Asianajaja vastailee tunnin verran

Oikisopiskelijana kyselisin mitkä ois tulevan urani kannalta parhaita valintoja ja mitä oisit tehny toisin? Kannattaako opiskellessa mennä työskentelemään jo asianajotoimistoon ja ehkä viivyttää opintoja sen takia vai valmistua ajoissa ilman kokemusta? Kannattaakö lähtee töihin jonneki helsingin espalle vai pärjääkö jossain joensuun peräkylillä yhtä hyvin? Asianajajaks oon suunnitellu ryhtyväni, mutta oisko joku muu parempi, kerran itse koet et ois jo aika vaihtaa hommia.

Kuinka kauan jouduit toimimaan yrittäjänä, ennen kuin aloit saamaan asiallista kuukausipalkkaa? T. Lakimies joka harkitsee toimiston perustamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista kokemusta testamentin pätemättömyydestä sinulla on tai millaista olet kuullut siitä, jos sen "tekijä" on vanhus ja muistisairas? Kuinka helppoa on kumota testamentti, jos epäillään oman vaimon vaikuttaneen vanhukseen sen syntyyn perinnönjättäjän (ei vaimon) lasten asemaa heikentäen? Eli uhkailtu on voitu erolla ja yksinjättämisellä. Tästä olisi tuttavien ja lasten kertomuksia. Tiedän, että on tosi spekulatiivinen asia, mutta kun huolettaa! Siis en vielä tiedä, onko tällaista testamenttia olemassakaan.

Testamentin kumoaminen voi pahimmillaan olla todella hankalaa. Olen itse (tai siis asiakas) hävinnyt testamentin moitejutun, jonka uskoin voittavani. Yllättävä testamentti oli liimattu piiloon kaapin taakse, jonne muistisairas tekijä ei sitä olisi millään jo kaapin painon vuoksi saanut laitettua. Yllätystestamentti löytyi yllättäen ja tappio tuli käräjillä. 

Miksei muistisairaus kumonnut testamentin oikeellisuutta? Miten kovasti tai syvällisesti oletettua painostamista täytyisi osoittaa? Painostaja olisi oma kumppani... :( Ja huolissaan olija aikuinen lapsi. Tämä painostus on ihan totta, (ainoa vain, että ei aavistustakaan, onko testamenttia yritettykään laadituttaa ja jos olisi, olisiko siinä onnistuttu.)

Testamentintekijän ei tarvitse olla ns. oikeustoimikelpoinen, vaan riittää, että tietää mitä tekee. Esim. 17/30 muistitestissä saattaa vielä mennä läpi kärjäoikeudessa, vaikka kyseessä on jo aika sairas ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista kokemusta testamentin pätemättömyydestä sinulla on tai millaista olet kuullut siitä, jos sen "tekijä" on vanhus ja muistisairas? Kuinka helppoa on kumota testamentti, jos epäillään oman vaimon vaikuttaneen vanhukseen sen syntyyn perinnönjättäjän (ei vaimon) lasten asemaa heikentäen? Eli uhkailtu on voitu erolla ja yksinjättämisellä. Tästä olisi tuttavien ja lasten kertomuksia. Tiedän, että on tosi spekulatiivinen asia, mutta kun huolettaa! Siis en vielä tiedä, onko tällaista testamenttia olemassakaan.

Ja siis sanotaan, että muistisairaus olisi varsinaisesti diagnosoitu esim. muutama kk testamentin laadinnan jälkeen.

Muistisairaus ei automaattisesti tarkoita sitä, ettei olisi testamentintekokelpoinen. Testamentin tekemiseen riittää, että ymmärtää mitä tekee - lähekään täysin terve ei tarvitse olla. Taivuttelua on usein vaikeaa näyttää toteen.

Meidän tapauksessamme se olisi heikentänyt henkilön käsitystä tulla hoidetuksi jos tulisi jätetyksi.

Siis tulla hoidetuksi ja huolehdituksi. Sitä on voitu käyttää aseena.

Jonkin verran testamentintekijää saa taivutellakin, taivuttelu ei saa kuitenkaan olla epäasiallista. Avopuoliso saa esim. painostaa aika voimakkaastikin (tervettä) puolisoaan tekemään testamentin puolison hyväksi ennen kuin kyse on testamentin pätemäättömyydestä.

Niin no siis terveen kohdalla on eri asia, se on hyvä "sisäistää", kiitos. Toivottavasti sen suhteen ei mitään vilppiä ilmesty aikanaan, sillä on olosuhteet tuntien vaikea uskoa muulla lailla ilmestyvään testamenttiin, joka sorsisi lasta. Kiitos!

Ex sanoi että ei aio maksaa elatusmaksuja vaan että viedään juttu oikeuteen. Viikko viikko ja toisella noin neljä kertaa suuremmat tulot. Kuka maksaa ja mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista kokemusta testamentin pätemättömyydestä sinulla on tai millaista olet kuullut siitä, jos sen "tekijä" on vanhus ja muistisairas? Kuinka helppoa on kumota testamentti, jos epäillään oman vaimon vaikuttaneen vanhukseen sen syntyyn perinnönjättäjän (ei vaimon) lasten asemaa heikentäen? Eli uhkailtu on voitu erolla ja yksinjättämisellä. Tästä olisi tuttavien ja lasten kertomuksia. Tiedän, että on tosi spekulatiivinen asia, mutta kun huolettaa! Siis en vielä tiedä, onko tällaista testamenttia olemassakaan.

Testamentin kumoaminen voi pahimmillaan olla todella hankalaa. Olen itse (tai siis asiakas) hävinnyt testamentin moitejutun, jonka uskoin voittavani. Yllättävä testamentti oli liimattu piiloon kaapin taakse, jonne muistisairas tekijä ei sitä olisi millään jo kaapin painon vuoksi saanut laitettua. Yllätystestamentti löytyi yllättäen ja tappio tuli käräjillä. 

Miksei muistisairaus kumonnut testamentin oikeellisuutta? Miten kovasti tai syvällisesti oletettua painostamista täytyisi osoittaa? Painostaja olisi oma kumppani... :( Ja huolissaan olija aikuinen lapsi. Tämä painostus on ihan totta, (ainoa vain, että ei aavistustakaan, onko testamenttia yritettykään laadituttaa ja jos olisi, olisiko siinä onnistuttu.)

Testamentintekijän ei tarvitse olla ns. oikeustoimikelpoinen, vaan riittää, että tietää mitä tekee. Esim. 17/30 muistitestissä saattaa vielä mennä läpi kärjäoikeudessa, vaikka kyseessä on jo aika sairas ihminen.

Mitenköhän sitäkin sitten arvioidaan, huoh. Kuitenkin minusta painostus, jos testamentti löytyisi, olisi sen saanut aikaan, siis eräänlainen jopa henkinen väkivalta. Henkilö ei halunnut tehdä testamenttia, ja jos sitä ei ole, tytär saa aika paljon enemmän, kuin jos se laadittaisiin vaimon hyväksi. Tyttären hyväksi sitä ei olisi mitään erityistä syytä laatia siksi, että isossa osassa omaisuutta on aiemman lahjoittajan taholta suljettu puolisoiden avio-oikeus pois.

Vierailija kirjoitti:

[

Testamentin kumoaminen voi pahimmillaan olla todella hankalaa. Olen itse (tai siis asiakas) hävinnyt testamentin moitejutun, jonka uskoin voittavani. Yllättävä testamentti oli liimattu piiloon kaapin taakse, jonne muistisairas tekijä ei sitä olisi millään jo kaapin painon vuoksi saanut laitettua. Yllätystestamentti löytyi yllättäen ja tappio tuli käräjillä. 

Tällaainen tapaus on saanut niin paljon julkisuutta, että kyseinen asianajaja olisi selvitettävissä. Hänkö täällä kirjottelee salassapitoa loukaten vai onko joku muu?

En muista että hoitamani juttu, josta mainitsin olisi saanut julkisuutta. Asiasta on noin 10 vuotta aikaa. Käräjäoikeuden asiakirjat ovat muuten lähtökohtaisesit julkisia, eli jos niinnostaa, niitä voi kysellä oikeudesta.. 

Vierailija kirjoitti:

Oikisopiskelijana kyselisin mitkä ois tulevan urani kannalta parhaita valintoja ja mitä oisit tehny toisin? Kannattaako opiskellessa mennä työskentelemään jo asianajotoimistoon ja ehkä viivyttää opintoja sen takia vai valmistua ajoissa ilman kokemusta? Kannattaakö lähtee töihin jonneki helsingin espalle vai pärjääkö jossain joensuun peräkylillä yhtä hyvin? Asianajajaks oon suunnitellu ryhtyväni, mutta oisko joku muu parempi, kerran itse koet et ois jo aika vaihtaa hommia.

Itse olen sitä mieltä, että on ehdottomasti parempi saada työkokemusta opiskelujen aikana, vaikka opinnot vähän pitkittyisivätkin, kuin valmistua nopeasti ilman työkokemusta. Kannattaa ensin mennä töihin sinne minne pääsee ja suunnata siitä eteenpäin. Sillä ei ole nin väliä mikä se ensimmäinen työpaikka on ja mitä siitä maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ex sanoi että ei aio maksaa elatusmaksuja vaan että viedään juttu oikeuteen. Viikko viikko ja toisella noin neljä kertaa suuremmat tulot. Kuka maksaa ja mitä?

Hae googlesta elatusapulaskuri (ainakin itselläni 1. google-tulos) ja laita tiedot sinne.  Samaa laskuria käyttävät asianajajat ja tuomaritkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan jouduit toimimaan yrittäjänä, ennen kuin aloit saamaan asiallista kuukausipalkkaa? T. Lakimies joka harkitsee toimiston perustamista

Aluksi myin kaiken (mikä ei ollut paljon) ja suurin piirten vuosi meni siten että jotain alkoi jäämään. Toisen vuoden jälkeen tilanne oli jo ihan kohtuullinen.

Milt tuntuu vetää veronmaksajien rahoilla ja hidastella ja vetää rahaa veronmaksajien rahoilla?

Eikö yhtään hävetä?

Paljonko pakollisen perunkirjan teettäminen maksaa asianajajalla jos ei ole mitään omaisuutta, vain velkaa jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Milt tuntuu vetää veronmaksajien rahoilla ja hidastella ja vetää rahaa veronmaksajien rahoilla?

Eikö yhtään hävetä?

Niinhän sitä sanotaan, että asianaja on ammattikehtaaja. Ei hävetä. Itselläni ehkä 15 % palkkiosta tulee valtion varoista. 

Vierailija kirjoitti:

Paljonko pakollisen perunkirjan teettäminen maksaa asianajajalla jos ei ole mitään omaisuutta, vain velkaa jäljellä.

Jos paperit ovat järjestyksessä ja osakkaita ei ole montaa, ottaisin itse 400 €. Ei tosin kannata teettää minulla, koska varattomalle pesälle perukirjan saa maksutta oikeusaputoimistosta. Byrokratiaa voi tosin olla enemmän kuin asianajajan kanssa asioidessa

Postin sivuilla sanotaan "Kirjeet jaetaan vastaanottajille pääsääntöisesti 4 päivässä."

Mitä tämä mielestäsi tarkoittaa, varsinkin "pääsäntöisesti"? Voiko kirjeen lähettämiseen mennä vaikka viikko tuon lauseen mukaan?

Onko "pääsääntöisesti" reilu sanonta kuluttajaa ajatellen? Vai onko tässä jokin porsaanreikä Postilta jänistää tarkoista toimitusajoista? Lähettäisitkö itse kirjettä neljän päivän päähän noilla ehdoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milt tuntuu vetää veronmaksajien rahoilla ja hidastella ja vetää rahaa veronmaksajien rahoilla?

Eikö yhtään hävetä?

Niinhän sitä sanotaan, että asianaja on ammattikehtaaja . Ei hävetä. Itselläni ehkä 15 % palkkiosta tulee valtion varoista. 

Tämän takia mä tykkään asioida asianajajien kanssa, ts. palkata sellaisen. Ikinä ei tarvitse miettiä, mitä itse kehtaa sanoa, kunhan sanoo toki asiallisesti. Tulimme hyvin juttuun (yhden asian takia jouduin sellaisen kerran palkkaamaan). Ei tarvitse pelätä, että hän ottaa itseensä tai jää kyräilemään suorapuheisen (mutta aivot omaavan) asiakkaansa juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Postin sivuilla sanotaan "Kirjeet jaetaan vastaanottajille pääsääntöisesti 4 päivässä."

Mitä tämä mielestäsi tarkoittaa, varsinkin "pääsäntöisesti"? Voiko kirjeen lähettämiseen mennä vaikka viikko tuon lauseen mukaan?

Onko "pääsääntöisesti" reilu sanonta kuluttajaa ajatellen? Vai onko tässä jokin porsaanreikä Postilta jänistää tarkoista toimitusajoista? Lähettäisitkö itse kirjettä neljän päivän päähän noilla ehdoilla?

Postinjakelua koskee erillinen postilaki, jossa säädetään mm. paleluvelvoittesta. Posti ei ole päässyt itse määrittelemään noita ehtojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Postin sivuilla sanotaan "Kirjeet jaetaan vastaanottajille pääsääntöisesti 4 päivässä."

Mitä tämä mielestäsi tarkoittaa, varsinkin "pääsäntöisesti"? Voiko kirjeen lähettämiseen mennä vaikka viikko tuon lauseen mukaan?

Onko "pääsääntöisesti" reilu sanonta kuluttajaa ajatellen? Vai onko tässä jokin porsaanreikä Postilta jänistää tarkoista toimitusajoista? Lähettäisitkö itse kirjettä neljän päivän päähän noilla ehdoilla?

Postinjakelua koskee erillinen postilaki, jossa säädetään mm. paleluvelvoittesta. Posti ei ole päässyt itse määrittelemään noita ehtojaan.

Tuoko tuo mielestäsi sitten hyvää palvelua kuluttajalle, siis tämä uudistunut laki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milt tuntuu vetää veronmaksajien rahoilla ja hidastella ja vetää rahaa veronmaksajien rahoilla?

Eikö yhtään hävetä?

Niinhän sitä sanotaan, että asianaja on ammattikehtaaja . Ei hävetä. Itselläni ehkä 15 % palkkiosta tulee valtion varoista. 

Tämän takia mä tykkään asioida asianajajien kanssa, ts. palkata sellaisen. Ikinä ei tarvitse miettiä, mitä itse kehtaa sanoa, kunhan sanoo toki asiallisesti. Tulimme hyvin juttuun (yhden asian takia jouduin sellaisen kerran palkkaamaan). Ei tarvitse pelätä, että hän ottaa itseensä tai jää kyräilemään suorapuheisen (mutta aivot omaavan) asiakkaansa juttuja.

jokaisella on oma tyylinsä tehdä ja oma persoona/sukupuoli/ikä/kiinnostuksen kohteet  suhteessa asiakkaaseen vaikuttavat joskus paljonkin siihen miten asiakkaan kanssa tulee toimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Postin sivuilla sanotaan "Kirjeet jaetaan vastaanottajille pääsääntöisesti 4 päivässä."

Mitä tämä mielestäsi tarkoittaa, varsinkin "pääsäntöisesti"? Voiko kirjeen lähettämiseen mennä vaikka viikko tuon lauseen mukaan?

Onko "pääsääntöisesti" reilu sanonta kuluttajaa ajatellen? Vai onko tässä jokin porsaanreikä Postilta jänistää tarkoista toimitusajoista? Lähettäisitkö itse kirjettä neljän päivän päähän noilla ehdoilla?

Postinjakelua koskee erillinen postilaki, jossa säädetään mm. paleluvelvoittesta. Posti ei ole päässyt itse määrittelemään noita ehtojaan.

Tuoko tuo mielestäsi sitten hyvää palvelua kuluttajalle, siis tämä uudistunut laki?

Itse olen ihan tyytyväinen poistin palveluun. Minulla ei juuri ole päivän päälle saada mitään kirjettä/pakettia.