Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän poikienne puheet sellaisia, etttä jaksatte kuunnella niitä?
11.03.2019 |
Mistä aiheista he juttelevat? Kun meillä lapsi on mielestäni kauhean dominoiva, ei osaa tai halua keskustella mistään muista, kuin omista ajatuksistaan, ja mies tietenkin komppaa, eli ei yhtään opeta poikaa ajattelemaan asioita toistenkin kantilta, eli että haluaako tai kiinnostaako kuulijaa se hänen asiansa yhtään.
Meillä lapsi puhuu vain omista piirustuksistaan, ja sitten hän pyytää kysymään piirustuksestaan jotain. Siis niissä ei tapahdu mitään, vaan piirroksissa on jokin kartta, jossa on englanninkielisiä nimiä kuten fantasy island ja war zone ja secret lab ja siihen on piirretty siis sellainen kartta. Todella rasittavaa, kun ei yhtään kiinnosta. kun on pari kertaa ne jutut jo kuullut.
Puhuisi vaikkapa edes jalkapallosta, niin olisi kiinnostavampaa.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
sikiön sukupuoli voin nykyään selvittää jo melko aikaisessa vaiheessa (erehtymisen mahdollisuus toki on). Ruotsissahan abortin saa 18 viikkoon saakka eikä mitään syytä tarvita. Jos ei halua poikia niin onhan ne mahdollista abortoida. Mutta sitten jos ei niin tee pitää vain kestää seuraukset.
Kiitos muuten vinkistä 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta hän ei siis suutu, jos joku ei tottele, vaan hän masentuu. Ilmeisesti ei ymmärrä, miksi emme jaksa, ja mies tekee minusta väärin, kun ei koita opettaa sitä lapselle. Lempeästi tietenkin, niin että lapsi oppisi katsomaan ympärilleen, eikä olemaan siinä uskossa, että haluamme loukata, jos ei kiinnosta.
ApTai lapsi ei edes ymmärrä, miksi meitä ei kiinnosta. Ajattelee, että haluamme loukata, jos meitä ei vain kiinnosta. Se tässä huolestuttaa lapsen kannalta. Ja siis kiinnostaa kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi haluaa määritellä sen pisteen puolestamme. Se on minusta väärin.
ApMutta ei lapsi vielä ymmärrä etteivät hänen kiinnostuksen kohteensa ole vanhemmista välttämättä kiinnostavia. Vrt. Lapsi on oppinut ajamaan pyörällä ja haluaa ihailua siitä. Et voi sanoa lapselle ”no kaikki nyt pyörällä osaa ajaa, ei kiinnosta katsoa.” Kuinka ilkeää tuo olisi?
Niin mutta se, mihin asti meitä kiinnostaa on ainakin minusta suhteellisen normaalia, kehun kyllä karttojen yksityiskohtien määrää, paikkojen nimiä ja jaksan jonkun aikaa kuunnella elämästä siellä. Mutta lapsen pitäisi ymmärtää, että jos toisia ei sen enempää kiinnosta, niin ei siitä kantsis masentua. En tajua, miten voi masentua siitä.
Ap
Nojoo, ymmärrän kyllä jos tuntikaupalla selittää siitä.. ehkä voisit sanoa että mielenkiintoista, nutta nyt äitin täytyy tehdä jotain muuta? Masentuuko siitäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta hän ei siis suutu, jos joku ei tottele, vaan hän masentuu. Ilmeisesti ei ymmärrä, miksi emme jaksa, ja mies tekee minusta väärin, kun ei koita opettaa sitä lapselle. Lempeästi tietenkin, niin että lapsi oppisi katsomaan ympärilleen, eikä olemaan siinä uskossa, että haluamme loukata, jos ei kiinnosta.
ApTai lapsi ei edes ymmärrä, miksi meitä ei kiinnosta. Ajattelee, että haluamme loukata, jos meitä ei vain kiinnosta. Se tässä huolestuttaa lapsen kannalta. Ja siis kiinnostaa kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi haluaa määritellä sen pisteen puolestamme. Se on minusta väärin.
ApMutta ei lapsi vielä ymmärrä etteivät hänen kiinnostuksen kohteensa ole vanhemmista välttämättä kiinnostavia. Vrt. Lapsi on oppinut ajamaan pyörällä ja haluaa ihailua siitä. Et voi sanoa lapselle ”no kaikki nyt pyörällä osaa ajaa, ei kiinnosta katsoa.” Kuinka ilkeää tuo olisi?
Niin mutta se, mihin asti meitä kiinnostaa on ainakin minusta suhteellisen normaalia, kehun kyllä karttojen yksityiskohtien määrää, paikkojen nimiä ja jaksan jonkun aikaa kuunnella elämästä siellä. Mutta lapsen pitäisi ymmärtää, että jos toisia ei sen enempää kiinnosta, niin ei siitä kantsis masentua. En tajua, miten voi masentua siitä.
Ap
Tuo on kyllä sellainen asia, mikä pitää mun mielestä opettaa lapselle äärimmäisen hellävaraisesti. Itse sanon jotenkin että "okei kulta, toi on kiinnostavaa mutta mun pitää nyt tehdä asia X, kerro lisää tuosta joskus myöhemmin" tms.
Ja toisaalta, opetuksen kannalta, kyllä tuon opetuksen saa muilta kuin vanhemmilta ennen pitkää. Lapselle on tosi, tosi kova paikka, jos vanhemmat torjuvat (ja tuo "en jaksa kuunnella" on torjunta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voit vaatia lapselta taitoa ottaa tosia huomioon jos et edes itse kykene siihen.
Jos oikeasti menisit siihen pojan maailmaan mukaan ja osoittaisit kiinnostuneisuutta ja kunnioitusta poikaasi kohtaan te molemmat oppositte ehkä jotain uutta.
Meillä nyt kolme 11-15 vuotiasta lasta. Kunnioitan heitä ja kuuntelen selostuksia peleistä joita pelaavat. Kuuntelen tietokoneongelmat ja autan minkä pystyn. Jne. Koetan mennä aina välillä mukaan heidän maailmaansa. En keskeytä heidän peliä huonolla hetkellä (paitsi jos jotain todella kiireellistä mutta tämä todella harvoin). Toisaalta kun pyydän että imuroisivat/hakisivat puita jne niin he tekevät pyydetyt asiat. Kun kerron omista tunteista ja asioista niin he kuuntelevat. Molemmin puolista kunnioitusta?
Keskity lapsen karttaan ja kysele siitä. Mikä tuo kuvio on? Minne tuonpolku vie? Jne sitten voit vaikka pyytää välillä lasta piirtämään kartan teidän talosta ym. Eli mene mukaan ja sitten voit välillä vetää lasta mukaan sinun maailmasi.
Muuta siis tapaa jolla suhtaudut lapseen jos haluat muuttaa suhdettanne. Muutos lähtee sinusta eikä lapsesta.
Minusta ei ole yhtään kehittävää tietää, mikä tuo kuvio on tai minne tuo polku vie? Mitä sitten? Mitä merkitystä sillä on minkään kanssa? Kun asia ei tapahdu edes reaaalimaailmassa. Esim. harrastin itse aikoinani ratsatusta. Ei minun vanhempieni tarvinnut tietää typeriä ja tylsiä yksityiskohtia aiheesta, tai jos tarvitsikin, niin se oli sentään todellisuutta . JOKAINEN voi oppia ratsastamaan, sen sijaan tietokonenappuloiden painelemisesta ei ole kellekään mitään hyötyä..ne pelit ovat ainoastaan viihdettä.
Tai tämä kartta. Mitä hyötyä sen tuntemisesta kellekään on?
ApPointti oli varmaan se, että kuuntelemalla ja olemalla kiinnostunut opetat poikaa kuuntelemaan muita ja olemaan kiinnostunut heidän ajatuksistaan (=sosiaalisia taitoja).
Ei se niin mene. Etkö ymmärtänyt miehen jo kuunnelleen kaiken, mitä lapsi haluaa selittää? Lapsen pitäisi siis osata keskeyttää puheensa jo todella hienosti ja vaihtaa aihetta muiden aiheisiin.
Ap
Ap
Miksi oletat, että 11v olisi jo ehtinyt oppia tuollaista? Kyllä se on vähän pitempi prosessi.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheessä isä ja pojat ovat samanlaisia. Rakennetaan lentoaluksia ja jaaritellaan pienenpienistä yksityiskohdista loputtomasti. Piirrokset käsittelevät näitä samoja.
Insinöörejä tulevia kenties diplomilla höystettyjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan hienoa, että lapsi osaa piirrellä karttoja. Ja keksiä sinne elämää ja hauskoja nimiä paikoille. Mutta miksi minun pitää kysyä siitä kartasta jotain koko ajan? Siis sitä se lapsi haluaa. Kyselee koko ajan minulta ja mieheltä, että haluatko kysyä tästä vielä jotain? Siihen ei voi vastata, että en halua, tai lapsi painaa päänsä alas, ja aiemmin masentui oikeasti. Nykyisin ei enää varmaan masennu, koska mies on vissiin nyt totellut lasta koko ajan, kun en ole ollut siellä vuoteen pilaamassa heidän iloaan ja olemalla realisti. Ja siis lapsella on diagnosoitu masennus, joten ei ole leikin asia se, että vastaat, että "en halua", mikä olisi totuus. Jota lapsi ei siis kestä, koska mies ei halua opettaa sitä lapselle. Aaaarrgght.
Ap
Mistä toivoisit että lapsesi olisi kiinnostunut? Mistä haluaisit keskustella hänen kanssaan? Oletko katkera että miehesi viettää paljon aikaa poikanne kanssa? Haluatko olla miehellesi se tärkein?
Luen kirjottamasi postaukset,yritän ymmärtää mitä haluat näillä.Jotenkin tuntuu että miehelläsi on enemmän empatiaa lastanne kohtaan.Heität myös ton asperger diagnoosin, tiedätkö että on perinnöllistä?
Ei muakaan aina kiinnosta. Mä välillä sanon vain "voi vitsit", "upeeta", "hei mahtavaa", "tosi taitava oot", "voi äidin muru" ym, ja ajattelen ihan muita asioita ;)
ps. lapset kasvaa. Kohta puhuu muustakin, tai saattaapaa murrosiässä hiljentyä kokonaan, murahtelee vain jotain epämääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muakaan aina kiinnosta. Mä välillä sanon vain "voi vitsit", "upeeta", "hei mahtavaa", "tosi taitava oot", "voi äidin muru" ym, ja ajattelen ihan muita asioita ;)
ps. lapset kasvaa. Kohta puhuu muustakin, tai saattaapaa murrosiässä hiljentyä kokonaan, murahtelee vain jotain epämääräistä.
Onneksi murrosikä ei ole ikuista.
Ap,n teksti kyllä kumman kylmää, kyseessä kuitenkin oma lapsi eikä naapurin kakara. Jos ymmärrän hänen kirjotukset niin ei ole vuoteen osoittanut kiinnostusta lapsensa tekemiä karttoja kohtaan.Onneksi pojalla on kiinnostunut isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta hän ei siis suutu, jos joku ei tottele, vaan hän masentuu. Ilmeisesti ei ymmärrä, miksi emme jaksa, ja mies tekee minusta väärin, kun ei koita opettaa sitä lapselle. Lempeästi tietenkin, niin että lapsi oppisi katsomaan ympärilleen, eikä olemaan siinä uskossa, että haluamme loukata, jos ei kiinnosta.
ApTai lapsi ei edes ymmärrä, miksi meitä ei kiinnosta. Ajattelee, että haluamme loukata, jos meitä ei vain kiinnosta. Se tässä huolestuttaa lapsen kannalta. Ja siis kiinnostaa kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi haluaa määritellä sen pisteen puolestamme. Se on minusta väärin.
Ap
Meitä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ihan innoissani poikieni kartoista, arkkitehtonisista suunnitelmista ja sotakohtauskuvista. Ihania ja taitavia lapsia.
Ja pojat vastaavasti huomaavat aina, jos mulla on jokin nätti vaate tai tavallisuudesta poikkeava koru päällä. Neuvolassa keskimmäinen kehui terkkarin kampausta. Terkkari totesi että harvoin on saanut 6v-pojalta kehuja kampauksestaan.
OT mutta mistä tää poikien demonisointi/abortointi juttu löysi tähän ketjuun? Ei kai kivikissa ole koskaan sellaista pohtinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta hän ei siis suutu, jos joku ei tottele, vaan hän masentuu. Ilmeisesti ei ymmärrä, miksi emme jaksa, ja mies tekee minusta väärin, kun ei koita opettaa sitä lapselle. Lempeästi tietenkin, niin että lapsi oppisi katsomaan ympärilleen, eikä olemaan siinä uskossa, että haluamme loukata, jos ei kiinnosta.
ApTai lapsi ei edes ymmärrä, miksi meitä ei kiinnosta. Ajattelee, että haluamme loukata, jos meitä ei vain kiinnosta. Se tässä huolestuttaa lapsen kannalta. Ja siis kiinnostaa kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi haluaa määritellä sen pisteen puolestamme. Se on minusta väärin.
ApMutta ei lapsi vielä ymmärrä etteivät hänen kiinnostuksen kohteensa ole vanhemmista välttämättä kiinnostavia. Vrt. Lapsi on oppinut ajamaan pyörällä ja haluaa ihailua siitä. Et voi sanoa lapselle ”no kaikki nyt pyörällä osaa ajaa, ei kiinnosta katsoa.” Kuinka ilkeää tuo olisi?
Niin mutta se, mihin asti meitä kiinnostaa on ainakin minusta suhteellisen normaalia, kehun kyllä karttojen yksityiskohtien määrää, paikkojen nimiä ja jaksan jonkun aikaa kuunnella elämästä siellä. Mutta lapsen pitäisi ymmärtää, että jos toisia ei sen enempää kiinnosta, niin ei siitä kantsis masentua. En tajua, miten voi masentua siitä.
ApTuo on kyllä sellainen asia, mikä pitää mun mielestä opettaa lapselle äärimmäisen hellävaraisesti. Itse sanon jotenkin että "okei kulta, toi on kiinnostavaa mutta mun pitää nyt tehdä asia X, kerro lisää tuosta joskus myöhemmin" tms.
Ja toisaalta, opetuksen kannalta, kyllä tuon opetuksen saa muilta kuin vanhemmilta ennen pitkää. Lapselle on tosi, tosi kova paikka, jos vanhemmat torjuvat (ja tuo "en jaksa kuunnella" on torjunta).
Se on totta, että noinhan se pitäisi osata hoitaa, mutta pitääkö lapselle todella valehdella, että asia on tosi kiinnostavaa? Ja jos sen opin saa kodin ulkopuolelta, sekin voi vaurioittaa ihan yhtä lailla. Koska toisia ei ehkä kiinnosta olla myötätuntoisia. Itse tunnen myötätuntoa lasta kohtaan, mutta olin tulla hulluksi hänen kanssaan silti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
OT mutta mistä tää poikien demonisointi/abortointi juttu löysi tähän ketjuun? Ei kai kivikissa ole koskaan sellaista pohtinut?
Joku palstalainen kokenee aloituksen miesvihana. Ja ehdotti ratkaisua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta hän ei siis suutu, jos joku ei tottele, vaan hän masentuu. Ilmeisesti ei ymmärrä, miksi emme jaksa, ja mies tekee minusta väärin, kun ei koita opettaa sitä lapselle. Lempeästi tietenkin, niin että lapsi oppisi katsomaan ympärilleen, eikä olemaan siinä uskossa, että haluamme loukata, jos ei kiinnosta.
ApTai lapsi ei edes ymmärrä, miksi meitä ei kiinnosta. Ajattelee, että haluamme loukata, jos meitä ei vain kiinnosta. Se tässä huolestuttaa lapsen kannalta. Ja siis kiinnostaa kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi haluaa määritellä sen pisteen puolestamme. Se on minusta väärin.
ApMutta ei lapsi vielä ymmärrä etteivät hänen kiinnostuksen kohteensa ole vanhemmista välttämättä kiinnostavia. Vrt. Lapsi on oppinut ajamaan pyörällä ja haluaa ihailua siitä. Et voi sanoa lapselle ”no kaikki nyt pyörällä osaa ajaa, ei kiinnosta katsoa.” Kuinka ilkeää tuo olisi?
Niin mutta se, mihin asti meitä kiinnostaa on ainakin minusta suhteellisen normaalia, kehun kyllä karttojen yksityiskohtien määrää, paikkojen nimiä ja jaksan jonkun aikaa kuunnella elämästä siellä. Mutta lapsen pitäisi ymmärtää, että jos toisia ei sen enempää kiinnosta, niin ei siitä kantsis masentua. En tajua, miten voi masentua siitä.
ApNojoo, ymmärrän kyllä jos tuntikaupalla selittää siitä.. ehkä voisit sanoa että mielenkiintoista, nutta nyt äitin täytyy tehdä jotain muuta? Masentuuko siitäkin?
Nykyään masentuu, koska varmaan en ole aikoinaan ymmärtänyt, miten herkkä hän on ja ollut vihainen kun hänet on pitänyt keskeyttää. Eli toisinsanoen, kun ei tajua lopettaa. Eli mistään pyynnöstähän pieni lapsi ei tajua lopettaa. Vaan kuvittelee, että voi vain jatkaa. Olen sitten sanonut pahasti, kun on inhottanut se tilanne, että ei jaksa enempää vaikka kyseessä on oma lapsi.
Mutta toisaalta mies sanoi (en siis asu lasten kanssa) kun soitin tästä äsken hänelle, että nykyisin poika osaa jo lopettaa masentumatta, jos mies sanoo, että nyt ei ehdi kuunnella, kun pitää tehdä "tätä tai tota". Eli on oppinut ymmärtämään, että joku ei voi aina kuunnella.
Mä en tajunnut, ettei lapsikaan tajua sitä syntyjään, että no means no. Siis tämmöisissä puheasioissa, kun kyseessä ei ole mikään ryntäily tai fyysisesti vaarallinen asia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta hän ei siis suutu, jos joku ei tottele, vaan hän masentuu. Ilmeisesti ei ymmärrä, miksi emme jaksa, ja mies tekee minusta väärin, kun ei koita opettaa sitä lapselle. Lempeästi tietenkin, niin että lapsi oppisi katsomaan ympärilleen, eikä olemaan siinä uskossa, että haluamme loukata, jos ei kiinnosta.
ApTai lapsi ei edes ymmärrä, miksi meitä ei kiinnosta. Ajattelee, että haluamme loukata, jos meitä ei vain kiinnosta. Se tässä huolestuttaa lapsen kannalta. Ja siis kiinnostaa kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi haluaa määritellä sen pisteen puolestamme. Se on minusta väärin.
ApMutta ei lapsi vielä ymmärrä etteivät hänen kiinnostuksen kohteensa ole vanhemmista välttämättä kiinnostavia. Vrt. Lapsi on oppinut ajamaan pyörällä ja haluaa ihailua siitä. Et voi sanoa lapselle ”no kaikki nyt pyörällä osaa ajaa, ei kiinnosta katsoa.” Kuinka ilkeää tuo olisi?
Niin mutta se, mihin asti meitä kiinnostaa on ainakin minusta suhteellisen normaalia, kehun kyllä karttojen yksityiskohtien määrää, paikkojen nimiä ja jaksan jonkun aikaa kuunnella elämästä siellä. Mutta lapsen pitäisi ymmärtää, että jos toisia ei sen enempää kiinnosta, niin ei siitä kantsis masentua. En tajua, miten voi masentua siitä.
ApNojoo, ymmärrän kyllä jos tuntikaupalla selittää siitä.. ehkä voisit sanoa että mielenkiintoista, nutta nyt äitin täytyy tehdä jotain muuta? Masentuuko siitäkin?
Nykyään masentuu, koska varmaan en ole aikoinaan ymmärtänyt, miten herkkä hän on ja ollut vihainen kun hänet on pitänyt keskeyttää. Eli toisinsanoen, kun ei tajua lopettaa. Eli mistään pyynnöstähän pieni lapsi ei tajua lopettaa. Vaan kuvittelee, että voi vain jatkaa. Olen sitten sanonut pahasti, kun on inhottanut se tilanne, että ei jaksa enempää vaikka kyseessä on oma lapsi.
Mutta toisaalta mies sanoi (en siis asu lasten kanssa) kun soitin tästä äsken hänelle, että nykyisin poika osaa jo lopettaa masentumatta, jos mies sanoo, että nyt ei ehdi kuunnella, kun pitää tehdä "tätä tai tota". Eli on oppinut ymmärtämään, että joku ei voi aina kuunnella.
Mä en tajunnut, ettei lapsikaan tajua sitä syntyjään, että no means no. Siis tämmöisissä puheasioissa, kun kyseessä ei ole mikään ryntäily tai fyysisesti vaarallinen asia.
Ap
Eli tarkoitan itseasiassa, että enää ei masennu, mutta tämä miehen kanssa, jos miehen on tehtävä jotakin. Mieskään ei vielä voi sanoa, ettei kiinnosta. En tiedä ottaisiko minulta masentumatta vastaan sen, että nyt ei ehdi. No, ehkä ottaisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta hän ei siis suutu, jos joku ei tottele, vaan hän masentuu. Ilmeisesti ei ymmärrä, miksi emme jaksa, ja mies tekee minusta väärin, kun ei koita opettaa sitä lapselle. Lempeästi tietenkin, niin että lapsi oppisi katsomaan ympärilleen, eikä olemaan siinä uskossa, että haluamme loukata, jos ei kiinnosta.
ApTai lapsi ei edes ymmärrä, miksi meitä ei kiinnosta. Ajattelee, että haluamme loukata, jos meitä ei vain kiinnosta. Se tässä huolestuttaa lapsen kannalta. Ja siis kiinnostaa kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi haluaa määritellä sen pisteen puolestamme. Se on minusta väärin.
ApMeitä??
No miestä ja minua.
Ap
Tää on palstan äitihullu. Viimeksi eilen keskustelu siitä että lasten puheenaiheista tulee paha olo. Antakaa olla.
No ei sitä poikaaskaan sun jutut kiinnosta.
Voi, olisin ikionnellinen jos tuo minun jörö as-teinini puhuisi, juttelisi siis muutakin kuin kaksisanaisia toiveita koskien ruokaa tai kokeisiin lukemista. Ihan sama, mistä juttelisi, kunhan viihtyisi seurassani ja kommunikoisi!!!!!
Minusta lapselta ei voi kauheasti odottaa sen tajuamista, että toisen mielenkiinnon kohteet ovat aivan erilaisia. Mutta kun lapsi kasvaa, pitäisi sitä vähitellen oppia ymmärtämään. Itse asiassa noin yleensä aspergeriin liittyy juuri esitelmöiminen omasta mielenkiinnon erikoisalasta ilman, että aistii, haluaako toinen kuunnella siitä.
Oma assini nyt vaan on tosiaan semmoista vähäpuheista lajia...
Ei se niin mene. Etkö ymmärtänyt miehen jo kuunnelleen kaiken, mitä lapsi haluaa selittää? Lapsen pitäisi siis osata keskeyttää puheensa jo todella hienosti ja vaihtaa aihetta muiden aiheisiin.
Ap
Ap