Lue keskustelun säännöt.
Miten aloittaa romaani?
Kommentit (70)
No ensiksi tarvitaan Ramona ja Allan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotta plagioinnilta vältytään niin suo, kuokka ja Jussi voi olla vaikka "Alussa olivat meri, onki ja Make"
Päästin ihanimmalta tuoksuvan pierun,Haistoin sitä ja sain parhaan orgasmin ikinä ja menetin tajuntani...
Vierailija kirjoitti:
Polkupyörän vanne vipatti ikävästi levittäen ympärilleen siihen takertuneen koiran ulosteen hajua. Majuri Rantala kirosi hiljaa mielessään: "Tämänkin ne minulta vievät. Saatana!"
Mielestäni on liian makaaberia kertoa heti ensimmäisessä virkkeessä polkupyörän vanteeseen takertuneesta koirasta, etenkin jos ko. pyörällä ollaan ilmeisesti vielä liikenteessä ja koira on paskonut alleen.
Vierailija kirjoitti:
Romaanin alun pitää olla ensimmäisestä lauseesta lähtien kiinnostava. Ihminen päättää sen perusteella haluaako jäädä lukemaan kirjaasi vai valitseeko rajoitetun vapaa-aikansa ratoksi muuta ajanvietettä. Ei siis jaarittelua eikä henkilöhahmojen tai maiseman yksityiskohtaista kuvaamista alkuun. Ei liian löysiä lauserakenteita tai kädenlämpöisiä ilmaisuja. Imaise lukija kirjasi maailmaan ensimmäisestä lauseesta lähtien. Vaikka sanoisit, että Inkeri III laskeutui alas Kaivopuiston merenpuoleisia kallioita ja piiloutui mangrovepuiden suojaan, voit jättää selittelyn myöhemmäksi. Lauseen absurdius tai sen aiheuttamat kysymykset ovat vain hyvä asia lukijan kiinnostuksen kannalta. Alun täytyy tietysti olla mielekäs kirjan sisällön kannalta, ja sen täytyy antaa esimakua siitä, mitä on odotettavissa sisällöllisesti ja tyylillisesti. (Ja mitään ilmastonmuutos-dystopiaa en muuten suosittele tyylilajiksi kenellekään, paitsi ehkä liiasta luppoajasta kärsiville ilmastotutkijoille.)
Jotkut suosittelevat kirjoittamaan kirjan tai muun kaunokirjallisen tekstin alun viimeiseksi. Jotkut, kuten esimerkiksi minä, haluavat määritellä muun tekstin tyylin nimenomaan alun perusteella. Älä kuitenkaan jumitu tuohon vaiheeseen. Romaanin koko teksti muuttuu ja hioutuu koko kirjoitusprosessin ajan. Jos aloitus tuntuu vaikealta, aloita vaikka keskeltä ja työstä tekstiä luku tai juonen vaihe kerrallaan. Työskentelytapa on vapaa. Onnea matkaan!
Muuten samaa mieltä tämän viestin kanssa, mutta olisin varovainen tuon ensimmäisen lauseen absurdiuden kanssa. Minulle lukijana absurdi lause, jota ei sitten selitetä muutaman kappaleen sisään, antaisi kuvan vaikeaselkoisesta tekstistä, tai sitten ärsyttävän mukanokkelasta kirjoitustyylistä. Molemmissa tapauksessa teksti jää lukematta paljon varmemmin, kuin jos ensimmäinen lause olisi joku perusmälsä "Oli kaunis kesäpäivä."
Sitä komppaan sen sijaan 100%sti, että aloitusta ei pidä stressata liikaa. Sitä tekstiä hiotaan romaania kirjoittaessa monen monta kertaa, ja aloitusta ehtii muuttaa useasti ennen kuin romaani on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tällä kertaa hän ei jäisi toiseksi! Merikin raivosi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://areena.yle.fi/1-4195983
"Kenen pelkoja, kipuja ja luonteenpiirteitä kirjailija teoksiinsa tallentaa ja millä suomalaiskirjailija elää? Muun muassa näihin kysymyksiin saatiin vastaus, kun Kysy mitä vaan -ohjelman vieraaksi saapui kirjailija ja käsikirjoittaja Katja Kallio."
Kuuntelin tämän. Hän sanoi että kirjaan menee 4 vuotta. En ehkä usko hänen menetelmiensä tehokkuuteen.
Alussa olivat aavikko, ak-47 ja Ahmed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Aloituslauseena: Alussa oli suo, kuokka ja Jussi...
Mikään ei voi mennä pieleen :)
Paitsi kielioppi. Linna osasi suomea ja aloitti romaaninsa: Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi.
Höntti, toihan on plagiointia! :D
Entä jos se olis. Alussa olivat sie, kakka ja juippi. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romaanin alun pitää olla ensimmäisestä lauseesta lähtien kiinnostava. Ihminen päättää sen perusteella haluaako jäädä lukemaan kirjaasi vai valitseeko rajoitetun vapaa-aikansa ratoksi muuta ajanvietettä. Ei siis jaarittelua eikä henkilöhahmojen tai maiseman yksityiskohtaista kuvaamista alkuun. Ei liian löysiä lauserakenteita tai kädenlämpöisiä ilmaisuja. Imaise lukija kirjasi maailmaan ensimmäisestä lauseesta lähtien. Vaikka sanoisit, että Inkeri III laskeutui alas Kaivopuiston merenpuoleisia kallioita ja piiloutui mangrovepuiden suojaan, voit jättää selittelyn myöhemmäksi. Lauseen absurdius tai sen aiheuttamat kysymykset ovat vain hyvä asia lukijan kiinnostuksen kannalta. Alun täytyy tietysti olla mielekäs kirjan sisällön kannalta, ja sen täytyy antaa esimakua siitä, mitä on odotettavissa sisällöllisesti ja tyylillisesti. (Ja mitään ilmastonmuutos-dystopiaa en muuten suosittele tyylilajiksi kenellekään, paitsi ehkä liiasta luppoajasta kärsiville ilmastotutkijoille.)
Jotkut suosittelevat kirjoittamaan kirjan tai muun kaunokirjallisen tekstin alun viimeiseksi. Jotkut, kuten esimerkiksi minä, haluavat määritellä muun tekstin tyylin nimenomaan alun perusteella. Älä kuitenkaan jumitu tuohon vaiheeseen. Romaanin koko teksti muuttuu ja hioutuu koko kirjoitusprosessin ajan. Jos aloitus tuntuu vaikealta, aloita vaikka keskeltä ja työstä tekstiä luku tai juonen vaihe kerrallaan. Työskentelytapa on vapaa. Onnea matkaan!
Muuten samaa mieltä tämän viestin kanssa, mutta olisin varovainen tuon ensimmäisen lauseen absurdiuden kanssa. Minulle lukijana absurdi lause, jota ei sitten selitetä muutaman kappaleen sisään, antaisi kuvan vaikeaselkoisesta tekstistä, tai sitten ärsyttävän mukanokkelasta kirjoitustyylistä. Molemmissa tapauksessa teksti jää lukematta paljon varmemmin, kuin jos ensimmäinen lause olisi joku perusmälsä "Oli kaunis kesäpäivä."
Sitä komppaan sen sijaan 100%sti, että aloitusta ei pidä stressata liikaa. Sitä tekstiä hiotaan romaania kirjoittaessa monen monta kertaa, ja aloitusta ehtii muuttaa useasti ennen kuin romaani on valmis.
Tarkennan edellistä viestiäni siten, että toki kirjan maailmaa pitää alkaa heti avaamaan lukijalle. (Sijoittui se minkälaiseen todellisuuteen hyvänsä.)
Kirjan omaa todellisuutta ei kuitenkaan tarvitse alkaa metatasolla selittämään, vaan sen voi tehdä tapahtumia tai vaikka päähenkilön ajatuksia kuvaillessa. Esimerkiksi tuota hatusta repäisemääni aloituslausetta ennen ei olisi tarpeellista selostaa, kuka henkilö on tai miksi hänen etunimensä perässä on hallitsijaan viittaava järjestysnumero. Tai että miksi Helsingissä olisi tropiikissa esiintyvää kasvillisuutta. Kirjoittaja voi oikein hyvin mennä juoni edellä ja avata vyyhtiä pikkuhiljaa. Tämän rakenteen pitäisi olla jäntevä siten, ettei heti läväytä kaikkea olennaista lukijan silmille, mutta ei myöskään ärsytä tätä liian pitkään pimittämällä tietoa. Langat pitäisi myös ehtiä punoa yhteen harkitusti.
Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka erottavat mestarilliset tarinankertojat meistä tavallisista. Jotkut tuntuvat saavan rytmin ja draaman tajun syntymälahjana, mutta onneksi niitä voi myös opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polkupyörän vanne vipatti ikävästi levittäen ympärilleen siihen takertuneen koiran ulosteen hajua. Majuri Rantala kirosi hiljaa mielessään: "Tämänkin ne minulta vievät. Saatana!"
Mielestäni on liian makaaberia kertoa heti ensimmäisessä virkkeessä polkupyörän vanteeseen takertuneesta koirasta, etenkin jos ko. pyörällä ollaan ilmeisesti vielä liikenteessä ja koira on paskonut alleen.
😂😂😂
Romaanin alun voi näppärästi kääntää translatorilla englanniksi ja osallistua legendaariseen Bulwer-Lyttonin kirjoituskilpailuun. Siinä kisataan surkeimmasta käsikirjoituksesta, ja koska kukaan ei jaksaisi niitä kokonaan lukea, ensimmäinen lause riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole omaperäinen ja paljasta loppuratkaisu heti ensimmäisellä sivulla. Sitten kerrot miten siihen päästiin.
Tuokin on tehty jo monta kertaa.
Kello löisi pian 23 eli vauva.fin keskustelupalsta sulkeutuisi. Olin miettinyt koko illan pääni puhki sopivaa provokatiivista keskustelunaloitusta. Jäljellä oli enää neljä minuuttia... ja sitten minä keksin sen.
(Saa käyttää. En aio pyytää osuutta niistä miljoonista, jotka tulet menestysromaanillasi tienaamaan.)
1. ota romaani käteen
2. käännä kansilehti
3. (valinnainen) lue omistus, sisällysluettelo ja mahd. johdanto)
4. aloita ensimmäisen luvun lukeminen
Jos et osaa lukea suosittelen romaanin sijasta aapista
- Ei! huudahti tohtori Vähävirta, kun hän tutki potilaansa ulostenäytettä. Hän ei voinut uskoa näkemäänsä todeksi. Kauan sitten kutistettu vihollinen - maailman vaarallisin virus - oli tehnyt peluun.
- Roskia sateli päälleni, ja ymmärsin sen vihdoin: Minua ei haluttu enää tänne. Minä en ollut enää stara.
-Tänään on tasan seitsemän vuotta siitä, kun viimeksi näin elävän ihmisen.
- Sannilta pääsi ilahtunut hihkaus, kun postiluukku kolahti. Olisiko se viimeinkin hänen odottamansa kirje? Sanni juoksi ovelle, vetäisi sen auki ja nosti lattialta kuoren. Kuori oli vaaleanpunainen, kauniin kimalteen peitossa ja siinä luki "Sisarkunta". Sanni alkoi repiä kuorta auki vapisevin käsin...
- Olin tehnyt päätöksen. Edessäni oli kaikki tarvittava - myös varasuunnitelmaa varten. Köysi ja puukko. Olen aina inhonnut verta, joten päätin aloittaa köydellä.
Vierailija kirjoitti:
- Ei! huudahti tohtori Vähävirta, kun hän tutki potilaansa ulostenäytettä. Hän ei voinut uskoa näkemäänsä todeksi. Kauan sitten kutistettu vihollinen - maailman vaarallisin virus - oli tehnyt peluun.
*paluun
(Ettet vahingossa kirjoita romaaniisi väärin.)
Höntti, toihan on plagiointia! :D
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-