Lue keskustelun säännöt.
Nuorena leskeksi jääneet
09.03.2019 |
Miten olette selvinneet elämässä eteenpäin? Tuliko kumppanin kuolema yllättäen eteen (onnettomuus tms) vai oliko odotettavissa (sairaus esim)?
Saa myös vapaamuotoisesti kertoa kokemuksestaan, miltä esim. mahdollinen perhe-elämä tuntui surun aikana ja vielä vuosien jälkeenkin.
Voimia jokaiselle, joka tuon kokenut! ❤️
Kommentit (32)
Minun äitini jäi leskeksi vähän päälle kolmekymppisenä viiden tytön yksinhuoltajaksi.
Isä kuoli munuaisvikaan. Ihan hyvin äiti on pärjännyt, eikä uutta kumppania ole ottanut. Miesystävä kyllä on ollut nyt muutaman vuoden, mutta asuvat kumpikin omillaan.
Meistä tytöistä asuu vielä kaksi kotona, mutta tuskin enä kauaa. Minä olin 7-vuotias kun isä kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kokemuksia on monilla, itsellään tai tuttavapiirissä! :(
Muistakaa nauttia jokaisesta päivästä, elämä on niin arvaamatonta.
T. Aloittaja
Minä jäin leskeksi 42-vuotiaana, tästä on nyt aika tasan vuosi. Suru on läsnä joka päivä ja usein itkettääkin (yksin iltaisin) kun muistelen meidän yhteisiä aikoja. Mies kuoli tapaturmaisesti ja täysin yllättäen, lapsia ei onneksi ollut, yhteinen koira elää vielä.
Uudessa suhteessa kohta 5 kuukautta nyt, onneksi. Uusi mies on ollut ihan valtava tuki, hän on uskomattoman empaattinen, lempeä ja kiltti. En olisi varmaankaan enää elävien kirjoissa, jos häntä ei olisi.
Ei itsellä mutta läheisellä.
Perheen Isä jäi alta kolmekymppisenä ylsinhuoltajaksi kahdelle alle 4v lapselle. vaimo odotti nuorinta lasta kun todettiin pahoja syöpäpesäkkeitä aivoissa. Kuoli vain viikkoja synnytyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
49v ei varmaan ole nuori, mutta olin tuon ikäinen, kun mies kuoli. Jäin 5-vuotiaan pojan yksinhuoltajaksi. Elämä on kuitenkin kantanut, poika on jo aikuinen ja itse elelen edelleen yksin eläinten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei itsellä mutta läheisellä.
Perheen Isä jäi alta kolmekymppisenä ylsinhuoltajaksi kahdelle alle 4v lapselle. vaimo odotti nuorinta lasta kun todettiin pahoja syöpäpesäkkeitä aivoissa. Kuoli vain viikkoja synnytyksestä.
Tässä kirjoitusvirhe, siis kuoli vain muutama viikko nuorimmaisen synnytyksen jälkeen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En henkilökohtaisesti tunne, mutta tiedän tapauksen. Erään nuoren parin piti mennä naimisiin eräännä vuonna keväällä, kuitenkin alkuvuodesta talvella tuleva morsian menehtyi auto-onnettomuudessa. Häiden sijaan tuli hautajaiset. Itketti tosi paljon hänen sulhasen puolesta, etenkin kuin luin kuolinilmoituksen.
Kuulostaa kovin tutulta.
Olin raskaana ja nuori (20v). Olin muutaman vuoden yksin lapseni kanssa puolisoni kuoltua. Nykyisen kumppanin kanssa olemme olleet 23 vuotta. Lapsia en enää uskaltanut yrittää. Jäi liian suuri trauma raskaana ollessa leskeydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa suureen menetykseesi. Mummoni jäi leskeksi parikymppisenä kahden pienen lapsen kanssa. Vielä vanhana mummona hänellä oli kyyneleet silmissä kun muisteli tapahtumia. Hän oli myöhemmin elämässään uudelleen naimisissa, mutta kyllähän tuollaista suurta surua tietyllä tapaa kantaa loppuelämän mukanaan. Siitä huolimatta voi elää ihan hyvän elämän, surun kanssa oppii elämään.
Itselläni ei siis ole asiasta kokemusta, eikä toivottavasti ikinä tulekaan. Lähipiirissäni on kyllä. Mieheni isä kuoli, kun hän oli pieni poika. Anoppini ei ole tähän päivään mennessä ottanut uutta miestä rinnalleen, enkä tiedä haluaisikokaan. On ollut aika paikka jäädä pienten lasten kanssa yksin ja saattaa elämän rakkaus hautaan kovin nuorena. :(
T. Aloittaja
Mun miehen äiti kuoli, kun mies oli 1-vuotias.
Selvästi näkyy äidin häviäminen. Ei pysty luottamaan muihin. On liian itsenäinen.
Mitä ihmeen amatööri/verkkopsykologia aloittaja esittää?
Haluaisin huomauttaa, että psykologina toimiminen on luvanvaraista toimintaa, myös verkkovastaanoton pitäminen.
Vai onko aloittaja jonkun ns lohtua tuovan herätysliikkeen jäsen?
Oli miten oli, olkaa varovaisia vastatessanne aloittajalle. Älkää kertoko kertoko tähän ketjuun sellaista, minkä joku saattaa tunnistaa.
Ehkä pilasin nyt aloittajan ketjun. Lohtua siitä kuitenkin hänelle.
Tunnen kaksi. Toisessa mies sairasti pari vuotta ja siihen ehdittiin varautua. Olihan se äidille raskasta kahden pienen lapsen kanssa silti, vaikka "kaikki ehdittiin puhua". Toisessa tapauksessa taas äiti oli niin kädet täynnä lapsen ja miehen menettämisen jälkeen kahden vammautuneen lapsen kanssa, että tuskin ehti kauheasti pysähtyä. Onnettomuudessa siis kuolivat ja kumpikin henkiin jäänyt lapsi oli pitkään sairaalassa ja toinen jäi pysyvästi pyörätuoliin. Äiti selvisi samasta rytäkästä ilman mitään fyysisiä vammoja.