Lue keskustelun säännöt.
Nuorena leskeksi jääneet
09.03.2019 |
Miten olette selvinneet elämässä eteenpäin? Tuliko kumppanin kuolema yllättäen eteen (onnettomuus tms) vai oliko odotettavissa (sairaus esim)?
Saa myös vapaamuotoisesti kertoa kokemuksestaan, miltä esim. mahdollinen perhe-elämä tuntui surun aikana ja vielä vuosien jälkeenkin.
Voimia jokaiselle, joka tuon kokenut! ❤️
Kommentit (24)
Minun äitini jäi leskeksi vähän päälle kolmekymppisenä viiden tytön yksinhuoltajaksi.
Isä kuoli munuaisvikaan. Ihan hyvin äiti on pärjännyt, eikä uutta kumppania ole ottanut. Miesystävä kyllä on ollut nyt muutaman vuoden, mutta asuvat kumpikin omillaan.
Meistä tytöistä asuu vielä kaksi kotona, mutta tuskin enä kauaa. Minä olin 7-vuotias kun isä kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kokemuksia on monilla, itsellään tai tuttavapiirissä! :(
Muistakaa nauttia jokaisesta päivästä, elämä on niin arvaamatonta.
T. Aloittaja
Minä jäin leskeksi 42-vuotiaana, tästä on nyt aika tasan vuosi. Suru on läsnä joka päivä ja usein itkettääkin (yksin iltaisin) kun muistelen meidän yhteisiä aikoja. Mies kuoli tapaturmaisesti ja täysin yllättäen, lapsia ei onneksi ollut, yhteinen koira elää vielä.
Uudessa suhteessa kohta 5 kuukautta nyt, onneksi. Uusi mies on ollut ihan valtava tuki, hän on uskomattoman empaattinen, lempeä ja kiltti. En olisi varmaankaan enää elävien kirjoissa, jos häntä ei olisi.
Tunnen kaksi. Toisessa mies sairasti pari vuotta ja siihen ehdittiin varautua. Olihan se äidille raskasta kahden pienen lapsen kanssa silti, vaikka "kaikki ehdittiin puhua". Toisessa tapauksessa taas äiti oli niin kädet täynnä lapsen ja miehen menettämisen jälkeen kahden vammautuneen lapsen kanssa, että tuskin ehti kauheasti pysähtyä. Onnettomuudessa siis kuolivat ja kumpikin henkiin jäänyt lapsi oli pitkään sairaalassa ja toinen jäi pysyvästi pyörätuoliin. Äiti selvisi samasta rytäkästä ilman mitään fyysisiä vammoja.