Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että en olisi lapsilleni tärkeä, niin kukaan ei menettäisi mitään, jos lähden etsimään minulle tärkeitä asioita elämääni.

Ap

Mutta se on tyhmä toive, koska tämä yhteiskunta on niin stanan vannmainen, että lasten on oltava tärkeitä vanhemmille. Eihän se, etteivät ole, tarkoita automaattisesti pahaa. Omakin äitini ois ollut kuolleena paljon parempi äitinä.

Ap

Niin meinaan oon sitten halunnut heidän ajattelevan niin. Eivät ole oppineet, että äidillä on oikeastaan isompiakin kiinnostuksen kohteita. Tai voisi olla.

Ap

Mitä enemmän luen vastauksiasi, sitä enemmän mieleeni hiipii epäilys, ettei sinulla ole hajuakaan siitä mitä rakkaus on.

Epäilemättä äitisi on kohdellut sinua jollakin tavalla väärin, jopa narsistisesti, mutta niinhän sinäkin näytät toimivan omaa puolisoasi ja lapsiasi kohtaan.

Sinulle näyttää olevan aivan vieraita tunteita rakkaus yleensä (ellet ole hyötyvänä osapuolena) ja ädin rakkaus lapsiaan kohtaan.

Uskon narsisimin olevan perinnöllistä, sillä narsistinen vanhempi ei osaa antaa lapsilleen rakkautta, joten mistäpä heidän lapsensa oppisivat mitä rakkaus on ja kuinka sitä osoitetaan lähipiirille.

Olet käsittääkseni pesunkestävä narsisti ja se kuinka käyttäytdyt miestäsi ja lapsiasi kohtaan, viittaa vahvasti psykopatiaan.

Toivon että miehesi löytää jonkinlaista apua yhteiskunnan järjestämistä tukipalveluista ja pystyy ottamaan jonkinlaista välimatkaa sinuun, sillä kuten narsistit ja psykopaatit, sinä tulet tuhoamaan kaiken lähelläsi etsiessäsi sinulle tuntematonta, tutkimatonta maaperää, rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Että oikein kehtaatkin sano, että yksipuolinen rakkaus minulta on ihan ok ja ainoa, minkä arvoinen olen.

Ap

Taas kuvittelet sen suuren egosi kanssa, kuinka muiden pitäisi ja kuuluisi rakastaa sinua. Varsinkin äitisi. Inhoat äitiäsi ja haluat hänelle pahaa ja silti odotat häneltä yksipuolista rakkautta itsellesi. Muut ovat kyllä sinusta yksipuolisen rakkauden osoittamisen tekemisen ”arvoisia”. Mutta yksipuolisen rakkauden osoittaminen taas sinulle ei ole sinun arvoista ja sen ehdottamien suorastaan loukkaavaa sinua kohtaan.

Kaikki paha olosi perustuu kuvitelmiin, joissa sinä näet oman suuren arvosi, mutta jonka mukaan muut eivät jostain ihmeen syystä suostu käyttäytymään. Sinä ansaitsisit omasta mielestä niin paljon enemmän, mutta muut tekevät aina väärin. Liian vähän tai suorastaan väriä asioita sinua kohtaan.

Sinä et tosiaankaan alentuisi rakastamaan muita ilman hyötyä tai vastavuoroisuutta. Se ei arvollesi sovi. Sinulle pitää sanoa asiat sinun haluamallasi tavalla tai muuten keksit aina syitä, joilla haukkua muut. Koko ketju on täynnä näitä esimerkkejä, joissa joku sinulle ei sinun ”arvosi” mukaisesti vastaa sinulle ja alat solvaamaan heitä. Niin tapahtuu varmaan oikeassakin elämässä sinulle. Oletat kuinka suurta egoasi voidellaan aina oikeilla sanoilla oikeasta suunnasta tai katkeroidut.

Mutta todellisuus ei anna armoa. Et ole sitä miksi itsesi kuvittelet, vaan paljon vaikeampi ja hankalampi. Ja kun se tuodaan sinulle esiin, niin väännät sen aina äitisi syyksi. Koska sinun syysihän se ei voi olla. Sellaista ei sinun ylisuuri egosi myöntäisi koskaan. Ja niin pystyt jatkamaan itsesi huijaamista ja selittämään itsellesi kuinka oikeasti ole kaikkea suurta ja ne ”pienet” virheesi ainostaan jonkun muun aikaansaannoksia eivätkä edusta todellista itseäsi.

Mutta sinä olet juuri se mitä teet ja teit. Ja paljon niistä asioista oli epätäydellistä. Ja äitisi näki tämän epätäydellisyyden ja siksi vihaat häntä niin paljon, koska hän toi sen aina sinulle esiin.

Ihmiset, jotka hyväksyät oman epätäydellisyytensä eivät suutu vuosiksi, koska joku käski siivota huoneen ja henkilö suuttui koska se tehtiin liian hitaasti. Toteavat vaan, että ”olin hidas ja ripeitä ihmisiä ärsyttää joskus hitauteni. Big deal.”

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän luen vastauksiasi, sitä enemmän mieleeni hiipii epäilys, ettei sinulla ole hajuakaan siitä mitä rakkaus on.

Epäilemättä äitisi on kohdellut sinua jollakin tavalla väärin, jopa narsistisesti, mutta niinhän sinäkin näytät toimivan omaa puolisoasi ja lapsiasi kohtaan.

Sinulle näyttää olevan aivan vieraita tunteita rakkaus yleensä (ellet ole hyötyvänä osapuolena) ja ädin rakkaus lapsiaan kohtaan.

Uskon narsisimin olevan perinnöllistä, sillä narsistinen vanhempi ei osaa antaa lapsilleen rakkautta, joten mistäpä heidän lapsensa oppisivat mitä rakkaus on ja kuinka sitä osoitetaan lähipiirille.

Olet käsittääkseni pesunkestävä narsisti ja se kuinka käyttäytdyt miestäsi ja lapsiasi kohtaan, viittaa vahvasti psykopatiaan.

Toivon että miehesi löytää jonkinlaista apua yhteiskunnan järjestämistä tukipalveluista ja pystyy ottamaan jonkinlaista välimatkaa sinuun, sillä kuten narsistit ja psykopaatit, sinä tulet tuhoamaan kaiken lähelläsi etsiessäsi sinulle tuntematonta, tutkimatonta maaperää, rakkautta.

Päinvastoin, minä tiedän paljon sinua paremmin, mitä on rakkaus. Sinähän se muita hyväksikäyttämään pyrkinyt narsisti olet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän luen vastauksiasi, sitä enemmän mieleeni hiipii epäilys, ettei sinulla ole hajuakaan siitä mitä rakkaus on.

Epäilemättä äitisi on kohdellut sinua jollakin tavalla väärin, jopa narsistisesti, mutta niinhän sinäkin näytät toimivan omaa puolisoasi ja lapsiasi kohtaan.

Sinulle näyttää olevan aivan vieraita tunteita rakkaus yleensä (ellet ole hyötyvänä osapuolena) ja ädin rakkaus lapsiaan kohtaan.

Uskon narsisimin olevan perinnöllistä, sillä narsistinen vanhempi ei osaa antaa lapsilleen rakkautta, joten mistäpä heidän lapsensa oppisivat mitä rakkaus on ja kuinka sitä osoitetaan lähipiirille.

Olet käsittääkseni pesunkestävä narsisti ja se kuinka käyttäytdyt miestäsi ja lapsiasi kohtaan, viittaa vahvasti psykopatiaan.

Toivon että miehesi löytää jonkinlaista apua yhteiskunnan järjestämistä tukipalveluista ja pystyy ottamaan jonkinlaista välimatkaa sinuun, sillä kuten narsistit ja psykopaatit, sinä tulet tuhoamaan kaiken lähelläsi etsiessäsi sinulle tuntematonta, tutkimatonta maaperää, rakkautta.

Päinvastoin, minä tiedän paljon sinua paremmin, mitä on rakkaus. Sinähän se muita hyväksikäyttämään pyrkinyt narsisti olet.

Ap

Hyväksikäyttämään = kuvittelit, että muilla on jokin velvollisuus antaa sinulle rakkautta.

Varmaan varsinkin SEN PERUSTEELLA, mitä SINÄ teit, eikö niin? Toisilla ei ollut sinun maailmassasi ihmisoikeuksia, vaan kaiken piti olla alisteista sinun tarpeillesi, joita kehtasitkin esittää vaatimuksina. Ruinata muilta. Herättää toisissa huonoa omaatuntoa, koska sinä voit huonosti ja se oli maailman tärkeintä, nääh nääh.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni ja lopeta tuollainen uhriutuminen! Elämässä ei valitettavasti mene onnenlahjat tasan. Olen pahoillani, että sinulla selkeästi on mm. vaikea äitisuhde ja kärsit asiasta. On kuitenkin vain sinusta itsestäsi kiinni miten haluat asioihin suhtautua. Oletko aktiivinen toimija oman henkisen hyvinvointisi hyväksi, vai jäätkö vellomaan itsesääliin, katkeruuteen ja muiden syyllistämiseen? Kykenetkö asettamaan lapset etusijalle tässä kaikessa niin, että lapset eivät joudu osallisiksi sinun pahaan oloosi? Tuollainen epävakaus on varmasti omiaan vahingoittamaan lasten kehitystä. Ei sinulta vaadita äitinä täydellisyyttä, ongelmia on aina jonkinlaisia, pieniä tai suuria. Kyse on siitä, että kykenetkö riittävän hyvään vanhemmuuteen, johon ehdottomasti kuuluu se, että osaat asettaa lapset etusijalle ja suojella heitä parhaasi mukaan omilta ongelmiltasi. Jotta pääsisit eteenpäin, niin sinun tulisi tarkastella ja tunnistaa myös oma osuutesi asioihin. Otatko vastuun omasta äitiydestäsi ja pyrit turvaamaan lapsille mahdollisimman vakaan ja turvallisen lapsuuden, vai oikeutatko epävakaan ja turvattoman vanhemmuutesi sillä, että sinua on kohdeltu väärin? Lapsesi ovat tähän täysin syyttömiä ja olisikin tärkeää, että aktiivisesti hakisit apua tilanteeseesi käsittelemällä asioita, joista paha olosi kumpuaa ja lakkaisit ulkoistamasta itsesi vaikeuksistasi. Älä siirrä vaikeuksiasi eteenpäin ja ole noin itsekäs äiti, lapset tarvitsevat vain rakastavan ja luotettavan vanhemman. Ei kannata ylianalysoida yksittäisiä kasvatustilanteita vaan olla läsnä ja näyttää välittäväsi.

Sössönsöö. Luuletko, etten tiedä tätä kaikkea? Mitähän sä v*ttuidi.ootti ehdottaisit niiden kykenemiseksi? Kun en kykene, onko se sulle jonkinsortin ongelma?? Typerys, älä kuvittele osaavasi tietää yhtään mitään, mitä ei JOKAINEN tiedä. Kellään ei ois v*tun idio.otti ikinä mitään ongelmia, jos sinun tekstisi pätisi. Vedä akka käteesi, luuzeri.

Ap

😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Että oikein kehtaatkin sano, että yksipuolinen rakkaus minulta on ihan ok ja ainoa, minkä arvoinen olen.

Ap

Taas kuvittelet sen suuren egosi kanssa, kuinka muiden pitäisi ja kuuluisi rakastaa sinua. Varsinkin äitisi. Inhoat äitiäsi ja haluat hänelle pahaa ja silti odotat häneltä yksipuolista rakkautta itsellesi. Muut ovat kyllä sinusta yksipuolisen rakkauden osoittamisen tekemisen ”arvoisia”. Mutta yksipuolisen rakkauden osoittaminen taas sinulle ei ole sinun arvoista ja sen ehdottamien suorastaan loukkaavaa sinua kohtaan.

Kaikki paha olosi perustuu kuvitelmiin, joissa sinä näet oman suuren arvosi, mutta jonka mukaan muut eivät jostain ihmeen syystä suostu käyttäytymään. Sinä ansaitsisit omasta mielestä niin paljon enemmän, mutta muut tekevät aina väärin. Liian vähän tai suorastaan väriä asioita sinua kohtaan.

Sinä et tosiaankaan alentuisi rakastamaan muita ilman hyötyä tai vastavuoroisuutta. Se ei arvollesi sovi. Sinulle pitää sanoa asiat sinun haluamallasi tavalla tai muuten keksit aina syitä, joilla haukkua muut. Koko ketju on täynnä näitä esimerkkejä, joissa joku sinulle ei sinun ”arvosi” mukaisesti vastaa sinulle ja alat solvaamaan heitä. Niin tapahtuu varmaan oikeassakin elämässä sinulle. Oletat kuinka suurta egoasi voidellaan aina oikeilla sanoilla oikeasta suunnasta tai katkeroidut.

Mutta todellisuus ei anna armoa. Et ole sitä miksi itsesi kuvittelet, vaan paljon vaikeampi ja hankalampi. Ja kun se tuodaan sinulle esiin, niin väännät sen aina äitisi syyksi. Koska sinun syysihän se ei voi olla. Sellaista ei sinun ylisuuri egosi myöntäisi koskaan. Ja niin pystyt jatkamaan itsesi huijaamista ja selittämään itsellesi kuinka oikeasti ole kaikkea suurta ja ne ”pienet” virheesi ainostaan jonkun muun aikaansaannoksia eivätkä edusta todellista itseäsi.

Mutta sinä olet juuri se mitä teet ja teit. Ja paljon niistä asioista oli epätäydellistä. Ja äitisi näki tämän epätäydellisyyden ja siksi vihaat häntä niin paljon, koska hän toi sen aina sinulle esiin.

Ihmiset, jotka hyväksyät oman epätäydellisyytensä eivät suutu vuosiksi, koska joku käski siivota huoneen ja henkilö suuttui koska se tehtiin liian hitaasti. Toteavat vaan, että ”olin hidas ja ripeitä ihmisiä ärsyttää joskus hitauteni. Big deal.”

Mikä oikeus kellään on ÄRSYYNTYÄ minun hitaudestani? Eikö sellainen ole hiukan kehittymätöntä ja epätasapainoista, VARSINKIN vanhemmalta, jonka tehtävä ON TUKEA lasta? Hyi, millainen "tuki " sinä olet, vihollinen! Kamala ihminen.

Ja mitä v*tun yksipuolista rakkautta äidiltäni? Niitä rakastetaan, jotka itseä rakastavat, niin se vaan menee. Äitini ei sitä ansainnut, luonnollisestikaan, tuolla ärsyyntymisellä. Loukkasi sillä minua, joka en halunnut häntä ärsyttää. Silloin voi tunkea sen tunnetilansa p*rseeseensä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Että oikein kehtaatkin sano, että yksipuolinen rakkaus minulta on ihan ok ja ainoa, minkä arvoinen olen.

Ap

Taas kuvittelet sen suuren egosi kanssa, kuinka muiden pitäisi ja kuuluisi rakastaa sinua. Varsinkin äitisi. Inhoat äitiäsi ja haluat hänelle pahaa ja silti odotat häneltä yksipuolista rakkautta itsellesi. Muut ovat kyllä sinusta yksipuolisen rakkauden osoittamisen tekemisen ”arvoisia”. Mutta yksipuolisen rakkauden osoittaminen taas sinulle ei ole sinun arvoista ja sen ehdottamien suorastaan loukkaavaa sinua kohtaan.

Kaikki paha olosi perustuu kuvitelmiin, joissa sinä näet oman suuren arvosi, mutta jonka mukaan muut eivät jostain ihmeen syystä suostu käyttäytymään. Sinä ansaitsisit omasta mielestä niin paljon enemmän, mutta muut tekevät aina väärin. Liian vähän tai suorastaan väriä asioita sinua kohtaan.

Sinä et tosiaankaan alentuisi rakastamaan muita ilman hyötyä tai vastavuoroisuutta. Se ei arvollesi sovi. Sinulle pitää sanoa asiat sinun haluamallasi tavalla tai muuten keksit aina syitä, joilla haukkua muut. Koko ketju on täynnä näitä esimerkkejä, joissa joku sinulle ei sinun ”arvosi” mukaisesti vastaa sinulle ja alat solvaamaan heitä. Niin tapahtuu varmaan oikeassakin elämässä sinulle. Oletat kuinka suurta egoasi voidellaan aina oikeilla sanoilla oikeasta suunnasta tai katkeroidut.

Mutta todellisuus ei anna armoa. Et ole sitä miksi itsesi kuvittelet, vaan paljon vaikeampi ja hankalampi. Ja kun se tuodaan sinulle esiin, niin väännät sen aina äitisi syyksi. Koska sinun syysihän se ei voi olla. Sellaista ei sinun ylisuuri egosi myöntäisi koskaan. Ja niin pystyt jatkamaan itsesi huijaamista ja selittämään itsellesi kuinka oikeasti ole kaikkea suurta ja ne ”pienet” virheesi ainostaan jonkun muun aikaansaannoksia eivätkä edusta todellista itseäsi.

Mutta sinä olet juuri se mitä teet ja teit. Ja paljon niistä asioista oli epätäydellistä. Ja äitisi näki tämän epätäydellisyyden ja siksi vihaat häntä niin paljon, koska hän toi sen aina sinulle esiin.

Ihmiset, jotka hyväksyät oman epätäydellisyytensä eivät suutu vuosiksi, koska joku käski siivota huoneen ja henkilö suuttui koska se tehtiin liian hitaasti. Toteavat vaan, että ”olin hidas ja ripeitä ihmisiä ärsyttää joskus hitauteni. Big deal.”

Kannattaisi ehkä tuollaisen tasapainottoman ärsyyntyjän KERRANKIN ajatella, muita, kuin itseään. Että halusiko se toinen ärsyttää? Ja kun vastaus on ei, niin tunge v*ttu se ärsytyksesi todellakin muualle, ei tartte minua sillä loukata. Ja miksi pitää AINA AJATELLA SITÄ PAHINTA JA ILKEÄÄ muista? Tuo halusi ärsyttää! Mitä v*ttua? Aivan kuin mulla ei ois muita syitä vetelehtiä, eikä siivota kun saamarin akka haluaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän luen vastauksiasi, sitä enemmän mieleeni hiipii epäilys, ettei sinulla ole hajuakaan siitä mitä rakkaus on.

Epäilemättä äitisi on kohdellut sinua jollakin tavalla väärin, jopa narsistisesti, mutta niinhän sinäkin näytät toimivan omaa puolisoasi ja lapsiasi kohtaan.

Sinulle näyttää olevan aivan vieraita tunteita rakkaus yleensä (ellet ole hyötyvänä osapuolena) ja ädin rakkaus lapsiaan kohtaan.

Uskon narsisimin olevan perinnöllistä, sillä narsistinen vanhempi ei osaa antaa lapsilleen rakkautta, joten mistäpä heidän lapsensa oppisivat mitä rakkaus on ja kuinka sitä osoitetaan lähipiirille.

Olet käsittääkseni pesunkestävä narsisti ja se kuinka käyttäytdyt miestäsi ja lapsiasi kohtaan, viittaa vahvasti psykopatiaan.

Toivon että miehesi löytää jonkinlaista apua yhteiskunnan järjestämistä tukipalveluista ja pystyy ottamaan jonkinlaista välimatkaa sinuun, sillä kuten narsistit ja psykopaatit, sinä tulet tuhoamaan kaiken lähelläsi etsiessäsi sinulle tuntematonta, tutkimatonta maaperää, rakkautta.

Päinvastoin, minä tiedän paljon sinua paremmin, mitä on rakkaus. Sinähän se muita hyväksikäyttämään pyrkinyt narsisti olet.

Ap

Päinvastoin kuin sinä, minä yritin, kuten ymmärtääkseni miehesi ja lapsesikin, muuttaa omaa käytöstäni saadakseni hyväksyntää ja välittämistä.

Väärä tapa toimia, jonka ymmärsin myöhemmin.

Oma ongelmasi on rakkaudettomuus, narsistinen muut huomioonottamaton käytös, jossa yrität saada muut ihmiset käyttäytymään haluamallasi tavalla tyypillisillä manipulaatiokeinoilla.

Yrität syyllistää miestäsi käyttämällä omia lapsiasi syyllistämisesi välikappaleina ja siitä päättelin sinut psykopatiaan taipuvaksi persoonallisuudeksi.

Yleensä kai narsistitkin välittävät omista jälkeläisistään, etteivät suoranaisesti tee heille pahaa saavuttaakseen omat päämääränsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän luen vastauksiasi, sitä enemmän mieleeni hiipii epäilys, ettei sinulla ole hajuakaan siitä mitä rakkaus on.

Epäilemättä äitisi on kohdellut sinua jollakin tavalla väärin, jopa narsistisesti, mutta niinhän sinäkin näytät toimivan omaa puolisoasi ja lapsiasi kohtaan.

Sinulle näyttää olevan aivan vieraita tunteita rakkaus yleensä (ellet ole hyötyvänä osapuolena) ja ädin rakkaus lapsiaan kohtaan.

Uskon narsisimin olevan perinnöllistä, sillä narsistinen vanhempi ei osaa antaa lapsilleen rakkautta, joten mistäpä heidän lapsensa oppisivat mitä rakkaus on ja kuinka sitä osoitetaan lähipiirille.

Olet käsittääkseni pesunkestävä narsisti ja se kuinka käyttäytdyt miestäsi ja lapsiasi kohtaan, viittaa vahvasti psykopatiaan.

Toivon että miehesi löytää jonkinlaista apua yhteiskunnan järjestämistä tukipalveluista ja pystyy ottamaan jonkinlaista välimatkaa sinuun, sillä kuten narsistit ja psykopaatit, sinä tulet tuhoamaan kaiken lähelläsi etsiessäsi sinulle tuntematonta, tutkimatonta maaperää, rakkautta.

Päinvastoin, minä tiedän paljon sinua paremmin, mitä on rakkaus. Sinähän se muita hyväksikäyttämään pyrkinyt narsisti olet.

Ap

Päinvastoin kuin sinä, minä yritin, kuten ymmärtääkseni miehesi ja lapsesikin, muuttaa omaa käytöstäni saadakseni hyväksyntää ja välittämistä.

Väärä tapa toimia, jonka ymmärsin myöhemmin.

Oma ongelmasi on rakkaudettomuus, narsistinen muut huomioonottamaton käytös, jossa yrität saada muut ihmiset käyttäytymään haluamallasi tavalla tyypillisillä manipulaatiokeinoilla.

Yrität syyllistää miestäsi käyttämällä omia lapsiasi syyllistämisesi välikappaleina ja siitä päättelin sinut psykopatiaan taipuvaksi persoonallisuudeksi.

Yleensä kai narsistitkin välittävät omista jälkeläisistään, etteivät suoranaisesti tee heille pahaa saavuttaakseen omat päämääränsä.

Täh? Mitähän se mies on yrittänyt tehdä ollakseen loukkaamatta minua? Pimittää, että sallii lasten mennä leirille, koska häntä uhkailtiin lasulla? Sekö se oli? Että voi itse sanoa lapsille, että hän ei heitä sinne leirille halua, minne he eivät halunneet mennä, mutta ilkeä äitinne kyllä tahtoo teidät sinne? Niin kuin halusinkin, koska ajattelin, että leiristä lapset saisivat uusia kokemuksia. Sä et tajua mitään, tyhmä äö on kengännumerosi -akka.

Ao

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän luen vastauksiasi, sitä enemmän mieleeni hiipii epäilys, ettei sinulla ole hajuakaan siitä mitä rakkaus on.

Epäilemättä äitisi on kohdellut sinua jollakin tavalla väärin, jopa narsistisesti, mutta niinhän sinäkin näytät toimivan omaa puolisoasi ja lapsiasi kohtaan.

Sinulle näyttää olevan aivan vieraita tunteita rakkaus yleensä (ellet ole hyötyvänä osapuolena) ja ädin rakkaus lapsiaan kohtaan.

Uskon narsisimin olevan perinnöllistä, sillä narsistinen vanhempi ei osaa antaa lapsilleen rakkautta, joten mistäpä heidän lapsensa oppisivat mitä rakkaus on ja kuinka sitä osoitetaan lähipiirille.

Olet käsittääkseni pesunkestävä narsisti ja se kuinka käyttäytdyt miestäsi ja lapsiasi kohtaan, viittaa vahvasti psykopatiaan.

Toivon että miehesi löytää jonkinlaista apua yhteiskunnan järjestämistä tukipalveluista ja pystyy ottamaan jonkinlaista välimatkaa sinuun, sillä kuten narsistit ja psykopaatit, sinä tulet tuhoamaan kaiken lähelläsi etsiessäsi sinulle tuntematonta, tutkimatonta maaperää, rakkautta.

Päinvastoin, minä tiedän paljon sinua paremmin, mitä on rakkaus. Sinähän se muita hyväksikäyttämään pyrkinyt narsisti olet.

Ap

Päinvastoin kuin sinä, minä yritin, kuten ymmärtääkseni miehesi ja lapsesikin, muuttaa omaa käytöstäni saadakseni hyväksyntää ja välittämistä.

Väärä tapa toimia, jonka ymmärsin myöhemmin.

Oma ongelmasi on rakkaudettomuus, narsistinen muut huomioonottamaton käytös, jossa yrität saada muut ihmiset käyttäytymään haluamallasi tavalla tyypillisillä manipulaatiokeinoilla.

Yrität syyllistää miestäsi käyttämällä omia lapsiasi syyllistämisesi välikappaleina ja siitä päättelin sinut psykopatiaan taipuvaksi persoonallisuudeksi.

Yleensä kai narsistitkin välittävät omista jälkeläisistään, etteivät suoranaisesti tee heille pahaa saavuttaakseen omat päämääränsä.

Sinä se olet säälittävä pieni hintti, joka et edes tiennyt olevasi tärkeä, no ei kai kaltaisesi paskakasa olekaan. Painu siitä sumentamasta mun aurinkoani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän luen vastauksiasi, sitä enemmän mieleeni hiipii epäilys, ettei sinulla ole hajuakaan siitä mitä rakkaus on.

Epäilemättä äitisi on kohdellut sinua jollakin tavalla väärin, jopa narsistisesti, mutta niinhän sinäkin näytät toimivan omaa puolisoasi ja lapsiasi kohtaan.

Sinulle näyttää olevan aivan vieraita tunteita rakkaus yleensä (ellet ole hyötyvänä osapuolena) ja ädin rakkaus lapsiaan kohtaan.

Uskon narsisimin olevan perinnöllistä, sillä narsistinen vanhempi ei osaa antaa lapsilleen rakkautta, joten mistäpä heidän lapsensa oppisivat mitä rakkaus on ja kuinka sitä osoitetaan lähipiirille.

Olet käsittääkseni pesunkestävä narsisti ja se kuinka käyttäytdyt miestäsi ja lapsiasi kohtaan, viittaa vahvasti psykopatiaan.

Toivon että miehesi löytää jonkinlaista apua yhteiskunnan järjestämistä tukipalveluista ja pystyy ottamaan jonkinlaista välimatkaa sinuun, sillä kuten narsistit ja psykopaatit, sinä tulet tuhoamaan kaiken lähelläsi etsiessäsi sinulle tuntematonta, tutkimatonta maaperää, rakkautta.

Päinvastoin, minä tiedän paljon sinua paremmin, mitä on rakkaus. Sinähän se muita hyväksikäyttämään pyrkinyt narsisti olet.

Ap

Päinvastoin kuin sinä, minä yritin, kuten ymmärtääkseni miehesi ja lapsesikin, muuttaa omaa käytöstäni saadakseni hyväksyntää ja välittämistä.

Väärä tapa toimia, jonka ymmärsin myöhemmin.

Oma ongelmasi on rakkaudettomuus, narsistinen muut huomioonottamaton käytös, jossa yrität saada muut ihmiset käyttäytymään haluamallasi tavalla tyypillisillä manipulaatiokeinoilla.

Yrität syyllistää miestäsi käyttämällä omia lapsiasi syyllistämisesi välikappaleina ja siitä päättelin sinut psykopatiaan taipuvaksi persoonallisuudeksi.

Yleensä kai narsistitkin välittävät omista jälkeläisistään, etteivät suoranaisesti tee heille pahaa saavuttaakseen omat päämääränsä.

Itsekinhän sanoit, ettet aiemmin ollut edes rakastamisen arvoinen, joten älä sä syyllistä minua siitä, jos mieheni ei koe saavansa minulta rakkautta.

Ap

Ootko AP miettinyt koskaan, että alottaisit ihan alusta ilman nykyisen elämäsi ihmisiä? Katkaise kaikki välit äitiisi, mieheesi, kavereihisi ja kaikkiin muihinkin jotka on joskus sulle pahaa mieltä aiheuttaneet. Vaihda kaupunkia tai vaikka maata, työpaikkaa jne. Lapsiin ole yhteydessä sen mitä itse jaksat, selvitä heille vaikka kirjeen muodossa syyt miksi teit noin, kyllä he ymmärtävät viimeistään sit kun ovat vähän vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän luen vastauksiasi, sitä enemmän mieleeni hiipii epäilys, ettei sinulla ole hajuakaan siitä mitä rakkaus on.

Epäilemättä äitisi on kohdellut sinua jollakin tavalla väärin, jopa narsistisesti, mutta niinhän sinäkin näytät toimivan omaa puolisoasi ja lapsiasi kohtaan.

Sinulle näyttää olevan aivan vieraita tunteita rakkaus yleensä (ellet ole hyötyvänä osapuolena) ja ädin rakkaus lapsiaan kohtaan.

Uskon narsisimin olevan perinnöllistä, sillä narsistinen vanhempi ei osaa antaa lapsilleen rakkautta, joten mistäpä heidän lapsensa oppisivat mitä rakkaus on ja kuinka sitä osoitetaan lähipiirille.

Olet käsittääkseni pesunkestävä narsisti ja se kuinka käyttäytdyt miestäsi ja lapsiasi kohtaan, viittaa vahvasti psykopatiaan.

Toivon että miehesi löytää jonkinlaista apua yhteiskunnan järjestämistä tukipalveluista ja pystyy ottamaan jonkinlaista välimatkaa sinuun, sillä kuten narsistit ja psykopaatit, sinä tulet tuhoamaan kaiken lähelläsi etsiessäsi sinulle tuntematonta, tutkimatonta maaperää, rakkautta.

Päinvastoin, minä tiedän paljon sinua paremmin, mitä on rakkaus. Sinähän se muita hyväksikäyttämään pyrkinyt narsisti olet.

Ap

Päinvastoin kuin sinä, minä yritin, kuten ymmärtääkseni miehesi ja lapsesikin, muuttaa omaa käytöstäni saadakseni hyväksyntää ja välittämistä.

Väärä tapa toimia, jonka ymmärsin myöhemmin.

Oma ongelmasi on rakkaudettomuus, narsistinen muut huomioonottamaton käytös, jossa yrität saada muut ihmiset käyttäytymään haluamallasi tavalla tyypillisillä manipulaatiokeinoilla.

Yrität syyllistää miestäsi käyttämällä omia lapsiasi syyllistämisesi välikappaleina ja siitä päättelin sinut psykopatiaan taipuvaksi persoonallisuudeksi.

Yleensä kai narsistitkin välittävät omista jälkeläisistään, etteivät suoranaisesti tee heille pahaa saavuttaakseen omat päämääränsä.

Ja jos narsisteista puhutaan, niin näet asian jälleen kerran vain ulkoista kautta, kuvitellen, että koska sinä et näe näkyviä jälkiä narsistien lapsissa, niin ei narsisti tee heille suoranaista pahaa. Olet väärässä. Se paha, mitä narsistinlapsilleen aiheuttaa ei näy ulospäin, mutta uhrin elämän se monesti tuhoaa lähes täydellisesti. Voin uskoa sen hyvin, vaikka äitini ei onneksi olekaan pahimmanluokan narsisti, ainakaan näkyvässä pahuudessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ootko AP miettinyt koskaan, että alottaisit ihan alusta ilman nykyisen elämäsi ihmisiä? Katkaise kaikki välit äitiisi, mieheesi, kavereihisi ja kaikkiin muihinkin jotka on joskus sulle pahaa mieltä aiheuttaneet. Vaihda kaupunkia tai vaikka maata, työpaikkaa jne. Lapsiin ole yhteydessä sen mitä itse jaksat, selvitä heille vaikka kirjeen muodossa syyt miksi teit noin, kyllä he ymmärtävät viimeistään sit kun ovat vähän vanhempia.

En usko, että välit katkoakseen tarvitsee muuttaa mihinkään. Ei minulle nytkään äiti tai tutut soittele, enkä kyllä välittäisikään, mitä he ovat vailla? Sitä minulla tuskin on. Ja saishan ne silloinkin kiinni puhelimella. Miten se toisi elämääni siitä puuttuneet tärkeät asiat? Ei mitenkään.

Ap

Eli aloittajaa ei nappaa tavata lapsiaan, koska lapset eivät ole hänelle ykkösasia elämässä ja tapaamisista saattaa tulla jopa paha mieli, jos lapset vaikka käyttäytyvät hankalasti ja heitä joutuu kieltämään, mikä ei tunnu kivalta. Ja lasten isän pitäisi nyt lapsille jotenkin valkopestä tämä asia niin, että lapset ajattelisivat aloittajasta silti kaikkea kivaa. Ja kun mies ei suostu moiseen outoon näytelmään, vaan rehellisesti vain huolehtii lapsista yksin, omaan tapaansa, on se aloittajan mielestä ihan hirvittävän väärin.

Neuvoksi sanoisin siis, että hyväksy se, että elämä ei aina ole kivaa. Ja se, että muut ihmiset eivät ole olemassa yksin sinua varten ja pelaamassa rooleja, joita sinä heille määrität.

Vierailija kirjoitti:

Minun elämässäni ISÄNI oli tärkeä minulle. HÄNESTÄKÄÄN EN SAANUT PUTÄÄ, KOSKA SAIRAS JA SAATANA.N ÄITINI HAUKKUI SIITÄ MINUA! Ja häntä en saanut määräillä olemaan meillä tai kanssani, vaikka MINÄ halusin niin! Saata.nan typerät vanhemmat! Hirviöt! Mä olin paljon tärkeämpi, kuin he! (Koska olin pieni.) Tajusivatko sitä ikinä??? Eivät. Stanan luuzerit.

Ap

Kannattaisiko keskittyä vähän vähemmän itseesi ja enemmän vaikka näihin lapsiisi. Sanojasi lainaten; Koska he ovat pieniä ja tästä syystä paljon tärkeämpiä kuin sinä. Tajuatko SINÄ sitä ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Eli aloittajaa ei nappaa tavata lapsiaan, koska lapset eivät ole hänelle ykkösasia elämässä ja tapaamisista saattaa tulla jopa paha mieli, jos lapset vaikka käyttäytyvät hankalasti ja heitä joutuu kieltämään, mikä ei tunnu kivalta. Ja lasten isän pitäisi nyt lapsille jotenkin valkopestä tämä asia niin, että lapset ajattelisivat aloittajasta silti kaikkea kivaa. Ja kun mies ei suostu moiseen outoon näytelmään, vaan rehellisesti vain huolehtii lapsista yksin, omaan tapaansa, on se aloittajan mielestä ihan hirvittävän väärin.

Neuvoksi sanoisin siis, että hyväksy se, että elämä ei aina ole kivaa. Ja se, että muut ihmiset eivät ole olemassa yksin sinua varten ja pelaamassa rooleja, joita sinä heille määrität.

Mitä lapset hyötyvät siitä, että saavat tunteen, että tämä johtuu heistä ja on heidän syytään? Oletpa ilkeä, tyypillinen suomalainen wt, jonka elämässä on normipäivä, kun jokaisella on suupielet mutrullaan ja paha olla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elämässäni ISÄNI oli tärkeä minulle. HÄNESTÄKÄÄN EN SAANUT PUTÄÄ, KOSKA SAIRAS JA SAATANA.N ÄITINI HAUKKUI SIITÄ MINUA! Ja häntä en saanut määräillä olemaan meillä tai kanssani, vaikka MINÄ halusin niin! Saata.nan typerät vanhemmat! Hirviöt! Mä olin paljon tärkeämpi, kuin he! (Koska olin pieni.) Tajusivatko sitä ikinä??? Eivät. Stanan luuzerit.

Ap

Kannattaisiko keskittyä vähän vähemmän itseesi ja enemmän vaikka näihin lapsiisi. Sanojasi lainaten; Koska he ovat pieniä ja tästä syystä paljon tärkeämpiä kuin sinä. Tajuatko SINÄ sitä ikinä?

Tajuan. Sehän ei takaa heille automaattisesti shangri-lata vanhemmilta. Miten sen tajuaminen tekisi minusta ideaalin vanhemman?

Ap

Mulla ei ole voimia kohdata sitä tilannetta, jossa lapsi kuulisi, etten mene hänen kanssaan minnekään! Eikä voimia mennä! Mitä mä teen!!

Ap