Lue keskustelun säännöt.
Kaikki me keski-ikäisen naiset näytetään keski-ikäisiltä
15.03.2019 |
Kyllä sen vaan valitettavasti naamasta näkee vaikka olisi kuinka hyvin hoitanut kroppansa ja naamansa. Mikä lohduksi meille keski-ikäisille naisille?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ikää tärkeämpää on nauttia naiseudestaan hyvällä itsetunnolla varustettuna?
Kun näen kauniin naisen, nuoren tai vanhan, sisältää kauneus myös älykyyttä, syvällisyyttä, huomaavaiset käytöstavat, itsestään huolehtimisen, hyvän huumorintajun (osaa nauraa myös itselleen) ja rohkeuden olla oma itsensä. Sellaisia tulee todella harvoin vastaan. En aina oikein ymmärrä ikäkeskustelua, sillä suomalaisnaisilta usein puuttuu rohkeus tuoda itseään esille. Valitsemme samanlaisia vaatteita kuin muilla, vetäydymme nurkkiin tai päinvastoin räikeästi koetamme olla esillä, mutta itsensä kanssa sinut olevaa naista näkyy harvoin. On siksi vaikea erottaa harmaasta massasta kuka on 20 tai 50.
Tällaista keskustelua keski-iästä ei edes käytäisi, jos meillä olisi Suomessa opetettu jo pikku tytöstä alkaen arvostamaan itseämme tyttöinä ja naisina ja ymmärtäisimme olevamme rakastettavia iästä riippumatta. Kaikki saa näkyä naamasta ja kropasta, ja kauneus on aina katsojan silmissä. Ei siis kannata ainakaan itseään enempää mollata onpa ikä mikä tahansa.
Eipä se auta pitää itseään rakastettavana, jos kukaan muu ei pidä, siis jos siis kaipaa ihmissuhteita. Joo, "parempi että rakastaa itseään vaikkei kukaan muu rakastaisi" mutta come on, kokeilkaa ensin itse rakastaa itseänne ilman että kukaan muu rakastaa ja kertokaa sitten miten onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppiseltäkö pitäisi näyttää.
Minkä takia. Kyllä jokanen on nuori kerran, eikä se aika mitään ruusuilla tanssimista ollut, ainakaan minulla. Ei ollut kivaa, vaan pään sisällä helvetti. Vaihdan sen ajan koska tahansa tähän mikä on nyt, raihnaisine kuorineni kaikkineen.
Tietysti hyvää terveyttä ja tukkaa kaipaa, pystyi juoksemaan, kävelemään hyvin.. välillä näen unta juoksemisesta. Nykyään on jo kroppa täynnä vikoja ja pääkin kaljuuntunut. Ihan nainen siis olen, naisetkin kaljuuntuu.
Ai niin, ja hampaitakin on rutkasti vähemmän, kohta on varmaan alhaalla tekarit, kun on molemmin puolin vedetty kaksi taaimmaista hammasta +viisaudenhampaat.
Keho alkoi luhistua vauhdilla ehkä n.35v. Siihen asti olin nuori ruumiillisesti ja ulkonäöltä. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta. Ei tunnistaisi enää samaksi ihmiseksi.
t.naisjuice
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan näytä.
Varmasti näytät. Kukaan ei vaan ole kertonut totuutta.
En näytä. Eivät kaikki muutkaan keski-ikäiset siltä näytä.
Kyllä näytät. Itsesuojeluvaistosi vain estää sinua näkemästä totuutta.
Ihan kuin se olisi huono asia että näyttää ikäiseltään? Kaiken maailman kiristetyt ja leikellyt naiset vasta näyttääkin oudoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ikää tärkeämpää on nauttia naiseudestaan hyvällä itsetunnolla varustettuna?
Kun näen kauniin naisen, nuoren tai vanhan, sisältää kauneus myös älykyyttä, syvällisyyttä, huomaavaiset käytöstavat, itsestään huolehtimisen, hyvän huumorintajun (osaa nauraa myös itselleen) ja rohkeuden olla oma itsensä. Sellaisia tulee todella harvoin vastaan. En aina oikein ymmärrä ikäkeskustelua, sillä suomalaisnaisilta usein puuttuu rohkeus tuoda itseään esille. Valitsemme samanlaisia vaatteita kuin muilla, vetäydymme nurkkiin tai päinvastoin räikeästi koetamme olla esillä, mutta itsensä kanssa sinut olevaa naista näkyy harvoin. On siksi vaikea erottaa harmaasta massasta kuka on 20 tai 50.
Tällaista keskustelua keski-iästä ei edes käytäisi, jos meillä olisi Suomessa opetettu jo pikku tytöstä alkaen arvostamaan itseämme tyttöinä ja naisina ja ymmärtäisimme olevamme rakastettavia iästä riippumatta. Kaikki saa näkyä naamasta ja kropasta, ja kauneus on aina katsojan silmissä. Ei siis kannata ainakaan itseään enempää mollata onpa ikä mikä tahansa.
Eipä se auta pitää itseään rakastettavana, jos kukaan muu ei pidä, siis jos siis kaipaa ihmissuhteita. Joo, "parempi että rakastaa itseään vaikkei kukaan muu rakastaisi" mutta come on, kokeilkaa ensin itse rakastaa itseänne ilman että kukaan muu rakastaa ja kertokaa sitten miten onnistuu.
Kuulostaa mun entiseltä aviomieheltä. Tosi huono itsetunto lieveilmiöineen. Kuusi vuotta jaksoin kannatella, kannustaa, vakuutella ja lohdutella, mutta terapiaahan hän olisi tarvinnut eikä puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ikää tärkeämpää on nauttia naiseudestaan hyvällä itsetunnolla varustettuna?
Kun näen kauniin naisen, nuoren tai vanhan, sisältää kauneus myös älykyyttä, syvällisyyttä, huomaavaiset käytöstavat, itsestään huolehtimisen, hyvän huumorintajun (osaa nauraa myös itselleen) ja rohkeuden olla oma itsensä. Sellaisia tulee todella harvoin vastaan. En aina oikein ymmärrä ikäkeskustelua, sillä suomalaisnaisilta usein puuttuu rohkeus tuoda itseään esille. Valitsemme samanlaisia vaatteita kuin muilla, vetäydymme nurkkiin tai päinvastoin räikeästi koetamme olla esillä, mutta itsensä kanssa sinut olevaa naista näkyy harvoin. On siksi vaikea erottaa harmaasta massasta kuka on 20 tai 50.
Tällaista keskustelua keski-iästä ei edes käytäisi, jos meillä olisi Suomessa opetettu jo pikku tytöstä alkaen arvostamaan itseämme tyttöinä ja naisina ja ymmärtäisimme olevamme rakastettavia iästä riippumatta. Kaikki saa näkyä naamasta ja kropasta, ja kauneus on aina katsojan silmissä. Ei siis kannata ainakaan itseään enempää mollata onpa ikä mikä tahansa.
Eipä se auta pitää itseään rakastettavana, jos kukaan muu ei pidä, siis jos siis kaipaa ihmissuhteita. Joo, "parempi että rakastaa itseään vaikkei kukaan muu rakastaisi" mutta come on, kokeilkaa ensin itse rakastaa itseänne ilman että kukaan muu rakastaa ja kertokaa sitten miten onnistuu.
Oletko sekaisin? Jokainen normaali ihminen etsii omaa tasoaan, eli vanhempana ihmistä jolla myös elämän merkkejä. Muuten on jotakin vialla, pedaripiirteitä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on ongelma, että näyttää ikäiseltään? Itselleni terveys, työ, ihmissuhteet ja harrastukset ovat tärkeitä, eikä minun todellakaan tarvitse olla tietyn näköinen voidakseni nauttia niistä ja olla onnellinen.
No jotta saisi ihmissuhteen.
Mitä? 😂😂😂
Ihmissuhteen löytää jokainen. Ihan jokainen:
Minä en ole löytänyt sen jälkeen kun täytin 30.
Höpöhöpö. Et ole _etsinyt_ tai etsit yli oman tasosi rankasti.
No, nuorempanakin kelpasin vain alkoholisteille (ei edes mitään komeita "jänniksiä") ja viimeksi minua lähestyi narkomaani pari vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ikää tärkeämpää on nauttia naiseudestaan hyvällä itsetunnolla varustettuna?
Kun näen kauniin naisen, nuoren tai vanhan, sisältää kauneus myös älykyyttä, syvällisyyttä, huomaavaiset käytöstavat, itsestään huolehtimisen, hyvän huumorintajun (osaa nauraa myös itselleen) ja rohkeuden olla oma itsensä. Sellaisia tulee todella harvoin vastaan. En aina oikein ymmärrä ikäkeskustelua, sillä suomalaisnaisilta usein puuttuu rohkeus tuoda itseään esille. Valitsemme samanlaisia vaatteita kuin muilla, vetäydymme nurkkiin tai päinvastoin räikeästi koetamme olla esillä, mutta itsensä kanssa sinut olevaa naista näkyy harvoin. On siksi vaikea erottaa harmaasta massasta kuka on 20 tai 50.
Tällaista keskustelua keski-iästä ei edes käytäisi, jos meillä olisi Suomessa opetettu jo pikku tytöstä alkaen arvostamaan itseämme tyttöinä ja naisina ja ymmärtäisimme olevamme rakastettavia iästä riippumatta. Kaikki saa näkyä naamasta ja kropasta, ja kauneus on aina katsojan silmissä. Ei siis kannata ainakaan itseään enempää mollata onpa ikä mikä tahansa.
Eipä se auta pitää itseään rakastettavana, jos kukaan muu ei pidä, siis jos siis kaipaa ihmissuhteita. Joo, "parempi että rakastaa itseään vaikkei kukaan muu rakastaisi" mutta come on, kokeilkaa ensin itse rakastaa itseänne ilman että kukaan muu rakastaa ja kertokaa sitten miten onnistuu.
Kuulostaa mun entiseltä aviomieheltä. Tosi huono itsetunto lieveilmiöineen. Kuusi vuotta jaksoin kannatella, kannustaa, vakuutella ja lohdutella, mutta terapiaahan hän olisi tarvinnut eikä puolisoa.
No kerro ihmeessä oma kokemuksesi siitä, ettei sinulla ole vuosiin ihmissuhteita ja olet silti ihan "mä oon niin ihana ja erityinen"? Miten jaksoit? Vai eikö olekaan tuosta kokemusta, vaan sen sijaan sinulla on aina ollut ympärilläsi ihmisiä, jotka kehuvat ja vakuuttelevat miten ihana olet, joten voit itsekin ajatella niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen ei ole sama kuin ruma.
Ei ole mutta silti kasvoista näkee iän.
Totta kai se näkyy ja sen pitääkin näkyä. Sehän nyt vasta hullua olisi, että kun ihminen tulee keski-ikään, ikä ei enää yhtäkkiä näkyisikään ulospäin.
Kyllähän joka ikäisen ikä näkyy kasvoista. Vauvat näyttää vauvoilta, lapset lapsilta, nuoret nuorilta , vanhukset vanhuksilta.
Olishan se ihmeellistä, jos ihminen olisi nuori ja sitten jossain vaiheessa yhtäkkiä vanha ja ryppyinen kasvoiltaan. Keski-iässä oltais vielä kasvoilta kuin teinit ja sitten vain yhtenäyönä muututtais 80v näköiseksi.
Itse olen lähempänä 60v ja vaikka olen sporttinen, ei liikakiloja ja ihan hyvin säilynyt, tiedän, että ei minua kukaan enää nuorena pidä ja hyvä niin.
Keski-ikäinenkin voi olla ilo silmälle, kun vain pitää terveydestään huolta ja pitää kropan liikkuvana ja lihakset kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi keski-ikäisten ulkonäköä pitäisi verrata kaksikymppiseen ja masentua siitä? Typerintä miitä voi tehdä. Vertailkaa keski-ikäiset itseänne vain oman ikäisiinne. Näkyyhän ne kilometrit ja vuodet autoissa ja taloissakin. Vanhojen talojen menneisyys muuten kiehtoo monia. Koskaan en ole kuullut sanottavan että vanhenevan ihmisen historia jotenkin kiehtoisi. Se on pelkkää painolastia jos sattuu tietämään elämästä ja ihmisistä jotain kokemuksen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ikää tärkeämpää on nauttia naiseudestaan hyvällä itsetunnolla varustettuna?
Kun näen kauniin naisen, nuoren tai vanhan, sisältää kauneus myös älykyyttä, syvällisyyttä, huomaavaiset käytöstavat, itsestään huolehtimisen, hyvän huumorintajun (osaa nauraa myös itselleen) ja rohkeuden olla oma itsensä. Sellaisia tulee todella harvoin vastaan. En aina oikein ymmärrä ikäkeskustelua, sillä suomalaisnaisilta usein puuttuu rohkeus tuoda itseään esille. Valitsemme samanlaisia vaatteita kuin muilla, vetäydymme nurkkiin tai päinvastoin räikeästi koetamme olla esillä, mutta itsensä kanssa sinut olevaa naista näkyy harvoin. On siksi vaikea erottaa harmaasta massasta kuka on 20 tai 50.
Tällaista keskustelua keski-iästä ei edes käytäisi, jos meillä olisi Suomessa opetettu jo pikku tytöstä alkaen arvostamaan itseämme tyttöinä ja naisina ja ymmärtäisimme olevamme rakastettavia iästä riippumatta. Kaikki saa näkyä naamasta ja kropasta, ja kauneus on aina katsojan silmissä. Ei siis kannata ainakaan itseään enempää mollata onpa ikä mikä tahansa.
Eipä se auta pitää itseään rakastettavana, jos kukaan muu ei pidä, siis jos siis kaipaa ihmissuhteita. Joo, "parempi että rakastaa itseään vaikkei kukaan muu rakastaisi" mutta come on, kokeilkaa ensin itse rakastaa itseänne ilman että kukaan muu rakastaa ja kertokaa sitten miten onnistuu.
Kuulostaa mun entiseltä aviomieheltä. Tosi huono itsetunto lieveilmiöineen. Kuusi vuotta jaksoin kannatella, kannustaa, vakuutella ja lohdutella, mutta terapiaahan hän olisi tarvinnut eikä puolisoa.
No kerro ihmeessä oma kokemuksesi siitä, ettei sinulla ole vuosiin ihmissuhteita ja olet silti ihan "mä oon niin ihana ja erityinen"? Miten jaksoit? Vai eikö olekaan tuosta kokemusta, vaan sen sijaan sinulla on aina ollut ympärilläsi ihmisiä, jotka kehuvat ja vakuuttelevat miten ihana olet, joten voit itsekin ajatella niin?
Mä en juuri välitä ihmisistä. Olen ihan ok itseni kanssa ilman muiden mielipiteitä, mitä väliä niillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ihaillut vanhempia ihmisiä, ne on minusta rosoisia, mielenkiintosia. Että ei minua haittaa itse ollenkaan että näytän rososelta eikä ole enää vauvanaamaa. Tuli vähän katu-uskottavuutta.. harvapa enää hyppisi silmille, olen aika pelottavan näköinen suoraan sanoen. Ainakin omasta mielestä... muut taitaa nähdä kiltteyteni kilometrin päähän... däääm. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ikää tärkeämpää on nauttia naiseudestaan hyvällä itsetunnolla varustettuna?
Kun näen kauniin naisen, nuoren tai vanhan, sisältää kauneus myös älykyyttä, syvällisyyttä, huomaavaiset käytöstavat, itsestään huolehtimisen, hyvän huumorintajun (osaa nauraa myös itselleen) ja rohkeuden olla oma itsensä. Sellaisia tulee todella harvoin vastaan. En aina oikein ymmärrä ikäkeskustelua, sillä suomalaisnaisilta usein puuttuu rohkeus tuoda itseään esille. Valitsemme samanlaisia vaatteita kuin muilla, vetäydymme nurkkiin tai päinvastoin räikeästi koetamme olla esillä, mutta itsensä kanssa sinut olevaa naista näkyy harvoin. On siksi vaikea erottaa harmaasta massasta kuka on 20 tai 50.
Tällaista keskustelua keski-iästä ei edes käytäisi, jos meillä olisi Suomessa opetettu jo pikku tytöstä alkaen arvostamaan itseämme tyttöinä ja naisina ja ymmärtäisimme olevamme rakastettavia iästä riippumatta. Kaikki saa näkyä naamasta ja kropasta, ja kauneus on aina katsojan silmissä. Ei siis kannata ainakaan itseään enempää mollata onpa ikä mikä tahansa.
Eipä se auta pitää itseään rakastettavana, jos kukaan muu ei pidä, siis jos siis kaipaa ihmissuhteita. Joo, "parempi että rakastaa itseään vaikkei kukaan muu rakastaisi" mutta come on, kokeilkaa ensin itse rakastaa itseänne ilman että kukaan muu rakastaa ja kertokaa sitten miten onnistuu.
Kuulostaa mun entiseltä aviomieheltä. Tosi huono itsetunto lieveilmiöineen. Kuusi vuotta jaksoin kannatella, kannustaa, vakuutella ja lohdutella, mutta terapiaahan hän olisi tarvinnut eikä puolisoa.
No kerro ihmeessä oma kokemuksesi siitä, ettei sinulla ole vuosiin ihmissuhteita ja olet silti ihan "mä oon niin ihana ja erityinen"? Miten jaksoit? Vai eikö olekaan tuosta kokemusta, vaan sen sijaan sinulla on aina ollut ympärilläsi ihmisiä, jotka kehuvat ja vakuuttelevat miten ihana olet, joten voit itsekin ajatella niin?
Mä en juuri välitä ihmisistä. Olen ihan ok itseni kanssa ilman muiden mielipiteitä, mitä väliä niillä on?
No, sitten emme puhu samasta asiasta: suurin osa ihmisistä tarvitsee ihmissuhteita ja kärsii jos niitä ei ole, ja tämä on normaalia. Se, ettei tarvitse ihmissuhteita, on ihan ok, mutta se on poikkeavaa. Minä en välitä esim musiikista, joten minua ei haittaa vaikken koskaan kuulisi musiikkia, mutta useimmat muut ihmiset masentuisi, joten en ole hyvä antamaan neuvoja musiikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen ei ole sama kuin ruma.
Ei ole mutta silti kasvoista näkee iän.
No jos tässä nyt ihan tylylle suoraansanomisen linjalle lähdetään, niin näkeehän jonkun, vaikka sitten ihan poikkeuksellisen rumankin lapsen tai nuoren kasvoista silti sen, että hän on silti ja kuitenkin iältään vasta lapsi tai vielä nuori.
Ja ehkä senkin, ettei hänestä koskaan eikä milloinkaan voi mitään kaunista tullakaan...
Aika outoahan se olis näyttää parikymppiseltä kun on melkein 50. Ei tunnu muutenkaan enää samanlaiselta, ikä vaikuttaa paljon muuhunkinm kuin ulkonäköön, kyllä kroppa sisältäkin vanhenee. ja se taas vaikuttaa jaksamiseen. Ajattelukin on erilaista kuin parikymppisenä.
Onneksi sisäsesti on parempi olo (vaikka olenkin mt-ongelmainen ollut koko aikuisikäni) kuin sillon parikymppisenä, eikä enää välitä mitä muut ajattelee, vaikka vieläkin olen eristäytyvä persoona ja karttelen sosiaalisia tilanteita. Mutta nyt on silti kun tuolla asioilla liikun, aina sellanen olo ettei vois vähempää kiinnostaa, mitä muut ajattelee.
Hassuinta minusta tässä ikähommassa on se, että monet pelkäävät keski-ikää niin kamalasti että pitävät muka-nuoruudesta kynsin ja hampain. Kullä ne kilometrit alkavat näkyä jo kolmenkympin jälkeen vaikka kuinka nykyään uskotellaan kaikkien olevan nuoria aikuisia suurin piirtein kuusikymppiseksi asti.
Mitä pahaa on olla keski-ikäinen? Sehän on eri asia kuin olla vanha. Vanhuus alkaa ehkä siinä 70 korvilla, sinne asti ihminen voi olla todella hyvässä kunnossa työelämässä.
Olen kyllästynyt totaalisesti tähän nuoruuden vaatimukseen. Itse olen 35 v ja voin hyvin sanoa olevani keski-iän alussa ja keski-ikäistymässä. En ole enää nuori niin kuin olin parikymppisenä, mutta en vielä vanhakaan. Mikäs jää jäljelle? No keski-ikähän se eikä yhtään harmaita, päin vastoin. Pisin vaihe elämässä, tervetuloa, olen iloinen jos saan elää sen terveenä ja toimintakykyisenä.
Vierailija kirjoitti:
Niin? Samoin kaikki nuoret näyttävät nuorilta ja vanhat vanhoilta, niin se menee.
Ei mene. Ihmisissä on vaihtelua aika paljonkin.
Sitä pahaa on olla keski-ikäinen että silloin on yleensä ulkonäöltään, keholtaan ja jaksamiseltaan huonommassa kunnossa kuin vaikka parikymppisenä. Harva erityisesti nauttii siitä, että keho rapistuu ja naama rypistyy, vaikka meitä moneen junaan onkin. Siksi monet ihmiset koettavat pysytellä nuoruutensa voimissa ja ulkonäössä, vaikka se mahdotonta onkin. Niin, ja työnhaussa ja kumppanin etsimisessä alle 30 vuoden ikä on etu, joten ei siitäkään kukaan nauti, että edut vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan näytä.
Varmasti näytät. Kukaan ei vaan ole kertonut totuutta.
En näytä. Eivät kaikki muutkaan keski-ikäiset siltä näytä.
Kyllä näytät. Itsesuojeluvaistosi vain estää sinua näkemästä totuutta.
Mistäs sinä noin varmuudella tiedät, miltä vieras henkilö ruudun takana näyttää? 😂
Niin? Samoin kaikki nuoret näyttävät nuorilta ja vanhat vanhoilta, niin se menee.