44 v ja raskaana
Onko kokemuksia 44 vuotiaana lapsen saamisesta? Minulla on kansi lasta 15 ja 11 v ja en tiedä jaksanko enää vauvaa ja kaikkea alusta...
Yritimme pitkään lasta uuden miehen kanssa ivf hoitoja etc kun olin 38-39. Ja nyt sitten yht äkkiä luomuna...
Kommentit (83)
Ei ihme, että syntyvyys on niin matala, kun ihmiset eivät osaa ottaa vastuuta teoistaan alkuunkaan vaan kaikkien muiden pitäisi edesauttaa elämänhallinnan puutetta. Lopettakaa itsesäälissä kieriminen niin elämästi tulee helpompaa, koska kukaan muu ei voi hoitaa sinun elämääsi kuin sinä itse.
Kiitos kommenteista. Vaikeaa on. Oksentelen joka päivä jo 4 viikkoa. Ja vaan pahenee. En tiedä onko ikä joka painaa mutta ei näin ollut ennen Edellisissä raskauksissa aikoja sitten. Ehkäisystä ei ole ollut ouhetta koska jo 4 v sitten sanottiin minulle ettei ole juurikaan mahdollisuuksia raskaaksi tulemiseksi....munasolut vanhoja....
Ennen vanhaankin saatiin lapsia neli-viisikymppisenä, ja nykyään sentään lääketiede on kehittyneempi ja muutenkin kaikin tavoin paremmat mahdollisuudet.
Abortti vai ei kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Vaikeaa on. Oksentelen joka päivä jo 4 viikkoa. Ja vaan pahenee. En tiedä onko ikä joka painaa mutta ei näin ollut ennen Edellisissä raskauksissa aikoja sitten. Ehkäisystä ei ole ollut ouhetta koska jo 4 v sitten sanottiin minulle ettei ole juurikaan mahdollisuuksia raskaaksi tulemiseksi....munasolut vanhoja....
Tee abortti. Ainut oikea ratkaisu.
Sain lapset päälle nelikymppisenä. Kuopuksen vanhempana kuin sinä. Terveitä lapsia. Hyvin jaksoin ja ilman ulkopuolista apua. Riippuu yksilöstä jaksaako. En ole katunut.
Meillekin kolmas lapsi oli toiveissa mutta luonto päätti toisin. Nyt nautin todella arjesta, jossa koululaiset ovat melko vaivattomia eikä ole mitään vaipparumbaa tai nukutusrumbaa. Lisäksi olen saanut kaksi perinnöllistä sairautta, kun ikää pamahti tuo neljäkymmentä, eli jaksamiseen vaikuttaa myös nämä.
Silti uskon, että nelikymppinen - lukuunottamatta näitä fyysisisä rajoitteita - jaksaa olla ihan riittävän hyvä äiti jo siksi, ettei niitä odotuksia ja vaatimuksia ota niin tosissaan. Ei tarvitse olla täydellistä vauva-arkea eikä äidin tarvitse olla täydellinen vaan riittävän hyvä, arvokas virheineen kaikkineen. Ja samalla siihen vauvaan ei ladota isoja odotuksia vaan annetaan tämän ihmistaimen kehittyä ihan omaan tahtiin ilman paineita kävellä, syödä ja istua potalla juuri tiettyyn ikään mennessä. vielä yhtenä plussana on vakaampi talous - näin ainakin meillä - joten rahahuolet eivät vaikuttaisi päätöksiin ja uskaltaisin selkeämmin laittaa työnantajalle vastaan, kun ei suostunut osittaiseen hoitovapaaseen aiempien lapsieni kanssa. Muutoksia on tapahtunut myös lainsäädännössä, myös hoitovapaalainen voi ansaita jonkin verran, mikä varmasti meillä olisi huippujuttu.
Ei meillä isommat varmasti joutuisi hoitamaan lasta, kun en muutenkaan ole heille sälyttänyt vanhempien tehtäviä muutamia kotitöitä lukuunottamatta. Mutta rankkaa varmaan olisi esim. raskauden pahoinvointi, joka ilmeissti ap:lla on erittäin paha ja oli minulla myös aiemmissakin raskauksissa elämää hankaloittava tekijä. Lisäksi vauva-ajan itkut ja yövalvomiset voivat rasittaa niitä teinejäkin.
Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että elämää ei voi kontrolloida eikä hallita oman mielensä mukaan. En saanut iltatähteä enkä silloin uskonut, että olisin asiaan tyytyväinen, mutta tässä sitä ollaan ja nautitaan elämästä isompien lasten kanssa. Samalla tavalla uskon, että vaikka vauva nyt olisi meille aika isokin kriisi jo perussairauksieni takia (uskoisin, että menisi kesken, kun keho ei ole kunnossa), niin hiukan pidemmällä aikavälillä sitä loppupeleissä olisi erittäin tyytyväinen ja onnellinen, että se iltatähti tupsahtikin maailmaan. Kaikella on tarkoituksensa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen, että miten tuollainen vahinko pääsee käymään? Kyllähän se on yleisesti tiedossa, että vaihdevuosissa tulee viimeinen piikki hedelmällisyydessä. Että vaikka ei 38-39 tärpännyt niin lapsi voi hyvinkin vielä tulla. Toivotaan, ettei sentään kaksoset. Tosin riippuu miten asiaan suhtaudut ensijärkytyksen jälkeen, voi olla iloinenkin asia. Miettikää miehen kanssa vähän aikaa, yrittäkää tehdä päätös pian, toivottavasti tulette samaan tulokseen. Miten vain päätätkin niin selviätte.
No eikä ole eikä tule sen tietää jokainen. Ihme uskomuksia joillakin. Raskautumisen mahdollisuus on aloittajankin iässå jo tosi huono eikä sen jälkeenkään tule mitään piikkiä hedelmällisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Olet liki eläkeikäinen, kun lapsesi täyttää 20.
So? Kai kakskytvuotias on jo sen verran vanha ettei eläkeläisäidin tarvitse vaihtaa vaippoja.
Vierailija kirjoitti:
Olet liki eläkeikäinen, kun lapsesi täyttää 20.
Tämä. Voihan sitä nyt jaksaa, mut mites 50-60-vuotiaana? Noin 60-vuotiaana teutaroida murrosikäisen kanssa, jiihaa. Ja sitten kun saadaan lapsi omaan kotiin, niin tarvitaankin lasta jo suurin piirtein hoitamaan itseä. Eläkkeeltä käsin tuetaan myös lasta rahallisesti.
Mutta 40+:t ei vanhene koskaan tai sitten perustelevat vanhentumista sillä, että voihan nuorillekin vanhemmille tapahtua koska tahansa mitä tahansa. Juuh, todennäköisyys varmaan onkin huomattavasti suurempi kuin 60+:lle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen, että miten tuollainen vahinko pääsee käymään? Kyllähän se on yleisesti tiedossa, että vaihdevuosissa tulee viimeinen piikki hedelmällisyydessä. Että vaikka ei 38-39 tärpännyt niin lapsi voi hyvinkin vielä tulla. Toivotaan, ettei sentään kaksoset. Tosin riippuu miten asiaan suhtaudut ensijärkytyksen jälkeen, voi olla iloinenkin asia. Miettikää miehen kanssa vähän aikaa, yrittäkää tehdä päätös pian, toivottavasti tulette samaan tulokseen. Miten vain päätätkin niin selviätte.
No eikä ole eikä tule sen tietää jokainen. Ihme uskomuksia joillakin. Raskautumisen mahdollisuus on aloittajankin iässå jo tosi huono eikä sen jälkeenkään tule mitään piikkiä hedelmällisyydessä.
Monilla on kyllä silti täysi hormonaalinen tohina vielä neljävitosena eikä puhettakaan siitä, että ehkäisyn voisi jättää pois.
Nyt olet raskaana, joten iloitse siitä. Elämässä on haasteensa, mutta sitä se elämä on.
Ompa täällä ilkeitä kommentteja. Tietämätöntä sanoa, että miksi ei ole käyttänyt ehkäisyä. Mikään ehkäisy ei ole sataprosenttinen. Ja kommentit iästä on vähintään yhtä hassuja. Ihmisellä on monta ikää, kuten biologinen ja sosiaalinen. Surullista, jos joku pitää yli nelikymppistä vanhana. Tietenkin tähän mielipiteeseen vaikuttaa paljon oma vanhuuskäsitys. Ja sääliksi käy niitäkin, jotka ajattelevat, ettei teinien kuulu hoitaa sisaruksiaan. Meillä ainakin teinit tekevät oman osansa kotitöistä. Jos ei opi nuorena sellaisia elämän realiteetteja, on niitä hankala myöhemminkään oppia ja niinollen aikuisiässä oman perheen perustamisessa voi tulla arki vastaan turhan kovasti. Ja jos ei kotona ymmärretä opettaa perheenjäsenistä välittämistä, voi pahimmassa tapauksessa tulevaisuudessa olla yksinäinen vanhuus. Anteeksi, meni nyt ihan sivuraiteille.
Ap, ratkaisu on vaikea. Mutta sinä pystyt tekemään ratkaisun itse. Omat lapset sain 24 ja 29 vuotiaana ja silloinkin koki epävarmuuden tunteita, vaikkakin eri syistä. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut! Miksi et pitäisi vauvaa, jos olet kolmatta lasta jo aikaisemmin halunnut? Ikä ei ole mikään ongelma. Teinit ovat varmasti vain innoissaan ja saavat arvokasta tietoa raskaudesta, synnytyksestä ja lasten hoidosta jo nuorena. Teinit eivät tietenkään ole ilmaisia lastenhoitajia, mutta taskurahaa vastaan he hoitavat lasta varmaan ihan mielellään. Teineille tämä on arvokasta kokemusta tulevia omia lapsiaan varten.
Aika sokerikuorrutettu oletus.
Itse olisin 15-vuotiaana ollut suunnilleen muuttamassa kotoa, jos vanhemmat olisivat ilmoittaneet yllätysvauvasta. Toki se on silti ap:n ja miehen päätös, ei kannata sekoittaa teinejä siihen, mutta turha luulla, että kaikki teinit ilahtuisivat pikkusisaruksesta tai haluaisivat häntä vapaaehtoisesti hoitaa.
Samoin. En myöskään ollut teini-iässä millään lailla kiinnostunut raskaudesta, synnytyksestä tai lastenhoidosta, eikä tuo omakaan teini ole ollut.
Ja varmaan kuitenkin jokainen järkevä vanhempi tajuaa, että tuollainen reaktio on teinille aivan normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liki eläkeikäinen, kun lapsesi täyttää 20.
So? Kai kakskytvuotias on jo sen verran vanha ettei eläkeläisäidin tarvitse vaihtaa vaippoja.
Mieheni vanhemmat ovat ihan vanhimmasta päästä, äiti 45 ja isä 48 kun mieheni syntyi. Aika vaivaisia olivat jo mieheni päästessä yläasteelta. Lapsenlapsistaan ehtivät nähdä ensimmäisen.
Parempi tietysti, että mieheni pitivät, mutta ei tuo lähemmäs 50 v enää mikään ideaali ole, itse ajattelen että on parempi tulla vahingossa raskaaksi 16 v kuin 46 v. 16-vuotiaalla on kuitenkin elämä edessä vaikkei täysin omillaan pärjää alkuun. 46-vuotiaalla ikä vaikuttaa lapsen kasvattamiseen kuitenkin eniten juuri myöhemmin lapsen kasvaessa ja vaatiessa aina vain enemmän. Eihän vauva vaadi kuin rakkautta, lämpöä, ruokaa ja unta - sen voi tarjota teinikin. Mutta kun lapsi on 16 v niin äiti olkoon mieluummin 32 kuin 62.
Aloittajahan on jo raskaana ja hän tekee miten parhaaksi näkee oman lapsensa suhteen. Toivotaan kaikkea hyvää perheelle. Tarkoitin vain tuoda esiin, että pitää oikeasti miettiä millaista se elämä on koko lapsen lapsuuden ja nuoruuden ja omia mahdollisuuksia olla tukéna, ei vain sitä vauvavuotta.
Olin 15 v, kun perheeseeni tuli kaksi vauvaa. Olin niin onnellinen niistä pienistä ja hoidin mielelläni. Ei minua tietenkään piikana pidetty, mutta tykkäsin itse siitä vauvatohinasta.
Hyvin jaksaa, turhat juoksut on juostu ja on mielenkiintoista olla äiti varsinkin ekaa kertaa elämässä. Äitinä olo on vaativaa senhän sinä tiedät mutta hyvin antoisaa ja välillä haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet liki eläkeikäinen, kun lapsesi täyttää 20.
Sittenhän sitä on joutilas olemaan sydän syrjällään kun nuoriso kännäilee yöjalassa..
Jep. Meillä ne asiat joista teini ei pitänyt, järjestyivät muuten. Siitä teinistä tuli myöhemmin lastenhoitaja.