Onko teidän poikienne puheet sellaisia, etttä jaksatte kuunnella niitä?

Vierailija kirjoitti:

Poikasi vaikuttaa aspergerilta. Minkä ikäinen?

On 11v. Sama piirre oli näkyvissä jo noin 4-vuotiaana. On aspergerpiirteitä, sanoi erikoislääkärikin, mutta siksi ei saa assidiagnoosia, että jokin osa-alue oli kuten nenteillä siinä, en muista mikä.

Eli varmaan tämä on se aspergerosa hänessä. Siksi toisaalta en sitten koita opettaa tavoille, että huomioipa muitakin, vaikka ehkä lapsi oppisi, jos mieskin älyäisi opettaa. Ei se opi, jos toinen vanhempi vesittää opetuksen käyttäytymällä aivan toisin, eli tässä tapauksessa taas vaihteeksi tyhmästi.

Ap

Kun totta kai sitä äitinä miettii lapsen parasta myös tulevaisuuteen, eikä sitä, mikä just nyt on matalin aita, kuten mies. Meinaan eihän se ihan helppoa ole opettaa asiaa loukkaamatta lapsen tunteita. Se vähän vaatisi paneutumista mieheltäkin.

Ap

Miten voit vaatia lapselta taitoa ottaa tosia huomioon jos et edes itse kykene siihen.

Jos oikeasti menisit siihen pojan maailmaan mukaan ja osoittaisit kiinnostuneisuutta ja kunnioitusta poikaasi kohtaan te molemmat oppositte ehkä jotain uutta.

Meillä nyt kolme 11-15 vuotiasta lasta. Kunnioitan heitä ja kuuntelen selostuksia peleistä joita pelaavat. Kuuntelen tietokoneongelmat ja autan minkä pystyn. Jne. Koetan mennä aina välillä mukaan heidän maailmaansa. En keskeytä heidän peliä huonolla hetkellä (paitsi jos jotain todella kiireellistä mutta tämä todella harvoin). Toisaalta kun pyydän että imuroisivat/hakisivat puita jne niin he tekevät pyydetyt asiat. Kun kerron omista tunteista ja asioista niin he kuuntelevat. Molemmin puolista kunnioitusta?

Keskity lapsen karttaan ja kysele siitä. Mikä tuo kuvio on? Minne tuonpolku vie? Jne sitten voit vaikka pyytää välillä lasta piirtämään kartan teidän talosta ym. Eli mene mukaan ja sitten voit välillä vetää lasta mukaan sinun maailmasi.

Muuta siis tapaa jolla suhtaudut lapseen jos haluat muuttaa suhdettanne. Muutos lähtee sinusta eikä lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Miten voit vaatia lapselta taitoa ottaa tosia huomioon jos et edes itse kykene siihen.

Jos oikeasti menisit siihen pojan maailmaan mukaan ja osoittaisit kiinnostuneisuutta ja kunnioitusta poikaasi kohtaan te molemmat oppositte ehkä jotain uutta.

Meillä nyt kolme 11-15 vuotiasta lasta. Kunnioitan heitä ja kuuntelen selostuksia peleistä joita pelaavat. Kuuntelen tietokoneongelmat ja autan minkä pystyn. Jne. Koetan mennä aina välillä mukaan heidän maailmaansa. En keskeytä heidän peliä huonolla hetkellä (paitsi jos jotain todella kiireellistä mutta tämä todella harvoin). Toisaalta kun pyydän että imuroisivat/hakisivat puita jne niin he tekevät pyydetyt asiat. Kun kerron omista tunteista ja asioista niin he kuuntelevat. Molemmin puolista kunnioitusta?

Keskity lapsen karttaan ja kysele siitä. Mikä tuo kuvio on? Minne tuonpolku vie? Jne sitten voit vaikka pyytää välillä lasta piirtämään kartan teidän talosta ym. Eli mene mukaan ja sitten voit välillä vetää lasta mukaan sinun maailmasi.

Muuta siis tapaa jolla suhtaudut lapseen jos haluat muuttaa suhdettanne. Muutos lähtee sinusta eikä lapsesta.

Minusta ei ole yhtään kehittävää tietää, mikä tuo kuvio on tai minne tuo polku vie? Mitä sitten? Mitä merkitystä sillä on minkään kanssa? Kun asia ei tapahdu edes reaaalimaailmassa. Esim. harrastin itse aikoinani ratsatusta. Ei minun vanhempieni tarvinnut tietää typeriä ja tylsiä yksityiskohtia aiheesta, tai jos tarvitsikin, niin se oli sentään todellisuutta . JOKAINEN voi oppia ratsastamaan, sen sijaan tietokonenappuloiden painelemisesta ei ole kellekään mitään hyötyä..ne pelit ovat ainoastaan viihdettä.

Tai tämä kartta. Mitä hyötyä sen tuntemisesta kellekään on?

Ap

Jokainen joka oppii ratsastamaan, osaa sen jälkeen jonkin taidon. Sen sijaan jokainen, joka osaa painella tietsikan nappuloita ei edelleenkään osaa yhtään mitään.

Ap

Selkeä aspergerhan tuo poika on ja kannattaisi nyt vaan suosiolla etsiä hänelle apua. Autismisäätiön kautta voi saada koulutusta ja tukea. Aspergerit hyötyvät kuntoutuksesta paljon, kannattaa siihen panostaa.

Ja mitä tulee työelämään, niin kyllä IT-alalla siedetään hyvinkin niitä epäsosiaalisia/sosiaalisesti kömpelöitä aspergereita. Muista aloista en tiedä, mutta IT-alalla noita on niin paljon ettei haittaa ollenkaan. Siellä tiedetään että ne oudot tyypit on kuitenkin kovia osaajia ja heiltä ollaan valmiita sietämään monenlaista outoutta.

Ja ihan hienoa, että lapsi osaa piirrellä karttoja. Ja keksiä sinne elämää ja hauskoja nimiä paikoille. Mutta miksi minun pitää kysyä siitä kartasta jotain koko ajan? Siis sitä se lapsi haluaa. Kyselee koko ajan minulta ja mieheltä, että haluatko kysyä tästä vielä jotain? Siihen ei voi vastata, että en halua, tai lapsi painaa päänsä alas, ja aiemmin masentui oikeasti. Nykyisin ei enää varmaan masennu, koska mies on vissiin nyt totellut lasta koko ajan, kun en ole ollut siellä vuoteen pilaamassa heidän iloaan ja olemalla realisti. Ja siis lapsella on diagnosoitu masennus, joten ei ole leikin asia se, että vastaat, että "en halua", mikä olisi totuus. Jota lapsi ei siis kestä, koska mies ei halua opettaa sitä lapselle. Aaaarrgght.

Ap

sikiön sukupuoli voin nykyään selvittää jo melko aikaisessa vaiheessa (erehtymisen mahdollisuus toki on). Ruotsissahan abortin saa 18 viikkoon saakka eikä mitään syytä tarvita. Jos ei halua poikia niin onhan ne mahdollista abortoida. Mutta sitten jos ei niin tee pitää vain kestää seuraukset. 

Vierailija kirjoitti:

Selkeä aspergerhan tuo poika on ja kannattaisi nyt vaan suosiolla etsiä hänelle apua. Autismisäätiön kautta voi saada koulutusta ja tukea. Aspergerit hyötyvät kuntoutuksesta paljon, kannattaa siihen panostaa.

Ja mitä tulee työelämään, niin kyllä IT-alalla siedetään hyvinkin niitä epäsosiaalisia/sosiaalisesti kömpelöitä aspergereita. Muista aloista en tiedä, mutta IT-alalla noita on niin paljon ettei haittaa ollenkaan. Siellä tiedetään että ne oudot tyypit on kuitenkin kovia osaajia ja heiltä ollaan valmiita sietämään monenlaista outoutta.

Niin no on assi minustakin, mutta mistä samme apua, koska oli jotain liikaa terveesti, mitä nentitkin on, ja siksi ei ole assi!!!!!! Siis raivoa diagnoosimaailmaa kohtaan! On mulla kyllä yksi oljenkorsi hihassa, mutta kun se yksityislääkäri on ollut todella pitkällä sairaslomalla, eli sinne ei ole päästy. En tiedä palaako töihin. Sain hänen nimensä as-diagnosoidulta ystävältäni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä varmaan palstailen ihan liikaa, sillä tästäkin tunnistan, että ketjun aloittaja on k ivikissaäiti

Tunnistaahan sen heti kirjoitustyylistä ja tunnekylmyydestä ja vihaisuudesta, ja viimeistään siitä, että se allekirjoittaa aina tekstinsä täsmälleen samalla tavalla.

Koen siis tuon lapsen käytöksen niin, että hän tavallaan pakottaa vanhempiaan tottelemaan itseään. On pakko haluta kysyä siitä kartasta. SE on tässä se mikä minua huolestuttaa lapsen kannalta. Mitä sitten, kun aikuismaailmassa joku ei tottele, tai käytännössä kukaan?

Ap

Mutta hän ei siis suutu, jos joku ei tottele, vaan hän masentuu. Ilmeisesti ei ymmärrä, miksi emme jaksa, ja mies tekee minusta väärin, kun ei koita opettaa sitä lapselle. Lempeästi tietenkin, niin että lapsi oppisi katsomaan ympärilleen, eikä olemaan siinä uskossa, että haluamme loukata, jos ei kiinnosta.

Ap

Tuttavaperheessä isä ja pojat ovat samanlaisia. Rakennetaan lentoaluksia ja jaaritellaan pienenpienistä yksityiskohdista loputtomasti. Piirrokset käsittelevät näitä samoja. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta hän ei siis suutu, jos joku ei tottele, vaan hän masentuu. Ilmeisesti ei ymmärrä, miksi emme jaksa, ja mies tekee minusta väärin, kun ei koita opettaa sitä lapselle. Lempeästi tietenkin, niin että lapsi oppisi katsomaan ympärilleen, eikä olemaan siinä uskossa, että haluamme loukata, jos ei kiinnosta.

Ap

Tai lapsi ei edes ymmärrä, miksi meitä ei kiinnosta. Ajattelee, että haluamme loukata, jos meitä ei vain kiinnosta. Se tässä huolestuttaa lapsen kannalta. Ja siis kiinnostaa kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi haluaa määritellä sen pisteen puolestamme. Se on minusta väärin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheessä isä ja pojat ovat samanlaisia. Rakennetaan lentoaluksia ja jaaritellaan pienenpienistä yksityiskohdista loputtomasti. Piirrokset käsittelevät näitä samoja. 

Niitä on sentään olemassa. Siitä voi oppiakin jotain todellista. Sen sijaan siitä ei, että mitä secret labissa tehdään. Kuulemma salaisuuksia. Eli siinä se tieto. Hienoa tuossa vastauksessa oli se, että se oli todella lyhyt 👍

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta hän ei siis suutu, jos joku ei tottele, vaan hän masentuu. Ilmeisesti ei ymmärrä, miksi emme jaksa, ja mies tekee minusta väärin, kun ei koita opettaa sitä lapselle. Lempeästi tietenkin, niin että lapsi oppisi katsomaan ympärilleen, eikä olemaan siinä uskossa, että haluamme loukata, jos ei kiinnosta.

Ap

Tai lapsi ei edes ymmärrä, miksi meitä ei kiinnosta. Ajattelee, että haluamme loukata, jos meitä ei vain kiinnosta. Se tässä huolestuttaa lapsen kannalta. Ja siis kiinnostaa kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi haluaa määritellä sen pisteen puolestamme. Se on minusta väärin.

Ap

Mutta ei lapsi vielä ymmärrä etteivät hänen kiinnostuksen kohteensa ole vanhemmista välttämättä kiinnostavia. Vrt. Lapsi on oppinut ajamaan pyörällä ja haluaa ihailua siitä. Et voi sanoa lapselle ”no kaikki nyt pyörällä osaa ajaa, ei kiinnosta katsoa.” Kuinka ilkeää tuo olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit vaatia lapselta taitoa ottaa tosia huomioon jos et edes itse kykene siihen.

Jos oikeasti menisit siihen pojan maailmaan mukaan ja osoittaisit kiinnostuneisuutta ja kunnioitusta poikaasi kohtaan te molemmat oppositte ehkä jotain uutta.

Meillä nyt kolme 11-15 vuotiasta lasta. Kunnioitan heitä ja kuuntelen selostuksia peleistä joita pelaavat. Kuuntelen tietokoneongelmat ja autan minkä pystyn. Jne. Koetan mennä aina välillä mukaan heidän maailmaansa. En keskeytä heidän peliä huonolla hetkellä (paitsi jos jotain todella kiireellistä mutta tämä todella harvoin). Toisaalta kun pyydän että imuroisivat/hakisivat puita jne niin he tekevät pyydetyt asiat. Kun kerron omista tunteista ja asioista niin he kuuntelevat. Molemmin puolista kunnioitusta?

Keskity lapsen karttaan ja kysele siitä. Mikä tuo kuvio on? Minne tuonpolku vie? Jne sitten voit vaikka pyytää välillä lasta piirtämään kartan teidän talosta ym. Eli mene mukaan ja sitten voit välillä vetää lasta mukaan sinun maailmasi.

Muuta siis tapaa jolla suhtaudut lapseen jos haluat muuttaa suhdettanne. Muutos lähtee sinusta eikä lapsesta.

Minusta ei ole yhtään kehittävää tietää, mikä tuo kuvio on tai minne tuo polku vie? Mitä sitten? Mitä merkitystä sillä on minkään kanssa? Kun asia ei tapahdu edes reaaalimaailmassa. Esim. harrastin itse aikoinani ratsatusta. Ei minun vanhempieni tarvinnut tietää typeriä ja tylsiä yksityiskohtia aiheesta, tai jos tarvitsikin, niin se oli sentään todellisuutta . JOKAINEN voi oppia ratsastamaan, sen sijaan tietokonenappuloiden painelemisesta ei ole kellekään mitään hyötyä..ne pelit ovat ainoastaan viihdettä.

Tai tämä kartta. Mitä hyötyä sen tuntemisesta kellekään on?

Ap

Pointti oli varmaan se, että kuuntelemalla ja olemalla kiinnostunut opetat poikaa kuuntelemaan muita ja olemaan kiinnostunut heidän ajatuksistaan (=sosiaalisia taitoja).

Vielä ei ole myöhäistä abortoida sitä kersaa, eikä mitenkään huono vaihtoehto ole sekään että ap abortoi itsensä. On meinaan melko kipeän kuuloinen akka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta hän ei siis suutu, jos joku ei tottele, vaan hän masentuu. Ilmeisesti ei ymmärrä, miksi emme jaksa, ja mies tekee minusta väärin, kun ei koita opettaa sitä lapselle. Lempeästi tietenkin, niin että lapsi oppisi katsomaan ympärilleen, eikä olemaan siinä uskossa, että haluamme loukata, jos ei kiinnosta.

Ap

Tai lapsi ei edes ymmärrä, miksi meitä ei kiinnosta. Ajattelee, että haluamme loukata, jos meitä ei vain kiinnosta. Se tässä huolestuttaa lapsen kannalta. Ja siis kiinnostaa kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi haluaa määritellä sen pisteen puolestamme. Se on minusta väärin.

Ap

Mutta ei lapsi vielä ymmärrä etteivät hänen kiinnostuksen kohteensa ole vanhemmista välttämättä kiinnostavia. Vrt. Lapsi on oppinut ajamaan pyörällä ja haluaa ihailua siitä. Et voi sanoa lapselle ”no kaikki nyt pyörällä osaa ajaa, ei kiinnosta katsoa.” Kuinka ilkeää tuo olisi?

Niin mutta se, mihin asti meitä kiinnostaa on ainakin minusta suhteellisen normaalia, kehun kyllä karttojen yksityiskohtien määrää, paikkojen nimiä ja jaksan jonkun aikaa kuunnella elämästä siellä. Mutta lapsen pitäisi ymmärtää, että jos toisia ei sen enempää kiinnosta, niin ei siitä kantsis masentua. En tajua, miten voi masentua siitä.

Ap

Sopeudun, juttelen heidän kiinostuksistansa.

Vanhin,ravinto, bodybuildning,mystiikka,foliohattujutut.

Keskimmäinen, kirjallisuus esm klassikot, politiikka,filosofia.

Nuorin,musiikki, politiikka,dokumentäärit, huumori.

Kaikkia kolmea kiinnostaa netti-ilmiöt,josta vuorostaan valistavat minua.

Nämä kiinnostavat keskustelut ovat auenneet lasteni tultua nuoriksi aikuisiksi. Sitä ennen pyöri mielessä enimmäkseen eri pelit ja jalkapallo. Olen kiitollinen lapsilleni että heidän kauttansa pääsen tutustumaan tämän päivän nuorten aikuisten ajatusmaailmaan.Olen avoin, juttelen mutta enimmäkseen kuuntelen.