Lue keskustelun säännöt.
Ketju niille jotka eivät usko rakkauteen
12.03.2019 |
Itse en usko. Minulle se on puhtaasti pelkkää biologiaa.
Tähän ketjuun voivat samoin ajattelevat kirjoittaa mitä haluavat.
Muilta pääsy kielletty. Yksityisalue.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Romanttiseen rakkauteen en pysty ja siten en oikein usko. Lapsiani kohtaan tunnen pyyteetöntä rakkautta.
Pyytettömään rakkauteen jaksan uskoa.
Esim. vanhemman rakkautta lapseen. Ihmisen rakkautta lemmikkiinsä ja päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että rakkaus on pelkkää biologiaa, niin uskot rakkauteen.
Mitä muuta se olisi kuin biologiaa?
Onko biologia ja rakkaus sama asia?
ApEivät ne synonyymeja ole, kuten eivät myöskään biologia ja geenit. Geenit ovat kuitenkin biologiaa.
Meinaatko, että rakkaus olisikin kulttuurin tuote? Ehkä rakkauteen liitetään myös sellaisia käsityksiä, joita todelliseen (biologiseen) rakkauteen ei kuulu. Esim. jotkut uskovat sielunkumppanuuteen tai yhteen Siihen Oikeaan. Rakkaus on jotain mikä lujittaa ihmisiä toisiinsa. Sen takia esi-isämme lisääntyivät, pitivät huolta toistensa selviytymisestä ja me olemme nyt tässä.
Kerron oman käsitykseni.
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut. Biologia& suojelun tarve.
Miksi ihminen idealiosoi rakkauden?
En usko sielunkumppanuuteen.
En usko siihen oikeaan.
Ei rakkaus lujita ihmisiä toisiinsa. Tottumus lujittaa ihmiset toisiinsa.Niin, voin sanoa että rakkaus on kulttuurin tuote.
Mistä syntyi rakkauden kulttuuri?Kirjallisuus tai elokuvat ovat varmaan vaikuttaneet rakkauskäsitykseen, mutta kuinka paljon? Ilman rakkauttakin ihmiset haaveilisivat parittelusta sekä syvästä kiintymyksestä, joka toisi turvaa. Fiktio on toiminut tuon haaveilun jatkeena ja ehkä luonut rakkaudesta suuremman idean.
Kun elokuvassa lumoavan kaunis ja täydellinen naispäähahmo saa komean ja aikaansaavan miehen suojelemaan itseään, katsoja ajattelee että hänkin tahtoo löytää noin suuren rakkauden. Nainen odottaa pelastavaa prinssiä ja mies viettelevää prinsessaa. Lopputulos: pettymyksiä. Vika ei välttämättä ole rakkaudessa vaan liian suurissa odotuksissa sen suhteen.
Ja tuossa on asia sanottu: kyseessä on parittelu ja jos mahdollista, syvä kiintymys. Kaikki eivät edes helposti kiinny toisiin ihmisiin.
Rakkaus on epätieteellinen ja harhaanjohtava nimi.
Avioliitto: juridinen parittelusuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että rakkaus on pelkkää biologiaa, niin uskot rakkauteen.
Mitä muuta se olisi kuin biologiaa?
Onko biologia ja rakkaus sama asia?
ApEivät ne synonyymeja ole, kuten eivät myöskään biologia ja geenit. Geenit ovat kuitenkin biologiaa.
Meinaatko, että rakkaus olisikin kulttuurin tuote? Ehkä rakkauteen liitetään myös sellaisia käsityksiä, joita todelliseen (biologiseen) rakkauteen ei kuulu. Esim. jotkut uskovat sielunkumppanuuteen tai yhteen Siihen Oikeaan. Rakkaus on jotain mikä lujittaa ihmisiä toisiinsa. Sen takia esi-isämme lisääntyivät, pitivät huolta toistensa selviytymisestä ja me olemme nyt tässä.
Kerron oman käsitykseni.
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut. Biologia& suojelun tarve.
Miksi ihminen idealiosoi rakkauden?
En usko sielunkumppanuuteen.
En usko siihen oikeaan.
Ei rakkaus lujita ihmisiä toisiinsa. Tottumus lujittaa ihmiset toisiinsa.Niin, voin sanoa että rakkaus on kulttuurin tuote.
Mistä syntyi rakkauden kulttuuri?
Sinulla menee asiat ihan täysin sekaisin, seksuaalivietti ja rakkaus ovat eri asioita. Näillä perusteluilla uskot rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että rakkaus on pelkkää biologiaa, niin uskot rakkauteen.
Mitä muuta se olisi kuin biologiaa?
Onko biologia ja rakkaus sama asia?
ApEivät ne synonyymeja ole, kuten eivät myöskään biologia ja geenit. Geenit ovat kuitenkin biologiaa.
Meinaatko, että rakkaus olisikin kulttuurin tuote? Ehkä rakkauteen liitetään myös sellaisia käsityksiä, joita todelliseen (biologiseen) rakkauteen ei kuulu. Esim. jotkut uskovat sielunkumppanuuteen tai yhteen Siihen Oikeaan. Rakkaus on jotain mikä lujittaa ihmisiä toisiinsa. Sen takia esi-isämme lisääntyivät, pitivät huolta toistensa selviytymisestä ja me olemme nyt tässä.
Kerron oman käsitykseni.
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut. Biologia& suojelun tarve.
Miksi ihminen idealiosoi rakkauden?
En usko sielunkumppanuuteen.
En usko siihen oikeaan.
Ei rakkaus lujita ihmisiä toisiinsa. Tottumus lujittaa ihmiset toisiinsa.Niin, voin sanoa että rakkaus on kulttuurin tuote.
Mistä syntyi rakkauden kulttuuri?Sinulla menee asiat ihan täysin sekaisin, seksuaalivietti ja rakkaus ovat eri asioita. Näillä perusteluilla uskot rakkauteen.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että rakkaus on pelkkää biologiaa, niin uskot rakkauteen.
Mitä muuta se olisi kuin biologiaa?
Onko biologia ja rakkaus sama asia?
ApEivät ne synonyymeja ole, kuten eivät myöskään biologia ja geenit. Geenit ovat kuitenkin biologiaa.
Meinaatko, että rakkaus olisikin kulttuurin tuote? Ehkä rakkauteen liitetään myös sellaisia käsityksiä, joita todelliseen (biologiseen) rakkauteen ei kuulu. Esim. jotkut uskovat sielunkumppanuuteen tai yhteen Siihen Oikeaan. Rakkaus on jotain mikä lujittaa ihmisiä toisiinsa. Sen takia esi-isämme lisääntyivät, pitivät huolta toistensa selviytymisestä ja me olemme nyt tässä.
Kerron oman käsitykseni.
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut. Biologia& suojelun tarve.
Miksi ihminen idealiosoi rakkauden?
En usko sielunkumppanuuteen.
En usko siihen oikeaan.
Ei rakkaus lujita ihmisiä toisiinsa. Tottumus lujittaa ihmiset toisiinsa.Niin, voin sanoa että rakkaus on kulttuurin tuote.
Mistä syntyi rakkauden kulttuuri?Kirjallisuus tai elokuvat ovat varmaan vaikuttaneet rakkauskäsitykseen, mutta kuinka paljon? Ilman rakkauttakin ihmiset haaveilisivat parittelusta sekä syvästä kiintymyksestä, joka toisi turvaa. Fiktio on toiminut tuon haaveilun jatkeena ja ehkä luonut rakkaudesta suuremman idean.
Kun elokuvassa lumoavan kaunis ja täydellinen naispäähahmo saa komean ja aikaansaavan miehen suojelemaan itseään, katsoja ajattelee että hänkin tahtoo löytää noin suuren rakkauden. Nainen odottaa pelastavaa prinssiä ja mies viettelevää prinsessaa. Lopputulos: pettymyksiä. Vika ei välttämättä ole rakkaudessa vaan liian suurissa odotuksissa sen suhteen.
Ja tuossa on asia sanottu: kyseessä on parittelu ja jos mahdollista, syvä kiintymys. Kaikki eivät edes helposti kiinny toisiin ihmisiin.
Rakkaus on epätieteellinen ja harhaanjohtava nimi.
Avioliitto: juridinen parittelusuhde.
Rakkaus on ennen kaikkea epämääräinen sana. Meillä ei kotona sanottu että rakastetaan, joten jäi sellainen kuva että rakkautta ei myöskään ollut. Jos välitän jostain ihmisestä, en ajattele rakastavani. Tuntuu etten kykene rakkauteen ollenkaan, vaikka kykenen välittämään. Tuntuu että olen silti tunnekylmä ja minusta puuttuisi kyky tuntea jotain mitä muut tuntevat.
Jos kotona olisi sanottu että rakastetaan, osaisin yhdistää tuon sanan johonkin ja ehkä sitten olettaisin, että pystyn itsekin rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26 jatkaa: Romanttisia rakkaudentunnustuksia näen elokuvissa. Se sanotaan niin että toista katsotaan syvälle silmiin ja koko muu maailma katoaa. He ovat kuin jossain hurmoksessa, toisesta maailmasta. Mutta millaista on romanttinen rakkaus oikeassa elämässä? Miltä silloin tuntuu? Ei mitään hajua. En osaa kuvitella että kukaan tuntemani pariskunta olisi ollut kuin leffojen rakastavaiset.
En varmaan koskaan tule kokemaan mitään "hurmosta", koska en vain usko että tylsä elimistöni mahdollistaa sellaista hormoniryöppyä, vaikka kuinka täydellinen ihminen osuisi kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että rakkaus on pelkkää biologiaa, niin uskot rakkauteen.
Mitä muuta se olisi kuin biologiaa?
Onko biologia ja rakkaus sama asia?
ApEivät ne synonyymeja ole, kuten eivät myöskään biologia ja geenit. Geenit ovat kuitenkin biologiaa.
Meinaatko, että rakkaus olisikin kulttuurin tuote? Ehkä rakkauteen liitetään myös sellaisia käsityksiä, joita todelliseen (biologiseen) rakkauteen ei kuulu. Esim. jotkut uskovat sielunkumppanuuteen tai yhteen Siihen Oikeaan. Rakkaus on jotain mikä lujittaa ihmisiä toisiinsa. Sen takia esi-isämme lisääntyivät, pitivät huolta toistensa selviytymisestä ja me olemme nyt tässä.
Kerron oman käsitykseni.
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut. Biologia& suojelun tarve.
Miksi ihminen idealiosoi rakkauden?
En usko sielunkumppanuuteen.
En usko siihen oikeaan.
Ei rakkaus lujita ihmisiä toisiinsa. Tottumus lujittaa ihmiset toisiinsa.Niin, voin sanoa että rakkaus on kulttuurin tuote.
Mistä syntyi rakkauden kulttuuri?Sinulla menee asiat ihan täysin sekaisin, seksuaalivietti ja rakkaus ovat eri asioita. Näillä perusteluilla uskot rakkauteen.
Juuri sitä tarkoitan. On pelkkä seksuaalivietti. Rakkaudelle nauran.
Sitä ei ole olemassakaan. Seksuaalivietti on idealisoitu, se saadaan kuulostamaan nätimmältä kuin mitä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
26 jatkaa: Romanttisia rakkaudentunnustuksia näen elokuvissa. Se sanotaan niin että toista katsotaan syvälle silmiin ja koko muu maailma katoaa. He ovat kuin jossain hurmoksessa, toisesta maailmasta. Mutta millaista on romanttinen rakkaus oikeassa elämässä? Miltä silloin tuntuu? Ei mitään hajua. En osaa kuvitella että kukaan tuntemani pariskunta olisi ollut kuin leffojen rakastavaiset.
En varmaan koskaan tule kokemaan mitään "hurmosta", koska en vain usko että tylsä elimistöni mahdollistaa sellaista hormoniryöppyä, vaikka kuinka täydellinen ihminen osuisi kohdalle.
En minäkään ole kokenut tuollaista livenä, enkä ympärilläni nähnyt. Tarvitaanko tähän kaksi ihmistä joilla on yhtaikaa äärimmäisen voimakas hormoniryöppy? Sitten elämä voi olla kuin elokuvissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että rakkaus on pelkkää biologiaa, niin uskot rakkauteen.
Mitä muuta se olisi kuin biologiaa?
Onko biologia ja rakkaus sama asia?
ApEivät ne synonyymeja ole, kuten eivät myöskään biologia ja geenit. Geenit ovat kuitenkin biologiaa.
Meinaatko, että rakkaus olisikin kulttuurin tuote? Ehkä rakkauteen liitetään myös sellaisia käsityksiä, joita todelliseen (biologiseen) rakkauteen ei kuulu. Esim. jotkut uskovat sielunkumppanuuteen tai yhteen Siihen Oikeaan. Rakkaus on jotain mikä lujittaa ihmisiä toisiinsa. Sen takia esi-isämme lisääntyivät, pitivät huolta toistensa selviytymisestä ja me olemme nyt tässä.
Kerron oman käsitykseni.
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut. Biologia& suojelun tarve.
Miksi ihminen idealiosoi rakkauden?
En usko sielunkumppanuuteen.
En usko siihen oikeaan.
Ei rakkaus lujita ihmisiä toisiinsa. Tottumus lujittaa ihmiset toisiinsa.Niin, voin sanoa että rakkaus on kulttuurin tuote.
Mistä syntyi rakkauden kulttuuri?Kirjallisuus tai elokuvat ovat varmaan vaikuttaneet rakkauskäsitykseen, mutta kuinka paljon? Ilman rakkauttakin ihmiset haaveilisivat parittelusta sekä syvästä kiintymyksestä, joka toisi turvaa. Fiktio on toiminut tuon haaveilun jatkeena ja ehkä luonut rakkaudesta suuremman idean.
Kun elokuvassa lumoavan kaunis ja täydellinen naispäähahmo saa komean ja aikaansaavan miehen suojelemaan itseään, katsoja ajattelee että hänkin tahtoo löytää noin suuren rakkauden. Nainen odottaa pelastavaa prinssiä ja mies viettelevää prinsessaa. Lopputulos: pettymyksiä. Vika ei välttämättä ole rakkaudessa vaan liian suurissa odotuksissa sen suhteen.
Ja tuossa on asia sanottu: kyseessä on parittelu ja jos mahdollista, syvä kiintymys. Kaikki eivät edes helposti kiinny toisiin ihmisiin.
Rakkaus on epätieteellinen ja harhaanjohtava nimi.
Avioliitto: juridinen parittelusuhde.Rakkaus on ennen kaikkea epämääräinen sana. Meillä ei kotona sanottu että rakastetaan, joten jäi sellainen kuva että rakkautta ei myöskään ollut. Jos välitän jostain ihmisestä, en ajattele rakastavani. Tuntuu etten kykene rakkauteen ollenkaan, vaikka kykenen välittämään. Tuntuu että olen silti tunnekylmä ja minusta puuttuisi kyky tuntea jotain mitä muut tuntevat.
Jos kotona olisi sanottu että rakastetaan, osaisin yhdistää tuon sanan johonkin ja ehkä sitten olettaisin, että pystyn itsekin rakastamaan.
Ei minunkaan kotoani sanaa rakkaus mainittu. En sitä kyllä muuallakaan nähnyt enkä kuullut mainittavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että rakkaus on pelkkää biologiaa, niin uskot rakkauteen.
Mitä muuta se olisi kuin biologiaa?
Onko biologia ja rakkaus sama asia?
ApEivät ne synonyymeja ole, kuten eivät myöskään biologia ja geenit. Geenit ovat kuitenkin biologiaa.
Meinaatko, että rakkaus olisikin kulttuurin tuote? Ehkä rakkauteen liitetään myös sellaisia käsityksiä, joita todelliseen (biologiseen) rakkauteen ei kuulu. Esim. jotkut uskovat sielunkumppanuuteen tai yhteen Siihen Oikeaan. Rakkaus on jotain mikä lujittaa ihmisiä toisiinsa. Sen takia esi-isämme lisääntyivät, pitivät huolta toistensa selviytymisestä ja me olemme nyt tässä.
Kerron oman käsitykseni.
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut. Biologia& suojelun tarve.
Miksi ihminen idealiosoi rakkauden?
En usko sielunkumppanuuteen.
En usko siihen oikeaan.
Ei rakkaus lujita ihmisiä toisiinsa. Tottumus lujittaa ihmiset toisiinsa.Niin, voin sanoa että rakkaus on kulttuurin tuote.
Mistä syntyi rakkauden kulttuuri?Sinulla menee asiat ihan täysin sekaisin, seksuaalivietti ja rakkaus ovat eri asioita. Näillä perusteluilla uskot rakkauteen.
Siis en usko rakkauteen. Sanoinhan jo ettei rakkautta ole. On biologiaa, siinä kaikki. Jos on hyvä tuuri, voi kiintyä jollain tapaa.
Ap
Rakkas on ihan tyhmä sana ja käsite. Ehkä olen kuullut sitä väärissä yhteyksissä. Lapseen, äitiin, eläimeen tai tuntemattomaan ihmiseen kohdistuva "rakkaus" on mun mielestä kaikki ihan erilaisia tunteita. Enkä edes ymmärrä mikä on rakkauden vastakohta. Jotkut sano että pelko. En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että rakkaus on pelkkää biologiaa, niin uskot rakkauteen.
Mitä muuta se olisi kuin biologiaa?
Onko biologia ja rakkaus sama asia?
ApEivät ne synonyymeja ole, kuten eivät myöskään biologia ja geenit. Geenit ovat kuitenkin biologiaa.
Meinaatko, että rakkaus olisikin kulttuurin tuote? Ehkä rakkauteen liitetään myös sellaisia käsityksiä, joita todelliseen (biologiseen) rakkauteen ei kuulu. Esim. jotkut uskovat sielunkumppanuuteen tai yhteen Siihen Oikeaan. Rakkaus on jotain mikä lujittaa ihmisiä toisiinsa. Sen takia esi-isämme lisääntyivät, pitivät huolta toistensa selviytymisestä ja me olemme nyt tässä.
Kerron oman käsitykseni.
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut. Biologia& suojelun tarve.
Miksi ihminen idealiosoi rakkauden?
En usko sielunkumppanuuteen.
En usko siihen oikeaan.
Ei rakkaus lujita ihmisiä toisiinsa. Tottumus lujittaa ihmiset toisiinsa.Niin, voin sanoa että rakkaus on kulttuurin tuote.
Mistä syntyi rakkauden kulttuuri?Sinulla menee asiat ihan täysin sekaisin, seksuaalivietti ja rakkaus ovat eri asioita. Näillä perusteluilla uskot rakkauteen.
Juuri sitä tarkoitan. On pelkkä seksuaalivietti. Rakkaudelle nauran.
Sitä ei ole olemassakaan. Seksuaalivietti on idealisoitu, se saadaan kuulostamaan nätimmältä kuin mitä se on.
Miten selität romanttiset aseksuaalit?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut.
Lapsia kyllä pystyy tekemään ilman avioliittoakin. Jopa ilman vakituista partneria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkas on ihan tyhmä sana ja käsite. Ehkä olen kuullut sitä väärissä yhteyksissä. Lapseen, äitiin, eläimeen tai tuntemattomaan ihmiseen kohdistuva "rakkaus" on mun mielestä kaikki ihan erilaisia tunteita. Enkä edes ymmärrä mikä on rakkauden vastakohta. Jotkut sano että pelko. En tiedä.
Jotkut sanovat että välinpitämättömyys, mutta se on vähän sama kuin sanoisi, että punaisen vastakohta on värittömyys. Miksei rakkauden vastakohta voisi olla vain viha? Vastakohdillakin pitää olla jotain yhteistä. Esim. pitkä ja lyhyt - molemmat ovat pituuksia. Rakkaus ja viha ilmaisevat "tykkäämisen" laatua.
Uskon vain samaa verta jakavien väliseen rakkauteen, en todellakaan miehen ja naisen väliseen ns.romanttiseen rakkauteen.
Minä en usko rakkauteen.
En ole koskaan rakastanut ketään, koska sellainen tunne on minulle täysin vieras.
Tunnen valtavaa kiintymystä ja suojelunhalua omia lemmikkejäni kohtaan, sekä kaikkia maailman eläimiä ja luontoa kohtaan. Ihmiset jättävät minut täysin kylmäksi.
Näin on ollut aina, jo lapsena. Minua ei ole rakastanut kukaan, enkä missään tapauksessa halua sitä! Koen sen jollakin tapaa reviirilleni tunkeutumisena, yksityisyyteeni puuttumisena, ja sitä en siedä.
Tiedän että isäni piti minusta kovasti omalla tavallaan, ja oli kiltti. Äitini ei, koska olin ei-toivottu. Se on kuitenkin asia jossa en kieriskele enkä sääli itseäni, se nyt vain oli niin.
Mitään vakavaa parisuhdetta en ole koskaan halunnut. Jos tapailu on miehen puolelta muuttunut liian läheiseksi, olen viheltänyt pelin poikki heti. Nykyisin elän täysin sinkkuna. En jaksa kiinnostua kenestäkään, ja kohdistan energiani työhöni ja omiin harrastuksiini.
Minulle on täysin yhdentekevää mitä muut minusta ajattelevat. Tämä on minun elämäni ja elän sen tavalla joka on minulle paras, en niin kuin ulkopuoliset haluavat! Minulla on yksi todella hyvä ystävä jo lapsuudesta, ja pari muuta ystävää. Tämä riittää minulle.
Vierailija kirjoitti:
uskon että naiset eivät kykene rakkauteen
MIEHET eivät kykene rakkauteen tai se mitä he rakkaudella käsittävät on kai lähinnä kontrollinhalua, piparinpuutetta ja tarvetta saada hoivapalveluita vähän niinkuin äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkas on ihan tyhmä sana ja käsite. Ehkä olen kuullut sitä väärissä yhteyksissä. Lapseen, äitiin, eläimeen tai tuntemattomaan ihmiseen kohdistuva "rakkaus" on mun mielestä kaikki ihan erilaisia tunteita. Enkä edes ymmärrä mikä on rakkauden vastakohta. Jotkut sano että pelko. En tiedä.
Jotkut sanovat että välinpitämättömyys, mutta se on vähän sama kuin sanoisi, että punaisen vastakohta on värittömyys. Miksei rakkauden vastakohta voisi olla vain viha? Vastakohdillakin pitää olla jotain yhteistä. Esim. pitkä ja lyhyt - molemmat ovat pituuksia. Rakkaus ja viha ilmaisevat "tykkäämisen" laatua.
Ei ole ihan sama asia, koska toisinaan vihaa ja rakkautta voi tuntea yhtä aikaa. Yhteistä niillä on se, että molemmat ovat tunteita.
Tuossa selitit asian pähkinänkuoressa.
Näin se on.
Ei kannata enää ihmetellä mm. suuria avioerotilastoja.
Minusta rakkauden idealisointi on vastuutonta.