Lue keskustelun säännöt.
Ikäerosta parisuhteessa: onko 15 vuotta jo liikaa? (N30, M45)
10.03.2019 |
Juuri tällä hetkellä ikäero ei ole minulle ongelma, koska muuten kyseessä on suunnilleen unelmieni mies.
Mutta ajattelen silti tulevaa: kymmenen vuoden päästä hän on 55 eli jo seniori-iässä, 20 vuoden päästä hän on eläkeläinen kun minä olen 50... Kuulostaa aika hurjalta noin ajateltuna.
Onko kenelläkään kokemuksia tästä?
Kommentit (268)
Ei ole liikaa.
Edes 50 vuoden ikäero ei ole liikaa jos ihmiset pitävät toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi kokemuksia. Suurin osa heittelee mielipiteitään hatusta.
Itselläni ei ole kokemusta, mutta isäni on 13 vuotta äitiäni vanhempi, ja kyllä se aika vaikealta tuntuu. Isä on ollut eläkkeellä jo pitkään. Nyt kun äitikin jäi eläkkeelle ja haluaisi nauttia elämästä, isä on jo ihan mennyttä kalua. Ei jaksa matkustaa, ei halua käydä ravintoloissa eikä tapahtumissa, homehtuu vain kotona passattavana. Valittaa ja marmattaa pikkuasioista. Säälittää äitini kohtalo ihan aidosti. Onneksi hän on keksinyt itselleen kaikenlaista tekemistä ja osaa nauttia niistä itsekseenkin. Silti, olisihan se ihan eri asia tehdä asioita kumppanin kanssa. Sitä vartenhan ihmiset parisuhteessa ovat, eikö?
Isälläni alkaa lisäksi olla vanhuuden vaivoja siinä määrin, että parin vuoden päästä äiti joutunee omaishoitajan rooliin. Ei kyllä käy kateeksi.
Ap, en sinuna lähtisi noin paljon vanhemman miehen matkaan. Löydät kyllä yhtä ihanan kumppanin omastakin ikäluokastasi.
Anopilla ja apella ihan sama juttu. Lisätään siihen vielä apen mustasukkainen ja kontrolloivat luonne, joka on vaan pahentunut iän lisääntyessä. Ihmettelen vaan kuinka anoppi sitä jatkuvaa nillitystä ja valitusta kestää.
Liian merkittävä ikäero, olet liian vanha.
Jos nuori mies tai nainen on 16 täyttänyt, voi toinen osa puoli olla vailla edesmenneen Clement'in ikäinen, 122 v. Tärkeintä on keskinäinen suhde, joka suhteena ei kuulu muille.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 38 ja treffaan 53 vuotiasta.Kenelle se kuuluu ketä ja minkä ikästä treffailen jos on täysi-ikänen.
Ei kukaan ole väittänyt, että sinun treffailusi kuuluisi muille. Ap tässä keskustelussa itse kysyi kommentteja tilanteestaan, ja niitä on sitten annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi kokemuksia. Suurin osa heittelee mielipiteitään hatusta.
Itselläni ei ole kokemusta, mutta isäni on 13 vuotta äitiäni vanhempi, ja kyllä se aika vaikealta tuntuu. Isä on ollut eläkkeellä jo pitkään. Nyt kun äitikin jäi eläkkeelle ja haluaisi nauttia elämästä, isä on jo ihan mennyttä kalua. Ei jaksa matkustaa, ei halua käydä ravintoloissa eikä tapahtumissa, homehtuu vain kotona passattavana. Valittaa ja marmattaa pikkuasioista. Säälittää äitini kohtalo ihan aidosti. Onneksi hän on keksinyt itselleen kaikenlaista tekemistä ja osaa nauttia niistä itsekseenkin. Silti, olisihan se ihan eri asia tehdä asioita kumppanin kanssa. Sitä vartenhan ihmiset parisuhteessa ovat, eikö?
Isälläni alkaa lisäksi olla vanhuuden vaivoja siinä määrin, että parin vuoden päästä äiti joutunee omaishoitajan rooliin. Ei kyllä käy kateeksi.
Ap, en sinuna lähtisi noin paljon vanhemman miehen matkaan. Löydät kyllä yhtä ihanan kumppanin omastakin ikäluokastasi.
Anopilla ja apella ihan sama juttu. Lisätään siihen vielä apen mustasukkainen ja kontrolloivat luonne, joka on vaan pahentunut iän lisääntyessä. Ihmettelen vaan kuinka anoppi sitä jatkuvaa nillitystä ja valitusta kestää.
Meillä oli tuttavapiirissä myös pariskunta, jossa mies oli 25 vuotta vanhempi. Täytyy sanoa että huokaisin helpotuksesta kun mies potkaisi tyhjää jo täytettyään 80. 55-vuotiaalla leskellä ei kovin pitkään kestänyt löytää itsensä ikäinen kumppani rinnalle. Hänellä on sentään vielä aktiivisia vuosia jäljellä, joista voi nyt nauttia oman ikäisen miehen seurassa. Mutta jos edellinen mies olisi elänyt vaikka 95-vuotiaaksi, niin aika karu kohtalo olisi vaimolla ollut: 25 vuotta omaishoitajana ja jakson päättyessä omakin elämä jo enemmän tai vähemmän ohi.
30 vuoden kuluttua elämme ihan eri maailassa kuin tänään, jolloin tämän päivän ongelmia ikääntymisen kanssa ei samalla tavalla ehkä enää ole.
Missä tahansa parisuhteessa toinen voi jossain vaiheessa sairastua enemmän tai vähemmän toimintakyvyttömäksi. Se EI TARKOITA, että sen toisen pitää istua 24/7 pitämässä toista kädestä kiinni voimatta muuta tehdä.
Hyvässä parisuhteessa asioista sovitaan ja molemmat toimivat omaksi, toisen ja yhteiseksi parhaaksi. Apua on tarjolla ja omaishoitajankin kyllä pääsee töihin ja harrastuksiin yhteisen ajan lisäksi.
Olen itse ollut omaishoitajana sekä myös naimisissa 15 vuoden ikäerolla. Molemmat hyvin toimineet. Ero tuli muista syistä, jotka olivat tiedossa jo ennen avioliittoa (toisen lapsuuden ongelmat). On tietysti aina hyvä pohtia itsen ja oman kumppanin valmiuksia avioliittoon ja toimia sen pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Mikä ihmeen ikäero??? Jos tykkäätte toisistanne niin millään muulla ei merkitystä :)
Hopeakettu varmaan ottaisi mielellään itseään 15v vanhemman naisen? Eiku oliko se niin vaan, että nainen saa olla nuorempi? Jos ihan loppuiäksi hakee parisuhdetta niin kannattaa miettiä muutakin kuin tykkäämistä. Ei ole omaa kokemusta, mutta aika monta omaishoitajakuviota olen työni puolesta nähnyt ja en voi suositella. Mieti, kun sinä ja ikäisesi jäätte eläkkeelle. Muut matkustaa ja nauttii olostaan, sinä olet kotisi vanki ja hoidat miestäsi. Voi olla, että tähänkin vielä tulee muutos, mutta sen verran paheksuttavaa vielä on erot tuon ikäisillä, että en ole niitä koskaan yli 10v hoitajana nähnyt. 1/10 pareista näkee kyllä vielä todellisen rakkauden, niissä tapauksissa en uskokaan, että mikään muu ratkaisu olisi ollut parempi. Rakkaus kantaa. Mutta siihen ryhtyessä on syytä olla todella varma. Siinä on oma elämä hintana. Jos tuntuu, että ei haittaa niin anna mennä.
Äläpäs asettele sanoja tään ketun suuhun 🙂
Kyllä kait tähän ikään mennessä tällekin revolle jotain kokemusta tullut joten tuo mainitsemasi nainen iäkkäämpi asetelma on ihan elettyä elämää hemmolle tälle ja muutenkin naurattaa nämä ikähysteriat tällä palstalla🙂
Kantsii satsata noissa parisuhteissa siihen että löytää sen henkilön josta tykkää ja joka myös tykkää takas. Ei millään muulla tai iällä ole merkitystä.
Jos sattuu löytämään sen joka on vaikka tuon +-15v ja maailmase sopivin puolisoksi, niin mikäs järki silloin on ruveta keksimään ongelmia johonkin 20 vuoden päähän?
Olisiko paras vaihtoehto dumpata tuo muuten niin ihqu mutta liian vanha/nuori ihminen ja elää sitten yksinään sen 20 vuotta tai ottaa siksi 20 vuodeksi joku tyyppi asumaan kanssaan vaikka epäsopiva on?
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 38 ja treffaan 53 vuotiasta.Kenelle se kuuluu ketä ja minkä ikästä treffailen jos on täysi-ikänen.
Ei kukaan ole väittänyt, että sinun treffailusi kuuluisi muille. Ap tässä keskustelussa itse kysyi kommentteja tilanteestaan, ja niitä on sitten annettu.
No itsehän ap. sen miehensä parhaiten kuitenkin tuntee, (joten ei kai hän voi kuvitella saavansa mitään 'täsmäneuvoja' oman elämänsä ja parisuhteensa ratkaisuihin täältä )
Enemmistö liitoista ym. parisuhteista on tietysti niitä, joissa osapuolten välinen ikäero on pienempi kuin tuo, mutta loogisesti siitä seuraa, että myös niiden eroon päätyneiden liittojen enemmistö noudattaa tilastoissa juuri tuota samaa ikäerojen normaalijakaumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo paljon, mutta minkäs sille voi jos rakastuu. Nauttikaa nyt suhteesta kun ikä ei vielä juuri vaikuta, jos myöhemmin alkaa vaikuttaa niin ratkaisut sen mukaan. Voihan nuorempikin sairastua tai muuten "vanheta" ennen aikojaan. Lapsia en tekisi tuon ikäisen miehen kanssa tai viimeistään tänä keväänä alulle.
Taitaa kirjoittaja asenne kanssaihmisiin olla se iljettävä tässä =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On liikaa. Toisaalta outoa että mies noin nuoren kanssa hengailee, olet miehelle liian nuori.
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi kokemuksia. Suurin osa heittelee mielipiteitään hatusta.
Itselläni ei ole kokemusta, mutta isäni on 13 vuotta äitiäni vanhempi, ja kyllä se aika vaikealta tuntuu. Isä on ollut eläkkeellä jo pitkään. Nyt kun äitikin jäi eläkkeelle ja haluaisi nauttia elämästä, isä on jo ihan mennyttä kalua. Ei jaksa matkustaa, ei halua käydä ravintoloissa eikä tapahtumissa, homehtuu vain kotona passattavana. Valittaa ja marmattaa pikkuasioista. Säälittää äitini kohtalo ihan aidosti. Onneksi hän on keksinyt itselleen kaikenlaista tekemistä ja osaa nauttia niistä itsekseenkin. Silti, olisihan se ihan eri asia tehdä asioita kumppanin kanssa. Sitä vartenhan ihmiset parisuhteessa ovat, eikö?
Isälläni alkaa lisäksi olla vanhuuden vaivoja siinä määrin, että parin vuoden päästä äiti joutunee omaishoitajan rooliin. Ei kyllä käy kateeksi.
Ap, en sinuna lähtisi noin paljon vanhemman miehen matkaan. Löydät kyllä yhtä ihanan kumppanin omastakin ikäluokastasi.
Kyllähän tässä näyttäisi ihan ihmisten omia kokemuksia olevan aika pitkälti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi kokemuksia. Suurin osa heittelee mielipiteitään hatusta.
Itselläni ei ole kokemusta, mutta isäni on 13 vuotta äitiäni vanhempi, ja kyllä se aika vaikealta tuntuu. Isä on ollut eläkkeellä jo pitkään. Nyt kun äitikin jäi eläkkeelle ja haluaisi nauttia elämästä, isä on jo ihan mennyttä kalua. Ei jaksa matkustaa, ei halua käydä ravintoloissa eikä tapahtumissa, homehtuu vain kotona passattavana. Valittaa ja marmattaa pikkuasioista. Säälittää äitini kohtalo ihan aidosti. Onneksi hän on keksinyt itselleen kaikenlaista tekemistä ja osaa nauttia niistä itsekseenkin. Silti, olisihan se ihan eri asia tehdä asioita kumppanin kanssa. Sitä vartenhan ihmiset parisuhteessa ovat, eikö?
Isälläni alkaa lisäksi olla vanhuuden vaivoja siinä määrin, että parin vuoden päästä äiti joutunee omaishoitajan rooliin. Ei kyllä käy kateeksi.
Ap, en sinuna lähtisi noin paljon vanhemman miehen matkaan. Löydät kyllä yhtä ihanan kumppanin omastakin ikäluokastasi.
Anopilla ja apella ihan sama juttu. Lisätään siihen vielä apen mustasukkainen ja kontrolloivat luonne, joka on vaan pahentunut iän lisääntyessä. Ihmettelen vaan kuinka anoppi sitä jatkuvaa nillitystä ja valitusta kestää.
Meillä oli tuttavapiirissä myös pariskunta, jossa mies oli 25 vuotta vanhempi. Täytyy sanoa että huokaisin helpotuksesta kun mies potkaisi tyhjää jo täytettyään 80. 55-vuotiaalla leskellä ei kovin pitkään kestänyt löytää itsensä ikäinen kumppani rinnalle. Hänellä on sentään vielä aktiivisia vuosia jäljellä, joista voi nyt nauttia oman ikäisen miehen seurassa. Mutta jos edellinen mies olisi elänyt vaikka 95-vuotiaaksi, niin aika karu kohtalo olisi vaimolla ollut: 25 vuotta omaishoitajana ja jakson päättyessä omakin elämä jo enemmän tai vähemmän ohi.
No ei se oma elämä välttämättä olisi ohi. On meilläkin töissä vielä 70 vuotiaita. Jokainen elää elämänsä niin kuin tahtoo elää. Olisihan tuo vaimokin varmaan mielellään ollut puolisonsa rinnalla loppuun asti vaikka olisi elänytkin kauemmin :)
Siinä kohtaa kun suhteen nuorempi on aikuinen, ei suuri ikäero ole niin iso asia minun mielestäni. Itse en seurustelisi itseäni paljon vanhemman tai nuoremman kanssa, mutta en näe siinä mitään väärää, jos molemmat ovat aikuisia, jotka voivat itse asioistaaan päättää.
Sitten pidän outona, jos vaikka 16-vuotias ja liki 30-vuotias seurustelevat. Tai 13-vuotias ja 25-vuotias, tunsin kerran tällaisen tytön.
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi kokemuksia. Suurin osa heittelee mielipiteitään hatusta.
Itselläni ei ole kokemusta, mutta isäni on 13 vuotta äitiäni vanhempi, ja kyllä se aika vaikealta tuntuu. Isä on ollut eläkkeellä jo pitkään. Nyt kun äitikin jäi eläkkeelle ja haluaisi nauttia elämästä, isä on jo ihan mennyttä kalua. Ei jaksa matkustaa, ei halua käydä ravintoloissa eikä tapahtumissa, homehtuu vain kotona passattavana. Valittaa ja marmattaa pikkuasioista. Säälittää äitini kohtalo ihan aidosti. Onneksi hän on keksinyt itselleen kaikenlaista tekemistä ja osaa nauttia niistä itsekseenkin. Silti, olisihan se ihan eri asia tehdä asioita kumppanin kanssa. Sitä vartenhan ihmiset parisuhteessa ovat, eikö?
Isälläni alkaa lisäksi olla vanhuuden vaivoja siinä määrin, että parin vuoden päästä äiti joutunee omaishoitajan rooliin. Ei kyllä käy kateeksi.
Ap, en sinuna lähtisi noin paljon vanhemman miehen matkaan. Löydät kyllä yhtä ihanan kumppanin omastakin ikäluokastasi.
Äidilläni ja isäpuolellani päinvastoin, äiti 60v kotijumi, 73vee isäpuoli nuorekas, harrastaa, tekee lähes kaikki omakotitalon työt...
Tapauskohtaisia.
Vierailija kirjoitti:
Huh, liikaa on. +/- 5 vuotta vielä menee.
Näin ikäerohullut miettivät.
Persoonalla ei ole mitään väliä.
ei ole liikaa. aikuisessa iässä molemmat.
Joidenkin mielestä on (ehkä monenkin) mutta ei yleensä niiden parien mielestä joilla on tuollainen ikäero (tai ikäsuhde) keskenään .
Kannattaako koko asiaa tämän enempää pohtia ?
Ei kyllä minun mielestäni kannata.
Sikäli näet kun parisuhteen kumpikaan osapuoli ei ole enää alaikäinen, on lain kannalta aivan sama olipa se heidän keskinäinen ikäeronsa vaikka sata vuotta.