Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä riitelyä. Eikö asioista voi keskustella?
Mikä on homman idea? Nostaa adrenaliinitasoa joten siitä saa jotain säväreitä? En tiedä, ei toimi mulla, minusta se tuntuu vain ja ainoastaan pahalta. Joskus voi kinastella mutta mitään karjumisriitoja en suostu käymään kenenkään kanssa, niistä sain tarpeekseni jo lapsuudenperheessä. Minusta aikuisena kuuluu olla sen verran tunnesäätelykykyä ja itsehillintää ettei raivoa päättömästi. Se oleellinen ero kinasteluun on äänen volyymissa ja siinä että kinastelussa on vielä järki mukana ja se on luonteeltaan keskustelevaa, riitely taas ei.
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joskus kamalaa kuunneltavaa kun kaveripariskunta alkaa riitelemään, tulee vähän semmoinen myötähäpeä. Me ei riidellä miehen kanssa mistään, eikä varmaan edes osattaisi, tuntuu niin vieraalta ajatuskin 😄
Tuosta oikein paistaa se ylemmyydentunne mitä ilmeisesti koet itsestäsi, kun et "edes osaa riidellä" etkä miehesi kanssa koskaan riitele. Samaan syssyyn arvostelet niitä, jotka ovat erilaisia kuin te. Et ole parempi ihminen vaikka et miehesi kanssa riitelisi.
Eikös ne riidat kumppanin kanssa olisi kuitenkin parempi käydä sellaiseen aikaan ja sellaisessa paikassa, missä ei ole muita kuulijoita, vain kaksi ihmistä eriävine mielipiteineen?
Kaikki eivät asu ok-talossa äänenkantamattoman päässä naapureista. Lisäksi riita taitaa alkaa useimmiten täysin spontaanisti, eikä ihan ensimmäisenä tule mieleen aika ja paikka. Eihän tämä mitään kivaa kenellekään ole, varsinkin jos sitä tapahtuu jatkuvasti, eikä siis kerran vuodessa, minkä painaisin villaisella jos naapuri olisin. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joskus kamalaa kuunneltavaa kun kaveripariskunta alkaa riitelemään, tulee vähän semmoinen myötähäpeä. Me ei riidellä miehen kanssa mistään, eikä varmaan edes osattaisi, tuntuu niin vieraalta ajatuskin 😄
Tuosta oikein paistaa se ylemmyydentunne mitä ilmeisesti koet itsestäsi, kun et "edes osaa riidellä" etkä miehesi kanssa koskaan riitele. Samaan syssyyn arvostelet niitä, jotka ovat erilaisia kuin te. Et ole parempi ihminen vaikka et miehesi kanssa riitelisi.
Eikös ne riidat kumppanin kanssa olisi kuitenkin parempi käydä sellaiseen aikaan ja sellaisessa paikassa, missä ei ole muita kuulijoita, vain kaksi ihmistä eriävine mielipiteineen?
No en nyt tiedä. Olen nähnyt vanhempieni sekä ystävieni riitelevän, enkä minä siitä häiriinny. Ymmärrän sen, että aina tilanteet jotka nostattavat tunteita pintaan eivät katso aikaa eikä paikkaa. Toki toisia on hyvä kunnioittaa ja vaikka poistua paikalta jos tilannetta ei saada selvitettyä ei sitten millään, mutta en minä pahastu pienestä ohimenevästä riitatilanteesta vaikka olisinkin paikalla.
Sä-passiivi on myös jonkin laista riitelyä, varsinkin mankuvalla äänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.
Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.
Itsensä suojelu aggressiolta - sanalliseltakin - ei ole henkistä väkivaltaa. Ei sinulla ole oikeutta pakottaa toista keskustelemaan sinun ehdoillasi. Riitely ei ole mitään kommunikaatiota, se on yritys nujertaa toinen ja alistaa hänet sinun tahtoosi. Mietipä uudestaan, kummin päin kykenet keskustelemaan asioista rationaalisemmin ja tekemään kompromissejä: tyynenä ja rauhallisesti, vai kun olet vihainen ja kiihtynyt ja tunnet itseäsi loukatun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.
Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.
Mutta kun kumpikaan ei ole hiljaa vaan keskustelee. Ehkä sinun kanssasi toinen on hiljaa kun ei sinulle uskalla mitään sanoa kun räjähdät heti :D sekin kertoo jo jotain.
Sinulla näyttää olevan tämä kovin tuttu vttumainen tyyli mennä henkilökohtaisuuksiin. Käsitin, että edellinen ei viitannut kommentillaan omaan toimintaansa/käyttäytymiseensä, vai oliko näin?
Parempi ainakin huutaa suoraan ja rehellisesti omat tunteensa tai mielipiteensä, kuin sinun tyylilläsi vttumaisesja omasta mielestäsi varmaankin nokkelasti kuittaillen. Sitä kutsutaan iskemiseksi vyön alle. Kaltaisiasi näyttäisi olevan palstalla paljon, melkein aina tilanteen kärjistyessä käyttäydytään näin, luullen kai, että sillä saadaan toiselle ns. jauhot suuhun? Tämäkin kertoo jo jotain... Ohis
Höpöhöpö, minä en riitele ihmisten kanssa. Meinaatko sinå että ihmisen joka on vain ihan hiljaa, niin puhumaan saa kun oikein huutaa päin näköä? Minä ainakin kumppanista tiedän heti millä mielellä on ja jos ei ole juttutuulella niin annan olla omissa oloissaan.
En tiedä mitä teet, sanoin vain, että ikävä tuo ivallinen tyyli vetää mattoa jalkojen alta, eli mennä asian viereen ja henkilökohtaIsuuksiin.
Rehti ja sanojensa takana seisova huutajakin on parempi, kuin kiero kuittailija. Onko oikein ja fiksua huutaa riidellessään vai ei? Onko tälle joku normi? Joku huutaa, toinen taas ei. Huutaminen ei ratkaise asioita, mutta voi olla terapeuttista jollekin. Ymmärrän hyvin, että heikomman ainoa konsti on huutaa ja saada näin edes jonkunlaista tehoa, jos kumppani on alistava tms.
En ymmärrä yhtään mitä tarkoitat :o Ihmisen joka on hiljaa, saa huutamalla puhumaan? En tiedä, kun ei tarvitse huutaa, olin vain sitä mieltä, että meitä on monenlaisia ja toimimme siksi erilailla. Olen tosin kuullut ihmisten riitoja, ja aina niissä on ollut kaksi huutajaa, en ole koskaan nähnyt tilannetta, jossa toinen on hiljaa, kun hänelle huudetaan.
Monet kuulemma riitelevät ja raivoavat, koska se on "rakkautta" ja sovintoseksi todella huumaavaa. Toiset keskustelevat hillityllä äänellä niin, että ellei sanoja kuulisi, voisi luulla ihan jotain muuta ja miellyttävää olevan kyseessä.
Ei riitelytapa korreloi älykkyysosamäärän kanssa. Tiedän useita huippukoulutettuja ihmisiä, joiden elämästä myös sen, kuinka voi riitatila olla yhtä tulivuoren purkausta. Kun taas (palstan mielestä) wt-tyypit voivat hoitaa erimielisyyttään kultivoituneesti keskustelemalla.
Jos näen ja kuulen jossain riitahuutoa, en päättele ihmisten statuksesta mitään. Noin voi toimia kuka vain. Ja jos katsellaan eri kansallisuuksia, on aika yleinen käsitys, että esim. italialaiset huutavat erimielisyyksissään. Samoin rattiraivo on siellä aika mittavaa. "Suomalaiset ovat enemmän hiljaa, mutta puukkoahan sieltä saattaa lopuksi tulla". On tapana kärsiä ja kestää.
Näin muuten kerran koiralenkillä naapurin pariskunnan (korkeakoulutettuja ja erittäin fiksuina pidettyjä) riitelevän metsässä, eikä siinä sanoja säästelty, volyymikin tapissa. Pikkuhiljaa selvisi, että lähtivät usein piiloon ( just sinne koirani lenkitysalueelle) raivoamaan. Jos salassa tehdään, niin sitä ei tapahdu?
Se taitaa loppupeleissä olla makuasia puhtaasti. Toiset rakastavat pientä draamaa ja saavat siitä kiksit ja toiset eivät.
En nyt ihan kutsuisi sitä draaman rakastamiseksi, jos on tunteva ja herkkä ihminen ja tunteet vain joskus iskevät pintaan tosi voimakkaana. Ei tässä ole kyse makuasioista, vaan siitä että ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et siis ymmärrä raivoamista. Riidellä voi muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joskus kamalaa kuunneltavaa kun kaveripariskunta alkaa riitelemään, tulee vähän semmoinen myötähäpeä. Me ei riidellä miehen kanssa mistään, eikä varmaan edes osattaisi, tuntuu niin vieraalta ajatuskin 😄
Tuosta oikein paistaa se ylemmyydentunne mitä ilmeisesti koet itsestäsi, kun et "edes osaa riidellä" etkä miehesi kanssa koskaan riitele. Samaan syssyyn arvostelet niitä, jotka ovat erilaisia kuin te. Et ole parempi ihminen vaikka et miehesi kanssa riitelisi.
Eikös ne riidat kumppanin kanssa olisi kuitenkin parempi käydä sellaiseen aikaan ja sellaisessa paikassa, missä ei ole muita kuulijoita, vain kaksi ihmistä eriävine mielipiteineen?
Kaikki eivät asu ok-talossa äänenkantamattoman päässä naapureista. Lisäksi riita taitaa alkaa useimmiten täysin spontaanisti, eikä ihan ensimmäisenä tule mieleen aika ja paikka. Eihän tämä mitään kivaa kenellekään ole, varsinkin jos sitä tapahtuu jatkuvasti, eikä siis kerran vuodessa, minkä painaisin villaisella jos naapuri olisin. eri
Onko itsehillintä siis sinun sielunmaailmassasi negatiivinen asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran eräs ihminen kertoi minulle, että oli aivan kamalaa olla suhteessa miehen kanssa joka aina juoksi karkuun ja pakoili vaikeita asioita. Hän sanoi, että olisi oikeasti vaikka riidellyt, karjunut ja huutanut mielummin kuin aina sitä ainaista mykkäkoulua ja asioiden pakoilua. Voin ymmärtää, sillä itsekin väsyisin varmaan nopeammin siihen, että mitään kommunikaatiota ei löydy kuin satunnaiseen riitelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs ihminen kertoi minulle, että oli aivan kamalaa olla suhteessa miehen kanssa joka aina juoksi karkuun ja pakoili vaikeita asioita. Hän sanoi, että olisi oikeasti vaikka riidellyt, karjunut ja huutanut mielummin kuin aina sitä ainaista mykkäkoulua ja asioiden pakoilua. Voin ymmärtää, sillä itsekin väsyisin varmaan nopeammin siihen, että mitään kommunikaatiota ei löydy kuin satunnaiseen riitelyyn.
Juu, jostain syystä monet naiset haluavat juurikin kommunikoida miehensä kanssa riitelemällä, karjumalla ja huutamalla. Mutta jos mies huutaa naiselle, niin se on henkistä väkivaltaa ja alistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen on hyvä vältellä sellaista seuraa, jossa joutuu riitelemään. En ainakaan itse nauti tippaakaan sellaisesta.
Minun mies välttelee kaikenlaisia konflikteja ja riitelyä missään muodossa sekä ylipäätään voimakkaita tunteita. Se juontaa vaikeasta lapsuudesta jossa isä huusi ja raivosi ja hakkasi eikä antanut miehen näyttää tunteitaan. Oletko varma, ettei sinulla ole taustalla jotain samankaltaista, joka saa sinut pelkäämään voimakkaita tunteita ja pakenemaan niitä viimeiseen asti?
Mieti nyt mitä oikein tulitkaan sanoneeksi. Siis miehesi on traumatisointunut siitä huutamisesta (ja muustakin) joten hän siis "pelkää". Ja sinusta voimakkaiden tunteiden (vihakin on tunne, ja erittäin voimakas sellainen) näyttäminen on ok. Siis oletko sinä oikasti sitä mieltä että miehesi isä toimi oikein "ilmaistessaan tunteitaan"?
Ei, vaan mieti sinä uudelleen lukemaasi. Missään vaiheessa en sanonut, että miehen isä teki oikein, ei todellakaan, päinvastoin! Vaan se, että mieheltä kiellettiin lapsuudessa voimakkaiden tunteiden näyttäminen, on johtanut siihen, ettei hän uskalla niitä nyt aikuisenakaan näyttää vaikka haluaisi. Luetun ymmärtämisessä vaikeuksia?
Kyllä. Olen lievästi kehitysvammainen ihminen, mutta silti maisterismies.
Kyllä minulla on lukemisen ymmärtämisessä paljonkin vaikeuksia, en silti luovuta ja yritän lukea tarkkaan.
En kyllä ymmärrä miksi soimaat minua siitä että olen vähän huonompi lukemaan keskiverrosti?
Olen kuitenkin korkeammin koulutettu silti, että mihin pyrit tällä hyökkäykselläsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Ensinnäkin pikkuisen eri asia takuta jonkun oikean lakipykälän kanssa kuin henkilökohtaisista epävirallisista asioista. Ja miten tuossa sinun mielestäsi ne lakipykälät olisivatkin olleet pätemättömiä pelkästään sen perusteella, että olisitkin menettänyt malttisi. Ei kai ne lakipykälät sillä miksikään muutu. Kyllä sen räyhääjänkin osoittamat lakipykälät pitää tutkia.
No kerropa sitten, mikä on henkilökohtainen epävirallinen lapsen elämän ja kuoleman kysymys?
Esim. joku sotku lapsen isän kanssa, joka on ex. Esim. tuttuni marokkolaismies kuljettaa autossa heidän parivuotiastaan sylissä ilman turvavyötä.
Ja tähän auttaa riitely millä tavalla? Olisiko sittenkin kätevämpää lukea lakipykälät, soittaa poliisille ja aiheuttaa miehelle sakot uudestaan ja uudestaan? Vai tosissasiko väität, että kun riitelee, se marokkolaismies muuttaa tapansa?
Tulkitsen niin, että riitelijä ei edes halua tilanteeseen muutosta, hän haluaa vain asettua lapsen tasolle.
Entäpäs jos sakkoja ei tule? Ei ole lainkaan varmaan, että poliisi pääsee tilannetta toteamaan. Niin mitä haittaa on huutaa ja raivota tällaiselle miehelle?
Huutaminen ja raivoaminen on ymmärrettävää, mutta ei auta asiaa. Jos lasta ei voi pitää pois vaarallisesta kyydistä, niin sitten sanoisin minäkin poliisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.
Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.
Itsensä suojelu aggressiolta - sanalliseltakin - ei ole henkistä väkivaltaa. Ei sinulla ole oikeutta pakottaa toista keskustelemaan sinun ehdoillasi. Riitely ei ole mitään kommunikaatiota, se on yritys nujertaa toinen ja alistaa hänet sinun tahtoosi. Mietipä uudestaan, kummin päin kykenet keskustelemaan asioista rationaalisemmin ja tekemään kompromissejä: tyynenä ja rauhallisesti, vai kun olet vihainen ja kiihtynyt ja tunnet itseäsi loukatun?
Tuo taas kertoo enemmän sinusta kuin kenestäkään muusta. Etkö oikeasti pysty kuvittelemaan tilannetta, että toinen ihan aidosti pyrkii vain selvittämään asian eikä tarkoitus ole alistaa ja nujertaa vaan ainoastaan saada toinen kuuntelemaan? Jos sinusta on kohtuutonta että parisuhteessa kuunneltaisiin toista, se olet sinä, joka alistat toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs ihminen kertoi minulle, että oli aivan kamalaa olla suhteessa miehen kanssa joka aina juoksi karkuun ja pakoili vaikeita asioita. Hän sanoi, että olisi oikeasti vaikka riidellyt, karjunut ja huutanut mielummin kuin aina sitä ainaista mykkäkoulua ja asioiden pakoilua. Voin ymmärtää, sillä itsekin väsyisin varmaan nopeammin siihen, että mitään kommunikaatiota ei löydy kuin satunnaiseen riitelyyn.
Juu, jostain syystä monet naiset haluavat juurikin kommunikoida miehensä kanssa riitelemällä, karjumalla ja huutamalla. Mutta jos mies huutaa naiselle, niin se on henkistä väkivaltaa ja alistamista.
Riippuu täysin tilanteesta. Yleisimmin tämä ajatustavan ero johtuu siitä, että naiset huutavat koska haluavat puhua ja miehet siksi, että haluavat naisen hiljenevän. Minulle ei ole koskaan yksikään mies huutanut siksi, etten olisi hänen kanssaan ollut valmis keskustelemaan. Ainoa kerta kun mies on minulle huutanut on ollut tyyliin "turpa kiinni tai.."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joskus kamalaa kuunneltavaa kun kaveripariskunta alkaa riitelemään, tulee vähän semmoinen myötähäpeä. Me ei riidellä miehen kanssa mistään, eikä varmaan edes osattaisi, tuntuu niin vieraalta ajatuskin 😄
Tuosta oikein paistaa se ylemmyydentunne mitä ilmeisesti koet itsestäsi, kun et "edes osaa riidellä" etkä miehesi kanssa koskaan riitele. Samaan syssyyn arvostelet niitä, jotka ovat erilaisia kuin te. Et ole parempi ihminen vaikka et miehesi kanssa riitelisi.
Kylläpäs täällä on huumorintajutonta porukkaa. En tietenkään ole parempi enkä näin ole väittänyt 😊
Kun suoltaa häirintää eikä lausetta päästä loppuun ja huutaa törkeyksiä, ei ole vaihtoehtoja.
-"Harhainen, häiriintynyt, päästään vialla, hullu", jne. Ovat vastauksia,
- Ei kykene edes yksinkertaiseen vuorovaikutukseen kun ei ole kykyjä kuin jatkuvaan häirintään,
- Mikset anna kundin olla rauhassa, meluat jatkuvasti tämän asioihin ja levität peaata (koska olet tuonut esiin inhoavasi tätä niin kovasti), mikset laita kakaraasi (naikkostakin) kuriin?
- Onko niin huono itsetunto,, että pyörit jatkuvasti tonkimassa toisen arkeen, tunget kommentteja, arvostelet vaikka tämän arkirutiineita, liikkunista/ liikkumattomuutta, meluat tämän ruoanlaittoon. Huutelet tämän asioihin, melkoinen pakkomielle,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs ihminen kertoi minulle, että oli aivan kamalaa olla suhteessa miehen kanssa joka aina juoksi karkuun ja pakoili vaikeita asioita. Hän sanoi, että olisi oikeasti vaikka riidellyt, karjunut ja huutanut mielummin kuin aina sitä ainaista mykkäkoulua ja asioiden pakoilua. Voin ymmärtää, sillä itsekin väsyisin varmaan nopeammin siihen, että mitään kommunikaatiota ei löydy kuin satunnaiseen riitelyyn.
Juu, jostain syystä monet naiset haluavat juurikin kommunikoida miehensä kanssa riitelemällä, karjumalla ja huutamalla. Mutta jos mies huutaa naiselle, niin se on henkistä väkivaltaa ja alistamista.
Riippuu täysin tilanteesta. Yleisimmin tämä ajatustavan ero johtuu siitä, että naiset huutavat koska haluavat puhua ja miehet siksi, että haluavat naisen hiljenevän. Minulle ei ole koskaan yksikään mies huutanut siksi, etten olisi hänen kanssaan ollut valmis keskustelemaan. Ainoa kerta kun mies on minulle huutanut on ollut tyyliin "turpa kiinni tai.."
Naiset huutavat koska kuvittelevat että se joka pitää enemmän ääntä on enemmän oikeassa. Mitä ohkaisemmat ovat omat argumentit, sitä kovempi on volyymi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joskus kamalaa kuunneltavaa kun kaveripariskunta alkaa riitelemään, tulee vähän semmoinen myötähäpeä. Me ei riidellä miehen kanssa mistään, eikä varmaan edes osattaisi, tuntuu niin vieraalta ajatuskin 😄
Tuosta oikein paistaa se ylemmyydentunne mitä ilmeisesti koet itsestäsi, kun et "edes osaa riidellä" etkä miehesi kanssa koskaan riitele. Samaan syssyyn arvostelet niitä, jotka ovat erilaisia kuin te. Et ole parempi ihminen vaikka et miehesi kanssa riitelisi.
Eikös ne riidat kumppanin kanssa olisi kuitenkin parempi käydä sellaiseen aikaan ja sellaisessa paikassa, missä ei ole muita kuulijoita, vain kaksi ihmistä eriävine mielipiteineen?
Kaikki eivät asu ok-talossa äänenkantamattoman päässä naapureista. Lisäksi riita taitaa alkaa useimmiten täysin spontaanisti, eikä ihan ensimmäisenä tule mieleen aika ja paikka. Eihän tämä mitään kivaa kenellekään ole, varsinkin jos sitä tapahtuu jatkuvasti, eikä siis kerran vuodessa, minkä painaisin villaisella jos naapuri olisin. eri
Onko itsehillintä siis sinun sielunmaailmassasi negatiivinen asia?
No näinkö mä sanoin? Puhuinko itsestäni ja kerroin, etten pysty hillitsemään itseäni, etenkään riitatilanteissa? Vai keksitkö itse? Vai taasko mentiin näihin paljon puhuttuihin henkilökohtaisuuksiin?
"Kaikki eivät asu ok-talossa" tarkoittaa todellakin sitä, että eivät. Riidat ovat yleensä spontaaneja, siitäkin ollaan varmaankin kaikki samaa mieltä. Ja jos ollaan huutavaa tyyppiä, niin eipä siinä paljon lähdetä miettimään, josko siirrettäisiin tätä repivää erimielisyyttä vaikka ensi heinäkuuhun, kun molemmilla on silloin kesäloma ja mennään mökille.
EN puhunut itsestäni. Eikö sulla riitä ymmärrystä ihmisten erilaisuudelle? Enkä edelleenkään tarkoita itseäni. Meitä on täällä Suomessakin miljoonia, ja aina löytyy joku joka huutaa, kun taas toinen kuiskuttelee ja sopii asioista hiljalleen.
Kumpikaan ei ole toistaan älykkäämpi tai parempi. Nämä ovat luonteenpiirteitä.
Itsehillintää voi löytyä huutajalta vaikka laihduttamiseen tai muuhun sitä vaativaan. Kun taas se "fiksu älykkö" ei saa itseään pysymään poissa jääkaapilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joskus kamalaa kuunneltavaa kun kaveripariskunta alkaa riitelemään, tulee vähän semmoinen myötähäpeä. Me ei riidellä miehen kanssa mistään, eikä varmaan edes osattaisi, tuntuu niin vieraalta ajatuskin 😄
Tuosta oikein paistaa se ylemmyydentunne mitä ilmeisesti koet itsestäsi, kun et "edes osaa riidellä" etkä miehesi kanssa koskaan riitele. Samaan syssyyn arvostelet niitä, jotka ovat erilaisia kuin te. Et ole parempi ihminen vaikka et miehesi kanssa riitelisi.
Kylläpäs täällä on huumorintajutonta porukkaa. En tietenkään ole parempi enkä näin ole väittänyt 😊
Mitä sinun maailmassasi sitten tarkoittaa ilmaisut "kamalaa kuultavaa" ja myötähäpeä? Hassua, että täällä kehutaan, että ollaan niin leppoisia ja asiallisia, mutta tosiasiassa kettuillaan minkä ehditään. Ja sitten vain kuitataan omat möläyttelyt sanomalla " vitsi vitsi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.
Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.
Mutta kun kumpikaan ei ole hiljaa vaan keskustelee. Ehkä sinun kanssasi toinen on hiljaa kun ei sinulle uskalla mitään sanoa kun räjähdät heti :D sekin kertoo jo jotain.
Sinulla näyttää olevan tämä kovin tuttu vttumainen tyyli mennä henkilökohtaisuuksiin. Käsitin, että edellinen ei viitannut kommentillaan omaan toimintaansa/käyttäytymiseensä, vai oliko näin?
Parempi ainakin huutaa suoraan ja rehellisesti omat tunteensa tai mielipiteensä, kuin sinun tyylilläsi vttumaisesja omasta mielestäsi varmaankin nokkelasti kuittaillen. Sitä kutsutaan iskemiseksi vyön alle. Kaltaisiasi näyttäisi olevan palstalla paljon, melkein aina tilanteen kärjistyessä käyttäydytään näin, luullen kai, että sillä saadaan toiselle ns. jauhot suuhun? Tämäkin kertoo jo jotain... Ohis
Höpöhöpö, minä en riitele ihmisten kanssa. Meinaatko sinå että ihmisen joka on vain ihan hiljaa, niin puhumaan saa kun oikein huutaa päin näköä? Minä ainakin kumppanista tiedän heti millä mielellä on ja jos ei ole juttutuulella niin annan olla omissa oloissaan.
En tiedä mitä teet, sanoin vain, että ikävä tuo ivallinen tyyli vetää mattoa jalkojen alta, eli mennä asian viereen ja henkilökohtaIsuuksiin.
Rehti ja sanojensa takana seisova huutajakin on parempi, kuin kiero kuittailija. Onko oikein ja fiksua huutaa riidellessään vai ei? Onko tälle joku normi? Joku huutaa, toinen taas ei. Huutaminen ei ratkaise asioita, mutta voi olla terapeuttista jollekin. Ymmärrän hyvin, että heikomman ainoa konsti on huutaa ja saada näin edes jonkunlaista tehoa, jos kumppani on alistava tms.
En ymmärrä yhtään mitä tarkoitat :o Ihmisen joka on hiljaa, saa huutamalla puhumaan? En tiedä, kun ei tarvitse huutaa, olin vain sitä mieltä, että meitä on monenlaisia ja toimimme siksi erilailla. Olen tosin kuullut ihmisten riitoja, ja aina niissä on ollut kaksi huutajaa, en ole koskaan nähnyt tilannetta, jossa toinen on hiljaa, kun hänelle huudetaan.
Monet kuulemma riitelevät ja raivoavat, koska se on "rakkautta" ja sovintoseksi todella huumaavaa. Toiset keskustelevat hillityllä äänellä niin, että ellei sanoja kuulisi, voisi luulla ihan jotain muuta ja miellyttävää olevan kyseessä.
Ei riitelytapa korreloi älykkyysosamäärän kanssa. Tiedän useita huippukoulutettuja ihmisiä, joiden elämästä myös sen, kuinka voi riitatila olla yhtä tulivuoren purkausta. Kun taas (palstan mielestä) wt-tyypit voivat hoitaa erimielisyyttään kultivoituneesti keskustelemalla.
Jos näen ja kuulen jossain riitahuutoa, en päättele ihmisten statuksesta mitään. Noin voi toimia kuka vain. Ja jos katsellaan eri kansallisuuksia, on aika yleinen käsitys, että esim. italialaiset huutavat erimielisyyksissään. Samoin rattiraivo on siellä aika mittavaa. "Suomalaiset ovat enemmän hiljaa, mutta puukkoahan sieltä saattaa lopuksi tulla". On tapana kärsiä ja kestää.
Näin muuten kerran koiralenkillä naapurin pariskunnan (korkeakoulutettuja ja erittäin fiksuina pidettyjä) riitelevän metsässä, eikä siinä sanoja säästelty, volyymikin tapissa. Pikkuhiljaa selvisi, että lähtivät usein piiloon ( just sinne koirani lenkitysalueelle) raivoamaan. Jos salassa tehdään, niin sitä ei tapahdu?
Se taitaa loppupeleissä olla makuasia puhtaasti. Toiset rakastavat pientä draamaa ja saavat siitä kiksit ja toiset eivät.
En nyt ihan kutsuisi sitä draaman rakastamiseksi, jos on tunteva ja herkkä ihminen ja tunteet vain joskus iskevät pintaan tosi voimakkaana. Ei tässä ole kyse makuasioista, vaan siitä että ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia.
Temperamentiltaan erilaisia varmasti. Kehitysmaalaisten maahantuonti lisää tuota kaipaamaasi draamaa ja tunteiden räjähtävyyttä vielä huomattavasti tässäkin suomenmaassa. Itse en kerta kaikkiaan jaksa riidellä ihmisten kanssa enkä näe sitä järkevänä toimintana saatika hyvänä tunteiden hallintana. Hyvässä hengessä voi "riidellä", mutta tällaista näkee harvemmin kun se "veri kiehahtaa".
Kyllä riidat on parasta käydä silloin kun niille on mahdollisimman suuri yleisö. Se avaa aivan uusia mahdollisuuksia riitelykumppanin höykyttämiseen sekä lisää riitelymotivaatiota, koska häviäminen olisi suurempi kasvojen menetys.