Kun palkattu siivoaja tulee kotiin siivoamaan, niin kehtaanko vain istua sohvalla tekemättä mitää??
Minulla on ajoittain vaikeahkot selkäkivut, vaikka ei aina päällisin puolin sitä huomaa. Onko noloa istua/matkoilla sohvalla kun siivoaja tulee kotiin siivoamaan vai pitäisikö minun olla tekeväni koko ajan/välillä jotain?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otettiin siivous vauvan syntymän jälkeen ja parasta käyttöä rahoille ikinä! Ja todellakin vauva-aikana löhösin sohvalla vauvan kanssa siivoojan käydessä. Myöhemmin olen joskus ollut vapaalla ja koittanut nukkua pois univelkoja siivoojan käydessä. Lapsen ei kyllä anneta pyöriä tiellä kuten ketjun yhdessä esimerkkitapauksessa. Mutta koska vaihdan nimenomaan rahaani tässä siivousasiassa omaan vapaa-aikaan, saan viettää sen ajan miten haluan, vaikka löhöten sohvalla. Vaikka en olisi sairaskaan.
Yleensä kyllä nykyään meilläkin on koko perhe töissä tai päiväkodissa siivoojan käydessä.
Aika ikävä ajatusmaailma, että rötkötän toisen työn tiellä, koska voin.
Itse olen joskus kotisiivonnut ja ainakin minulla vauvaperheetkin lähtivät silloin muualle. Käythän sinä muutenkin asioilla, kaupassa tai missä tahansa, mutta juuri siivoojan tullessa et jaksa, viitsi lähteä pois? Osoittaa sivistystasosi, eikä puolustukseksi käy, että minä maksan. Maksan minäkin erinäisistä palveluista, mutta ei tulisi mieleenkään mennä esim. nuohoojan viereen kyhnäämään.
Kiitos kauniista ja kannustavista sanoista. Olin vaativan vauvan masentunut äiti. En löhönnyt sohvalla ”koska mä voin” tai koska en viitsi, vaan koska en muuta jaksanu. Eli siinä olit oikeassa. Aika vähän jaksoin lähteä muutenkaan asioimaan. Ja siinä sohvallahan me oltiin kaikista vähiten tiellä.
- Se sohvalla löhönnyt mamma
Tein "sata" vuotta sitten lukioaikoinani kotisiivousta koulun jälkeen ja asiakkaani pysyivät poissa sen 1-2 tunnin aikana, jolloin kotejaan siivosin.
Niin oli minusta hyvä, koska olin nuori tyttö enkä tuntenut ihmisiä, joiden koteihin menin omilla avaimillani.
Jos on liikuntarajoitteinen ja palkannut siivoojan, saa tietenkin olla tekemättä mitään.
Pidän siivoamisesta, mutta jos palkkaisin siivoojan kotiini, pysyttelisin itse poissa mm siksi, että inhoan imurin ääntä, jos en itse imuroi.
Voit hyvin istua sohvalla,mutta mieluiten pukeissa ja masturbointi on epäkohteliasta ellet kysy ensin. T.Siivooja
Kuuluu ollakin ettei oo koko ajan hääräämässä jotain ja toisen jaloissa/edessä, ympäriinsä pyörijät ketuttaa itteä siivoojana eniten.
Toinen on se, kun pitäisi siivota joku toimisto alle untiin ja yllättäen just sillä hetkellä firman kaikki kolme vessaa on koko ajan varattuina. :'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otettiin siivous vauvan syntymän jälkeen ja parasta käyttöä rahoille ikinä! Ja todellakin vauva-aikana löhösin sohvalla vauvan kanssa siivoojan käydessä. Myöhemmin olen joskus ollut vapaalla ja koittanut nukkua pois univelkoja siivoojan käydessä. Lapsen ei kyllä anneta pyöriä tiellä kuten ketjun yhdessä esimerkkitapauksessa. Mutta koska vaihdan nimenomaan rahaani tässä siivousasiassa omaan vapaa-aikaan, saan viettää sen ajan miten haluan, vaikka löhöten sohvalla. Vaikka en olisi sairaskaan.
Yleensä kyllä nykyään meilläkin on koko perhe töissä tai päiväkodissa siivoojan käydessä.
Aika ikävä ajatusmaailma, että rötkötän toisen työn tiellä, koska voin.
Itse olen joskus kotisiivonnut ja ainakin minulla vauvaperheetkin lähtivät silloin muualle. Käythän sinä muutenkin asioilla, kaupassa tai missä tahansa, mutta juuri siivoojan tullessa et jaksa, viitsi lähteä pois? Osoittaa sivistystasosi, eikä puolustukseksi käy, että minä maksan. Maksan minäkin erinäisistä palveluista, mutta ei tulisi mieleenkään mennä esim. nuohoojan viereen kyhnäämään.Kiitos kauniista ja kannustavista sanoista. Olin vaativan vauvan masentunut äiti. En löhönnyt sohvalla ”koska mä voin” tai koska en viitsi, vaan koska en muuta jaksanu. Eli siinä olit oikeassa. Aika vähän jaksoin lähteä muutenkaan asioimaan. Ja siinä sohvallahan me oltiin kaikista vähiten tiellä.
- Se sohvalla löhönnyt mamma
Olen pahoillani, että pahoitin mielesi. Aikaisemmasta kirjoituksestasi ei ilmennyt nämä yllämainitsemasi seikat vaan sai kuvan, että koska maksat jne..
Tiedän omasta kokemuksesta millaista on kärsiä synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Tässä sinulle💐
No et kehtaa! Selaa nyt edes aihe vapaata sentään, lusmu.
Mukava lukea näitä kommentteja. Olemme miehen kanssa just tällä viikolla keskusteltu aiheesta ja päätettiin ottaa siivooja :). Kumpaakaan ei hirveästi kiinnosta siivoaminen. Kyllä me siivotaan, ei missää rytöläjässä asuta, mutta pakkopullaa se on. Ajattelen niinkin, että tuetaan samalla kotimaista yrittäjää.
Ihana päätös tehtiin. Nyt vaan rallattelemaan siivousfirmojen nettisivuja :).
Jos ottaa siivoojan kotiin, onko sillä omat välineet vai käyttääkö meidän välineitä? Esim. imuri, pölyrätti, moppi jne?
Vierailija kirjoitti:
Jos ottaa siivoojan kotiin, onko sillä omat välineet vai käyttääkö meidän välineitä? Esim. imuri, pölyrätti, moppi jne?
Riippuu firmasta. Olen itse tykännyt eniten siitä mallista, että on oma imuri ja siivooja tuo aineet ja rätit ja mopit jne ja vie likaiset mennessään.
Selkä ei makaamalla parane, mutta akuuttivaiheessa ei muuhun pysty. Makaa eri huoneessa ja sulje ovi.
Jos palkkaa jonkun hommiin, niin eikö se silloin ole selvä, että et itse osallistu😁.
Meillä pitää tehdä imurointi ja perusjärjestely etukäteen. Sinänsä siivojaa on meille enemmän statusjuttu, koska olemme ylempää keskiluokkaa. Silti helpottaa, kun ei tartte luututa. Tuntuu vain, että pölyt pyyhkivät huonosti, ja talo kylmä, kun pitävät ovea auki ilmaa raitistaakseen.
Mä menin aina lenkille, kun meillä kävi siivooja.
Kerran hävetti, kun olin niin kipeä, etten päässyt mihinkään, vaan jouduin makaamaan sängyssä. Mua nolotti, vaikka ei varmaan olis tarvinnut.
Itse en ole kotona kun siivooja tulee. En itsekään haluaisi että joku töllää minua kun työskentelen.
Kuinka monella oikein käy siivooja 😵 eikö enää jakseta siivota itse? Vai maksaako siivooja sen verta vähän? Kävisipä meilläkin, toivoo neljän lapsen työssäkäyvä äiti
Vierailija kirjoitti:
Mieluisin tilanne on kyllä se että asukas olisi poissa siivouksen ajan, mutta ilman muuta voit olla kotona kaikessa rauhassa, eikä tarvitse esittää yhtään mitään.
Itselläni on pari asiakasta jotka tapaavat olla kotona, ei minua kiinnosta heidän tekemisensä.
Saanko olla alasti?
Itse en kehtaisi istua sohvalla, koska siinä pitäisi sitten nostaa jalat ylös, kun lattia imuroitaisiin/pestäisiin sohvan edestä.
Sen sijaan makaisin siinä sohvalla, etten olisi tiellä.
Siivoojana olen kokenut kätevimmäksi sen, jos asiakas joko poistuu siivouksen ajaksi, tai on esim työhuoneessa kun siivoan muita tiloja ja voin siivota työhuoneen viimeiseksi.
Myös se on hyvä, jos vain väistää oma-aloitteisesti.
Olen siivonnut monenlaisten ihmisten koteja, enkä koskaan ole ajatellut että asiakas on laiska tai töykeä, jos ei osallistu mitenkään.
Suoraan sanottuna ehkä ärsyttävimpiä ovat asiakkaat, jotka välttämättä haluavat siivota kanssani, tai kommentoivat vieressä siivoustyyliäni (tyyliin: "Meillä kyllä yleensä siivotaan vessat ensin ja sitten vasta keittiö" ts. asioita, joilla ei ole merkitystä lopputuloksen kannalta). Yleensä se hidastaa työtahtia ja pahimmassa tapauksessa huonontaa siivouksen laatua.
Meillä käy yksityinen siivooja parin viikon välein. Käyttää meidän pesuaineita ja siivousrättejä jotka pesen käytön jälkeen 60 asteessa. Myöskin käyttää meidän omaa imuria. En tosiaankaan haluaisi kotiini mitään yhteistä imuria millä on imuroitu koiratalouksia tmv, sillä tuskin pölypussia vaihdettaisiin joka kodin jälkeen. Meillä käy aina sama siivooja joka tuntee kotimme. Joskus käytimme isoa siivousyritystä ja luvattiin aina sama henkilö, mutta parin kerran jälkeen alkoi vaihtuvuus. Osan kanssa ei löydetty yhteistä kieltä...Yksi käytti samaa rättiä vessassa kuin keittiössä ja järjestys tämä!
Paras lähtökohta on se, että asioista keskustellaan avoimesti jo ennen kuin mitään työsuhdetta aloitetaan.
Meillä on kirjallinen sopimus, mitä siivoustyö sisältää.
Oli neuvoteltavissa sekin, että tekeekö siivooja urakalla vai tuntipalkalla.
Kokeilimme ensiksi tuntipalkalla. En tiedä, oliko se syy vai jokin muu, mutta tämän tuntipalkkalaisen työn jäljessä oli toivomisen varaa ja tuntui, että hän itse olisi halunnut jäädä juttelemaan tuon tuostakin.
Tämä, joka tekee urakalla, tekee samat asiat puolta nopeammin. Ensimmäisillä kerroilla tarkensi joitain asioita, että miten halutaan, että meillä tehdään. Muuta ei rupatella.
Ja vastaus aloitukseen on, että olen kotona ja ottaa vierashuoneen ensimmäisenä, koska siellä on vähiten siivottavaa, jonka jälkeen minä siirryn sinne.
Kahvit käyn keittämässä suunnilleen puolivälissä siivousta ja oman mukini ja välipalan vien huoneeseen. On sovittu, että siivoojaa voi ottaa kahvia ja syödä eväänsä omia aikojaan.
Sairauden takia en pysty itse siivoamaan ja se asia hävettää minua niin paljon, että pysyn mieluummin poissa näkösiltä. Ja on syy siihenkin, että en halua mitenkään ystävystyä siivoojan kanssa.
Tämän asian olen sanonut heti alussa, että ei siivoojan tarvitse luulla, että olisin jotenkin tyly ja ylimielinen.
Hänhän on mulle suorastaan elintärkeä!
Ei mun puoliso ehdi, eikä halua siivota. Ei osaa, eikä halua opetella. Siivoamiset ovat olleet mun hommia, joten meillä nyt näin.