Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni kommentti oli niin outo, etten tiedämitä tekisin!
21.03.2013 |
Mitä te tekisitte, jos miehenne käyttäytyisi näin?
Meillä on kaksi lasta, toinen alle vuoden ikäinen vauva. Minä olen hoitovapaalla. Mies tekee pitkää työpäivää, yleensä 10 h, vaihteluväli 8-17 h/pvä. Noita todella pitkiä vuoroja ei onneksi usein.
Mies harrastaa paljon työnteon lisäksi, 2-4 h päivässä muutamana iltana viikossa, töiden vuoksi on muutaman tunnin kokouksia, saunailtoja, koulutuksia 1-4x/kk. Minä olen aina kotona hoitamassa lapsia miehen menojen vuoksi.
Olen monesti sanonut menojen epätasaisen jakautumisen vuoksi ja aina on vastauksena ollut, että valitan turhasta. Eilen taas asiasta puhuin ja kysyin, että tiesitkö, ettei monikaan joustaisi näin paljoin kuin minä. Meillä ei ole ketään, kuka auttaisi lastenhoidossa, minä olen 24/7 lasten kanssa miehen viilettäessä tukka putkella. MIes sanoi, että hänhän se joustaa koko ajan. Kysyin että miten mielestään joustaa, niin kuulemma siten, että hän karsii menojaan eikä mene ja harrasta läheskään niin paljon kuin haluaisi. Sanoin siihen, että se ei ole mitään joustoa, vaan velvollisuus että edes joskus lapsiaan hoitaa eikä harrasta ja harrasta.
Siis toinen on niin nuija, että pitää joustona sitä, että välillä on kotona! Kysyin sitten, että mihin edes tarvitset perhettä, kun sitä pitää aina paeta. Ei osannut vastata. Mies oli se, kuka lapsia vaatimalla vaati.
Miehen mukaan minäkin voisin harrastaa jotakin enkä vaan valittaa. Siihen vaan jäisi aikaa yöllä, kun herran harrastukset ja menot loppuvat. En voi vaan ottaa ja lähteä, koska mies menee harrastuksiina vaikka mikä olisi. Jos itse lähtisin, niin mies sitten veisi lapset tuntikausiksi mukaansa ruuatta ja juomatta harrastuspaikalleen, jossa ilmiselvä loukkaantumisen vaara. Mies tavallaan siis jopa kiristää minua pysymään kotona noin. Samoin olisi laita jos eroaisimme, miehellä ei olisi harrastuksiltaan aikaa hoitaa lapsia!
Kommentit (134)
Heii!
Ei nyt vielä kannata heittää kirvestä kaivoon. Sopikaa, että kirjaatte viikon ajan kummankin ajan käytön. Ja sitten katsotte tilannetta. Jos ei suostu kirjaa sinä itse.
Hän on joutunut luopumaan työpaikan illanvieto(i)sta = sinä työpaikasta.
Ehdota samaa kuin joku tuolla aiemmin, yhtä paljon aikaa lapsille ja harrastuksille. Jos harrastuspaikka on vaarallinen ei sinne voi viedä lapsia.
Yksi ilta sinulle viikossa vapaata. Laitat vaikka iltaruuan heille valmiiksi, jos helpottaa. Sitten lähdet aina keskiviikkoisin liikkeelle vaikka istumaan kirjastoon! (Jos mies harrastaa esim. 2-3 iltaa niin ei ole kohtuuton vaatimus, päinvastoin.)
Ja viikonloput tasan. Sinä heräät la ja mies su aamuna lasten kanssa. Molemmilla on oikeus lepoon!
Kova kovaa vasten. Kaikkeen ei tarvitse suostua!
Ja pikaisesti suosittelisin sinua suunnittelemaan imetyksestä irrotusviikonloput tai jonkun muun, jolla tekosyyllä pääset kotoa pe-su. Ja mies voi vähän testata millaista kotona on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on jotenkin vinoutunut tuo suhtautuminen lastenhoitoon. Vika ei siis ole vain miehessäsi.
Jos haluat harrastaa jotakin, niin harrastat. Varaat ajat, sovit menot ja kerrot miehellesin että sinulla on silloin ja silloin meno, joten hänen pitää hoitaa silloin lapsia.
Mikäli et luota mieheesi sen vertaa, että et uskalla jättää lastenhoitovastuuta hänelle, on teillä vähän isompiakin ongelmia kuin harrastukset.
Teillä on jotenkin vinoutunut tuo suhtautuminen lastenhoitoon. Vika ei siis ole vain miehessäsi.
Jos haluat harrastaa jotakin, niin harrastat. Varaat ajat, sovit menot ja kerrot miehellesin että sinulla on silloin ja silloin meno, joten hänen pitää hoitaa silloin lapsia.
Mikäli et luota mieheesi sen vertaa, että et uskalla jättää lastenhoitovastuuta hänelle, on teillä vähän isompiakin ongelmia kuin harrastukset.
Aikoinaan tilanteeni oli hyvin samanlainen kuin Ap:llä. Aika kuvaava oli tilanne, että kun välttämättä tarvitsin hetken apua lasten kanssa, mies ilmoitti olevansa liian kallispalkkainen mies toimimaan lapsenpiikana.
Olin muutamia vuosia kotona, kun lapset olivat pieniä, mutta tilanne ei muutunut mitenkään, kun menin työhön. Mies loi uraa ja harrasti. Sillä tavalla oli kuitenkin helpompaa, kun lapset voi jättää hetkeksi yksinkin. Erottiin, kun lapset olivat jo 12 ja 15 vuotta. Sovittiin normaalit tapaamiset, mutta niitä ei juurikaan ollut, ja ainuttakaan viikonloppua lapset eivät ole olleet eron jälkeen isällään, kun olivat jo niin vanhoja, että voivat itse päättää, missä ovat.
Ero ei ole helppo enkä sitä uskaltaisi kenellekään mennä suosittelemaan, jos muita ratkaisuja löytyy, mutta jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miksi pitkään siinä tilanteessa sinnittelin. Enää en moiseen suostuisi.
Veljelleni tuli ero tuosta syystä. Hän jatkoi menojaan kuten ennenkin vaikka perheeseen syntyi vauva. Ei vaimonsa sitä kovin pitkään katsonut, vaan otti eron saadakseen omaa aikaa. Nyt lapisi on vuoroviikon kummallakin ja kummallakin on tasapuolisesti omaa aikaa.
Miehesi on selvästi asettanut työn ja harrastuksensa perheen edelle ja tuntee vielä joustavansa kun ei ole ihan kokoajan pois kotoa. Miksi ylipäätään suostuit tekemään lapsen tuollaiselle miehelle? Tuo voi olla myös sitä että saa paremmin sidottua sinut kotiisi kun olet lapsissa kiinni.
Kannattaa ottaa ihan vakava keskustelu ja sanoa että nyt joku muuttuu, joko miehen menot tai sinun osoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OK - tää kuulostaa jo siltä, että miehessä on muutakin vikaa kuin itsekkyys :( jos vakava keskustelu aiheesta ei auta niin harkitsisin eroa.
(sulla on kaikki, siis kaikki järkiargumentit puolellasi - esim. miksi äidillä olisi enemmän vastuuta lapsista? Mitkä hän kokee isän velvollisuuksiksi? Kuinka paljon hän haluaa olla lastensa kanssa viikoittain? Pitääkö hän sitä riittävänä? Miten hän voi kieltää lapsenvahdin käytön (ei voikaan, sen kun tilaat sen, mutta eihän se tuohon perusongelmaan auta)? Pitääkö hän lapsistaan? Jos kyllä, niin miksi hänelle riittää niin vähäinen aika heidän kanssaan? Ymmärtääkö hän, että jatkuva vastuu lapsista 24/7 on kuluttavaa - kaikkien täytyy saada palautua siitä? Jos näiden lateleminen ei avaa miehen silmiä, niin aika paljastavaa)
Kaikki sympatiat sun puolella! Oliko mies tuollainen jo ekan lapsen jälkeen vai muuttuiko?
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 10:04"]
Olen ehdottanut miehelle lapsenvahdin palkkaamista. MIssään tapauksessa ei kuulemma käy. Hänen kotiinsa ei ulkopuoliset tule penkomaan. Jos jotain sitten käy, se olisi minun vikani kuulemma. Kiristystä. Ap
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 10:47"]
Aikoinaan tilanteeni oli hyvin samanlainen kuin Ap:llä. Aika kuvaava oli tilanne, että kun välttämättä tarvitsin hetken apua lasten kanssa, mies ilmoitti olevansa liian kallispalkkainen mies toimimaan lapsenpiikana.
Olin muutamia vuosia kotona, kun lapset olivat pieniä, mutta tilanne ei muutunut mitenkään, kun menin työhön. Mies loi uraa ja harrasti. Sillä tavalla oli kuitenkin helpompaa, kun lapset voi jättää hetkeksi yksinkin. Erottiin, kun lapset olivat jo 12 ja 15 vuotta. Sovittiin normaalit tapaamiset, mutta niitä ei juurikaan ollut, ja ainuttakaan viikonloppua lapset eivät ole olleet eron jälkeen isällään, kun olivat jo niin vanhoja, että voivat itse päättää, missä ovat.
Ero ei ole helppo enkä sitä uskaltaisi kenellekään mennä suosittelemaan, jos muita ratkaisuja löytyy, mutta jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miksi pitkään siinä tilanteessa sinnittelin. Enää en moiseen suostuisi.
[/quote]
Tässä kuulostaa, ettei miestä ole omat lapsensa koskaan kiinnostaneet, eikä ole luonut minkäänlaista suhdetta heihin. Todella surullista. Tällaisia valitettavasti on olemassa (oma isäni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko tässä nyt sitten kuitenkin kyse siitä että ap. ei ole ottanut miestään mukaan lasten arkeen vaan halunnut hoitaa lapset itse ja nyt se alkaa käydä liian raskaaksi?
Itse olen hoitanut lapsia ihan pienestä että äitinsä on päässyt harrastuksiinsa. Kun lapsi oli vielä rintaruokinnassa, niin äidinmaitoa lypsettiin pulloon valmiiksi jotta pärjään lapsen kanssa yhden päivän.
Päästäkää miehenne mukaan vauvan arkeen. Nuoret miehet ovat yleensä hyvin sopeutuvaisia ja halukkaita osallistumaan kun vaan annetaan mahdollisuus. Jos omitte sen lapisen hoidon itsellenne ensimmäisen kolmen vuoden ajaksi, niin turha sitä enää sen jälkeen on pyytää miestä kaveriksi.
t. mies +40v
Ja sitten nää samat miehet parkuu, kun huoltajuuskiistoissa äidit on usein isiä vahvemmilla. Mistäköhän se mahtaa oikeasti johtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt heti ois eroa hakemassa. Täytyyhän sitä yrittää ensi muita konsteja. Ongelma on myös se, että eihän tuossa jää parisuhteellekkaan yhtään aikaa. Kaksi ihmistä asuu saman katon alla ja toinen käväisee kotona nukkumassa ja toinen hoitaa lapset ja kodin.
Jos lapsenvahti ei käy niin silloin sun täytyy mennä silloin kun miehellä on "vapaailta" tai viikonloppuisin. Lähdet jonnekin kylpylään yhdeksi yöksi näin alkuun rentoutumaan heti ens viikonloppuna. Katotaan miten mies pärjää...
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 10:30"]
Ihmetyttää vain, ettei miehessä tunnu olevan mitään sisäsyntyistä tarvetta viettää edes tuntia päivässä omien rakkaiden lastensa kanssa.
[/quote]
Mä olenkin aina sanonut, että isäksi vielä voisin EHKÄ ryhtyä, äidiksi en ikinä. Mutta minäpä en olekaan koskaan hankkinut lapsia, enkä hanki, koska tiedostan tämän jo etukäteen (ja koska mulla ei olis heteronaisena mahdollista ryhtyä isäksi tai edes kakkosäidiksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pöh, mä harrastan melkein joka päivä jotain pienen kanssa. Isommat koulussa ja mies reissuhommissa. Omaa aikas saan iltaisun kun nykkuvat ja apuja kehtaan pyytää kyn suu .tää mobiili ei anna korjata virheitä, kakka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika mulkero äijältä...sillä on tasan säätöä muiden naisten kanssa ja haluaa sitoa Ap:n kotiin jotta saa rauhassa temmeltää.Eron ottaisin.Pääsee Ap helpommalla kun OMAAN kotiinsa saa sitten palkata elatusmaksuilla lapsenvahdin ja käydä harrastuksissa...eikä tarvi pyykätä äijän kamoja.Ero tuntuu kamalalta mutta kun se on tehty,harmittelee ainoastaan sitä miksei tehnyt niin jo aiemmin...Ap:lle voimia ja tsemppiä,naiset pärjää aina!!
Jälleen esitän saman kysymyksen, kuin monta kertaa aiemminkin: miksi menette yhteen ja teette lapsia kusipäiden kanssa? Normaaleja, hyviä miehiäkin on vaikka kuinka paljon saatavilla, miksi ehdoin tahdoin haluatte juuri ne, jotka teidän oikeuksianne ja elämäänne eniten polkevat ja halveksivat?
Lopettakaa se uhriutuminen, naiset.
Mun mielestä tuo on kyllä maailman turhin kysymys, että "miksi teit lapsia huonon äijän kanssa". Varmaan jokainen perheellinen ihminen kyllä tietää, että arki muuttuu hyvinkin totaalisesti lasten tulon myötä. Ei sitä voi erkkikään ennakoida, miten toinen tulee käyttäytymään, kun saa lapsia.
Nämä harrastavat, menevät ja työteliäät miehethän ovat juuri niitä, joita pidetään hyvinä miehinä - tilanteen vaan pitäisi vähän muuttua perheytymisen jälkeen. Pitäisikö ottaa mies, joka viihtyy kotona, eikä käy juurikaan työssä ja pesee välillä pyykkiä? Selllaisestako tulee varmimmin osallistuva isä?
Näistä avauksista tulee aina mieleen että miksi uraputkessa olevat ihmiset lisääntyvät? Jos työviikot ovat 50h-60h ja harrastuksia ja koulutuksia on tiuhaan, niin ei se mikään hyvä tilanne ole lapsille. Itsekin teen pitkiä työpäiviä ja olen usein edustusmenoissa, mies myös. Harrastuksista emme halua luopua. Olemme siksi tehneet päätöksen olla hankkimatta lapsia. Adoptoidaan sitten kun työelämä ei enää sido meitä 12 tunniksi joka päivä.
Ihmisillä tuntuu olevat tarve hommata se omakotitalo, 1,8 autoa joista 0,9 farmarivolvoa, 2,3 lasta ja 0,8 labradorinnoutajaa eikä miettiä, että mikä olisi oikeasti paras vaihtoehto kaikille ja ennenkaikkea itselle.
Sano sille miehellesi että lastenhoidon on parasta alkaa kiinnostamaan, sillä ne ovat myös hänen lapsiaan ja hänen velvollisuutensa. Ja naiset! Jos miehenne tekee ennen lapsen hankkimista pitkiä päiviä, harrastaa paljon eikä parisuhde ole aina etusijalla, niin ei se lasten hankkimisen jälkeen miksikään muutu. Kannattaa etsiä toisenlainen mies, sellainen, josta on isäksi.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 12:24"]
Mun mielestä tuo on kyllä maailman turhin kysymys, että "miksi teit lapsia huonon äijän kanssa". Varmaan jokainen perheellinen ihminen kyllä tietää, että arki muuttuu hyvinkin totaalisesti lasten tulon myötä. Ei sitä voi erkkikään ennakoida, miten toinen tulee käyttäytymään, kun saa lapsia.
Nämä harrastavat, menevät ja työteliäät miehethän ovat juuri niitä, joita pidetään hyvinä miehinä - tilanteen vaan pitäisi vähän muuttua perheytymisen jälkeen. Pitäisikö ottaa mies, joka viihtyy kotona, eikä käy juurikaan työssä ja pesee välillä pyykkiä? Selllaisestako tulee varmimmin osallistuva isä?
[/quote]
Myös mun mielstä tuo on turha kysymys. Ei auta yhtään siihen tilanteeseen jossa jo ollaan! Mutta harrastava, menevä ja työteliäs (liikaa aikaa töissä viettävä) mies saattaa ihan oikeasti olla riskivalinta lasten isäksi. Tai riippuu mitä haluaa. Jos haluaa lasten hoitoon tasapuolisesti osallistuvan miehen joka viihtyy kotona, voi olla ihan fiksua valita sellainen joka pesee pyykkinsä, tekee ruokaa ja viihtyy vapaa-aikanaan kotona hyvin jo ennen lapsia. Jos taas haluaa mihen joka kustantaa elämisen mutta ei muuten puutu varsinaiseen perhe-elämään, paljon töitä tekevä ja muutenkin menevä mies voi olla ihan jees.
Alue: Aihe vapaa
Hei arvon naiset. Mitäs jos varaisitte itsellelle viikon matkan jonnekkin ja jätätte lapset miehen hoidettavaksi (järjestätte äitinne, ystävänne, siskonne tms varalle jos tulee katastrofi). Ehkä se ääni kellossa muuttuu, kun mies joutuu ottamaan täyden vastuun lapsista kokonaiseksi viikoksi. Tämä on tosin hankala järjestää jos lapset ovat kotihoidossa, mutta jos ovat päiväkodissa, se voi jo onnistua. Tai voittehan aloittaa viikonlopusta. Varaa matka ruotsinristeilylle perjantai-iltana ja jätä mies yksin lasten kanssa koko viikonlopuksi. Minä tekisin näin. Sitten takaisin tullessa esittäisin vaatimuksen kahdesta illasta tms viikosta jolloin on tiedän vuoronne harrastaa.