Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulla ei ole kavereita.
10.03.2013 |
Mulla ei ole kaveria, jonka kanssa lähteä vaikka leffaan tai shoppailemaan. Meillä ei ole yhtään perheystävää, joka olisi tullut mun kavereista. Välillä tämä vaivaa, esim. jos meillä on juhlat, joissa mun puolelta vain sukulaisia. Mietin, miksi matkaan ei ole jäänyt yhtään koulu- tai opiskelukaveria, joka olisi edelleen näin läheinen, ja se surettaa kyllä.
Toisaalta en tutustu ihmisiin helposti, enkä halua jakaa muiden kuin mieheni kanssa kovin intiimejä asioita. Olen mieluummin rauhassa kotona, kuin seurustelen tuttujen kanssa. No, tässä vastaus varmaan tulikin. Välillä vain mietityttää, että minussa on jotain vikaa kun olen tällainen. Muita?
Kommentit (54)
Täällä yksi samanlainen. Minulla on ollut asuinpaikkakunnallani kaveripiiri, mutta jättäydyin siitä pois, koska he nauravat ja vitsailevat koko ajan ja kaikilla on niin paljon innostunutta sanottavaa. Tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi, koska olen vakava ja vähän pidättyväinen. Tykkään syvällisistä keskusteluista yhden kanssa kerrallaan ja sellaiseen ei oikein kenelläkään ole ollut halua. Luulen itseäni pidettävän raskassoutuisena, sellasena, joka ei osaa pitää hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin tata ongelmaa. Olen raskassoutuinen, huumorintajuton, vakavamielinen. Olen tosi ystava, ystavyyteni on vilpitonta ja aitoa. Ehka sellainen ei sovi nykymaailmassa. Minusta saa myos helposti kuvan, etten osaa pitaa hauskaa.
Tuohon yhteen kommenttiin huomiona, että itse rakastan ns. raskassoutuisia ihmisiä. Ensinnäkin heillä on yleensä kiinnostavia pointteja elämään ja toiseksi, heistä kuoriutuu uskomattoman lojaaleja ja tosiystäviä. Olkaa vain rohkeasti omia itsejänne. Seura on ollut väärä.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 17:53"]
Tuohon yhteen kommenttiin huomiona, että itse rakastan ns. raskassoutuisia ihmisiä. Ensinnäkin heillä on yleensä kiinnostavia pointteja elämään ja toiseksi, heistä kuoriutuu uskomattoman lojaaleja ja tosiystäviä. Olkaa vain rohkeasti omia itsejänne. Seura on ollut väärä.
[/quote]
Kiitos tästä. Asuisinpa isommalla paikakunnalla, niin voisi yrittää löytää toisenlaisia ystäviä, enempi itseni kaltaisia. Mutta pienellä paikkakunnalla mainstream on tätä kovaäänistä iloista nauravaa hauskanpitojoukkoa.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 17:38"]Tykkään syvällisistä keskusteluista yhden kanssa kerrallaan ja sellaiseen ei oikein kenelläkään ole ollut halua. Luulen itseäni pidettävän raskassoutuisena, sellasena, joka ei osaa pitää hauskaa.
[/quote]
Minäkin olen tällainen. Sitten minua pidetään omistushaluisena, kun minä arvostan nimenomaan kahdenkeskistä keskustelua. Nykyään tuntuu, että määrän pitää korvata laatu, ei ole aikaa hengata kavereiden tai varsinkaan yhden kaverin kanssa, kun pitää päivittää fb-statusta ja/tai blogia. Yhden ystävyyssuhteen jätin taakseni, kun kaikki keskustelumme päätyivät blogiin puitaviksi, ei tuntunut kivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te kaverittomat teette jos/kun tapaatte ihmisen joka vaikuttaa potentiaaliselta kaverilta? Ehdotatteko sitä leffaan menoa vai odotatteko, että toinen ehdottaa? Tais jos joku "ei niin kiinnostava" ehdottaa sitä leffaa niin lähdettekö? Joistakin ihmisistä kun paljastuu se potentiaalinen ystävä vasta pidemmän kaivelun jälkeen? Ensivaikutelma kun ihan aikuisten oikeesti on usein väärä.
Kylla, ensivaikutelma on usein vaara. Mina ainakin antaisin mahdollisuuden nayttaa tosiolemuksensa, todellisen luontonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samanlainen. Mulla ei ole koskaan, lapsenakaan ollut yhtään kaveria. Johtuu siitä että olen hyvin introvertti, en ota kontaktia ihmisiin. Minua toisaaalta kaverittomuus ei haittaa pätkääkään, koen sosiaaliset kontaktit rasitukseksi.
Itselläni lapsuuden paras kaveri on enemmänkin tuttava nykyään. Koulu-, opiskelu- ja työtoverit ovat pitkälti jääneet kun päivittäinen tapaaminen on päättynyt elämän mennnessä eteenpäin. Huomasin jossain vaiheessa, että aktiivinen kanssakäyminen 'ystävien' kanssa oli aina kiinni omasta aktiivisuudestani. Ts. minun piti ehdottaa yhteistä tekemistä, käydä kylässä aina tai joustaa omissa aikatauluissani eli vastavuoroisuuden periaate ei juurikaan toiminut. Kun pallo on jäänyt vastapuolelle niin sinnehän se on sitten jäänyt, ja olen hyväksynyt asian. Yksi ex-työkaveri on ollut aktiivinen ja nytpä suunnittelemme yhteistä firmaa, katsotaan kestääkö ystävyys tämän kokeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, minä olen sitten vastakohtasi. Minulla on liikaa kavereita ja tekemistä vaikka en millään ehtisi/ jaksaisi sellaista niin paljon. Jos joskus saan olla yksin se on LUKSUSTA. Myönnän olen hyvä small talkissa ja muutenkin hyvä hulluttelemaan. Mutta viihdyn oikeasti yksikseni. Sitä onnea minulla ei juurikaan ole :(
Mullakaan ei ole yhtään ystävää. Ei ketään kelle soittaa jos mun elämässä tapahtuu jotain. Mulla oli ennen paljon ystäviä. Mun äiti kertoi että olisin lapsena puhunut kivistäkin itselleni kavereita. Ikävien sattumusten kautta syrjäydyin pahasti ja olin pahasti päihderiippuvainen. Lopetin päihteidenkä käytön 7 vuotta sitten ja katkaisin silloin välini täysin entisiin "ystäviini" ja tuttuihin ja sen jälkeen olen ollut ihan yksin, ilman yhtään ystävää. Olin saamassa ystävän koulun kautta, mutta hänen saadessaan tietää päihdetaustastani, hän ei halunnut enää olla kanssani tekemisissä.Mä olen sosiaalinen, sosiaalialalla duunissa, eikä mulla ole yhtään ystävää tai kaveria. Häpeän asiaa ja siksi kaikki synttärit, ristiäiset yms ovat minulle ahdistavia koska paikalla on vain lähiperheeni. Jos saamme vielä lapsen, niin mistä helvetistä keksin hänelle kummin kun sisarukset on jo käytetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset, missä päin asutte? Täällä olisi yksi joka mielellään tutustuisi uusiin ihmisiin!
Vastasin kirjekaveri-ilmoitukseen ja näyttäisi siltä, että minulle on tätä kautta löytymässä ystävä. Olen täysin luopunut toivosta, että löytäisin omalta paikkakunnaltani tai edes lähistöltä ketään. Mutta olisi kiva, jos olisi joku, jolle kertoa ajatuksistaan. Ja kirjoitan mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin tutustuisi mielellään uusiin ihmisiin. :) Itse olen Savosta.
Sanotaanko näin että Kuopion lähettyviltä. Entäs sinä?
No tosi kaukaa valitettavasti. Olen alunperin Savosta.
Yksi yksinäinen introvertti Espoossa.
Höh, en asu lähelläkään Espoota tai Savon aluetta :(
t. 19
Täällä yksi lisää. Kaikki koulukaverit on hävinnyt yläasteen jäljiltä, mutta nykysessä koulussa on pari kaveria, mutta ei sen enempää. Haluaisin TODELLISEN ystävän, kenen kanssa just käydä shoppailemassa, viettää tyttöjeniltaa, ja jutella vain ihan turhista asioista. Minullakin tuppaa olemaan avopuolisoni ainut ystävä.