

Tuki pääsi, kun et tiedä toisen elämäsä mitään. Mulla on ollut lapsia kohta 15 v ajan ja KERTAAKAAN EI OLLA SAATU HOITOAPUA mistään. Se 70v isoisoäiti auttoi meitä neuvomalla, kun olin nuori äiti ja koliikkilapsen kanssa paniikissa.

Ihan itse on lapset hoidettu, haista siis paska, itse kitiset.

Tässä on kirjoittaja vaihtunut välissä, turhaan riehut.

Vierailija kirjoitti:

Asian voit vain itse ratkaista. Abortissa ei ole mitään väärää. Toisaalta olet kuitenkin halunnut kolmannen? Vauva, taapero, leikki-ikäinen muuttaa elämää huomattavasti verrattuna teineihin. Mieti tarkkaan mitä haluat.

KUKA vit-t-u voi sanoa ettei abo-rtissa ole mitään VÄÄ-RÄÄ? mur-h-aaja-pe--rkele olet

Älkää sättikö apta, ap on vain SÄIKÄHTÄNYT. Usein käy näin! Siis että käydään vuosia hoidoissa, toivotaan lasta, odotetaan ja petytään.

Sit kun yllättäen onnistuukin niin tulee hirveä hätä ja outo tunne että en ehkä haluakaan tätä, voiko kaiken peruuttaa. Normaalia epäröintiä.

44v voi itse päättää miten loppuelämä menee, toki sattumaa ei voi ohjailla. Mun oma äiti oli 50v iässä aivan paskassa kunnossa, sairauksia (fibromyalgia) ja apeana muutenkin. Kun pääsi 62v eläkkeelle teki täysellisen elämäntapatemontin. Alkoi kuntoilla, syödä erilailla, mieliala koheni.

Nyt on 69v ka fibromyalgia poissa, juoksee ja hiihtää joka päivä, opiskelee kansanopistossa, reissaa euroopassa interraililla (!), jumppaa ja treenaa ja harrastaa... terve, vahva, hyväkuntoinen ja näyttää PAREMNALTA kuin silloin viisikymppisenä.

Jos ei olisi tehnyt elämänmuutosta, olisi pukannut jo vuosia horsmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sit tää ainainen ”vain nuoret isovanhemmat jaksaa hoitaa lapsenlapsia”. EI JAKSA.

Mun vanhemmat ja miehen vanhemmat tuli viisikymppisenä isovanhemmiksi. Eivät KERTAAKAAN ole auttaneet, hoitaneet tai edes vierailleet lastenlasten luona. Eivät tikkua ristiin ole jaksaneet lastenlasten osalta laittaa.

Sen sijaan mun oma mummo oli reilu 70 kun esikoiseni synty ja se iso-isovanhempi on ollut ainoa joka vähän pystyi auttamaan - siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Mun omat vanhemmat täysin paskat vanhempina ja isovanhempina.

T. 42v vauvan saanut

Noi viiskymppiset on olleet työelämässä, se seitsemänkymppinen ei.

No mun vanhemmilla on ollut kohta 15v aikaa olla isovanhempia, jäivät eläkkeelle 56v ja 58v iässä. Terveitä ovat ja eläkkeellä ovatcolleet jo vuosia ja SILTI eivät kertaakaan ole hoitaneet, yksilläkään sunttäreillä käyneet tai lapsenlapsiaan halunneet tavata.... tajuutko että kyse on siitä että ei VIITSITÄ.

Millähän perusteella pääsee eläkkeelle alta 60 v terveenä ja vetreänä?

Lisäksi, mitä mariset, aikuinen nainen, olet itse nyt siis 57? jos ovat noin kamalia ihmisiä niin miksi haluat heidät lapsesi seuraan? tai lastasi hoitamaan? Minäpä olen saanut esikoiseni 20 v eivätkä minun tai mieheni vanhemmat ole ikinä koskaan lapsiamme hoitaneet (tavanneet kyllä, tuo on toki erikoista, ettei edes halua nähdä). Mutta hyvin ollaan osattu hoitaa omat lapsemme, lähtökohta ei koskaan ollut, että jonkun muun pitäisi hoitaa. Jos 42 v on kerran niin rautaisella elämänkokemuksella, ymmärryksellä ja vakaudella varustettu, niin miksi sinun pitää lykätä lapsesi 70+v isoisoäidin tai 50+ vanhempiesi hoitoon? Onhan se kiva jos on apuja, mutta jos ei niin ei ja pitäisi pärjätä.

Tuki pääsi, kun et tiedä toisen elämäsä mitään. Mulla on ollut lapsia kohta 15 v ajan ja KERTAAKAAN EI OLLA SAATU HOITOAPUA mistään. Se 70v isoisoäiti auttoi meitä neuvomalla, kun olin nuori äiti ja koliikkilapsen kanssa paniikissa.

Ihan itse on lapset hoidettu, haista siis paska, itse kitiset.

Tässä on kirjoittaja vaihtunut välissä, turhaan riehut.

Jep, anteeksi, että sekaannuin keskusteluun. Meni kirjoittajat sekaisin, itsekään en merkinnyt "eri". Hyvä, että lapset on tullut hoidetuksi, kaikkihan on sitten hyvin. 

Minun äitini sai minut 44-vuotiaana. Olin terve lapsi ja hän aivan ihana äiti, mutta sairastui nopeasti etenevään muistisairauteen ollessani 20v. Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin ollut vain huonosta tuurista tai huonoista geeneistä. Olisihan hän voinut sairastua vaikka syöpään kolmikymppisenä, vaikka olisi saanut minut kaksikymppisenä. Sain kuitenkin varttua lapsuuteni ihanan äidin kanssa. On täysin mahdollista, että elät pitkään ja terveenä lapsesi äitinä.

45- vuotiaana sain vauvan. Ottolapsi, joten raskaus jäi pois vaivoineen. Mutta jaksamisessa ei ole ollut ongelmia. Nyt vanhempana on jos mitä kolotusta, mutta eipä isoa murkkuikäistä tarvitse nostella. Töissäkin pitää jaksaa vielä monta vuotta. Jos minä ei mitenkään huippukuntoinen olen jaksanut, niin miten muut samanikäiset ja luultavasti terveemmät eivät jaksaisi.