Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä riitelyä. Eikö asioista voi keskustella?
Mikä on homman idea? Nostaa adrenaliinitasoa joten siitä saa jotain säväreitä? En tiedä, ei toimi mulla, minusta se tuntuu vain ja ainoastaan pahalta. Joskus voi kinastella mutta mitään karjumisriitoja en suostu käymään kenenkään kanssa, niistä sain tarpeekseni jo lapsuudenperheessä. Minusta aikuisena kuuluu olla sen verran tunnesäätelykykyä ja itsehillintää ettei raivoa päättömästi. Se oleellinen ero kinasteluun on äänen volyymissa ja siinä että kinastelussa on vielä järki mukana ja se on luonteeltaan keskustelevaa, riitely taas ei.
Kommentit (354)
Kuule jos haluat jonkun jonka kanssa haluat riidella, mene vapaaotteluun,
Kun auot jatkuvasti ja stalkkaat jonkun kundin elämää, tämä kundi menee kyllä ampumaradalle ,et kykene selvästikkään edes alkeelliseen vuorovaikutukseen, ajattelet ehkä stalkkaamalla ja urkkimalla jotain on helpomaa udella kuin sosiaalinen vuorovaikutus.
Väärin.
Mitäs jos kaveri tekee sitten samat sinulle? Otat heti herneitä nenusi ja nuppisi täyteen. Kun saat mitä tilaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kiinnosta naapurin kakat, plöts plöts, ehkä pussitamme ja saat haistella ja tonkia,niitä mielin määrin?
Pst. Ei ole sinuakaan kysellyt perään urveltamaan, tajuatko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joskus kamalaa kuunneltavaa kun kaveripariskunta alkaa riitelemään, tulee vähän semmoinen myötähäpeä. Me ei riidellä miehen kanssa mistään, eikä varmaan edes osattaisi, tuntuu niin vieraalta ajatuskin 😄
Tuosta oikein paistaa se ylemmyydentunne mitä ilmeisesti koet itsestäsi, kun et "edes osaa riidellä" etkä miehesi kanssa koskaan riitele. Samaan syssyyn arvostelet niitä, jotka ovat erilaisia kuin te. Et ole parempi ihminen vaikka et miehesi kanssa riitelisi.
Eikös ne riidat kumppanin kanssa olisi kuitenkin parempi käydä sellaiseen aikaan ja sellaisessa paikassa, missä ei ole muita kuulijoita, vain kaksi ihmistä eriävine mielipiteineen?
Kaikki eivät asu ok-talossa äänenkantamattoman päässä naapureista. Lisäksi riita taitaa alkaa useimmiten täysin spontaanisti, eikä ihan ensimmäisenä tule mieleen aika ja paikka. Eihän tämä mitään kivaa kenellekään ole, varsinkin jos sitä tapahtuu jatkuvasti, eikä siis kerran vuodessa, minkä painaisin villaisella jos naapuri olisin. eri
Onko itsehillintä siis sinun sielunmaailmassasi negatiivinen asia?
No näinkö mä sanoin? Puhuinko itsestäni ja kerroin, etten pysty hillitsemään itseäni, etenkään riitatilanteissa? Vai keksitkö itse? Vai taasko mentiin näihin paljon puhuttuihin henkilökohtaisuuksiin?
"Kaikki eivät asu ok-talossa" tarkoittaa todellakin sitä, että eivät. Riidat ovat yleensä spontaaneja, siitäkin ollaan varmaankin kaikki samaa mieltä. Ja jos ollaan huutavaa tyyppiä, niin eipä siinä paljon lähdetä miettimään, josko siirrettäisiin tätä repivää erimielisyyttä vaikka ensi heinäkuuhun, kun molemmilla on silloin kesäloma ja mennään mökille.
EN puhunut itsestäni. Eikö sulla riitä ymmärrystä ihmisten erilaisuudelle? Enkä edelleenkään tarkoita itseäni. Meitä on täällä Suomessakin miljoonia, ja aina löytyy joku joka huutaa, kun taas toinen kuiskuttelee ja sopii asioista hiljalleen.
Kumpikaan ei ole toistaan älykkäämpi tai parempi. Nämä ovat luonteenpiirteitä.
Itsehillintää voi löytyä huutajalta vaikka laihduttamiseen tai muuhun sitä vaativaan. Kun taas se "fiksu älykkö" ei saa itseään pysymään poissa jääkaapilta.
Kyllä luonteenpiirteitä voi vallan mainiosti arvottaa ja asialliseen keskusteluun kykenevät ovat tosiaan parempia ihmisiä kuin huutajat.
Luulen että sinäkin vedät rajan viimeistään siihen että ihminen jonka perusluonne on ratkoa ristiriidat nyrkeillään on huonompi ihminen kuin asialliseen keskusteluun pyrkijä, vaikka kuinka peräänkuulutat ymmärrystä ihmisten erilaisuudelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joskus kamalaa kuunneltavaa kun kaveripariskunta alkaa riitelemään, tulee vähän semmoinen myötähäpeä. Me ei riidellä miehen kanssa mistään, eikä varmaan edes osattaisi, tuntuu niin vieraalta ajatuskin 😄
Tuosta oikein paistaa se ylemmyydentunne mitä ilmeisesti koet itsestäsi, kun et "edes osaa riidellä" etkä miehesi kanssa koskaan riitele. Samaan syssyyn arvostelet niitä, jotka ovat erilaisia kuin te. Et ole parempi ihminen vaikka et miehesi kanssa riitelisi.
Kylläpäs täällä on huumorintajutonta porukkaa. En tietenkään ole parempi enkä näin ole väittänyt 😊
Mitä sinun maailmassasi sitten tarkoittaa ilmaisut "kamalaa kuultavaa" ja myötähäpeä? Hassua, että täällä kehutaan, että ollaan niin leppoisia ja asiallisia, mutta tosiasiassa kettuillaan minkä ehditään. Ja sitten vain kuitataan omat möläyttelyt sanomalla " vitsi vitsi".
Jos vuosisadan riita ja kamala huuto alkaa siitä kun toinen vahingossa vaikka hyppää korttipelissä toisen yli. Kyllä se on minusta noloa alkaa moisesta huutamaan ja kamalalta kuulostaa. Ei toisten mielipiteitä pidä niin vakavasti ottaa, tämä on vain keskustelua ja sinä saat kyllä esittää oman mielipiteesi. Huomaan vain kuinka moni täälläkin hiillostuu äkkiä, uskon että varmasti ääni nousee vähemmälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs ihminen kertoi minulle, että oli aivan kamalaa olla suhteessa miehen kanssa joka aina juoksi karkuun ja pakoili vaikeita asioita. Hän sanoi, että olisi oikeasti vaikka riidellyt, karjunut ja huutanut mielummin kuin aina sitä ainaista mykkäkoulua ja asioiden pakoilua. Voin ymmärtää, sillä itsekin väsyisin varmaan nopeammin siihen, että mitään kommunikaatiota ei löydy kuin satunnaiseen riitelyyn.
Juu, jostain syystä monet naiset haluavat juurikin kommunikoida miehensä kanssa riitelemällä, karjumalla ja huutamalla. Mutta jos mies huutaa naiselle, niin se on henkistä väkivaltaa ja alistamista.
Riippuu täysin tilanteesta. Yleisimmin tämä ajatustavan ero johtuu siitä, että naiset huutavat koska haluavat puhua ja miehet siksi, että haluavat naisen hiljenevän. Minulle ei ole koskaan yksikään mies huutanut siksi, etten olisi hänen kanssaan ollut valmis keskustelemaan. Ainoa kerta kun mies on minulle huutanut on ollut tyyliin "turpa kiinni tai.."
Naiset huutavat koska kuvittelevat että se joka pitää enemmän ääntä on enemmän oikeassa. Mitä ohkaisemmat ovat omat argumentit, sitä kovempi on volyymi.
Älä jaksa. Omalla kohdallani on ollut ainakin niin, että sillä, jolla ylipäätään on argumentteja, on tietysti paremmat argumentit kuin sillä, jonka ainoa argumentti on "hmm, öhh..."
Ja minun kohdallani taas se vaimon huutaminen alkaa, kun häneltä loppuvat argumentit, mutta haluaa siitä huolimatta tahtonsa läpi hinnalla millä hyvänsä. Onko meistä kumpikaan pätevä sanomaan, että oma tilanne on se yleisin? Ja vaikka ei olisikaan, niin mitätöikö se sitten oman tilanteen? Olen muuten eri henkilö kun edellisen kommentin kirjoittaja, joten on meillä täällä ainakin kaksi miestä jotka kokevat naisen käyttävän huutamista vallankäyttövälineenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon viettänyt lapsuuteni raivoamisperheessä ja mun mies fiksussa perheessä. Suhteen alkuaikoina mulla paloi joskus käämit ja aloin huutaa miehelle. Hän kysyi ihmeissään "miksi huudat kun mä oon susta 2 metrin päässä?" Sitten me istuttiin alas ja keskusteltiin. Suurin yllätys mulle oli se, että mies oikeasti kuunteli mun huolta eikä mitätöinyt mun tunteita. Yhdessä pohdittiin ratkaisu tilanteeseen. Meillä ei riidellä, koska ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs ihminen kertoi minulle, että oli aivan kamalaa olla suhteessa miehen kanssa joka aina juoksi karkuun ja pakoili vaikeita asioita. Hän sanoi, että olisi oikeasti vaikka riidellyt, karjunut ja huutanut mielummin kuin aina sitä ainaista mykkäkoulua ja asioiden pakoilua. Voin ymmärtää, sillä itsekin väsyisin varmaan nopeammin siihen, että mitään kommunikaatiota ei löydy kuin satunnaiseen riitelyyn.
Juu, jostain syystä monet naiset haluavat juurikin kommunikoida miehensä kanssa riitelemällä, karjumalla ja huutamalla. Mutta jos mies huutaa naiselle, niin se on henkistä väkivaltaa ja alistamista.
Riippuu täysin tilanteesta. Yleisimmin tämä ajatustavan ero johtuu siitä, että naiset huutavat koska haluavat puhua ja miehet siksi, että haluavat naisen hiljenevän. Minulle ei ole koskaan yksikään mies huutanut siksi, etten olisi hänen kanssaan ollut valmis keskustelemaan. Ainoa kerta kun mies on minulle huutanut on ollut tyyliin "turpa kiinni tai.."
Naiset huutavat koska kuvittelevat että se joka pitää enemmän ääntä on enemmän oikeassa. Mitä ohkaisemmat ovat omat argumentit, sitä kovempi on volyymi.
Älä jaksa. Omalla kohdallani on ollut ainakin niin, että sillä, jolla ylipäätään on argumentteja, on tietysti paremmat argumentit kuin sillä, jonka ainoa argumentti on "hmm, öhh..."
Ai eikö se typerä yleistäminen ollutkaan hauskaa näin päin :)
Vakavissaan puhuen olen kuitenkin silti itse törmännyt aika moneen ihmiseen jolle se huutaminen on defenssi joka otetaan käyttöön kun ollaan jäämässä alakynteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mitä minun pitäisi nut sanoa?" kirjoitti:
Kuule jos haluat jonkun jonka kanssa haluat riidella, mene vapaaotteluun,
Kun auot jatkuvasti ja stalkkaat jonkun kundin elämää, tämä kundi menee kyllä ampumaradalle ,et kykene selvästikkään edes alkeelliseen vuorovaikutukseen, ajattelet ehkä stalkkaamalla ja urkkimalla jotain on helpomaa udella kuin sosiaalinen vuorovaikutus.
Väärin.
Mitäs jos kaveri tekee sitten samat sinulle? Otat heti herneitä nenusi ja nuppisi täyteen. Kun saat mitä tilaat.
Mitä ihmettä? Jollain skitsofrenia puhjennut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.
Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.
Itsensä suojelu aggressiolta - sanalliseltakin - ei ole henkistä väkivaltaa. Ei sinulla ole oikeutta pakottaa toista keskustelemaan sinun ehdoillasi. Riitely ei ole mitään kommunikaatiota, se on yritys nujertaa toinen ja alistaa hänet sinun tahtoosi. Mietipä uudestaan, kummin päin kykenet keskustelemaan asioista rationaalisemmin ja tekemään kompromissejä: tyynenä ja rauhallisesti, vai kun olet vihainen ja kiihtynyt ja tunnet itseäsi loukatun?
Tuo taas kertoo enemmän sinusta kuin kenestäkään muusta. Etkö oikeasti pysty kuvittelemaan tilannetta, että toinen ihan aidosti pyrkii vain selvittämään asian eikä tarkoitus ole alistaa ja nujertaa vaan ainoastaan saada toinen kuuntelemaan? Jos sinusta on kohtuutonta että parisuhteessa kuunneltaisiin toista, se olet sinä, joka alistat toista.
Pystyn, mutta pystytkö sinä kuvittelemaan päinvastaista tapausta? Siinä missä sen riidan tarkoitus todellakin on alistaa ja nujertaa toinen omaan tahtoon - eli sivistyneemmin "kuunnella toista" kun sinä olet se toinen - sillä kuka nyt avoimesti tunnustaisi alistavansa kumppaniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.
Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.
Mutta kun kumpikaan ei ole hiljaa vaan keskustelee. Ehkä sinun kanssasi toinen on hiljaa kun ei sinulle uskalla mitään sanoa kun räjähdät heti :D sekin kertoo jo jotain.
Sinulla näyttää olevan tämä kovin tuttu vttumainen tyyli mennä henkilökohtaisuuksiin. Käsitin, että edellinen ei viitannut kommentillaan omaan toimintaansa/käyttäytymiseensä, vai oliko näin?
Parempi ainakin huutaa suoraan ja rehellisesti omat tunteensa tai mielipiteensä, kuin sinun tyylilläsi vttumaisesja omasta mielestäsi varmaankin nokkelasti kuittaillen. Sitä kutsutaan iskemiseksi vyön alle. Kaltaisiasi näyttäisi olevan palstalla paljon, melkein aina tilanteen kärjistyessä käyttäydytään näin, luullen kai, että sillä saadaan toiselle ns. jauhot suuhun? Tämäkin kertoo jo jotain... Ohis
Höpöhöpö, minä en riitele ihmisten kanssa. Meinaatko sinå että ihmisen joka on vain ihan hiljaa, niin puhumaan saa kun oikein huutaa päin näköä? Minä ainakin kumppanista tiedän heti millä mielellä on ja jos ei ole juttutuulella niin annan olla omissa oloissaan.
En tiedä mitä teet, sanoin vain, että ikävä tuo ivallinen tyyli vetää mattoa jalkojen alta, eli mennä asian viereen ja henkilökohtaIsuuksiin.
Rehti ja sanojensa takana seisova huutajakin on parempi, kuin kiero kuittailija. Onko oikein ja fiksua huutaa riidellessään vai ei? Onko tälle joku normi? Joku huutaa, toinen taas ei. Huutaminen ei ratkaise asioita, mutta voi olla terapeuttista jollekin. Ymmärrän hyvin, että heikomman ainoa konsti on huutaa ja saada näin edes jonkunlaista tehoa, jos kumppani on alistava tms.
En ymmärrä yhtään mitä tarkoitat :o Ihmisen joka on hiljaa, saa huutamalla puhumaan? En tiedä, kun ei tarvitse huutaa, olin vain sitä mieltä, että meitä on monenlaisia ja toimimme siksi erilailla. Olen tosin kuullut ihmisten riitoja, ja aina niissä on ollut kaksi huutajaa, en ole koskaan nähnyt tilannetta, jossa toinen on hiljaa, kun hänelle huudetaan.
Monet kuulemma riitelevät ja raivoavat, koska se on "rakkautta" ja sovintoseksi todella huumaavaa. Toiset keskustelevat hillityllä äänellä niin, että ellei sanoja kuulisi, voisi luulla ihan jotain muuta ja miellyttävää olevan kyseessä.
Ei riitelytapa korreloi älykkyysosamäärän kanssa. Tiedän useita huippukoulutettuja ihmisiä, joiden elämästä myös sen, kuinka voi riitatila olla yhtä tulivuoren purkausta. Kun taas (palstan mielestä) wt-tyypit voivat hoitaa erimielisyyttään kultivoituneesti keskustelemalla.
Jos näen ja kuulen jossain riitahuutoa, en päättele ihmisten statuksesta mitään. Noin voi toimia kuka vain. Ja jos katsellaan eri kansallisuuksia, on aika yleinen käsitys, että esim. italialaiset huutavat erimielisyyksissään. Samoin rattiraivo on siellä aika mittavaa. "Suomalaiset ovat enemmän hiljaa, mutta puukkoahan sieltä saattaa lopuksi tulla". On tapana kärsiä ja kestää.
Näin muuten kerran koiralenkillä naapurin pariskunnan (korkeakoulutettuja ja erittäin fiksuina pidettyjä) riitelevän metsässä, eikä siinä sanoja säästelty, volyymikin tapissa. Pikkuhiljaa selvisi, että lähtivät usein piiloon ( just sinne koirani lenkitysalueelle) raivoamaan. Jos salassa tehdään, niin sitä ei tapahdu?
Se taitaa loppupeleissä olla makuasia puhtaasti. Toiset rakastavat pientä draamaa ja saavat siitä kiksit ja toiset eivät.
En nyt ihan kutsuisi sitä draaman rakastamiseksi, jos on tunteva ja herkkä ihminen ja tunteet vain joskus iskevät pintaan tosi voimakkaana. Ei tässä ole kyse makuasioista, vaan siitä että ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia.
Temperamentiltaan erilaisia varmasti. Kehitysmaalaisten maahantuonti lisää tuota kaipaamaasi draamaa ja tunteiden räjähtävyyttä vielä huomattavasti tässäkin suomenmaassa. Itse en kerta kaikkiaan jaksa riidellä ihmisten kanssa enkä näe sitä järkevänä toimintana saatika hyvänä tunteiden hallintana. Hyvässä hengessä voi "riidellä", mutta tällaista näkee harvemmin kun se "veri kiehahtaa".
"Kaipaamaasi draamaa" Etkö todellakaan pysty asialliseen keskusteluun? eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joskus kamalaa kuunneltavaa kun kaveripariskunta alkaa riitelemään, tulee vähän semmoinen myötähäpeä. Me ei riidellä miehen kanssa mistään, eikä varmaan edes osattaisi, tuntuu niin vieraalta ajatuskin 😄
Tuosta oikein paistaa se ylemmyydentunne mitä ilmeisesti koet itsestäsi, kun et "edes osaa riidellä" etkä miehesi kanssa koskaan riitele. Samaan syssyyn arvostelet niitä, jotka ovat erilaisia kuin te. Et ole parempi ihminen vaikka et miehesi kanssa riitelisi.
Kylläpäs täällä on huumorintajutonta porukkaa. En tietenkään ole parempi enkä näin ole väittänyt 😊
Niin, no nyt se sitten olikin vain vitsiä kun joku vähän kyseenalaisti... Miksi sitten käytit termiä "myötähäpeä" ihmisistä jotka vain käyttäytyvät parisuhteessaan eri tavalla kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joskus kamalaa kuunneltavaa kun kaveripariskunta alkaa riitelemään, tulee vähän semmoinen myötähäpeä. Me ei riidellä miehen kanssa mistään, eikä varmaan edes osattaisi, tuntuu niin vieraalta ajatuskin 😄
Tuosta oikein paistaa se ylemmyydentunne mitä ilmeisesti koet itsestäsi, kun et "edes osaa riidellä" etkä miehesi kanssa koskaan riitele. Samaan syssyyn arvostelet niitä, jotka ovat erilaisia kuin te. Et ole parempi ihminen vaikka et miehesi kanssa riitelisi.
Kylläpäs täällä on huumorintajutonta porukkaa. En tietenkään ole parempi enkä näin ole väittänyt 😊
Niin, no nyt se sitten olikin vain vitsiä kun joku vähän kyseenalaisti... Miksi sitten käytit termiä "myötähäpeä" ihmisistä jotka vain käyttäytyvät parisuhteessaan eri tavalla kuin sinä?
Koska niin pienestä asiasta kun riita tulee niin ei todella ole normaalia, sen takia tulee myötähäpeä niinku sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.
Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.
Mutta kun kumpikaan ei ole hiljaa vaan keskustelee. Ehkä sinun kanssasi toinen on hiljaa kun ei sinulle uskalla mitään sanoa kun räjähdät heti :D sekin kertoo jo jotain.
Sinulla näyttää olevan tämä kovin tuttu vttumainen tyyli mennä henkilökohtaisuuksiin. Käsitin, että edellinen ei viitannut kommentillaan omaan toimintaansa/käyttäytymiseensä, vai oliko näin?
Parempi ainakin huutaa suoraan ja rehellisesti omat tunteensa tai mielipiteensä, kuin sinun tyylilläsi vttumaisesja omasta mielestäsi varmaankin nokkelasti kuittaillen. Sitä kutsutaan iskemiseksi vyön alle. Kaltaisiasi näyttäisi olevan palstalla paljon, melkein aina tilanteen kärjistyessä käyttäydytään näin, luullen kai, että sillä saadaan toiselle ns. jauhot suuhun? Tämäkin kertoo jo jotain... Ohis
Höpöhöpö, minä en riitele ihmisten kanssa. Meinaatko sinå että ihmisen joka on vain ihan hiljaa, niin puhumaan saa kun oikein huutaa päin näköä? Minä ainakin kumppanista tiedän heti millä mielellä on ja jos ei ole juttutuulella niin annan olla omissa oloissaan.
En tiedä mitä teet, sanoin vain, että ikävä tuo ivallinen tyyli vetää mattoa jalkojen alta, eli mennä asian viereen ja henkilökohtaIsuuksiin.
Rehti ja sanojensa takana seisova huutajakin on parempi, kuin kiero kuittailija. Onko oikein ja fiksua huutaa riidellessään vai ei? Onko tälle joku normi? Joku huutaa, toinen taas ei. Huutaminen ei ratkaise asioita, mutta voi olla terapeuttista jollekin. Ymmärrän hyvin, että heikomman ainoa konsti on huutaa ja saada näin edes jonkunlaista tehoa, jos kumppani on alistava tms.
En ymmärrä yhtään mitä tarkoitat :o Ihmisen joka on hiljaa, saa huutamalla puhumaan? En tiedä, kun ei tarvitse huutaa, olin vain sitä mieltä, että meitä on monenlaisia ja toimimme siksi erilailla. Olen tosin kuullut ihmisten riitoja, ja aina niissä on ollut kaksi huutajaa, en ole koskaan nähnyt tilannetta, jossa toinen on hiljaa, kun hänelle huudetaan.
Monet kuulemma riitelevät ja raivoavat, koska se on "rakkautta" ja sovintoseksi todella huumaavaa. Toiset keskustelevat hillityllä äänellä niin, että ellei sanoja kuulisi, voisi luulla ihan jotain muuta ja miellyttävää olevan kyseessä.
Ei riitelytapa korreloi älykkyysosamäärän kanssa. Tiedän useita huippukoulutettuja ihmisiä, joiden elämästä myös sen, kuinka voi riitatila olla yhtä tulivuoren purkausta. Kun taas (palstan mielestä) wt-tyypit voivat hoitaa erimielisyyttään kultivoituneesti keskustelemalla.
Jos näen ja kuulen jossain riitahuutoa, en päättele ihmisten statuksesta mitään. Noin voi toimia kuka vain. Ja jos katsellaan eri kansallisuuksia, on aika yleinen käsitys, että esim. italialaiset huutavat erimielisyyksissään. Samoin rattiraivo on siellä aika mittavaa. "Suomalaiset ovat enemmän hiljaa, mutta puukkoahan sieltä saattaa lopuksi tulla". On tapana kärsiä ja kestää.
Näin muuten kerran koiralenkillä naapurin pariskunnan (korkeakoulutettuja ja erittäin fiksuina pidettyjä) riitelevän metsässä, eikä siinä sanoja säästelty, volyymikin tapissa. Pikkuhiljaa selvisi, että lähtivät usein piiloon ( just sinne koirani lenkitysalueelle) raivoamaan. Jos salassa tehdään, niin sitä ei tapahdu?
Se taitaa loppupeleissä olla makuasia puhtaasti. Toiset rakastavat pientä draamaa ja saavat siitä kiksit ja toiset eivät.
En nyt ihan kutsuisi sitä draaman rakastamiseksi, jos on tunteva ja herkkä ihminen ja tunteet vain joskus iskevät pintaan tosi voimakkaana. Ei tässä ole kyse makuasioista, vaan siitä että ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia.
Temperamentiltaan erilaisia varmasti. Kehitysmaalaisten maahantuonti lisää tuota kaipaamaasi draamaa ja tunteiden räjähtävyyttä vielä huomattavasti tässäkin suomenmaassa. Itse en kerta kaikkiaan jaksa riidellä ihmisten kanssa enkä näe sitä järkevänä toimintana saatika hyvänä tunteiden hallintana. Hyvässä hengessä voi "riidellä", mutta tällaista näkee harvemmin kun se "veri kiehahtaa".
"Kaipaamaasi draamaa" Etkö todellakaan pysty asialliseen keskusteluun? eri
Ei, vaan siihen asia lopulta typistyy, siihen että saat sen katarsiksen tunteen huutamalla kun tunnemaailmasi on niin kiihkeä ja tulinen ja sisälläsi on kasautuneita asioita. Temperamenttiset ihmiset saavat kiksejä jatkuvasta tunteidensa purkamisesta eli suomeksi draamasta. Muut eivät moisesta pahemmin nauti vaan käsittelevät ongelmansa muilla tavoin, rakentavammilla tavoin kuka ties.
Kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joskus kamalaa kuunneltavaa kun kaveripariskunta alkaa riitelemään, tulee vähän semmoinen myötähäpeä. Me ei riidellä miehen kanssa mistään, eikä varmaan edes osattaisi, tuntuu niin vieraalta ajatuskin 😄
Tuosta oikein paistaa se ylemmyydentunne mitä ilmeisesti koet itsestäsi, kun et "edes osaa riidellä" etkä miehesi kanssa koskaan riitele. Samaan syssyyn arvostelet niitä, jotka ovat erilaisia kuin te. Et ole parempi ihminen vaikka et miehesi kanssa riitelisi.
Kyllä nyt ainakin paremmin käyttäytyviä ihmisiä 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs ihminen kertoi minulle, että oli aivan kamalaa olla suhteessa miehen kanssa joka aina juoksi karkuun ja pakoili vaikeita asioita. Hän sanoi, että olisi oikeasti vaikka riidellyt, karjunut ja huutanut mielummin kuin aina sitä ainaista mykkäkoulua ja asioiden pakoilua. Voin ymmärtää, sillä itsekin väsyisin varmaan nopeammin siihen, että mitään kommunikaatiota ei löydy kuin satunnaiseen riitelyyn.
Juu, jostain syystä monet naiset haluavat juurikin kommunikoida miehensä kanssa riitelemällä, karjumalla ja huutamalla. Mutta jos mies huutaa naiselle, niin se on henkistä väkivaltaa ja alistamista.
Riippuu täysin tilanteesta. Yleisimmin tämä ajatustavan ero johtuu siitä, että naiset huutavat koska haluavat puhua ja miehet siksi, että haluavat naisen hiljenevän. Minulle ei ole koskaan yksikään mies huutanut siksi, etten olisi hänen kanssaan ollut valmis keskustelemaan. Ainoa kerta kun mies on minulle huutanut on ollut tyyliin "turpa kiinni tai.."
Naiset huutavat koska kuvittelevat että se joka pitää enemmän ääntä on enemmän oikeassa. Mitä ohkaisemmat ovat omat argumentit, sitä kovempi on volyymi.
Älä jaksa. Omalla kohdallani on ollut ainakin niin, että sillä, jolla ylipäätään on argumentteja, on tietysti paremmat argumentit kuin sillä, jonka ainoa argumentti on "hmm, öhh..."
Ai eikö se typerä yleistäminen ollutkaan hauskaa näin päin :)
Vakavissaan puhuen olen kuitenkin silti itse törmännyt aika moneen ihmiseen jolle se huutaminen on defenssi joka otetaan käyttöön kun ollaan jäämässä alakynteen.
Miten niin hauskaa? Tuossahan joku sanoi, että miehiä syytetään alistamisesta ja henkisestä väkivallasta. Minä itse käyttäisin tuollaista luonnehdintaa ainoastaan siinä tapauksessa, että mies käyttäytyy jotenkin uhkaavasti ja sitä tilannetta tuossa kuvailin. En minä tätä yleistystä keksinyt vaan ainoastaan yritin keksiä toisen henkilön esittämälle yleistykselle selitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs ihminen kertoi minulle, että oli aivan kamalaa olla suhteessa miehen kanssa joka aina juoksi karkuun ja pakoili vaikeita asioita. Hän sanoi, että olisi oikeasti vaikka riidellyt, karjunut ja huutanut mielummin kuin aina sitä ainaista mykkäkoulua ja asioiden pakoilua. Voin ymmärtää, sillä itsekin väsyisin varmaan nopeammin siihen, että mitään kommunikaatiota ei löydy kuin satunnaiseen riitelyyn.
Juu, jostain syystä monet naiset haluavat juurikin kommunikoida miehensä kanssa riitelemällä, karjumalla ja huutamalla. Mutta jos mies huutaa naiselle, niin se on henkistä väkivaltaa ja alistamista.
Riippuu täysin tilanteesta. Yleisimmin tämä ajatustavan ero johtuu siitä, että naiset huutavat koska haluavat puhua ja miehet siksi, että haluavat naisen hiljenevän. Minulle ei ole koskaan yksikään mies huutanut siksi, etten olisi hänen kanssaan ollut valmis keskustelemaan. Ainoa kerta kun mies on minulle huutanut on ollut tyyliin "turpa kiinni tai.."
Naiset huutavat koska kuvittelevat että se joka pitää enemmän ääntä on enemmän oikeassa. Mitä ohkaisemmat ovat omat argumentit, sitä kovempi on volyymi.
Älä jaksa. Omalla kohdallani on ollut ainakin niin, että sillä, jolla ylipäätään on argumentteja, on tietysti paremmat argumentit kuin sillä, jonka ainoa argumentti on "hmm, öhh..."
Ai eikö se typerä yleistäminen ollutkaan hauskaa näin päin :)
Vakavissaan puhuen olen kuitenkin silti itse törmännyt aika moneen ihmiseen jolle se huutaminen on defenssi joka otetaan käyttöön kun ollaan jäämässä alakynteen.
Miten niin hauskaa? Tuossahan joku sanoi, että miehiä syytetään alistamisesta ja henkisestä väkivallasta. Minä itse käyttäisin tuollaista luonnehdintaa ainoastaan siinä tapauksessa, että mies käyttäytyy jotenkin uhkaavasti ja sitä tilannetta tuossa kuvailin. En minä tätä yleistystä keksinyt vaan ainoastaan yritin keksiä toisen henkilön esittämälle yleistykselle selitystä.
Näit yhtälöstä vain toisen puolen. Näin minä sen tarkoitin: kun nainen huutaa, hänet nähdään usein oikeutettuna siihen. Kuten tässäkin ketjussa on annettu ymmärtää, nainen huutaa vain silloin, kun mies on kuoreensa vetäytyvä tuppisuu joka pitää mykkäkouluja. Se on silloin vastareaktio toisen (siis miehen) aloittamaan aggressioon (tai vetäytymiseen). Jos huutava osapuoli taas on mies, niin hän on aina aggressiivinen hyökkääjä, ei koskaan puolustaja, kun hänen henkilökohtaiselle tontilleen on väkisin tunkeuduttu. Näin aina oletetaan ja yleistetään, ja vaatii melkoisen todistetaakan ennen kuin tuo ennakkoasetelma suostutaan arvioimaan uudelleen, jos edes suostutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.
Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.
Itsensä suojelu aggressiolta - sanalliseltakin - ei ole henkistä väkivaltaa. Ei sinulla ole oikeutta pakottaa toista keskustelemaan sinun ehdoillasi. Riitely ei ole mitään kommunikaatiota, se on yritys nujertaa toinen ja alistaa hänet sinun tahtoosi. Mietipä uudestaan, kummin päin kykenet keskustelemaan asioista rationaalisemmin ja tekemään kompromissejä: tyynenä ja rauhallisesti, vai kun olet vihainen ja kiihtynyt ja tunnet itseäsi loukatun?
Tuo taas kertoo enemmän sinusta kuin kenestäkään muusta. Etkö oikeasti pysty kuvittelemaan tilannetta, että toinen ihan aidosti pyrkii vain selvittämään asian eikä tarkoitus ole alistaa ja nujertaa vaan ainoastaan saada toinen kuuntelemaan? Jos sinusta on kohtuutonta että parisuhteessa kuunneltaisiin toista, se olet sinä, joka alistat toista.
Pystyn, mutta pystytkö sinä kuvittelemaan päinvastaista tapausta? Siinä missä sen riidan tarkoitus todellakin on alistaa ja nujertaa toinen omaan tahtoon - eli sivistyneemmin "kuunnella toista" kun sinä olet se toinen - sillä kuka nyt avoimesti tunnustaisi alistavansa kumppaniaan.
Tottakai pystyn. Mutta minä ymmärsin tämän aloituksen siten, että kaikenlainen riitely, oli se sitten suoraa huutoa tai pieni puuskahdus tai tiuskahdus ovat ehdottoman vääriä ja ainoa oikea tapa ratkaista asia on pysyä viilipyttynä. Minä en ole väittänyt, että riehuminen ja kohtuuton kiljuminen ja haukkuminen jne olisivat fiksua käytöstä. Minä olen sen keskitien kannattaja, mutta täällä se pienikin ärsytyksen puuskahdus ja äänensävyn muutos luokitellaan samaan kategoriaan sen räyhäämisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs ihminen kertoi minulle, että oli aivan kamalaa olla suhteessa miehen kanssa joka aina juoksi karkuun ja pakoili vaikeita asioita. Hän sanoi, että olisi oikeasti vaikka riidellyt, karjunut ja huutanut mielummin kuin aina sitä ainaista mykkäkoulua ja asioiden pakoilua. Voin ymmärtää, sillä itsekin väsyisin varmaan nopeammin siihen, että mitään kommunikaatiota ei löydy kuin satunnaiseen riitelyyn.
Juu, jostain syystä monet naiset haluavat juurikin kommunikoida miehensä kanssa riitelemällä, karjumalla ja huutamalla. Mutta jos mies huutaa naiselle, niin se on henkistä väkivaltaa ja alistamista.
Riippuu täysin tilanteesta. Yleisimmin tämä ajatustavan ero johtuu siitä, että naiset huutavat koska haluavat puhua ja miehet siksi, että haluavat naisen hiljenevän. Minulle ei ole koskaan yksikään mies huutanut siksi, etten olisi hänen kanssaan ollut valmis keskustelemaan. Ainoa kerta kun mies on minulle huutanut on ollut tyyliin "turpa kiinni tai.."
Naiset huutavat koska kuvittelevat että se joka pitää enemmän ääntä on enemmän oikeassa. Mitä ohkaisemmat ovat omat argumentit, sitä kovempi on volyymi.
Älä jaksa. Omalla kohdallani on ollut ainakin niin, että sillä, jolla ylipäätään on argumentteja, on tietysti paremmat argumentit kuin sillä, jonka ainoa argumentti on "hmm, öhh..."
Ai eikö se typerä yleistäminen ollutkaan hauskaa näin päin :)
Vakavissaan puhuen olen kuitenkin silti itse törmännyt aika moneen ihmiseen jolle se huutaminen on defenssi joka otetaan käyttöön kun ollaan jäämässä alakynteen.
Miten niin hauskaa? Tuossahan joku sanoi, että miehiä syytetään alistamisesta ja henkisestä väkivallasta. Minä itse käyttäisin tuollaista luonnehdintaa ainoastaan siinä tapauksessa, että mies käyttäytyy jotenkin uhkaavasti ja sitä tilannetta tuossa kuvailin. En minä tätä yleistystä keksinyt vaan ainoastaan yritin keksiä toisen henkilön esittämälle yleistykselle selitystä.
Näit yhtälöstä vain toisen puolen. Näin minä sen tarkoitin: kun nainen huutaa, hänet nähdään usein oikeutettuna siihen. Kuten tässäkin ketjussa on annettu ymmärtää, nainen huutaa vain silloin, kun mies on kuoreensa vetäytyvä tuppisuu joka pitää mykkäkouluja. Se on silloin vastareaktio toisen (siis miehen) aloittamaan aggressioon (tai vetäytymiseen). Jos huutava osapuoli taas on mies, niin hän on aina aggressiivinen hyökkääjä, ei koskaan puolustaja, kun hänen henkilökohtaiselle tontilleen on väkisin tunkeuduttu. Näin aina oletetaan ja yleistetään, ja vaatii melkoisen todistetaakan ennen kuin tuo ennakkoasetelma suostutaan arvioimaan uudelleen, jos edes suostutaan.
Sinähän tuossa näet vain yhden puolen. Jos kärjistät asian siten, että naiset saavat huutaa mielin määrin ja miehille ei sallita mitään, älä ihmettele, jos vastineeksi tulee myös ihan samanlainen kärjistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.
Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.
Itsensä suojelu aggressiolta - sanalliseltakin - ei ole henkistä väkivaltaa. Ei sinulla ole oikeutta pakottaa toista keskustelemaan sinun ehdoillasi. Riitely ei ole mitään kommunikaatiota, se on yritys nujertaa toinen ja alistaa hänet sinun tahtoosi. Mietipä uudestaan, kummin päin kykenet keskustelemaan asioista rationaalisemmin ja tekemään kompromissejä: tyynenä ja rauhallisesti, vai kun olet vihainen ja kiihtynyt ja tunnet itseäsi loukatun?
Tuo taas kertoo enemmän sinusta kuin kenestäkään muusta. Etkö oikeasti pysty kuvittelemaan tilannetta, että toinen ihan aidosti pyrkii vain selvittämään asian eikä tarkoitus ole alistaa ja nujertaa vaan ainoastaan saada toinen kuuntelemaan? Jos sinusta on kohtuutonta että parisuhteessa kuunneltaisiin toista, se olet sinä, joka alistat toista.
Pystyn, mutta pystytkö sinä kuvittelemaan päinvastaista tapausta? Siinä missä sen riidan tarkoitus todellakin on alistaa ja nujertaa toinen omaan tahtoon - eli sivistyneemmin "kuunnella toista" kun sinä olet se toinen - sillä kuka nyt avoimesti tunnustaisi alistavansa kumppaniaan.
Tottakai pystyn. Mutta minä ymmärsin tämän aloituksen siten, että kaikenlainen riitely, oli se sitten suoraa huutoa tai pieni puuskahdus tai tiuskahdus ovat ehdottoman vääriä ja ainoa oikea tapa ratkaista asia on pysyä viilipyttynä.
Niin, mutta miten tämän aloituksen ymmärtävät ne, jotka ovat alituiseen sen huutamalla tapahtuvan vallankäytön kohteina? Kun sinä luet aloitusta omasta näkökulmastasi, niin toinen lukee sen omastaan. Ei voida siis yksiselitteisesti sanoa että riiteleminen tai riitojen välttäminen on väärin.
Älä jaksa. Omalla kohdallani on ollut ainakin niin, että sillä, jolla ylipäätään on argumentteja, on tietysti paremmat argumentit kuin sillä, jonka ainoa argumentti on "hmm, öhh..."