selittäkää mulle akateemisen maailman hierarkia

Professori on ylin. Proffa tutkii, hallinnoi ja opettaa. Proffat ei opeta mielellään, joten apulaisproffat ja yliopistolehtorit tekee sitä. Kaikki ovat tohtoreita. Dosentilla ei ole virkaa, mutta on oikeus opettaa. Dosenttien keskuudesta valitaan proffat.

Tohtori on oppiarvo ja professori on virkanimike. Eli kaksi ihan eri asiaa. Toki jokainen professori on tohtori, mutta niin on apulaisprof tai vaikka ihan vaan tutkijakin.

Professori, apulaisprofessori, dosentti, tohtori. Kaksi viimeistä titteliä eivät sinänsä takaa vielä kovinkaan paljon, muistakaamme että mm. Johan Bäckman on dosentti, ja se persujen sekopäisen kohupefletin kirjoittaja on työtön tuplatohtori.

Lääketieteen tohtori > oikeustieteen tohtori tai tekniikan tohtori > muut tohtorit

Professuuri on virka, johon nimitettävällä pitää olla tohtorin tutkinto. Dosentiksi voidaan erikseen nimittää tohtori, joka on tehnyt merkittävän uran alallaan ja on myös ansioitunut opetustyössä. Tohtori on taas oppiarvo, mutta tohtorit voivat työskennellä luonnollisesti myös muualla kuin akatemiassa.

Tohtorista taitaa olla aika heppo päästä dosentiksi tai proffaksi? Nykyään kaikki tuntuvat olevan

Vierailija kirjoitti:

Tohtorista taitaa olla aika heppo päästä dosentiksi tai proffaksi? Nykyään kaikki tuntuvat olevan

Tohtori on tutkinto, sen voi (melkein) kuka tahansa saada opiskelemalla. Ei siitä ole mitenkään helppo päästä dosentiksi tai proffaksi, jos ei ole mitään muuta taustalla. Esim. tuttu, joka valmistui nyt tänä kesänä tohtoriksi 20-vuotiaana, niin ei mitään toivoakaan että voisi noin vain päästä dosentiksi, saati professoriksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtorista taitaa olla aika heppo päästä dosentiksi tai proffaksi? Nykyään kaikki tuntuvat olevan

Tohtori on tutkinto, sen voi (melkein) kuka tahansa saada opiskelemalla. Ei siitä ole mitenkään helppo päästä dosentiksi tai proffaksi, jos ei ole mitään muuta taustalla. Esim. tuttu, joka valmistui nyt tänä kesänä tohtoriksi 20-vuotiaana, niin ei mitään toivoakaan että voisi noin vain päästä dosentiksi, saati professoriksi. 

Ja menin laskuissa sekaisin, olihan hän kuitenkin 21 eikä 20.

Älkää hyvät ihmiset valistako ja neuvoko näitä venäjän trolleja.

Sinänsä ihan ymmärrettäviä kysymyksiä, koska ainakin itsellä on tullut vastaan tilanteita, jossa jopa yliopistossa maisteritasoisen tutkinnon suorittaneet ovat noista ihan ulalla, puhumattakaan niistä, jotka eivät ole koskaan yliopistolla käyneetkään.

Erityisesti olen törmännyt siihen, että tohtorintutkinnon ajatellaan olevan ikäänkuin uran pääte- tai lakipiste ja että sen jälkeen voi vaan kytistellä sopivan proffanpaikan avautumista.

Oikeastihan väikkäri on vasta lähtölaukaus ja se väikkäri on loppujaan työmäärältään paljon pienempi rutistus kuin väikkärin ja professuurin välinen savotta. En tiedä on tämä sitten sitä, että kun osa on kokee alemmuutta/kateutta jopa tohtoreihin nähden niin ei sitten haluta mielellään pallotella ajatusta, että professorit olisivat vielä pätevämpiä.

Aika usein on tullut vastaan sitä, että kerrotaan, että "oisin minäkin voinut tehdä sen väikkärin gradun jatkoksi" ikäänkuin se olisi joku gradun veroinen urakka.

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset valistako ja neuvoko näitä venäjän trolleja.

😀 eläs nyt

Ainetta opiskelemaan valittu on alan ylioppilas, siis vaikkapa humanistit ovat yleensä filosofian ylioppilaita.

Alemman yliopistotutkinnon suorittanut on alan kandidaatti, vaikkapa kauppatieteen kandidaatti.

Ylempi loppututkinto on alan maisteri, vaikkapa luokanopettajaksi ollaan kasvatustieteen maistereita.

Tässä on pientä puutetta loogisuudessa, sillä kaikissa ylemmissä tutkinnoissa ei ole maisterin nimikettä. Vaikka farmakologialta valmistutaan proviisoreiksi eikä farmakologian maistereiksi. Lisäksi maisterinopintoja laajemman tutkinnon vuoksi valmistutaan suoraan lääketieteen, hammaslääketieteellisen ja eläinlääketieteen lisensiaatiksi.

Maisterista ylempänä on lisensiaatin tutkinto, jonka voi saavuttaa noin vuoden työpanoksella. Lisensiaatin tutkinto on jäänyt vähän historiaan ja käytännössä siihen ei enää opiskella vaan se on sellainen välietappi kohti tohtorin tutkintoa.

Tohtoriksi reipas opiskelee kolmessa vuodessa töiden ohella, vaikka tämä riippuu kovasti alasta ja aiheesta ja vaikkapa siitä tarvitseeko tutkimusaineistoa miten kerätä. Tohtorin oppiarvo tarkoittaa, että opiskelija osoittaa hallitsevansa oman alansa tieteellisen tutkimuksen tekemisen.

Dosentiksi voidaan nimittää kokeneempi tutkija, joka on tehnyt vähintään kahden väitöskirjan edestä tutkimusta. Dosentin oppiarvo antaa oikeuden ohjata väitöskirjan tekoa.

Professorit ja apulaisprofessorit taas ovat virkoja, joita haetaan ja jotka nykyään ovat pääasiallisesti määräaikaisia. Virka liittyy yliopiston hallintoon ja suuri(n) osa työtehtävistä on muuta kuin tutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Tohtorista taitaa olla aika heppo päästä dosentiksi tai proffaksi? Nykyään kaikki tuntuvat olevan

Jos haluaa professoriksi, niin ensin pitää tohtoriksi valmistusen jälkeen päästä professoriputkeen (Assistant professor). Kilpailu paikoista on kovaa ja hakijoita arvioidaan tiukoin kriteerein. Sen jälkeen pitää tehdä vuosikausia rajusti töitä, että saa tenuren. Jos ei saa, niin joutuu lähtemään. Kriteerit ovat edelleenkin todella kovat. Jos kuitenkin on menestynyt riittävän hyvin ja saa tenuren sekä sitä myöten jatkaa työssään, niin samalla saa usein myös ylennyksen apulaisprofessoriksi (Associate professor). Siitä edelleen vuosikausia kovaa työtä ja tulosta tehden kohti ylintä professuurin tasoa (Full professor). 

Päivystävä dosentti > professori > lääkäri > tohtori > maisteri > ylioppilas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset valistako ja neuvoko näitä venäjän trolleja.

😀 eläs nyt

Ainetta opiskelemaan valittu on alan ylioppilas, siis vaikkapa humanistit ovat yleensä filosofian ylioppilaita.

Alemman yliopistotutkinnon suorittanut on alan kandidaatti, vaikkapa kauppatieteen kandidaatti.

Ylempi loppututkinto on alan maisteri, vaikkapa luokanopettajaksi ollaan kasvatustieteen maistereita.

Tässä on pientä puutetta loogisuudessa, sillä kaikissa ylemmissä tutkinnoissa ei ole maisterin nimikettä. Vaikka farmakologialta valmistutaan proviisoreiksi eikä farmakologian maistereiksi. Lisäksi maisterinopintoja laajemman tutkinnon vuoksi valmistutaan suoraan lääketieteen, hammaslääketieteellisen ja eläinlääketieteen lisensiaatiksi.

Maisterista ylempänä on lisensiaatin tutkinto, jonka voi saavuttaa noin vuoden työpanoksella. Lisensiaatin tutkinto on jäänyt vähän historiaan ja käytännössä siihen ei enää opiskella vaan se on sellainen välietappi kohti tohtorin tutkintoa.

Tohtoriksi reipas opiskelee kolmessa vuodessa töiden ohella, vaikka tämä riippuu kovasti alasta ja aiheesta ja vaikkapa siitä tarvitseeko tutkimusaineistoa miten kerätä. Tohtorin oppiarvo tarkoittaa, että opiskelija osoittaa hallitsevansa oman alansa tieteellisen tutkimuksen tekemisen.

Dosentiksi voidaan nimittää kokeneempi tutkija, joka on tehnyt vähintään kahden väitöskirjan edestä tutkimusta. Dosentin oppiarvo antaa oikeuden ohjata väitöskirjan tekoa.

Professorit ja apulaisprofessorit taas ovat virkoja, joita haetaan ja jotka nykyään ovat pääasiallisesti määräaikaisia. Virka liittyy yliopiston hallintoon ja suuri(n) osa työtehtävistä on muuta kuin tutkimusta.

Nämä ajat ovat kyllä todella optimistisia. Lisuri on yleensä 2 v urakka täysipäiväisesti, tohtori vastaavasti 4 v urakka täyspäiväisesti, jos kaikki menee kuten elokuvissa. Useammin väikkäriin menee kuitenkin 4-6 v. Kolmessa vuodessa työ ohella ei tehdä kunnollista väikkäriä (= neljä vertaisarvoitua artikkelia ja kunnon yhteenveto-osa) ja opintoja, en tiedä alaltani yhtään tällaista esimerkkiä ja hyllyssä väitöskirjoja on kymmenittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset valistako ja neuvoko näitä venäjän trolleja.

😀 eläs nyt

Ainetta opiskelemaan valittu on alan ylioppilas, siis vaikkapa humanistit ovat yleensä filosofian ylioppilaita.

Alemman yliopistotutkinnon suorittanut on alan kandidaatti, vaikkapa kauppatieteen kandidaatti.

Ylempi loppututkinto on alan maisteri, vaikkapa luokanopettajaksi ollaan kasvatustieteen maistereita.

Tässä on pientä puutetta loogisuudessa, sillä kaikissa ylemmissä tutkinnoissa ei ole maisterin nimikettä. Vaikka farmakologialta valmistutaan proviisoreiksi eikä farmakologian maistereiksi. Lisäksi maisterinopintoja laajemman tutkinnon vuoksi valmistutaan suoraan lääketieteen, hammaslääketieteellisen ja eläinlääketieteen lisensiaatiksi.

Maisterista ylempänä on lisensiaatin tutkinto, jonka voi saavuttaa noin vuoden työpanoksella. Lisensiaatin tutkinto on jäänyt vähän historiaan ja käytännössä siihen ei enää opiskella vaan se on sellainen välietappi kohti tohtorin tutkintoa.

Tohtoriksi reipas opiskelee kolmessa vuodessa töiden ohella, vaikka tämä riippuu kovasti alasta ja aiheesta ja vaikkapa siitä tarvitseeko tutkimusaineistoa miten kerätä. Tohtorin oppiarvo tarkoittaa, että opiskelija osoittaa hallitsevansa oman alansa tieteellisen tutkimuksen tekemisen.

Dosentiksi voidaan nimittää kokeneempi tutkija, joka on tehnyt vähintään kahden väitöskirjan edestä tutkimusta. Dosentin oppiarvo antaa oikeuden ohjata väitöskirjan tekoa.

Professorit ja apulaisprofessorit taas ovat virkoja, joita haetaan ja jotka nykyään ovat pääasiallisesti määräaikaisia. Virka liittyy yliopiston hallintoon ja suuri(n) osa työtehtävistä on muuta kuin tutkimusta.

Kolme vuotta on kyllä erittäin optimistinen arvio. Tottakai nopeasti eteneviäkin on ja jos on töissä yliopistolla, niin mahdollisuudet ovat paremmat. Yleensä menee kyllä paljon kauemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset valistako ja neuvoko näitä venäjän trolleja.

😀 eläs nyt

Ainetta opiskelemaan valittu on alan ylioppilas, siis vaikkapa humanistit ovat yleensä filosofian ylioppilaita.

Alemman yliopistotutkinnon suorittanut on alan kandidaatti, vaikkapa kauppatieteen kandidaatti.

Ylempi loppututkinto on alan maisteri, vaikkapa luokanopettajaksi ollaan kasvatustieteen maistereita.

Tässä on pientä puutetta loogisuudessa, sillä kaikissa ylemmissä tutkinnoissa ei ole maisterin nimikettä. Vaikka farmakologialta valmistutaan proviisoreiksi eikä farmakologian maistereiksi. Lisäksi maisterinopintoja laajemman tutkinnon vuoksi valmistutaan suoraan lääketieteen, hammaslääketieteellisen ja eläinlääketieteen lisensiaatiksi.

Maisterista ylempänä on lisensiaatin tutkinto, jonka voi saavuttaa noin vuoden työpanoksella. Lisensiaatin tutkinto on jäänyt vähän historiaan ja käytännössä siihen ei enää opiskella vaan se on sellainen välietappi kohti tohtorin tutkintoa.

Tohtoriksi reipas opiskelee kolmessa vuodessa töiden ohella, vaikka tämä riippuu kovasti alasta ja aiheesta ja vaikkapa siitä tarvitseeko tutkimusaineistoa miten kerätä. Tohtorin oppiarvo tarkoittaa, että opiskelija osoittaa hallitsevansa oman alansa tieteellisen tutkimuksen tekemisen.

Dosentiksi voidaan nimittää kokeneempi tutkija, joka on tehnyt vähintään kahden väitöskirjan edestä tutkimusta. Dosentin oppiarvo antaa oikeuden ohjata väitöskirjan tekoa.

Professorit ja apulaisprofessorit taas ovat virkoja, joita haetaan ja jotka nykyään ovat pääasiallisesti määräaikaisia. Virka liittyy yliopiston hallintoon ja suuri(n) osa työtehtävistä on muuta kuin tutkimusta.

Nämä ajat ovat kyllä todella optimistisia. Lisuri on yleensä 2 v urakka täysipäiväisesti, tohtori vastaavasti 4 v urakka täyspäiväisesti, jos kaikki menee kuten elokuvissa. Useammin väikkäriin menee kuitenkin 4-6 v. Kolmessa vuodessa työ ohella ei tehdä kunnollista väikkäriä (= neljä vertaisarvoitua artikkelia ja kunnon yhteenveto-osa) ja opintoja, en tiedä alaltani yhtään tällaista esimerkkiä ja hyllyssä väitöskirjoja on kymmenittäin.

Riippuu todellakin alasta. Lääketieteessä kolme vuotta työn ohessa on varsin tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset valistako ja neuvoko näitä venäjän trolleja.

😀 eläs nyt

Ainetta opiskelemaan valittu on alan ylioppilas, siis vaikkapa humanistit ovat yleensä filosofian ylioppilaita.

Alemman yliopistotutkinnon suorittanut on alan kandidaatti, vaikkapa kauppatieteen kandidaatti.

Ylempi loppututkinto on alan maisteri, vaikkapa luokanopettajaksi ollaan kasvatustieteen maistereita.

Tässä on pientä puutetta loogisuudessa, sillä kaikissa ylemmissä tutkinnoissa ei ole maisterin nimikettä. Vaikka farmakologialta valmistutaan proviisoreiksi eikä farmakologian maistereiksi. Lisäksi maisterinopintoja laajemman tutkinnon vuoksi valmistutaan suoraan lääketieteen, hammaslääketieteellisen ja eläinlääketieteen lisensiaatiksi.

Maisterista ylempänä on lisensiaatin tutkinto, jonka voi saavuttaa noin vuoden työpanoksella. Lisensiaatin tutkinto on jäänyt vähän historiaan ja käytännössä siihen ei enää opiskella vaan se on sellainen välietappi kohti tohtorin tutkintoa.

Tohtoriksi reipas opiskelee kolmessa vuodessa töiden ohella, vaikka tämä riippuu kovasti alasta ja aiheesta ja vaikkapa siitä tarvitseeko tutkimusaineistoa miten kerätä. Tohtorin oppiarvo tarkoittaa, että opiskelija osoittaa hallitsevansa oman alansa tieteellisen tutkimuksen tekemisen.

Dosentiksi voidaan nimittää kokeneempi tutkija, joka on tehnyt vähintään kahden väitöskirjan edestä tutkimusta. Dosentin oppiarvo antaa oikeuden ohjata väitöskirjan tekoa.

Professorit ja apulaisprofessorit taas ovat virkoja, joita haetaan ja jotka nykyään ovat pääasiallisesti määräaikaisia. Virka liittyy yliopiston hallintoon ja suuri(n) osa työtehtävistä on muuta kuin tutkimusta.

Nämä ajat ovat kyllä todella optimistisia. Lisuri on yleensä 2 v urakka täysipäiväisesti, tohtori vastaavasti 4 v urakka täyspäiväisesti, jos kaikki menee kuten elokuvissa. Useammin väikkäriin menee kuitenkin 4-6 v. Kolmessa vuodessa työ ohella ei tehdä kunnollista väikkäriä (= neljä vertaisarvoitua artikkelia ja kunnon yhteenveto-osa) ja opintoja, en tiedä alaltani yhtään tällaista esimerkkiä ja hyllyssä väitöskirjoja on kymmenittäin.

Riippuu todellakin alasta. Lääketieteessä kolme vuotta työn ohessa on varsin tavallista.

Lääketieteen väikkärit valmistuvat toisinaan nopeasti, koska

- aineistoa ei tarvitse kerätä itse

- tilastollisia analyysejä ei tarvitse tehdä itse

- kanssakirjoittajat tekevät ison osan kirjoitustyöstä

- artikkeleita vaaditaan vähemmän kuin muilla aloilla

- yhteenveto-osaksi käy heppoinen läpyskä

Meillä on tosiaan hyllyssä aika nippu myös lääketieteen väikkäreitä ja yhteistä niille on, että puolet niistä hylättäisiin liian suppeina omalla alallani (tekniikka).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset valistako ja neuvoko näitä venäjän trolleja.

😀 eläs nyt

Ainetta opiskelemaan valittu on alan ylioppilas, siis vaikkapa humanistit ovat yleensä filosofian ylioppilaita.

Alemman yliopistotutkinnon suorittanut on alan kandidaatti, vaikkapa kauppatieteen kandidaatti.

Ylempi loppututkinto on alan maisteri, vaikkapa luokanopettajaksi ollaan kasvatustieteen maistereita.

Tässä on pientä puutetta loogisuudessa, sillä kaikissa ylemmissä tutkinnoissa ei ole maisterin nimikettä. Vaikka farmakologialta valmistutaan proviisoreiksi eikä farmakologian maistereiksi. Lisäksi maisterinopintoja laajemman tutkinnon vuoksi valmistutaan suoraan lääketieteen, hammaslääketieteellisen ja eläinlääketieteen lisensiaatiksi.

Maisterista ylempänä on lisensiaatin tutkinto, jonka voi saavuttaa noin vuoden työpanoksella. Lisensiaatin tutkinto on jäänyt vähän historiaan ja käytännössä siihen ei enää opiskella vaan se on sellainen välietappi kohti tohtorin tutkintoa.

Tohtoriksi reipas opiskelee kolmessa vuodessa töiden ohella, vaikka tämä riippuu kovasti alasta ja aiheesta ja vaikkapa siitä tarvitseeko tutkimusaineistoa miten kerätä. Tohtorin oppiarvo tarkoittaa, että opiskelija osoittaa hallitsevansa oman alansa tieteellisen tutkimuksen tekemisen.

Dosentiksi voidaan nimittää kokeneempi tutkija, joka on tehnyt vähintään kahden väitöskirjan edestä tutkimusta. Dosentin oppiarvo antaa oikeuden ohjata väitöskirjan tekoa.

Professorit ja apulaisprofessorit taas ovat virkoja, joita haetaan ja jotka nykyään ovat pääasiallisesti määräaikaisia. Virka liittyy yliopiston hallintoon ja suuri(n) osa työtehtävistä on muuta kuin tutkimusta.

Nämä ajat ovat kyllä todella optimistisia. Lisuri on yleensä 2 v urakka täysipäiväisesti, tohtori vastaavasti 4 v urakka täyspäiväisesti, jos kaikki menee kuten elokuvissa. Useammin väikkäriin menee kuitenkin 4-6 v. Kolmessa vuodessa työ ohella ei tehdä kunnollista väikkäriä (= neljä vertaisarvoitua artikkelia ja kunnon yhteenveto-osa) ja opintoja, en tiedä alaltani yhtään tällaista esimerkkiä ja hyllyssä väitöskirjoja on kymmenittäin.

Riippuu todellakin alasta. Lääketieteessä kolme vuotta työn ohessa on varsin tavallista.

Lääketieteen väikkärit valmistuvat toisinaan nopeasti, koska

- aineistoa ei tarvitse kerätä itse

- tilastollisia analyysejä ei tarvitse tehdä itse

- kanssakirjoittajat tekevät ison osan kirjoitustyöstä

- artikkeleita vaaditaan vähemmän kuin muilla aloilla

- yhteenveto-osaksi käy heppoinen läpyskä

Meillä on tosiaan hyllyssä aika nippu myös lääketieteen väikkäreitä ja yhteistä niille on, että puolet niistä hylättäisiin liian suppeina omalla alallani (tekniikka).

Kyllä, kuten kirjoitin, lääketieteessä ei kerätä aineistoa itse. Humanistit taas saattavat tehdä tutkimuksen metodien ääressä ison työn, kun taas vaikkapa lääketutkimuksessa on nämä asiat hyvin tarkkaan säädetty ja kaikkinainen soveltaminen on ehdottomasti kiellettyä. Ehkä vielä kannattaa vähän jatkaa sivistymistä, jos oma ala tuntuu muita fiksummalta. 😀

Mutta lääketieteestä on kyllä sanottava, että siellä ollaan kyllä uutteria ja lääkärithän taitavat keskimäärin tehdä pisintä työviikkoa. Osa saa väitöskirjankin valmiiksi jo ennen valmistumistaan. Tätä osa professoreista myös suosittelee sanoen, että sitten jos meinaa perhettä tehdä niin ei kuitenkaan enää ole valmis viettämään viikonloppuja (10 h päivässä) laboratoriossa vaan tutkimusta sitten tehdään enää vain iltaisin. Ja mitenkään en sano, että tämä olisi hieno ja tavoiteltava kulttuuri. Moni siitä sairastuu ja vielä useampi meinaa sairastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset valistako ja neuvoko näitä venäjän trolleja.

😀 eläs nyt

Ainetta opiskelemaan valittu on alan ylioppilas, siis vaikkapa humanistit ovat yleensä filosofian ylioppilaita.

Alemman yliopistotutkinnon suorittanut on alan kandidaatti, vaikkapa kauppatieteen kandidaatti.

Ylempi loppututkinto on alan maisteri, vaikkapa luokanopettajaksi ollaan kasvatustieteen maistereita.

Tässä on pientä puutetta loogisuudessa, sillä kaikissa ylemmissä tutkinnoissa ei ole maisterin nimikettä. Vaikka farmakologialta valmistutaan proviisoreiksi eikä farmakologian maistereiksi. Lisäksi maisterinopintoja laajemman tutkinnon vuoksi valmistutaan suoraan lääketieteen, hammaslääketieteellisen ja eläinlääketieteen lisensiaatiksi.

Maisterista ylempänä on lisensiaatin tutkinto, jonka voi saavuttaa noin vuoden työpanoksella. Lisensiaatin tutkinto on jäänyt vähän historiaan ja käytännössä siihen ei enää opiskella vaan se on sellainen välietappi kohti tohtorin tutkintoa.

Tohtoriksi reipas opiskelee kolmessa vuodessa töiden ohella, vaikka tämä riippuu kovasti alasta ja aiheesta ja vaikkapa siitä tarvitseeko tutkimusaineistoa miten kerätä. Tohtorin oppiarvo tarkoittaa, että opiskelija osoittaa hallitsevansa oman alansa tieteellisen tutkimuksen tekemisen.

Dosentiksi voidaan nimittää kokeneempi tutkija, joka on tehnyt vähintään kahden väitöskirjan edestä tutkimusta. Dosentin oppiarvo antaa oikeuden ohjata väitöskirjan tekoa.

Professorit ja apulaisprofessorit taas ovat virkoja, joita haetaan ja jotka nykyään ovat pääasiallisesti määräaikaisia. Virka liittyy yliopiston hallintoon ja suuri(n) osa työtehtävistä on muuta kuin tutkimusta.

Nämä ajat ovat kyllä todella optimistisia. Lisuri on yleensä 2 v urakka täysipäiväisesti, tohtori vastaavasti 4 v urakka täyspäiväisesti, jos kaikki menee kuten elokuvissa. Useammin väikkäriin menee kuitenkin 4-6 v. Kolmessa vuodessa työ ohella ei tehdä kunnollista väikkäriä (= neljä vertaisarvoitua artikkelia ja kunnon yhteenveto-osa) ja opintoja, en tiedä alaltani yhtään tällaista esimerkkiä ja hyllyssä väitöskirjoja on kymmenittäin.

Riippuu todellakin alasta. Lääketieteessä kolme vuotta työn ohessa on varsin tavallista.

Lääketieteen väikkärit valmistuvat toisinaan nopeasti, koska

- aineistoa ei tarvitse kerätä itse

- tilastollisia analyysejä ei tarvitse tehdä itse

- kanssakirjoittajat tekevät ison osan kirjoitustyöstä

- artikkeleita vaaditaan vähemmän kuin muilla aloilla

- yhteenveto-osaksi käy heppoinen läpyskä

Meillä on tosiaan hyllyssä aika nippu myös lääketieteen väikkäreitä ja yhteistä niille on, että puolet niistä hylättäisiin liian suppeina omalla alallani (tekniikka).

Kyllä, kuten kirjoitin, lääketieteessä ei kerätä aineistoa itse. Humanistit taas saattavat tehdä tutkimuksen metodien ääressä ison työn, kun taas vaikkapa lääketutkimuksessa on nämä asiat hyvin tarkkaan säädetty ja kaikkinainen soveltaminen on ehdottomasti kiellettyä. Ehkä vielä kannattaa vähän jatkaa sivistymistä, jos oma ala tuntuu muita fiksummalta. 😀

Mutta lääketieteestä on kyllä sanottava, että siellä ollaan kyllä uutteria ja lääkärithän taitavat keskimäärin tehdä pisintä työviikkoa. Osa saa väitöskirjankin valmiiksi jo ennen valmistumistaan. Tätä osa professoreista myös suosittelee sanoen, että sitten jos meinaa perhettä tehdä niin ei kuitenkaan enää ole valmis viettämään viikonloppuja (10 h päivässä) laboratoriossa vaan tutkimusta sitten tehdään enää vain iltaisin. Ja mitenkään en sano, että tämä olisi hieno ja tavoiteltava kulttuuri. Moni siitä sairastuu ja vielä useampi meinaa sairastua.

Ei se ole mikään mielipide vaan fakta, että lääketieteessä väittely on heppoisempi homma kuin muilla aloilla. Juuri siitä syystä, että väittelijä yksinkertaisesti skippaa monet normaalin väitöskirjan työläimmistä vaiheista. Ei millään muulla alalla heitettäisi edes vitsinä, että tehdään kolmessa vuodessa työn ohessa.

Lääkäreillä on joku kumma ajatus, että heillä on jonkinlainen oikeutus saada tohtorintutkinto helpommalla kuin muut siksi, että on paljon muuta hommaa. Halutaan säästää kakku ja syödä kakku.

Ollaan vaimon kanssa naureskeltu monet kerrat kuinka eri vaatimukset siellä on kuin tekniikalla ja luonnontieteissä. Lääketieteessä ei voi välttyä ajatukselta, että osa tekee tutkintoa puhtaasta tittelinkipeydestä.

Yliopistoissa on myös rehtorit. Mikä on heidän paikkansa järjestelmässä?