Epäonnistunut tapaaminen pitkän kirjoittelun jälkeen, miten tästä päästään yli?

Joo koettu on, kuukausien yhteydenpidot harakoille kun ekat treffit ei menneetkään sitten putkeen. Nyt jos vaikuttaa siltä, että toinen haluaa vaan venytellä sitä kirjoittelua ja lykätä näkemistä, niin pistän kyllä stopin samoin tein, ei maksa vaivaa.

Ensivaikutelma livenä ei kerro sekään koko totuutta. Löysin miehen Facebookista ja vaikka ensitapaaminen meni hyvin, seuraavilla tapaamisilla sain hänestä kerta kerralta negatiivisemman kuvan. Alkuvaikeuksien alkoi kuitenkin mennä paremmin, kun opin ymmärtämään hänen luonnettaan. Meistä ei tullut paria, mutta olemme nyt erittäin hyviä ystäviä.

Kokemusta nettideiteistä ja aina kehkeytynyt suuret odotukset livetapaamiseen, mitä enemmän ja syvällisemmin on kirjoiteltu. Yhden kanssa ei vaan ollut mitään kemiaa puolin ja toisin, vaikka kuvien ja viestien perusteella oli. Toinen esitti ihanaa herrasmiestä viesteissä ja paikalle astelikin varsinainen vakava uusnatsi. Mietin, että parhaimman vaikutelman livenä antoi kaveri, jonka jutut olivat hassuja, hölmöjä, pinnallisia ja harmittomia (en edes tiedä miksi tapasin hänet , varmaan uteliaisuudesta ja ulkonäkö oli ihan kiva :D) ,. ne treffit olivat tosi hauskoja, siitä lopulta mitään tullutkaan.

Juurikin tämä pointti että kirjoittelu kannattaa pitää suht lyhyenä ennen tapaamista, eikä lähteä liian laukalle haaveiden ja tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Kaveri sanoi , että kävi noin 30 kahvit deittien kanssa, ennen kuin sieltä löytyi se, jonka kanssa tärppäsi.

Ajattele, että joillekin on käynyt vielä pahemmin. Jotkut ovat kirjoitelleet jopa vuosia jonkun pilailijan kanssa, joka valehtelee kaikesta.

Kalle Päätalolle kävi sota-aikana noin. Oli kirjoitellut sujuvasti lemmenlurituksia jollekin naiselle, mutta livenä tavatessa ei uskaltanutkaan sanoa sille naiselle paljon mitään...

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani kokemuksestasi, kohtalotovereita löytyy pilvin pimein. Aivan varmasti tänäkin lauantai-iltana jossain päin Suomea kaksi nettituttua  tapaa suurin odotuksin ja huomiseaamuun mennessä kummallakin on paha mieli. 

Onneksi voit myös oppia tästä paljon, vaikka kipeää tekeekin. En tarkoita, että oppisit varomaan tai pysymään poissa deittipalstoilta, vaan opit jotain kullanarvoista itsestäsi ja tarpeistasi. Vuoden kuluttua tulkitset asiaa jo paljon viisaampana. Tärkeää on ainakin oivaltaa se, että kelpaat aina, vaikka huonon avioliiton ja huonon deittikokemuksen jälkeen itsearvostus ei olisikaan ihan tapissa. Kyllä se siitä nousee ja sen jälkeen teetkin ihan toisenlaisia valintoja.

Käsitys itsestä vaikuttaa magneetin lailla siihen, millaisiin miehiin kiinnitämme huomiota ja millaiseen seuraan hakeudumme, se tarttuu pienimpiin mahdollisiin vihjeisiin, joita deittiprofiileissa on tarjolla. Minä olen osannut bongata kaikki netin sitoutumiskammoiset, koska olen ollut sellainen itsekin.  Ai miten ihanan etäisiä miehiä palstat ovatkaan olleet pullollaan, kun on vaan tuntosarvet ojossa jaksanut etsiä.

Aikuisuus ei näissä nettijutuissa suojaa miltään, koska välineellinen tutustuminen - olkoonkin sitten vaikka puhelimessa - antaa ihmisestä kuitenkin hyvin rajoittuneen kuvan, paljon rajoittuneemman kuin ymmärretäänkään. Jos käy hyvä tuuri, tarinoilla voi olla onnellinenkin loppu ja viestittelyn hyvä tunnelma jatkuu myös livenä.  Oman kokemuksen perusteella  pidän näitä onnistumistarinoita enemminkin  onnenkantamoisina kuin sääntönä. 

Eikö voi suoraan sanoa, ettei halua sitoutua? Ettei tartte etsimällä etsiä sitoutumiskammoista.

Vierailija kirjoitti:

Kalle Päätalolle kävi sota-aikana noin. Oli kirjoitellut sujuvasti lemmenlurituksia jollekin naiselle, mutta livenä tavatessa ei uskaltanutkaan sanoa sille naiselle paljon mitään...

Joo muistan, Kemijärven Laila?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siihen kannattaa suhtautua päättyneenä tapailusuhteena. Taitaa olla niin, että sitä ihmistä, johon kerkesit jo ihastuakin, ei oikeastaan ollut koskaan olemassa. Mielikuvitus täydentää niin paljon tekstin lomaan. Se ei monella elämän alalla tee isoakaan eroa lopputulokseen, mutta parinvalinnassa on valtava merkitys kaikenlaisella muullakin kuin sanoilla.

Eleet, tuoksu, ryhti, ääni, rytmi, se miten toisen kehonkielestä saa kiinni. Mikään tuosta ei selviä kirjoitellessa eikä valokuvista.

Muistan, kun joskus takavuosina ennen kuvapalveluiden aikaa järjestimme chat-tapaamisen jonne me kaikki 15-17-vuotiaat teinit sitten jännityksen kanssa saavuimme. Oli melkoinen yllätys, kun yksi heistä, komeaksi vanhemmaksi ehkä jo töissäkin käyväksi aikuiseksi kuvittelemani "mies" paljastui 12-vuotiaaksi pojaksi. Hän oli niin valtavan hyvä kirjoittaja, että olin häneen siellä netissä ollut salaa ihastunut.

Mutta joo, se on tyhjä tunne kun on tottunut joka päivä raportoimaan "sielunkumppanilleen" päivän tapahtumat ja salaiset toiveensa, ja sitten ei enää ikään kuin olekaan sitä toista. Koeta kirjoittaa päiväkirjaa ainakin alkuun niin ajatukset selviävät?

Tässä aamun aikana ajatukset on kyllä alkanu selkenemään aika tavalla ja ehkä joskus vielä naurattaakin tää juttu. Ei vielä, mutta toivottavasti vielä joku päivä.

Että menee ja ihastuu ihmiseen, ketä ei oikeasti edes ole olemassa. Omiin kuvitelmiin ja toiveisiin. Ja toinen osapuoli tehny varmaan täysin saman virheen. Luultavasti tää tyyppi vaan on jo unohtanut koko jutun ja mä olen ainoa, jolla meni vähän tunteisiin.

En nyt ihan heti edes halua uusia tuttavuuksia, mutta ehkä tulee vielä se päivä, että joku profiili taas kolahtaa. Ja sitten se on taas menoa. Mutta kahville haluan kyllä samantien!

Varmaan jokainen tekee niin kuin itselle sopii ja luottaa omaan tuntumaansa. Tiedän etten itse ole hätäilijä ihmissuhteissa ja minulla ei ole mihinkään kiire niin ehdin ihan rauhassa parikin kuukautta miettiä kenen haluan tavata. Minulla on muutakin elämää ja ystävät, työ. Jos on kovin hätäinen niin ehkä tarvitsee liikaa sitä suhdetta ja elämä on riippuvainen onko suhde vai onko sinkku. Pari kuukautta ei ole pitkä aika ja sen ajan malttaa ottaa tuntumaa kenen kanssa ajatukset synkkaa. Se ei vielä takaa, että olisi kemiat tai ulkonäöt miellyttää mutta se tarvitaan myös, se on kirjoittelun lisäksi seuraava porras ihmissuhteessa. Mutta jos hyökkää suoraan kemioihin ja ulkonäköön niin jää tunnustelematta onko edellytykset syvempään suhteeseen. Ja onko kirjoitteluvaiheen yli hyppääävällä ylipäätään edellytykset syvempään suhteeseen.

Kirjoitella nyt voi monen kanssa jos pelkää hulkaavansa aikaa. Minusta se aika menee hukkaan kun lähtee monen ihmisen kanssa speed-deittaamaan pintapuolisen tutustumisen pohjalta ja lataa liikaa odotuksia tapaamiseen. Tapaamisesta tulee kuulustelu ja ilma säkenöi odotuksia ja sitten petytään.

Tulit sitten meiltä kysymään sitä selitystä, etkä siltä tyypiltä?....

Eiköhän tämä selitä jo kaikki ne ongelmat.

Itselle on käynyt vähän vastaavasti. Tosin tässä tapauksessa olin nähnyt kyseisen ihmisen kerran nopeasti ihan kasvokkain ja sen jälkeen jatkoimme yhteyden pitoa netissä. Tämä ihminen asuu myös ulkomailla. Puhuimme todella pitkään skypessä ja muutenkin kirjoitimme viestejä. Tuntui myös, että hän oli juuri sellainen ihminen, jota olin toivonut ja tulimme hyvin juttuun. Aikaa tähän meni todella paljon ja vietimme yhdessä aikaa sitten netissä. Viimein päätimme sitten tavata kunnolla ja järjestimme matkat yms, koska olimme aika varmoja, että kannattaa tavata oikein kunnolla uudestaan. Sitten kun tapasimme kaikki liiat haaveet kyllä karisivat ja mistään ei tullutkaan mitään. Hän oli kyllä ihan asiallinen, mutta tuntui että emme tulleetkaan enää juttuun ja koko tilanne oli vaivaannuttava. Tämä oli ikävää, koska olimme kyllä jutelleet kasvoikkain netissä ja muutenkin pidin häntä jotenkin jo tuttuna ihmisenä. Vietimme yhdessä ne "pakolliset" päivät, koska oltiin luvattu ettei jätetä toista pulaan vieraaseen maahan. Sitten vaan sinniteltiin ne päivät yhdessä ja sitten äkkiä takaisin. 

Olin itse tuon jälkeen todella pitkään todella surullinen, koska minulla oli mennyt hänen kanssaan niin paljon aikaa. Menetin jo todella tärkeäksi tulleen ihmisen yhdessä hetkessä. En tiedä sitten, mutta hän ei sitten pitänytkään minusta ainakaan niin paljon. Olisin toivonut silti, että olisimme pitäneet vielä yhteyttä kuitenkin, mutta ehkä se huono tapaaminen pilasi senkin. Olen vasta aika nuori ihminen ja ehkä jonkun mielestä hyväuskoinen. Oltiin vaan pidetty yhteyttä aika pitkään ja vielä nähty sitä ennen  niin ajattelin tämän kaiken jatkuvan ja jopa asioiden parantuvan. Vieläkin hän on mielessäni, kun kuitenkin hänestä oli niin paljon iloa minulle. En olisi uskonut, että kaikki loppuu täysin. Kuitenkin hän oli ihan mukava ihminen ja senkin takia olen vaan ajatellut, että pettyikin jotenkin minuun ja en vastannut hänen odotuksiaan,  koska itselle mitään tuollaista ajatusta ei kuitenkaan tullut ja olisin kyllä ollut valmis yrittämään. Tosin tietysti parempi ehkä, että kuitenkin tapasimme sitten lopulta etten olisi enää käyttänyt aikaani häneen. Ainakin tuli varmistus asiaan. Tosin en tiedä sitten olisiko ollut muutenkaan mitään mahdollisuutta pitkästä välimatkastakaan huolimatta ja senkin takia toisaalta parempi. Enää en rupea tällaiseen ja jos netissä jonkun kanssa juttelen niin jääköön kaveritasolle. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt todella monta kertaa noin. Toki olen ensimmäisistä kerroista oppinut ja yritän tavata mahdollisimman pian enkä odota liikoja, mutta silti todella moni mies onnistuu viestien perusteella antamaan itsestään täysin erilaisen kuvan kun mitä oikeasti on. 

Pätee myös naisiin.

Tuon takia ei kannata rakentaa virtuaalista suhdetta kuukausitolkulla. Kannattaa tavata pian, jotta selviää onko kemiaa oikeasti. Tässä Tinder on ihan ehdoton. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt todella monta kertaa noin. Toki olen ensimmäisistä kerroista oppinut ja yritän tavata mahdollisimman pian enkä odota liikoja, mutta silti todella moni mies onnistuu viestien perusteella antamaan itsestään täysin erilaisen kuvan kun mitä oikeasti on. 

Ehkäpä joissain tapauksissa on ollut kyse siitä, että ensitreffeillä on antanut erilaisen kuvan kuin mitä oikeasti on? Joskus se tapaaminen voi lähteä väärille raiteille alusta asti ihan mitättömästäkin syystä, joka ei välttämättä edes liity millään tavoin niihin treffeihin.

XDDDDDD

Tämä on vain ehdotus, mutta mitä jos kysyisit mieheltä itseltään, mikä hänen mielestään meni pieleen? Mitään menetettävää ei enää ole. Voisit sanoa, ettet kysy siksi, että haluaisit välttämättä vielä tavata, vaan siksi että haluaisit selvittää asian ja oppia kokemuksesta jotain vastaisuuden varalle.

Vierailija kirjoitti:

Tässä pettymyksen tunteiden velloessa kaipailen kohtalotovereita. Tuntuu typerältä näin aikuisena tuntea näin, mutta harmittaa niin hitosti eikä oikein saa otetta mistään, tunteesta kun pettymys tuntuu niin kokonaisvaltaisena. Ja kun ei edes ymmärrä mitä hetki sitten oikein tapahtui.

Olen pitkästä ja todella haasteellisesta avioliitosta lopulta päässyt eroon ja alun "ei miehiä ikinä enää"-vaiheen jälkeen tapasin miehen eräässä nettipalvelussa ja juteltiin viikkokausia todella ahkeraan viesteillä ja puhelimitse. Kuvat oltiin jo alussa lähetetty ja niitä läheteltiin ajan mittaan muutama lisääkin. Kaikki vaan tuntui jotenkin niin helpolta ja luonnolliselta etten tajunnut edes pelätä tapaamista. Ajattelin jopa hetkittäin, että ehkä kaiken paskan jälkeen elämä on tuonut tämän ihmisen eteeni, että saan vihdoinkin olla turvassa ja onnellinen. Koko ajan meidän keskustelut oli enemmän ja vähemmän syvällisiä ja tuntui, että vihdoinkin joku toinen katselee maailmaa samasta vinkkelistä kuin minä itse. Ja kokenut samankaltaisia juttuja elämässä ja on persoonaltaan kaltaiseni jne. Tunsin myös jonkinlaista helpotusta, että sain olla oma itseni jonkun kanssa. Se oli ehkä se suurin tekijä.

No, tuli tämä kauan odotettu ja suunniteltu tapaaminen ja kaikki meni väärille raiteille aikalailla samantien. Ei juttu sujunut, ei löytynyt yhteistä huumoria, ei ystävällisyyttä, ei syvempää kontaktia, en oikeastaan lainkaan tuntenut kelpaavani sellaisena kun olen. Toki oli alussa normaalia jännitystä ja sellaista ilmassa, mutta se vaihtui tuohon epämukavuuteen aika pian. Tiedän kyllä kemioista sun muista, joten ehkä tämä oli nyt juuri sitä. Ettei kemiat vaan millään tavalla livenä kohdannut. En oikeastaan edes tajunnut missä mennään, koska olin niin yllättynyt tästä käänteestä. Mihin ihmeeseen katosi se ihminen, joka viestitteli ja soitteli????

Tämän tapaamisen jälkeen ei olla pidetty yhteyttä, tietenkään ei olla. Kaikki loppui siis tähän epämukavaan tapaamiseen. En usko, että mistään kusetuksesta olisi ollut kyse tai mitään sellaista. Sitä vain kaipaisi syvempää selitystä, joka nyt ei kuitenkaan helpottaisi tätä pettymystä. Ehkä elämältä kaipaan selitystä, että miksi ihmeessä kävi näin? Miten ihmeessä onnistuin olemaan näin väärässä jonkun ihmisen suhteen? Olinko sittenkin vaan ihan hiton typerä ja naiivi?

Ihan normaali treffi juttuja, joidenkin kanssa vaikka kuvat vaihdettu ja silleen viestit toimii niin kasvotusten tuleekin se olo että ei tämä oo vaan sitä mitä ajatteli.

Eli hyvä koittaa aina mahdollisimman nopeesti treffata että oikeesti tietää onko oikeesti kipinää vai ei.

Toki juuri taas itse sorruin tähän samaan lankaan ja meni todella pitkän aikaa ennekun treffattiin, tosin nyt harvinainen tilanne että tälläkertaa kemia tuntu toimivan ja tästä toivottavasti huomenna kohti toisia treffejä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vain ehdotus, mutta mitä jos kysyisit mieheltä itseltään, mikä hänen mielestään meni pieleen? Mitään menetettävää ei enää ole. Voisit sanoa, ettet kysy siksi, että haluaisit välttämättä vielä tavata, vaan siksi että haluaisit selvittää asian ja oppia kokemuksesta jotain vastaisuuden varalle.

Tätä mä itseasiassa heti alussa mietin, mutta aattelin että vastauksena ois tullu vaan jotain ympäripyöreetä eikä totuutta kuitenkaan. Nyt en enää viitsi, kun aikaa jo menny sen verran ja periaatteessa koko jutun pitäisi olla jo unohtunut. Näköjään aika yleistä että näin sitten käy ettei livenä juttu jatkukaan yhtään samoissa merkeissä. Että vertaistukea oon saanu, mitä toivoinkin!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vain ehdotus, mutta mitä jos kysyisit mieheltä itseltään, mikä hänen mielestään meni pieleen? Mitään menetettävää ei enää ole. Voisit sanoa, ettet kysy siksi, että haluaisit välttämättä vielä tavata, vaan siksi että haluaisit selvittää asian ja oppia kokemuksesta jotain vastaisuuden varalle.

Tätä mä itseasiassa heti alussa mietin, mutta aattelin että vastauksena ois tullu vaan jotain ympäripyöreetä eikä totuutta kuitenkaan. Nyt en enää viitsi, kun aikaa jo menny sen verran ja periaatteessa koko jutun pitäisi olla jo unohtunut. Näköjään aika yleistä että näin sitten käy ettei livenä juttu jatkukaan yhtään samoissa merkeissä. Että vertaistukea oon saanu, mitä toivoinkin!

Ap

Tee feikkiprofiili ja ota mieheen yhteyttä "eri henkilönä". Sitten sopivassa vaiheessa kysyt että millaisia kokemuksia sillä on tapaamisista.  Kertoilet, millaisia ihmisiä itse oot tavannut, ja sitten vaan odotat, että se kertoo teidän tapaamisesta omin sanoin... :D

Satuja on helppo kirjoitella.