Lue keskustelun säännöt.
Sukunimiongelma naimisiin mennessä!
17.03.2013 |
Olemme menossa naimisiin ensi syksynä, ja pohdin kovasti sukunimiasiaa. Mieheni on moneen kertaan sanonut, että hänelle asialla ei ole väliä ja että asia on täysin oma päätökseni. No, en tiedä tekeekö se tästä yhtään helpompaa :) oma nimeni on -nen-loppuinen, melko yleinen nimi. Mieheni nimi myös yleinen, mutta ei pääty -nen-päätteeseen. Vaihtoehdot ovat siis (muutettuna):
Susanna Virtanen ja Pekka Parikka
Susanna Virtanen-Parikka ja Pekka Parikka
Susanna Parikka ja Pekka Parikka
Oma sukunimeni on minulle tärkeä, ja ajatus sen vaihtamisesta on tuntunut tähän asti todella oudolta ja tarpeettomalta. Lisäksi, olen Itä-Suomesta, ja täällähän miehen sukunimen ottaminen on ollut "perinne" vasta 1900-luvun alkupuolelta - sitä ennen naiset ovat pitäneet oman nimensä myös avioliitossa. Nyt viime päivinä olen alkanut miettiä asiaa toisin ja mielessä pyörii mm. seuraavia kysymyksiä:
-oletko saanut kummeksuvia kommentteja oman sukunimesi pidettyäsi?
-koetko, että siitä on ollut haittaa / harmia jos lapset ovat eri nimellä kuin sinä?
-jos olet ottanut yhdysnimen, oletko ollut tyytyväinen valintaasi, vai aiheuttaako sekaannuksia kun sinulla on yhdysnimi ja miehellä + lapsilla yksi nimi?
-jos olet ottanut miehen nimen, onko sinua harmittanut luopua omasta sukunimestäsi?
Mahdolliset lapsemme olisivat siis joka tapauksessa miehen nimellä ja minun nimeni ottaminen yhteiseksi nimeksi ei tule kysymykseen.
NEUVOJA! Ja kokemuksia, kiitos!
Kommentit (27)
Minulla ja tulevalla miehelläni on molemmilla harvinaiset sukunimet. Kun menemme naimisiin molemmat pitävät omat nimensä, koska kumpikaan ei halua luopua omasta sukunimestään. Yhdysnimi ei ole tuntunut kummankaan mielestä järkevältä. Omassa tuttavapiirissämme ei ole lainkaan omituista että puolisot pitävät omat nimensä. Jos saamme joskus lapsia, he saavat todennäköisesti minun sukunimeni. Tavallaan minusta kuitenkin olisi mukavaa, että koko perheellä olisi yhteinen sukunimi ja luulen, että jos minulla olisi joku yleinen sukunimi ottaisin mieheni sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi lapset eivät saisi sinun nimeäsi vaikka mies pitäisi omansa?
Pidin oman nimen ja myös lapset on minun nimellä. Päätös oli helppo, koska miehen nimi on "ruma" ja en halunnut sitä ottaa. Mies ei halunnut omaa nimeään lapsille ettei heitä nimestä pilkattaisi koulussa kuten häntä aikoinaan. Piti kuitenkin oman nimensä
Minä olen se, joka olisin katunut. No, mistäänhän ei voi tietää, mitä rinnakkaistodellisuudessa olis tapahtunut, mutta uskon silti vakaasti, että olisi ollut paha virhe. Mulle tää sukunimiasia oli silloin ja on vieläkin tärkeä. Varmaan olisin uuteen nimeen tottunut, mutta kun mua haittasi ajatus yleensä nimeni vaihtamisesta, ei se, että siinä uudessa nimessä olisi jotain vikaa tai haittaa.
Kaikille se ei niin tärkeä ole ja mun puolesta ne vaihtaa, jotka haluaa. Mutta joillekin, kuten mulle, se oma sukunimi vaan on tärkeämpi kuin perheen yksi yhteinen sukunimi.
Mahdolliset lapset tulevat miehen nimellä, koska molemmat niin haluamme. Mies taas ei ole vaihtamassa nimeä mihinkään, ei minun eikä uuteen yhteiseen. Siitä emme ole edes keskustelleet. Ne ovat varmasti ihan hyviä vaihtoehtoja toisilla, mutta meillä valinta koskee siis vain ja ainoastaan tätä minun nimeäni. Kiitos kaikille, edelleen kuulen mielelläni lisää!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin oman nimeni enkä ole katunut. Mitään suurta periaattellista taustaa asialla ei ole, mielestäni oli vain helpompaa pitää oma nimensä eikä miehellä ollut mitä sitä vastaan. Lapset ovat isänsä nimellä eikä ikinä ole tullut mitään epäselvyyksiä sen vuoksi, kaikilla virallisilla tahoilla on tieto että olen heidän äitinsä. Lapsia syntyy avoliitoissakin niin paljon ja usein on eri sukunimi kuin äidillään, että eiköhän tuo asia ole jo testattu että elämä onnistuu ilman hämminkiä vaikkei sama sukunimi olekaan. Mitenkään en tunne olevani vähemmän samaa perhettäkään =D
Kun menin ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1991, pidin oman nimeni, joka oli harvinainen (alle 10 ihmistä). Tämä liitto jäi lyhyeksi syistä, jotka eivät varmaan liittyneet tuohon nimivalintaan - tai ehkä se nimivalinta heijasti jotain.
Kun menin toisen kerran naimisiin, halusin ehdottomasti "kuulua" miehelle ja ottaa hänen nimensä. Olen ylpeä saadessani olla Rouva . Ja vaikka alussa siihen nimeen oli totuttelemista, nyt se tuntuu jo omalta ja on kiinteä osa identiteettiäni. Tämä nykyinen nimi ei ole mikään harvinainen, sama sukunimi on noin 400:llä ihmisellä ja minulla on ainakin yksi, ellei useampia täyskaimoja joilla on sama etu- ja sukunimi kuin itsellänikin. Aikaisemmin tämä olisi ollut kauhistus, koska tiesin olevani ainoa maailmassa jolla on se nimi mikä minulla on ja nyt meitä on muitakin. Mutta tähänkin olen tottunut, että olen nimeltäni paljon tavallisempi kuin ennen. Se on kuitenkin miehen nimi ja kannan sitä ylpeydellä.