Sydän särkyy koska mies ei halua naimisiin.

Miksi rupesit lapsentekoon sitoutumishaluttomalle miehelle? Ei muuta kysyttävää.

Oletan, että olet selkeästi kertonut toiveesi miehelle ja kosinut häntä. Jos vastauus oli ei, et voi mitään sille. Voit muuttaa omaa ajatteluasi, Ap. Olet vapaampi, kun ette ole naimisissa. Miehen vastuu lapsestanne on aivan yhtä suuri, olittepa naimisissa tai ette. Saattaa olla, että ajattelusi muuttuu, kun pääset raskausa- ja vauvavaiheesta.

Jos tämä todella on mies, jonka kanssa haluat olla, kerro hänelle, miten tärkeä hän on sinulle, mutta korosta myös, että et näe, että pystyisit jatkamaan suhdetta, mikäli hän ei halua naimisiin kanssasi. Avioituminen voidaan hoitaa vaikka sitten maistraatissa, jos se on siinä joku kynnyskysymys.

Jos olet epävarma, onko mies muutenkaan kunnollinen, muista, että sinun on parempi ilman tätä miestä kuin huonossa suhteessa, missä sinä ja lapsesi kärsitte.

Voimia ap, pysy vahvana! <3

Ja argumenttina miehelle, joka ei halua naimisiin lapsensa äidin kanssa, voi ajatella vaikka seuraavaa tilannetta: lapsen vanhemmat joutuvat auto-onnettomuuteen, autoa ajanut mies selviää, mutta kyydissä ollut nainen menehtyy. Naisen vanhemmat syyttävät miestä onnettomuudesta ja vievät tältä lapsen. Avoliitto ei siinä tilanteessa paljon pelasta, jos oikeuskin katsoo miehen olevan vaarassa lapselleen.

Tämä on vain uhkakuva, mutta miettikää oikeasti monelta kannalta, avoliitto kun ei vaan ole juridisesti niin pätevä kuin avioliitto!

*vaaraksi, pahoittelen typoa!

Ensinnäkin jos tulee puhe lapsen sukunimestä niin ilmoita miehelle, että lapsi saa sinun nimesi. Siitä et jousta. Sinullakin on oikeus joustamattomuuteen jos kerran miehelläkin on. Mieti myös ääneen sitä lähdetkö ollenkaan isyydentunnustamistilaisuuteen vai ilmoitatko vaan ettei isyyttä selvitetä. Sanot että sua hävettää sellainen seksielämästä muille tilittäminen. 

Luulis miehen noista tajuavan, että avioliitolla on merkitystä myös hänen oikeuksiinsa. Jollei itse olevalmis joustamaan eisitä voi edellyttää muilta.

Miksi et osta itsellesi sormusta ja laita sitä nimettömään jos nimenomaan haluat välttyä siltä, et ihmiset katsoo sun nimetöntä (tosin musta tuntuu, et enemmän se on nyt sun mielikuvituksesta kiinni kuin et oikesti katsoisivat) 

Naimisiin et voi toista pakottaa, mut voit tuntemattomia hämätä sormuksella ja tutuille selitellä, et "tää mummon perintösormus sopii just vaan nimettömään."

Tiedän muutaman jotka ovat just näin toimineet samassa tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 07:41"]

Ongelma myös miehellä tässä sitoutumisasiassa, haluaa pitää vaihtoehtoja auki. Miksi mä en voi kelvata edes sen verran että lapsi syntyisi avioliittoon. Et oisin edes sen verran tärkeä että ostais mulle edes pelkän sormuksen?

[/quote]

Menit sitte tekemään lapsen tuollaisen miehen kanssa..? Ymmärrän tunteesi, olen kokenut saman mutta en olisi kyllä lapsia siihen suhteeseen hankkinut. Pelkkä sormus ahdistaa tuon tyyppistä miestä, usko vaan. Sulle taas pelkkä sormus ei kauan riitä, koska todellinen sitoutuminen merkitsee eli parempi olisi vaikka naimisissa ilman sormusta. 

On myös miehiä, jotka kosivat ja sitoutuvat ihan oma-aloitteisesti ja myös omasta halustaan  ennen kuin ehdit sen perään huokailla tai tuntea itsesi arvottomaksi. Sinulla saa olla tarpeesi sanoo porukka täällä täällä mitä vaan, ei tässä ole kyse mistään humanistisfeministisyksilöllisyysvapaustaistelusta vaan sinusta, puolisostasi ja lapsestasi. Lapsi tietty tekee asiat nyt hankalammaksi, on nimittäin sitten kuitenkin se sitoumuksista suurin.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 09:32"]

Kyllä aviolittoon kannattaa mennä ennen lapsia, vaikka ihan sen takia että se on mieheltä suurempi osoitus sitoutumisesta ja sitä hän harkitsee enemmän kun ehkäisyn poisjätössä tuskin hän oikeasti miettii mikä vastuu on lapsen saamisessa, iloinen vain ettei tartte kortsua enää käyttää.

En minäkään mikään uskollinen ole, mutta kyllä se panee hälytyskellot soimaan jos mies ei halua naimisiin, varsinkin jos itse se olisi minulle tärkeää. Tiedän ihmisiä jotka vannovat että ei avioliitossa ole mitään järkeä mutta mieli on muuttunut heti kun on löydetty se Oikea. Avoliittoon on vaan niin paljon helpompi mennä ilman mitään lupauksia ja jäädä sinne vaikka ei olisi aikomustaan viettää saman henkilön kanssa loppuelämää.

[/quote]

Et ole uskollinen vai uskonnollinen...? Mutta muuten ihan totta.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 12:58"]

Miksi et osta itsellesi sormusta ja laita sitä nimettömään jos nimenomaan haluat välttyä siltä, et ihmiset katsoo sun nimetöntä (tosin musta tuntuu, et enemmän se on nyt sun mielikuvituksesta kiinni kuin et oikesti katsoisivat) 

Naimisiin et voi toista pakottaa, mut voit tuntemattomia hämätä sormuksella ja tutuille selitellä, et "tää mummon perintösormus sopii just vaan nimettömään."

Tiedän muutaman jotka ovat just näin toimineet samassa tilanteessa.

[/quote]

Eikö tuollainen nyt ole jo tosi säälittävää? Miten sitten vastataan esim. työkavereiden onnitteluihin?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 12:53"]

Ensinnäkin jos tulee puhe lapsen sukunimestä niin ilmoita miehelle, että lapsi saa sinun nimesi. Siitä et jousta. Sinullakin on oikeus joustamattomuuteen jos kerran miehelläkin on. Mieti myös ääneen sitä lähdetkö ollenkaan isyydentunnustamistilaisuuteen vai ilmoitatko vaan ettei isyyttä selvitetä. Sanot että sua hävettää sellainen seksielämästä muille tilittäminen. 

Luulis miehen noista tajuavan, että avioliitolla on merkitystä myös hänen oikeuksiinsa. Jollei itse olevalmis joustamaan eisitä voi edellyttää muilta.

[/quote]

Olen ihan samaa mieltä tuosta sukunimiasiasta. Jos miehelle ei ole tärkeää, että perheellä on yksi sukunimi niin saakoon lapsi sitten minun nimeni. 

Isyyden tunnustaminen liittyy kuitenkin myös lapsen oikeuksiin ja jos on lapsen suostunut hankkimaan avoliittoon, ei tuossa kohtaa ole minusta varaa kiukutella kuin kakara. Mutta ymmärrän toki että ehkä tekisi mieli heittäytyä huonomuistiseksi...

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 12:58"]

Miksi et osta itsellesi sormusta ja laita sitä nimettömään jos nimenomaan haluat välttyä siltä, et ihmiset katsoo sun nimetöntä (tosin musta tuntuu, et enemmän se on nyt sun mielikuvituksesta kiinni kuin et oikesti katsoisivat) 

Naimisiin et voi toista pakottaa, mut voit tuntemattomia hämätä sormuksella ja tutuille selitellä, et "tää mummon perintösormus sopii just vaan nimettömään."

Tiedän muutaman jotka ovat just näin toimineet samassa tilanteessa.

[/quote]

Eikö tuollainen nyt ole jo tosi säälittävää? Miten sitten vastataan esim. työkavereiden onnitteluihin?

[/quote]

Ja tuossa kohtaa käytös on mieheltä jo todella säälittävää ja tunteetonta. Aikuisen naisen pitää leikkiä koska mies ei viitsi yhtä korua ostaa. Jos sormus olisi edes lahja mieheltä, voisi kumminkin sanoa, että sai sen lapsen kunniaksi mutta häistä ei varsinaisesti vielä ole puhuttu.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 07:38"]

lapsi on kyllä suurempi sitoomus kuin se sormus. [/quote]

Ei muuten ole. Mies ei ajattele lapsensaannista kuten nainen. Biologia ja evoluutio "määräävät" miehen levittämään siemeniään mahdollisimman laajalle, mutta se, että mies vie rakastamansa naisen vihille on jotain muuta - paljon suurempi sitoumus.

Olen pahoillani puolestasi, ap, mutta sinun on nyt otettava vastuu omasta elämästäsi. Miksi haluat tulla raskaaksi miehille, jotka eivät halua sinua?

[/quote]

Puhu omasta puolestasi äläkä yleistä kaikkia miehiä.

Missä maailmassa oikein elät, jos sinua katsotaan "säälivästi" kun ei ole sormusta. 

Mä olen naimisissa, mutta en ole koskaan käyttänyt sormusta eikä sellaista edes minulla ole, enkä yhtäkään säälivää katsetta ole nähnyt, vaikka kolme tenavaa on. 

Onko Suomessa oikeasti vielä tuollaisia takapajuloita, joissa jotakuta moinen asia kiinnostaa.

Mutta toki on "ongelma", jos ei mies halua naimisiin, jos itse haluat. Johtuuko se siitä, ettei mies ylipäätänsä kannata avioliittoinstituutiota eli ei halua koskaan vai eikö ole varma, että haluaa mennä naimisiin sinun kanssasi? Syy on aika oleellinen. Itselleni avioliitto on aika samantekevä asia. Mentiin taloudellisista syistä, koska se on kutienkin vielä hitusen kannattava. Lisäksi tykkään, että perheellä on sama sukunimi. Muuten EVVK.Mutta olisin toki loukkaantunut, jos ei naimakaupat miehelle olisi käynyt. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:43"]

Missä maailmassa oikein elät, jos sinua katsotaan "säälivästi" kun ei ole sormusta. 

Mä olen naimisissa, mutta en ole koskaan käyttänyt sormusta eikä sellaista edes minulla ole, enkä yhtäkään säälivää katsetta ole nähnyt, vaikka kolme tenavaa on. 

Onko Suomessa oikeasti vielä tuollaisia takapajuloita, joissa jotakuta moinen asia kiinnostaa.

Mutta toki on "ongelma", jos ei mies halua naimisiin, jos itse haluat. Johtuuko se siitä, ettei mies ylipäätänsä kannata avioliittoinstituutiota eli ei halua koskaan vai eikö ole varma, että haluaa mennä naimisiin sinun kanssasi? Syy on aika oleellinen. Itselleni avioliitto on aika samantekevä asia. Mentiin taloudellisista syistä, koska se on kutienkin vielä hitusen kannattava. Lisäksi tykkään, että perheellä on sama sukunimi. Muuten EVVK.Mutta olisin toki loukkaantunut, jos ei naimakaupat miehelle olisi käynyt. 

[/quote]

siis vanhemmat ihmiset kenen kanssa olen jutellut, pari kertaa tullut semmoinen outo tilanne. Voi olla myös että tuntuu että koko maailma nyt tuijottaa nimettömääni...

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 07:27"]

vauva syntyy pian, mutta mies ei halua sitoutua. Ihmiset jo tulevat kyselemään mahasta ja ilme sen jälkeen kun katsovat vasemman käden nimettömään on sydäntä särkevä. Tuntuu ettei se ymmärrä minua miten paljon asia minulle nyt merkitsee, eikä rakasta tarpeeksi, että haluaisi sitoutua. Mietin jo erilleen muuttamista tämän takia...

[/quote]

Katotteko oikeasti onko jollain sormus sormessa? Mulla harvemmin on, vaikka ollaan naimisissa. Pitäis olla jatkuvasti ottamassa sitä pois vauvan pyllynpesussa (en halua kakkaa timangeihin) ja muussa, ei tuu sitten pidettyä ollenkaan. En ole ajatellut että sitä oikeasti ihmiset kattoo että onko vai ei.

Hassua kun niin moni vetoaa siihen, että lapsi tai asuntolaina on isompi sitoumus kuin avioliitto. Eihän se ole! Avioliitto on, sitoutuminen puolisoon on kymmenien vuosien sitoutuminen, parin-kolmen sukupolven ja parin-kolmen asuntolainan mittainen sitoutuminen. Se on pohja, jolle perhe rakentuu. Jos mies ei olisi ollut siihen valmis, en olisi ikinä perustanut perhettä hänen kanssaan. Meille molemmille kuitenkin marssijärjestys oli selvä, halusimme tehdä asiat samassa järjestyksessä - opiskelut, työelämän alkuun ja asuntoasiat kuntoon ensin, sitten naimisiin ja perhe. Kummallekin on sitoutuminen tärkeää, se auttaa pysymään yhdessä vaikeinakin aikoina: olemme luvanneet rakastaa ja kunnioittaa, arvostamme sitä sopimusta, emmekä anna periksi ihan vähällä.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 15:14"]

Hassua kun niin moni vetoaa siihen, että lapsi tai asuntolaina on isompi sitoumus kuin avioliitto. Eihän se ole! Avioliitto on, sitoutuminen puolisoon on kymmenien vuosien sitoutuminen, parin-kolmen sukupolven ja parin-kolmen asuntolainan mittainen sitoutuminen. Se on pohja, jolle perhe rakentuu. Jos mies ei olisi ollut siihen valmis, en olisi ikinä perustanut perhettä hänen kanssaan. Meille molemmille kuitenkin marssijärjestys oli selvä, halusimme tehdä asiat samassa järjestyksessä - opiskelut, työelämän alkuun ja asuntoasiat kuntoon ensin, sitten naimisiin ja perhe. Kummallekin on sitoutuminen tärkeää, se auttaa pysymään yhdessä vaikeinakin aikoina: olemme luvanneet rakastaa ja kunnioittaa, arvostamme sitä sopimusta, emmekä anna periksi ihan vähällä.

[/quote]

Kukaan ulkopuolinen ei pysty sanomaan jonkun ihmisen sitoutumisista yhtään mitään. Itse olen sitoutunut avioliittooni, mutta tuollahan noita on turut ja torit täynnä rengastettuja seurankärkkyjiä. Mikä ketäkin paikoillaan pitää. Voihan se olla jollekkin se yhteinen laina tai lapsi, tai sitten ei pidä mikään.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 07:27"]

vauva syntyy pian, mutta mies ei halua sitoutua. Ihmiset jo tulevat kyselemään mahasta ja ilme sen jälkeen kun katsovat vasemman käden nimettömään on sydäntä särkevä. Tuntuu ettei se ymmärrä minua miten paljon asia minulle nyt merkitsee, eikä rakasta tarpeeksi, että haluaisi sitoutua. Mietin jo erilleen muuttamista tämän takia...

[/quote]

Katotteko oikeasti onko jollain sormus sormessa? Mulla harvemmin on, vaikka ollaan naimisissa. Pitäis olla jatkuvasti ottamassa sitä pois vauvan pyllynpesussa (en halua kakkaa timangeihin) ja muussa, ei tuu sitten pidettyä ollenkaan. En ole ajatellut että sitä oikeasti ihmiset kattoo että onko vai ei.

[/quote]

Kai nyt sentään laitat sormukset, kun lähdette kodin ulkopuolelle? Minä ainakin katson, ja säälin niitä, jotka joutuvat huolehtimaan lapsesta ilman aviomiestä. Naimisissa olemattomuudesta ja lapsesta suhteessa tulee sellainen white trash -vaikutelma, ei olla yhtään suunniteltu elämää, yllättäen tulee vahinkolapsi, eikä edes haluta ottaa vastuuta tästä lapsesta sen vertaa, että tarjottaisiin sille turvallinen kasvuympäristö = ydinperhe.

Naisesta, joka ei ole naimisissa lapsen saadessaan, tulee todella väliinpitämätön vaikutelma, miehestä vastuuta pakoileva wannabe-poikamies, joka ei halua sitoutua lapseensa ja sen äitiin.

Ei kukaan nykyaikana voi enää olla sitä mieltä, että on pakko mennä naimisiin jos on vauva tulossa:-O Se on sit toinen juttu, jos haluat naimisiin, ja mies ei. Ikävä homma, mutta en mä oikein tiedä, voiko toisen pakottaa naimisiin...