Millaisen pesämunan/rahapotin saitte mukaanne, kun muutitte omillenne?
Ja te, joilla omat lapset muuttaneet jo pois, millaisilla rahasummilla olette auttaneet?
Meillä lapset ovat vielä pieniä, mutta ahdistaa jo nyt, kun palkasta ei pysty laittamaan juurikaan säästöön lapsia varten, eikä kummoista säästöpottia antaa, kun lentävät pesästä. Laskin että muutaman tuhat euroa per muksu (2) ehtii vuosien varrella kasaantua. Tullaan ihan hyvin toimeen palkoillamme ja lapset saavat nyt tarvitsemansa.
Kommentit (90)
En saanut mitään. Enkä kyllä pyytänytkään enkä olisi halunnutkaan mitään. Eikä olisi varmaan vanhemmilla ollut varaa maksaakaan mitään. Kävin töissä valmistuttuani koulusta ja ekasta palkasta muutin omilleni kun oli vuokravakuu ja yhteen vuokraan rahat.
Tonnikala on kallista. Tässä todiste, katsokaa kilohintoja: https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuotehaku/kuivat-elintarvikkeet-ja-sailyk…
Vierailija kirjoitti:
Tasan sen verran, mitä omalla tilillä kesätöistä ansaittuna oli. Mulla oli vähän helpompaa, kun muutin työn takia aluksi, vasta myöhemmin opiskelun takia.
Anteeksi, valehtelin. Mulla oli jotain kummitädin lahjaksi antamia ja ylioppilaslahjaksi saatuja tekstiilejä ja astioita myös. Äiti kyllä valitti, että vein kotoa lakanoita, vaikka ne olivat mun omia.
En saanut mitään. Sängyn kyllä ostivat, muuten ostin ihan omista rahoista kaikki huonekalut ja muut tavarat.
Itse olin säästänyt kesätöistä jne, äiti antoi 10 000 markkaa. Yhteensä mulla oli 18 000 markkaa.
Itse säästän lapsille, tavoite olisi antaa 8 000€ pois muuttavalle. Lisäksi aion avata asp-tilit ja säästää asunnon käsirahaan. Kolme lasta, joita kyllä haluan tukea myös taloudellisesti.
Toivon, etteivät heti lukion jälkeen muuta pois kotoa, siinäkin säästää, kun saa asua kotona.
Meistä sisaruksista kukaan ei saanut mitään muuta kuin mallin menestyneiltä vanhemmilta. Nyt meillä on kaikilla yliopistotutkinnot, osalla tohtorin hatut ja työt johtavissa asemissa. Talot hankittu, sijoitusasunnot ja osakesalkut. Lapset parhaissa kouluissa. Samat henkiset eväät saavat omatkin lapsemme.
Ajokortin, auton, asunnon ja sen verran rahaa että pystyin huoletta keskittymään kuuden vuoden opintoihini vailla huolta toimeentulosta. Olen varakkaasta perheestä enkä tunne siitä lainkaan huonoa omaatuntoa että minulla on varaa tehdä asioita joista monet vain uneksivat. Elämä on sellaista että toisilla on ja toisilla on vähän enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en saanut aikoinaan penniäkään. Eikä ollut antaa mitään pesämunia omillekaan lapsille, toki nyt jotain tarpeellista ostettiin.
Lasten on tarkoitus itsenäistyä ja elää omillaan, en ymmärrä miksi vanhempien pitäisi heitä avustaa millään isoilla rahasummilla kun pesästä lentävät maailmalle.
Varmaan siksi, että ei tarvitsisi aloittaa itsenäistymistä jossain mamulähiössä tonnikalaa syöden. Harva heti muutenkaan omillaan tulee toimeen, vaan opintotukea hakee suurin osa.
Miksi se itsenäistyminen pitäisi mamulähiössä aloittaa?? Onko mulla jokin aukko nyt sivistyksessä?
Mä tiedän aika paljon nuoria jotka ei mitään suurta avustusta, jos mitään, ole kotoa saaneet ja ihan muualla ne on itsenäistymisensä aloittaneet kuin jossain mamulähiössä.
Ei ollut rahaa, työpaikkaa eikä asuntoa kun läksin lukion jälkeen, 50 silloista mummonmarkkaa sain isältä, omia säästöjä ei ollut koska jouduin olemaan apuna maatilalla sen minkä koulukäynniltä kykenin, mutta niistä ei mitään maksettu, veljeni kyydissä pääsin ja hänen luonaan asuin pari ensimmäistä viikkoa, sitten pääsin ravintola-apulaiseksi ja sain sitäkautta asunnon. Ensimmäinen palkkapussi tuntui todella hienolta, siihen aikaan maksettiin käteen.
Vierailija kirjoitti:
Ajokortin, lukiokoulutuksen, vähän rahaa ja perustarvikkeet + vähän huonekaluja.
Noilla minäkin pääsin pitkälle. Ensimmäinen auto oli halpa ja vanha.
Nyt kuitenkin menee hyvin.
Tämä kuulostaa ihan uskomattomalta mutta on totta.
Sain kotoa pois muuttaessani mukaan pötkön lauantaimakkaraa.
Minulla oli 20e omalla tilillä jonka mummo oli minulle joskus avannut :D Se oli siis siinä.
Meillä on hyvä taloudellinen tilanne ja nyt olen ostamassa yksiötä sijoitukseen, jotta esikoisella on täysi-ikäistyttyä asunto johon muuttaa (mutta asunto siis vanhempien nimissä). Tavoite on maksattaa edes osa asunnosta vuokralaisella, mutta joka kk todennäköisesti joutuu sitä itsekin lyhentämään jonkin verran.
Käteistä annetaan sen verran sitten mitä tarvitsee sisustuksiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 20e omalla tilillä jonka mummo oli minulle joskus avannut :D Se oli siis siinä.
Meillä on hyvä taloudellinen tilanne ja nyt olen ostamassa yksiötä sijoitukseen, jotta esikoisella on täysi-ikäistyttyä asunto johon muuttaa (mutta asunto siis vanhempien nimissä). Tavoite on maksattaa edes osa asunnosta vuokralaisella, mutta joka kk todennäköisesti joutuu sitä itsekin lyhentämään jonkin verran.
Käteistä annetaan sen verran sitten mitä tarvitsee sisustuksiin jne.
Ja totta kai opintoja tuetaan. Haluan kyllä, että lapset tekevät pienimuotoista työtä opintojen ohella, mutta toki jeesataan jotta voi keskittyä niihin pääasiassa.
Sain kai 2000€, koska olin jälkihuollossa lastenkodin jälkeen. Jos en olisi ollut huostassa en olisi varmaankaan päässyt muuttamaan ekaan omaan asuntoon vieläkään lähemmäs kolmikymppisenä.
En minkäänlaista pesämunaa, ei siihen aikana säästetty lapsille työläisperheessä. Vähän autettiin astioiden ja muiden perustarvikkeiden hankinnassa, ei muuta.
Omille lapsille ei ole säästetty pesämunaa mutta on kustannettu ajokortit, on hankittu vuokrakämppä ja maksettu takuuvuokra, on ostettu huonekaluja yms. Opintojen ajan on maksettu vuokra. Armeijan ajan maksettiin kuukausirahaa.
Itselläni on ollut varakkaita sukulaisia. Heidän lapsillaan on ollut vahva luovuttamisen moodi. Heti jos jokin ei onnistu, he luovuttavat. Sisu ja uudelleenyrittöminen ja suoritusten parantaminen puuttuvat täysin.
Annan työnteon mallin. Myös varmaan jotain tarvikkeita ensiaskeleille kaapeista sekä hiukan rahaa mutten rahoita koko elämää. Sekä neuvon ettei velkaa kannata ottaa kuin asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Annan työnteon mallin. Myös varmaan jotain tarvikkeita ensiaskeleille kaapeista sekä hiukan rahaa mutten rahoita koko elämää. Sekä neuvon ettei velkaa kannata ottaa kuin asuntoon.
Meillä neuvotaan, ettei kannata antaa rahaa muille, vaan ostaa oma asunto heti kun mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut varakkaita sukulaisia. Heidän lapsillaan on ollut vahva luovuttamisen moodi. Heti jos jokin ei onnistu, he luovuttavat. Sisu ja uudelleenyrittöminen ja suoritusten parantaminen puuttuvat täysin.
Nuo lapset saivat kaiken valmiiksi pedattuna. Ei tarvinnut yrittää mitään. Lopulta niistä ei tullut yhtään mitään.
Tasan sen verran, mitä omalla tilillä kesätöistä ansaittuna oli. Mulla oli vähän helpompaa, kun muutin työn takia aluksi, vasta myöhemmin opiskelun takia.