Ikäerosta parisuhteessa: onko 15 vuotta jo liikaa? (N30, M45)

Ei se nykypäivänä ole niin justiinsa. Paljon riippuu ihmisistä. Tossa salilla mis itse käyn treenaa äijien ryhmä. Siellä sen huomaa jos missä miten elintavat vaikuttaa.

60-70v äijåt näyttää 50-55v naamasta ja kroppa ja liike on kuin 40v urheilijalla.

Paras on yks heppu mikä lähti juuri potkunyrkkeilyn alkeiskurssille 53v ikää. Pilke silmäkulmassa ja habitus on kuin 30 pojanklopilla. Saa varmasti iskettyä useita 30v naisia jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse naisena en huolisi noin paljon vanhempaa miestä. Syystä että asenne suhteeseen on monesti noissa tapauksissa miehen puolelta iljettävä.

Ikis tässä taas solvaa miestä. Oksettavaa.

On se aika rajoilla. Sitten kun toinen on 50 ja toinen 65 tai kun toinen on 60 ja toinen 75, niin ikäero on huima. Olen itse viisikymppinen ja en kyllä osaisi kuvitella itseäni 65-v:n puolisoksi. On tietysti poikkeuksia, että 65-v mies on vielä hyväkuntoinen, mutta itse en sellaisia tunne. Onhan toki presidenttimme ikäisekseen vetreä vielä, mutta suurin osa hänen ikäisistään on kyllä hyvinkin raihnaisia. Tapauskohtaistahan se tietysti on. Oma isäni oli viisikymppisestä asti hyvinkin sairas ja kuoli 71-v. Myös kaksi veljeäni ovat sairastelleet viidestäkympistä lähtien, sukurasitus sydän- ja verisuonisairauksille on meidän suvussa kova. 

Hyi, en huolisi noin vanhaa. N30

Ei ole. Mä olen 48 ja mies on 65.

Sylvester stallone..

72v. Vetää leukaa 40kg käsipainon kanssa. Yhteistulos luokkaa 550-600kg.

Iso arska. 71vuotta. Katsokaa miten liikkuu ja äly veitsenterävä.

Chuck norris 78vuotta. Punnertaa edelleen 100 toistoa ilman taukoa..

Näitä on todella paljon. Terve ruokailu ja liikuntaa. Ei nykyihmisiä voi verrata 20v takaseen. Elämä on helppoa ja ravinto hyvää joa niin haluaa. 100v ylitykset eivät todellakaan ole harvinaisia enää.

2050 on ennustettu ihmisen elävän ensimmäisen kerran yli 150 vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole liikaa meillä (N29, M44). Ollaan samanlaisessa elämäntilanteessa ja samalla aaltopituudella, mies pitää itsestään huolta fyysisesti ja on varmaan paremmassa kunnossa ja terveempi kuin moni ikäisensä, todennäköisesti tulee olemaan myös sitten vanhempana.

Aiemmin seurustelin sattumalta suunnilleen samanikäisen miehen kanssa, joka sitten taas asenteiltaan ja kunnoltaan oli tuossa iässä jo ihan papparainen. Siinä se ikäero tuntui. Tässä nykyisessä suhteessani ei tunnu.

Miten 44 v mies on samassa elämäntilanteessa 29 v:n kanssa? Opiskelette samalla vuosikurssilla?

Tiedän 39v naisen ja 67v miehen ja mies on paremmassa kunnossa. Käy vielä töissä ja juoksee maratooneja

Ei ikäerolla ole oikeasti merkitystä jos rakastuu toiseen. Käytännössä sillä voi kuitenkin vähän olla. Tunnen kyllä todella hyvässä kunnossa olevia kuuskymppisiä miehiä, mutta myös erittäin raihnaisia. Sama kyllä nelikymppisissäkin miehissä(ja naisissa). En mä tiedä, kannattaako suhteeseen lähteä, jos ajattelee, että toinen on kymmenen vuoden päästä liian vanha.

Vähän riippuu. Tunnen kyllä pari onnellista ison ikäeron pariskuntaa. Toisessa nainen on 65v ja mies 81. Kummatkin hyvässä kunnossa. Tuuriakin pelissä, tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu nuoriakaan tyttöjä paljon ikäero haitata kun katselevat salilla kaltaistani hopeakettua himoiten. Varsinkin kireisiin trikoisiin verhotut pakarani kerää katseita. Peilin kautta nään sen.

Provohan tämä on, mutta vastaan silti. Nuorehkona naisena viehätyn kyllä komeista ja hyväkuntoisista 40+ hieman harmaantuneista miehistä. Mutta sitten tosiaan ajatus omaishoitajaksi päätymisestä estää etenemästä yhtään pidemmälle. Sori!

Lapsuuden kaverin vanhemmilla oli ikäeroa reippaammin. Nuorempi osapuoli sairastui syöpään ja vanhempi toimi omaishoitajana loppuajan. Ei elämässä voi tietää yhtään miten tulee käymään.

ohis

17 vuoden ikäero meillä, 10 vuotta oltu yksissä. Hyvin toimii, alussa toki oli lähipiirissä epäilijöitä. Eikä kaikki tietenkään ymmärrä, mutta eipä tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän 39v naisen ja 67v miehen ja mies on paremmassa kunnossa. Käy vielä töissä ja juoksee maratooneja

Minun mieheni on nyt 67-vuotias ja hän on pappa. "Ukki", vaikka ei lapsenlapsia olekaan. Mistä tulee oletus, että ne miehet, joista näissä ketjuissa kysytään, olisivat maratoonareita tai chucknorriseja? Kyllä selkeästi suurin osa suomalaisista 65+ miehistä on flanellipaitaisia pappoja henkselihousuissaan.

15 vuotta on yksi sukupolvi. Siinä voi olla sukupolvien välinen kuilu.

Minulla oli 40-vuotiaana 25-vuotias kaunis nainen.

Itse seurustelin hetken tuollaisella ikäerolla. Onneksi erosin pian.

Toki jos on vannoutunut vela ja saa suhteelta tarvitsemansa niin voihan tuota kokeilla. Mutta vaikka jotkut vouhkaa täällä tuosta mitä väliä jos rakastuu niin silti suosittelen käyttämään järkeä. Yhteiselämästä ei välttämättä tule onnellista jos menee sokeana rakkauden perässä. Esim alkoholistin, nistin, narsistin, väkivaltaisen jne kanssa tuskin saa onnellista liittoa rakastettiin tai ei.

On ihan järkevää miettiä tulevaisuutta ennen suhteen alkua tai heti alkumetreillä. Minusta ap käyttäytyy fiksusti kun pohtii asiaa.

Kannattaa miettiä oikeasti millaista elämää haluaisi viettää. Ja sitten miettiä onnistuisiko se tässä suhteessa. Jos viihtyy kotona ja kaipaa mieheltä lähinnä juttuseuraa ym niin ei kait ikäero haittaa. Mutta jos haaveilee lapsista, matkustelusta eläkkeellä ja villistä seksielämästä niin kannattaa harkita onnistuuko se tuollaisessa suhteessa. Toki paljon enemmän kuin ikä niin toisen ihmisen luonne vaikuttaa. Mutta ikä ei ole vaan numero vaan kyllä se kertoo osaltaan todennäköisyyksiä sille kuinka kauan vielä elää, vaikuttaa kuntoon ym. Veikkaan että harva 75 v on yhtä rautaisessa kunnossa kuin 60v. Joo tottakai joku poikkeusyksilö voi olla mutta todennäköisyydet kertoo että ne on poikkeuksia.

Ja vaikka anoppi hoitaa itseään viimeisen päälle. Syö todella terveellisesti. Joogaa päivittäin ja käy kävelylenkillä sekä punttisalillakin käy viikoittain niin siitä huolimatta on kunto romahtanut. Ikä näkyy vaikka kuinka koettaa hoitaa itseään.

Tsemppiä ap. Mieti tarkkaan mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Itse naisena en huolisi noin paljon vanhempaa miestä. Syystä että asenne suhteeseen on monesti noissa tapauksissa miehen puolelta iljettävä.

Tämä. Se lähempänä neljääkymmentä oleva nainen ei kelpaa enää ulkonäön ja kropan puolesta tällaiselle miehelle, niin mitäs sitten kun itse vanhenet etkä olekaan enää niin nuori ja kuuma kuin nyt? Siihen ei mene kuin se viitisen vuotta että alat olla tuollaiselle miehelle liian vanha. Anna kun arvaan, se on edellisistäkin kumppaneista eronnut siinä vaiheessa kun ovat alkaneet olla 35+ ikäisiä.

Jos rakastun, en mieti onko mies 15 vuoden päästä kuusvitosema ”pappa”. Voihan omanikäisenikin olla. Vanhemmillani oli 18 vuotta ikäeroa, ja äitini kuoli ensin. Isäni on vieläkin hyvässä kunnossa. Ihme ajatus, että kaikki vaikka yli kuuskymppisenä miehet ja naiset olisivat raihnaisia. Jos rakastut, tuskin täältä kannattaa kysyä neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

15 vuotta on yksi sukupolvi. Siinä voi olla sukupolvien välinen kuilu.

Niin, tunnen työni kauttaa paljon vanhoillisempia ja jämähtäneempiä 15 vuotta itseänikin nuorempia.

Onhan joku 15 vuotta iso ikäero, mutta ei homma siihen kaadu välttämättä

Voi teitä rassukoita. Kun tietäisitte mitä Aristoteles sanoi miehen ja naisen ikäerosta niin ei tarvitsisi täällä kysellä. Toisaalta, jos tietäisitte, te suuttuisitte.