Lue keskustelun säännöt.
Sukunimiongelma naimisiin mennessä!
17.03.2013 |
Olemme menossa naimisiin ensi syksynä, ja pohdin kovasti sukunimiasiaa. Mieheni on moneen kertaan sanonut, että hänelle asialla ei ole väliä ja että asia on täysin oma päätökseni. No, en tiedä tekeekö se tästä yhtään helpompaa :) oma nimeni on -nen-loppuinen, melko yleinen nimi. Mieheni nimi myös yleinen, mutta ei pääty -nen-päätteeseen. Vaihtoehdot ovat siis (muutettuna):
Susanna Virtanen ja Pekka Parikka
Susanna Virtanen-Parikka ja Pekka Parikka
Susanna Parikka ja Pekka Parikka
Oma sukunimeni on minulle tärkeä, ja ajatus sen vaihtamisesta on tuntunut tähän asti todella oudolta ja tarpeettomalta. Lisäksi, olen Itä-Suomesta, ja täällähän miehen sukunimen ottaminen on ollut "perinne" vasta 1900-luvun alkupuolelta - sitä ennen naiset ovat pitäneet oman nimensä myös avioliitossa. Nyt viime päivinä olen alkanut miettiä asiaa toisin ja mielessä pyörii mm. seuraavia kysymyksiä:
-oletko saanut kummeksuvia kommentteja oman sukunimesi pidettyäsi?
-koetko, että siitä on ollut haittaa / harmia jos lapset ovat eri nimellä kuin sinä?
-jos olet ottanut yhdysnimen, oletko ollut tyytyväinen valintaasi, vai aiheuttaako sekaannuksia kun sinulla on yhdysnimi ja miehellä + lapsilla yksi nimi?
-jos olet ottanut miehen nimen, onko sinua harmittanut luopua omasta sukunimestäsi?
Mahdolliset lapsemme olisivat siis joka tapauksessa miehen nimellä ja minun nimeni ottaminen yhteiseksi nimeksi ei tule kysymykseen.
NEUVOJA! Ja kokemuksia, kiitos!
Kommentit (27)
Täällä Helsingissä oma sukunimi on lähes normi. Minusta tuntuu suorastaan oudolta jos joku ottaa miehensä nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin oman nimeni, ei ikinä ole ollut mitään ongelmia. Joku vanha täti laittaa joulukortit mun etunimellä ja miehen sukunimellä, mutta siinäpä se. Lasten eri sukunimi ei ole aiheuttanut hankalia tilanteita.
Olisin katunut miehen nimen ottamista, yhdysnimikään ei ollut mun juttu.
Kummeksujia ei ole juuri ollut, vaikkei oman nimen pitäminen ei silloin 90-luvulla ollut näin yleistä. Niin, mulla siis kokemusta eri nimisyydestä jo niin pitkältä ajalta :-) Henkilökohtaisesti olen aina ilahtunut, kun nainen ei automaattisesti ota miehen nimeä vain siksi, että 'niin kuuluu tehdä'. Tärkeintä on, että päätös on oma ja harkittu.
Pidä nimesi jos se sinusta tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Ei siinä ole nykypäivänä mitään ihmeellistä.
Meillä esikoinen syntyi ennen kuin mentiin mieheni kanssa naimisiin. Päätettiin että lapsi saa minun sukunimeni. Sitten kun mentiin naimisiin, niin luonnollisesti pidin oman sukunimeni. Nyt on lapset ja minä samalla sukunimellä, mies sitten omallaan. Ei nähdä tässä asiassa mitään ongelmaa. Ja teillähän lapset saisivat mihen sukunimen mikä on vielä yleisempää.
Ei minua ainakaan haittaa jos joku menee luulemaan meitä avopariksi eri sukunimien vuoksi. Aika moni tuttava on oman sukunimensä pitänyt avioituessaan. Siksi en automaattisesti ajattele että parin on oltava avopari, jos sukunimet ovat erit. Ei sen puoleen, minulle ei muiden siviilisäädyllä ole mitään merkitystä. :)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 20:49"]Mieheni on moneen kertaan sanonut, että hänelle asialla ei ole väliä ja että asia on täysin oma päätökseni.
---
Mahdolliset lapsemme olisivat siis joka tapauksessa miehen nimellä ja minun nimeni ottaminen yhteiseksi nimeksi ei tule kysymykseen.
[/quote]
Miehellesi asialla ei muka ole väliä, mutta lapsenne eivät saa saada pelkästään sinun nimeäsi???
Tosi "reilua".
Vaihdoin sukunimeni eikä ole kyllä harmittanut yhtään :)
Mieheni myös sanoi, että se on oma valintani. Pohdin hääpäivään asti ja päädyin tähän :)
Oma nimeni oli myös -nen päätteinen, mieheni taas ei. Ajattelin sitten, että vaihtelu virkistää :D
Tsemppiä päätöksen tekoon, ei se ole niin helppoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin oman nimeni ja siitä ei ole tullut kummeksuntaa. Lapsilla miehen nimi. Molemmilla -nen päätteiset nimet, itselläni harvinaisempi, mutta "rumempi". Näin meillä. Jokainen tyylillään.
Minä otin miehen sukunimen, koska haluttiin molemmat että tulevilla lapsilla on sama nimi kun molemmilla vanhemmilla. Mies olisi ottanut myös minun nimeni, mutta koin sen itse hankalaksi, sillä asumme ulkomailla (mies siis täkäläinen) ja "pelkäsin" että joudumme tavaamaan nimeä joka paikassa (käytännössä tämäkin on totta, sillä miehellä on tälle alueelle hieman harvinaisempi nimi ;) ). En enää muista mitä laki sanoi asiasta silloin, sitä on tässä välissä jo muutaman kerran muutettukin, ja häistä/päätöksestä nimen suhteen on jo hieman yli kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme siis ota minun nimeäni yhteiseksi, ja lapsemme tulevat olemaan miehen nimellä - jos heitä meille siunaantuu. Haluan itsekin, että vaikka pitäisin oman nimeni, olisi lapsilla isänsä nimi. Nämä ovat "selviä" asioita tunnepohjalta, mutta nuo em. kysymykset vielä mietityttävät.
ap
Mulla on yhdysnimi, tuo jokaisen kunnon AV-mamman vihaama kammotus. Otin yhdysnimen, koska halusin, että perheellämme on yhteinen sukunimi, mutten kuitenkaan halunnut luopua omasta sukunimestäni, mutten myöskään halunnut, että mies olisi ottanut minun sukunimeni.
Olen ollut ihan tyytyväinen yhdysnimeeni. Usein kyllä esittelen itseni tyttönimelläni sellaisissa tilanteissa, joissa nimelläni ei ole niin väliä siitä yksinkertaisesta syystä, että nimi on lyhyempi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja meilläkin, minun nimeni "rumempi", ts. siitä keksii helposti kaikenlaisia väännöksiä. On se silti minulle rakas :) Kiitos kaikille ketkä ovat vastanneet. Onko kellään sellaista tilannetta, että olisi ensin avioituessa pitänyt oman nimensä, mutta lapsen synnyttyä vaihtanut miehen nimeen? Lisää kokemuksia muutenkin kuulen mielelläni!
Ap
Minä pidin oman nimeni. Vaihdan sitten, jos tuntuu jossain vaiheessa siltä, että olisi kiva olla samaa nimeä muun perheen kanssa. Vielä ei ole siltä tuntunut.
Tämä siis siksi, että en osannut päättää kumman ottaisin (minulla tosin yhdistelmäsukunimi ei ollut vaihtoehto, en olisi jaksanut niin pitkää sukunimeä). Ajattelin, että on oudompaa vaihtaa siitä miehen sukunimestä takaisin omaan, kuin tästä omasta miehen nimelle sitten myöhemmin, jos naimisiin mennessä tehty päätös alkaa kaduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin oman nimeni ja lapsella on mieheni sukunimi. En ole katunut.
Miksette ota kolmatta nimeä? Keksitte noista jonkun kivan, tai sukujen historiassa joku kulkeva nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me päädyimme arpomiseen :D Halusimme yhteisen sukunimen, mutta mies halusi minun nimeni, minä taas miehen nimen. Tasapuolisuuden nimissä ratkoimme asian arpomalla :)
Meillä nyt miehen sukunimi.
Minä otin miehen nimen, kun tykkäsin siitä enemmän. Vaikea kyllä kuvitella, että joku kummeksuisi oman nimen pitämistä tänä päivänä? Mua ei ole kaduttanut, mutta mulle mun tyttönimellä ei ollutkaan mitään merkitystä.
Otin mieheni nimen eikä meillä ole lapsia ei tule. Joku sanoi aikaisemmin että olis varmasti katunut jos olis ottanut miehen nimen?? Mistä ihmeestä sen voi tietää? Ei mistään ja epäilen että ei olis katunut. Sitä tottuu yllättävän äkkiä uuteen sukunimeen.
Meillä minulla ja miehellä on molemmilla omat nimemme. Kumpikin on tottunut omaan nimeensä ja nimenvaihto suuntaan tai toiseen olisi aiheuttanut vain turhaa vaivaa. Muistamme kyllä hyvin olevamme naimisissä ilmankin turhaa säätämistä. ;) Lapsella on miehen nimi lähinnä, koska miehen nimi on sievempi. Toki miehellä nimeen liittyy myös läjä perheyhteyksiä ja sillä on "historia" kun taas minä jaan nimeni lähinnä äitini kanssa ja se periytyy äidinisältäni, johon edes äidilläni ei ole mitään mainittavaa tunnesidettä. Ensimmäinen oli kuitenkin se vaikuttavampi syy, jälkimmäisen totesimme vasta, kun nimi oli jo päätetty.
En usko, että vuonna 2013 ketään oikeasti kiinnostaa, onko sama nimi vai ei. Omalla kohdallani ketään ei ainakaan ole kiinnostanut. Lapsen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia tai sekaannuksia. Toki jos haluaa, että kaikille on heti selvää, että on puolisonsa kanssa naimisissa, yhteisestä tai yhdistelmänimestä on iloa, mutta meille tuo on ihan sama. Menimme naimisiin toisiamme varten, emme yleisön iloksi.
Olen myös miettinyt, että jos nimiasia olisi toisin päin eli minulla ja lapsella sama nimi ja miehellä omansa, ihmiset ehkä olettaisivat herkemmin, että mies on lapsen isäpuoli ja minä bioäiti. Nimien ollessa näin päin kukaan ei oleta. Tosin lapsi on sen verran tunnistettavasti minun näköiseni, että äitiyttä tuskin epäiltäisiin oli nimi mikä hyvänsä.
Omasta sukunimestä luopuminen olisi ollut harmillista, osin periaatesyystä (se, että nainen vaihtaa nimensä defaulttina on minusta osa harvinaisen vastenmielistä ja idioottimaista perinnettä, elävä muistutus koko länsimaisen kulttuurin häpeällisimmistä piirteistä) osin käytännön syistä (se nimen vaihtuminen nyt vaan aina vaikeuttaa asioita enemmän tai vähemmän) ja osin, koska minä nyt olen minä juuri tämän nimisenä. En nyt kuitenkaan ole henkilökohtaisella tasolla vahvasti sitä vastaan. Voi olla, että vaihdan nimeä jossain vaiheessa, jos siltä sattuu tuntumaan. Tosin jos mies olisi ollut sitä mieltä, että naisena minun on ehdottomasti vaihdettava nimeni ja hän ei voi sitä harkitakaan, en olisi vaihtanut, vaihtaisi tai edes harkitsisi. Olisin myös ottanut tiukemman linjan siihen, mikä tulee lapsen sukunimeksi. Se, miten olisin sellaisen aasin huolinut, olisi tosin ollut sukunimeä kiinnostavampi kysymys.
Vielä lisäyksenä ohi aiheen: tuttavapariskunta valitsi itselleen oman yhdistelmänimen naimisiin mennessään, koska nimiasia oli kummallekin tärkeä. Minusta ratkaisu oli todella mainio! Yhdistelmänimellä en tarkoita perinteistä väliviivanimeä, vaan sitä, että esimerkiksi Minna Vuorinen ja Petteri Jokinen menevät naimisiin ja ottavat nimikseen Minna ja Petteri Vuorijoki.
Tietysti pidin oman nimeni. En edes ajatellut muita vaihtoehtoja. Kukaan ei ole kummeksunut, eikä ole koitunut hankaluuksia. Lapsi on isänsä nimellä.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 21:11"]
Ja meilläkin, minun nimeni "rumempi", ts. siitä keksii helposti kaikenlaisia väännöksiä. On se silti minulle rakas :) Kiitos kaikille ketkä ovat vastanneet. Onko kellään sellaista tilannetta, että olisi ensin avioituessa pitänyt oman nimensä, mutta lapsen synnyttyä vaihtanut miehen nimeen? Lisää kokemuksia muutenkin kuulen mielelläni!
Ap
[/quote]
Tämä olisi ollut minun suunnitelmani. Pidin oman nimeni kun mentiin naimisiin ihan puhtaasti laiskuuttani, en vain jaksanut juuri silloin ruveta vaihtamaan kaikkia korttejani =D
No, esikoisen syntymän jälkeen vein sitten lapsen paperit Väestörekisteriin, ja ilmoitin että vaihtaisin itse sukunimen samalla. Ilmoittivat että maksaa sitten 91e ja antoivat nipun papereita joita mieheni pitää allekitjoittaa, että suosttu siihen että otan hänen nimensä =D
No, siinä kohtaa iski pihiys, ja päätin että piru vieköön, en todellakaan maksa 91e siitä hyvästä että joku muutta nimeno tietokonejärjestelmässä, joten minulla on edelleen oma nimi, lapsilla on mieheni sukunimi, eikä minua haittaa eikä muitakaan =)
Ottakaa molemmat sinun nimesi.