Lue keskustelun säännöt.
44 v ja raskaana
Abortti vai ei
16.03.2019 |
Onko kokemuksia 44 vuotiaana lapsen saamisesta? Minulla on kansi lasta 15 ja 11 v ja en tiedä jaksanko enää vauvaa ja kaikkea alusta...
Yritimme pitkään lasta uuden miehen kanssa ivf hoitoja etc kun olin 38-39. Ja nyt sitten yht äkkiä luomuna...
Kommentit (83)
Jessus miten jotkut pitää itseään vanhana ja raihnaisena nelikymppisinä. Olen 44 niinkuin ap. Mulla on puolivuotias vauva ja 2 v taapero. Olen elämäni kunnossa! Terve ja nuori, kauniskin vielä, urheilullinen, juuri palaamassa taas maratonharrastuksen ääreen. Juoksen maratoneja, treenaan salilla, syön terveellisesti. Virtaa ja energiaa on loputtomasti!
Elinpäiviä ei kukaan tiedä mutta sukuni naiset on pitkäikäisiä, siinä 96-98v iässä vasta lähtö tullut.
Kun nuorin lapseni täyttää 18 olen 62, ja vielä siis VUOSIA työelämässä. Jukoliste 62v on nuori!
Kyllä itse aiheutatte raihnaisuuden noilla ajatuksillanne. Minä nimittäin vielä 90v iässä aion joogats, treenata ja olla vahva ja nuorekas.
T, NUORI vauvan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouvolan kaupunginjohtaja sai viime syksynä vauvan 45 vuotiaana. Viikko synnytyksen jälkeen oli linnan juhlissa vieraana.
Itse sain nuorimmaiseni 42-vuotiaana. Elämästä ei voi tietää etukäteen. Yksi ainoa elämä ihmisellä. Iloitse vauvastasi. Sinun on tarkoitettu saamaan hänet.
Ja sit tää ainainen ”vain nuoret isovanhemmat jaksaa hoitaa lapsenlapsia”. EI JAKSA.
Mun vanhemmat ja miehen vanhemmat tuli viisikymppisenä isovanhemmiksi. Eivät KERTAAKAAN ole auttaneet, hoitaneet tai edes vierailleet lastenlasten luona. Eivät tikkua ristiin ole jaksaneet lastenlasten osalta laittaa.
Sen sijaan mun oma mummo oli reilu 70 kun esikoiseni synty ja se iso-isovanhempi on ollut ainoa joka vähän pystyi auttamaan - siitä olen ikuisesti kiitollinen.
Mun omat vanhemmat täysin paskat vanhempina ja isovanhempina.
T. 42v vauvan saanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liki eläkeikäinen, kun lapsesi täyttää 20.
So? Kai kakskytvuotias on jo sen verran vanha ettei eläkeläisäidin tarvitse vaihtaa vaippoja.
Mieheni vanhemmat ovat ihan vanhimmasta päästä, äiti 45 ja isä 48 kun mieheni syntyi. Aika vaivaisia olivat jo mieheni päästessä yläasteelta. Lapsenlapsistaan ehtivät nähdä ensimmäisen.
Parempi tietysti, että mieheni pitivät, mutta ei tuo lähemmäs 50 v enää mikään ideaali ole, itse ajattelen että on parempi tulla vahingossa raskaaksi 16 v kuin 46 v. 16-vuotiaalla on kuitenkin elämä edessä vaikkei täysin omillaan pärjää alkuun. 46-vuotiaalla ikä vaikuttaa lapsen kasvattamiseen kuitenkin eniten juuri myöhemmin lapsen kasvaessa ja vaatiessa aina vain enemmän. Eihän vauva vaadi kuin rakkautta, lämpöä, ruokaa ja unta - sen voi tarjota teinikin. Mutta kun lapsi on 16 v niin äiti olkoon mieluummin 32 kuin 62.
Aloittajahan on jo raskaana ja hän tekee miten parhaaksi näkee oman lapsensa suhteen. Toivotaan kaikkea hyvää perheelle. Tarkoitin vain tuoda esiin, että pitää oikeasti miettiä millaista se elämä on koko lapsen lapsuuden ja nuoruuden ja omia mahdollisuuksia olla tukéna, ei vain sitä vauvavuotta.
Voi elämän kevät.
Ihme vertailua mutta nyt on kyllä pakko tarttua tähän. Jos ja kun vauva ei vaadi käytännössä kuin rakkautta, lämpöä, ruokaa ja unta, niin sen voi yhtäläisesti tarjota niin 16v kuin 46v.
Sen sijaan 46v voi todennäköisesti tarjota myös erilaista pysyvyyttä lapsen elämään kun mitä todennäköisemmin on koulut käyty ja työpaikka hankittu. Puhumattakaan iän tuomasta elämänviisaudesta. 16-vuotias on lapsi, 46v aikuinen.
Niin mutta 62 on mummo, 32 alle keski-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas ihmisillä ihmeellisiä käsityksiä eri ikävuosista. Minulla on yli 90-vuotias mummi, joka elää omillaan ja nauttii lastenlastenlasten vierailuista (koululaisia, jotka tulevat mehulle ja pullalle usein iltapäivisin koulun jälkeen). Anoppini ja appeni ovat yli 70-vuotiaita, appi 77-vuotias ja anoppi 74-vuotias ja ovat aktiivisia, matkustelevia eläkeläisiä, joilla on erittäin laaja ystäväpiiri. Illalliskutsuja on lähes joka viikonloppu, jos eivät ole matkoilla, monenlaista harrastusta löytyy ja netti on kummallekin tärkeä. Heillä voisi mainiosti olla reilu parikymppinen lapsi eikä tämä varmasti kärsisi vanhoista vanhemmista, jotka pärjäävät mainiosti keskenään.
Omat vanhempani ovat 69v ja 71v ja vaikka molemmilla on pieniä vaivoja, pärjäävät mainiosti omillaan eivätkä ole millään tavalla tai tasolla taakkoja. Parikymppinen lapsi ei todellakaan kärsisi heistä mitenkään - päinvastoin, varakkuutta löytyy ja näin ollen tukea opintoihin. Näin ei ollut silloin kun minä ja sisarukseni lähdimme opiskelemaan.
Paras ystäväni menetti 44-vuotiaan äitinsä syövälle, kun itse oli lukiossa. Isovanhempansa hän menetti jo alakoulussa, kuolivat auto-onnettomuudessa. Ei ole mitään takeita, että nuorena lapsensa saanut voi olla lapsensa tukena aikuisena yhtään sen enempää kuin se vanhana lapsensa saanut. Ihmisten elinikä on noussut, mutta lastensaanti-ikä ei. Näin ollen eletään yhä vanhemmaksi yhä terveempinä, joten todennäköisyys olla terve isovanhempi, vaikka lapsen olisi saanut vanhanakin, on erittäin suuri.
Sen sijaan se 16-vuotiaana lapsensa saanut voi olla erittäin epätasapainonen vanhempi, kun on itsekin vielä lapsi. Tutkimusten mukaan aivot kypsyvät vasta 21-vuotiaana, joten nuoren äidin ratkaisut eivät välttämättä ole sellaisia, joita hän tekisi vain viisi vuotta myöhemmin. Todennäköisyys sille, että vanhemmat eivät ole yhdessä ja että toista vanhempaa ei ole kuvioissa on erittäin suuri teinivanhempien lapselle. Uusperhekuviot ovat enemmänkin kuin todennäköisiä, ja näistä yli 60 prosenttia päättyy eroon. Toisin sanoen vaihtuvat perhesuhteet ja aikuiset ovat tällaisen lapsen kasvuprosessissa normaalia. En sanoisi turvalliseksi vaihtoehdoksi nimenomaan lapsen itsensä kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Olet liki eläkeikäinen, kun lapsesi täyttää 20.
Mikä ongelma se on? En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liki eläkeikäinen, kun lapsesi täyttää 20.
So? Kai kakskytvuotias on jo sen verran vanha ettei eläkeläisäidin tarvitse vaihtaa vaippoja.
Mieheni vanhemmat ovat ihan vanhimmasta päästä, äiti 45 ja isä 48 kun mieheni syntyi. Aika vaivaisia olivat jo mieheni päästessä yläasteelta. Lapsenlapsistaan ehtivät nähdä ensimmäisen.
Parempi tietysti, että mieheni pitivät, mutta ei tuo lähemmäs 50 v enää mikään ideaali ole, itse ajattelen että on parempi tulla vahingossa raskaaksi 16 v kuin 46 v. 16-vuotiaalla on kuitenkin elämä edessä vaikkei täysin omillaan pärjää alkuun. 46-vuotiaalla ikä vaikuttaa lapsen kasvattamiseen kuitenkin eniten juuri myöhemmin lapsen kasvaessa ja vaatiessa aina vain enemmän. Eihän vauva vaadi kuin rakkautta, lämpöä, ruokaa ja unta - sen voi tarjota teinikin. Mutta kun lapsi on 16 v niin äiti olkoon mieluummin 32 kuin 62.
Aloittajahan on jo raskaana ja hän tekee miten parhaaksi näkee oman lapsensa suhteen. Toivotaan kaikkea hyvää perheelle. Tarkoitin vain tuoda esiin, että pitää oikeasti miettiä millaista se elämä on koko lapsen lapsuuden ja nuoruuden ja omia mahdollisuuksia olla tukéna, ei vain sitä vauvavuotta.
Voi elämän kevät.
Ihme vertailua mutta nyt on kyllä pakko tarttua tähän. Jos ja kun vauva ei vaadi käytännössä kuin rakkautta, lämpöä, ruokaa ja unta, niin sen voi yhtäläisesti tarjota niin 16v kuin 46v.
Sen sijaan 46v voi todennäköisesti tarjota myös erilaista pysyvyyttä lapsen elämään kun mitä todennäköisemmin on koulut käyty ja työpaikka hankittu. Puhumattakaan iän tuomasta elämänviisaudesta. 16-vuotias on lapsi, 46v aikuinen.
Niin mutta 62 on mummo, 32 alle keski-ikäinen.
62-vuotias on vielä työelämässä vuosia. Toisaalta elämänkokemus on aivan toista.
Olisinko halunnut olla mummo 32-vuotiaana? En enkä usko,että 32-vuotias voisi tai pystyisi olemaan kovin osallistuva mummo. Tuossa vaiheessa uraa tehdään kovimmillaan, työkiireet ja mahdollisesti nuoremmat lapset pitävät kiireisenä. Se lapsenlapsi on vain taakka, ei suuri ilo ja silmäterä, kun on omiakin samanikäisiä.
Olen aloittajaa pari vuotta nuorempi ja mulla on pieni vauva, 2v, 5v ja 6v lapset, ja hyvin jaksan. Viidettä voisin harkita eikä yhtään tavatonta suvussamme ole ollut saada lapsia 40-45v välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain nuorimmaisen 41 v. Lapsi on vasta 2-vuotias, joten en vielä tiedä mitä vaiheita on tulossa, mutta vaua-ajan olen jaksanut paremmin kuin isompien kanssa kymmenen vuotta aikaisemmin.
Sama oli mulla. Sain kuopuksen 41v ja yövalvomiset sujui huomattavasti paremmin kuin nuorempana. Nyt täyttää syksyllä 9v kun mä toukokuussa 50v ja hyvin on mennyt. Esikoinen 24v ja muut 18v ja 16v. Kaikki täyttää vielä tänä vuonna vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Ja sit tää ainainen ”vain nuoret isovanhemmat jaksaa hoitaa lapsenlapsia”. EI JAKSA.
Mun vanhemmat ja miehen vanhemmat tuli viisikymppisenä isovanhemmiksi. Eivät KERTAAKAAN ole auttaneet, hoitaneet tai edes vierailleet lastenlasten luona. Eivät tikkua ristiin ole jaksaneet lastenlasten osalta laittaa.Sen sijaan mun oma mummo oli reilu 70 kun esikoiseni synty ja se iso-isovanhempi on ollut ainoa joka vähän pystyi auttamaan - siitä olen ikuisesti kiitollinen.
Mun omat vanhemmat täysin paskat vanhempina ja isovanhempina.
T. 42v vauvan saanut
Noi viiskymppiset on olleet työelämässä, se seitsemänkymppinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 57- vuotias ja nuorimmaiseni on nyt 13-v. Eniten olen nauttinut äitiydestä tuon kuopuksen kanssa. Kaikki on helpompaa kuin nuorempana. Neljä lasta ja tää iltatähti oli ylläri. Toki oon pitänyt aina itseni hyvässä kondiksessa. Talous tietty on paremmassa kunnossa kuin nuorena, velatottomia oltu jo vuosia, ei tietoakaan mistään ruuhkavuosista. Tietenkin ihmisiä on erilaisia ja joillakin on kaikki elämtapasairaudet jo nelikymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Jessus miten jotkut pitää itseään vanhana ja raihnaisena nelikymppisinä. Olen 44 niinkuin ap. Mulla on puolivuotias vauva ja 2 v taapero. Olen elämäni kunnossa! Terve ja nuori, kauniskin vielä, urheilullinen, juuri palaamassa taas maratonharrastuksen ääreen. Juoksen maratoneja, treenaan salilla, syön terveellisesti. Virtaa ja energiaa on loputtomasti!
Elinpäiviä ei kukaan tiedä mutta sukuni naiset on pitkäikäisiä, siinä 96-98v iässä vasta lähtö tullut.
Kun nuorin lapseni täyttää 18 olen 62, ja vielä siis VUOSIA työelämässä. Jukoliste 62v on nuori!Kyllä itse aiheutatte raihnaisuuden noilla ajatuksillanne. Minä nimittäin vielä 90v iässä aion joogats, treenata ja olla vahva ja nuorekas.
T, NUORI vauvan äiti
Tiedoksil tämä selittää kaiken diibadaaban. Mä taas esimerkiksi en ole ollut terve enää aikuisiällä, ja kuolisin nyt nelikymppisenä uupumukseen vauvan kanssa. Luultavasti suurin osa populasta on meidän välissä, ei kuitenkaan kuvitella että meidän kummankaan laisia, se olisi hölmöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jessus miten jotkut pitää itseään vanhana ja raihnaisena nelikymppisinä. Olen 44 niinkuin ap. Mulla on puolivuotias vauva ja 2 v taapero. Olen elämäni kunnossa! Terve ja nuori, kauniskin vielä, urheilullinen, juuri palaamassa taas maratonharrastuksen ääreen. Juoksen maratoneja, treenaan salilla, syön terveellisesti. Virtaa ja energiaa on loputtomasti!
Elinpäiviä ei kukaan tiedä mutta sukuni naiset on pitkäikäisiä, siinä 96-98v iässä vasta lähtö tullut.
Kun nuorin lapseni täyttää 18 olen 62, ja vielä siis VUOSIA työelämässä. Jukoliste 62v on nuori!Kyllä itse aiheutatte raihnaisuuden noilla ajatuksillanne. Minä nimittäin vielä 90v iässä aion joogats, treenata ja olla vahva ja nuorekas.
T, NUORI vauvan äiti
Tiedoksil tämä selittää kaiken diibadaaban. Mä taas esimerkiksi en ole ollut terve enää aikuisiällä, ja kuolisin nyt nelikymppisenä uupumukseen vauvan kanssa. Luultavasti suurin osa populasta on meidän välissä, ei kuitenkaan kuvitella että meidän kummankaan laisia, se olisi hölmöä.
Mulla on sairaalloinen ylipaino ja kilpirauhasen vajis, hyvin jaksan. T:52
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jessus miten jotkut pitää itseään vanhana ja raihnaisena nelikymppisinä. Olen 44 niinkuin ap. Mulla on puolivuotias vauva ja 2 v taapero. Olen elämäni kunnossa! Terve ja nuori, kauniskin vielä, urheilullinen, juuri palaamassa taas maratonharrastuksen ääreen. Juoksen maratoneja, treenaan salilla, syön terveellisesti. Virtaa ja energiaa on loputtomasti!
Elinpäiviä ei kukaan tiedä mutta sukuni naiset on pitkäikäisiä, siinä 96-98v iässä vasta lähtö tullut.
Kun nuorin lapseni täyttää 18 olen 62, ja vielä siis VUOSIA työelämässä. Jukoliste 62v on nuori!Kyllä itse aiheutatte raihnaisuuden noilla ajatuksillanne. Minä nimittäin vielä 90v iässä aion joogats, treenata ja olla vahva ja nuorekas.
T, NUORI vauvan äiti
Tiedoksil tämä selittää kaiken diibadaaban. Mä taas esimerkiksi en ole ollut terve enää aikuisiällä, ja kuolisin nyt nelikymppisenä uupumukseen vauvan kanssa. Luultavasti suurin osa populasta on meidän välissä, ei kuitenkaan kuvitella että meidän kummankaan laisia, se olisi hölmöä.
Mulla on sairaalloinen ylipaino ja kilpirauhasen vajis, hyvin jaksan. T:52
Hyvä homma. Mulla on kolme sisätautia, en jaksa hyvin. En tarkenna, pieni maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liki eläkeikäinen, kun lapsesi täyttää 20.
Mikä ongelma se on? En ole ap.
Olen toinen, mutta omasta mielestäni ainakin se, että lapsella on vanhat vanhemmat parikymppisenä (65-vuotiaana ei välttämättä ole ihan kärryillä 20-vuotiaiden elämästä tai ei jaksakaan olla). Vanhemmille voi alkaa tulla jo kremppaa (ehkä tulee, ehkä ei). Lisäksi se, että ainakin omilla vanhemmillani tulotaso on kuitenkin laskenut eläkkeellä eli opiskelijaa on huomattavasti vaikeampi tukea eläkkeeltä käsin kuin siinä vaiheessa, kun palkka juoksee. No, tietysti karusti tuossa kohdin voi todeta, että perintö saattaa alkaa olla jo lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liki eläkeikäinen, kun lapsesi täyttää 20.
So? Kai kakskytvuotias on jo sen verran vanha ettei eläkeläisäidin tarvitse vaihtaa vaippoja.
Mieheni vanhemmat ovat ihan vanhimmasta päästä, äiti 45 ja isä 48 kun mieheni syntyi. Aika vaivaisia olivat jo mieheni päästessä yläasteelta. Lapsenlapsistaan ehtivät nähdä ensimmäisen.
Parempi tietysti, että mieheni pitivät, mutta ei tuo lähemmäs 50 v enää mikään ideaali ole, itse ajattelen että on parempi tulla vahingossa raskaaksi 16 v kuin 46 v. 16-vuotiaalla on kuitenkin elämä edessä vaikkei täysin omillaan pärjää alkuun. 46-vuotiaalla ikä vaikuttaa lapsen kasvattamiseen kuitenkin eniten juuri myöhemmin lapsen kasvaessa ja vaatiessa aina vain enemmän. Eihän vauva vaadi kuin rakkautta, lämpöä, ruokaa ja unta - sen voi tarjota teinikin. Mutta kun lapsi on 16 v niin äiti olkoon mieluummin 32 kuin 62.
Aloittajahan on jo raskaana ja hän tekee miten parhaaksi näkee oman lapsensa suhteen. Toivotaan kaikkea hyvää perheelle. Tarkoitin vain tuoda esiin, että pitää oikeasti miettiä millaista se elämä on koko lapsen lapsuuden ja nuoruuden ja omia mahdollisuuksia olla tukéna, ei vain sitä vauvavuotta.
Voi elämän kevät.
Ihme vertailua mutta nyt on kyllä pakko tarttua tähän. Jos ja kun vauva ei vaadi käytännössä kuin rakkautta, lämpöä, ruokaa ja unta, niin sen voi yhtäläisesti tarjota niin 16v kuin 46v.
Sen sijaan 46v voi todennäköisesti tarjota myös erilaista pysyvyyttä lapsen elämään kun mitä todennäköisemmin on koulut käyty ja työpaikka hankittu. Puhumattakaan iän tuomasta elämänviisaudesta. 16-vuotias on lapsi, 46v aikuinen.
Niin mutta 62 on mummo, 32 alle keski-ikäinen.
62-vuotias on vielä työelämässä vuosia. Toisaalta elämänkokemus on aivan toista.
Olisinko halunnut olla mummo 32-vuotiaana? En enkä usko,että 32-vuotias voisi tai pystyisi olemaan kovin osallistuva mummo. Tuossa vaiheessa uraa tehdään kovimmillaan, työkiireet ja mahdollisesti nuoremmat lapset pitävät kiireisenä. Se lapsenlapsi on vain taakka, ei suuri ilo ja silmäterä, kun on omiakin samanikäisiä.
62-vuotias työelämässä vielä vuosia? Ainakin toivon, että ei ole!
Sanoinpa vain, että minusta on parempi tulla vahingossa raskaaksi mieluummin jopa 16 v kuin 42 v. En kuitenkaan sanonut, että suosittelen poikkeuksetta aborttia kummassakaan tapauksessa, äitiys onnistuu varmasti kummassakin tapauksessa (vahinkoraskaudella tarkoitan raskautta kun ehkäisystä on edes yritetty huolehtia. Jos ei käytä ehkäisyä niin eihän se ole vahinko, silloin on elämänhallinassa todennäköisesti vikaa jos raskaus ei ole toivottu) Tästähän mammat ovat eri mieltä, mutta otetaan sitten vähän neutraalimpi esimerkki, jottei tarvitse takertua tasan teiniäidin suoriutumiseen vauvavuosista. Olisiko 26 tai 36 parempi ikä tulla äidiksi? No aivan varmasti olisi, 40 alkaa olla viimeinen tilaisuus, 46 on todella paljon. Vahingollehan ei voi mitään ja äiti voi tietenkin joskus olla parhaassa iässä vasta 50 v, useimmat ovat parhaassa lastentekoiässä n. 20-35-(40) v
Voi elämän kevät.
Ihme vertailua mutta nyt on kyllä pakko tarttua tähän. Jos ja kun vauva ei vaadi käytännössä kuin rakkautta, lämpöä, ruokaa ja unta, niin sen voi yhtäläisesti tarjota niin 16v kuin 46v.
Sen sijaan 46v voi todennäköisesti tarjota myös erilaista pysyvyyttä lapsen elämään kun mitä todennäköisemmin on koulut käyty ja työpaikka hankittu. Puhumattakaan iän tuomasta elämänviisaudesta. 16-vuotias on lapsi, 46v aikuinen.