Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani

Vierailija kirjoitti:

Ota hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni ja lopeta tuollainen uhriutuminen! Elämässä ei valitettavasti mene onnenlahjat tasan. Olen pahoillani, että sinulla selkeästi on mm. vaikea äitisuhde ja kärsit asiasta. On kuitenkin vain sinusta itsestäsi kiinni miten haluat asioihin suhtautua. Oletko aktiivinen toimija oman henkisen hyvinvointisi hyväksi, vai jäätkö vellomaan itsesääliin, katkeruuteen ja muiden syyllistämiseen? Kykenetkö asettamaan lapset etusijalle tässä kaikessa niin, että lapset eivät joudu osallisiksi sinun pahaan oloosi? Tuollainen epävakaus on varmasti omiaan vahingoittamaan lasten kehitystä. Ei sinulta vaadita äitinä täydellisyyttä, ongelmia on aina jonkinlaisia, pieniä tai suuria. Kyse on siitä, että kykenetkö riittävän hyvään vanhemmuuteen, johon ehdottomasti kuuluu se, että osaat asettaa lapset etusijalle ja suojella heitä parhaasi mukaan omilta ongelmiltasi. Jotta pääsisit eteenpäin, niin sinun tulisi tarkastella ja tunnistaa myös oma osuutesi asioihin. Otatko vastuun omasta äitiydestäsi ja pyrit turvaamaan lapsille mahdollisimman vakaan ja turvallisen lapsuuden, vai oikeutatko epävakaan ja turvattoman vanhemmuutesi sillä, että sinua on kohdeltu väärin? Lapsesi ovat tähän täysin syyttömiä ja olisikin tärkeää, että aktiivisesti hakisit apua tilanteeseesi käsittelemällä asioita, joista paha olosi kumpuaa ja lakkaisit ulkoistamasta itsesi vaikeuksistasi. Älä siirrä vaikeuksiasi eteenpäin ja ole noin itsekäs äiti, lapset tarvitsevat vain rakastavan ja luotettavan vanhemman. Ei kannata ylianalysoida yksittäisiä kasvatustilanteita vaan olla läsnä ja näyttää välittäväsi.

Sössönsöö. Luuletko, etten tiedä tätä kaikkea? Mitähän sä v*ttuidi.ootti ehdottaisit niiden kykenemiseksi? Kun en kykene, onko se sulle jonkinsortin ongelma?? Typerys, älä kuvittele osaavasi tietää yhtään mitään, mitä ei JOKAINEN tiedä. Kellään ei ois v*tun idio.otti ikinä mitään ongelmia, jos sinun tekstisi pätisi. Vedä akka käteesi, luuzeri.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Että oikein kehtaatkin sano, että yksipuolinen rakkaus minulta on ihan ok ja ainoa, minkä arvoinen olen.

Ap

Ellet osaa rakastaa ja arvostaa itseäsi, et osaa myöskään antaa rakkautta kenellekään muulle.

Lähestyt asiaa nurinkuriseta lähtokohdasta käsin. Anna rakkautta minulle, niin saat minulta vastarakkautta. Se ei todellista rakkautta, vaan toisen ihmisen hyväksikäyttöä.

Olet rakkauden arvoinen, mutta älä tee siitä kaupankäynnin kohdetta, sillä rakkautta et voi keneltäkään ostaa tai varastaa.

Ainoa asia minkä pystyt rakkaudessa tekemään, on sen antaminen.

Etkö sinä rakasta edes omia lapsiasi pyyteettömästi, anomatta/vaatimatta heiltä vastarakkautta?

Haukuit jossain vastauksessasi miestäsi munattomaksi luuseriksi (jotakuinkin näin).

Ei rakkaasta ihmisestä puhuta tai kirjoiteta sellaisia asioita.

Miksi olet yhdessä miehen kanssa jota et rakasta?

En minä ole tässä sanonut, että kenekään pitäisi minua rakastaa. En minä odota lasteni minua rakastavan. En saanut miestä parempaakaan. En ole saanut kokea molemminpuolista rakkautta, koska äitini pilasi oikeuteni olla minä, sellainen, joka olen, ja tulla rakastetuksi siten. Vain silloinhan siihen tunteeseen ensinnäkin voi luottaa. Sinäkään et osaa tulkita, et näe rivien väleistä mitä mä tarvitsen, joten älä esitä minua tietävämpää omissa asioissani minulle. Opi seuraamaan jotakuta, jonka oikeus olla se, kuka on, on särjetty, ja joka koittaa eheytyä siitä. Siitä sä et tiedä sitä mitä minä.

Ap

Ok. Et siis rakasta miestäsi.

Entäpä rakastatko sinä lapsiasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Onhan. Mitä hyötyä on yksipuolisessa rakkaudessa ketään kohtaan?

Ap

Tämä vastauksesi kertoo sinusta enemmän kuin ymmärrätkään.

Kirjoitin viestin rakkauden antamisesta ilman palkkioita tai kaupankäyntiä ja ymmärrän ettet ainakaan omasta mielestäsi ole koskaan saanut sellaista rakkautta jonka rakkaudeksi ymmärtäisit.

Olin itse nuoruudessani samanlainen, sillä lapsuudenkotini ei ollut mikään rakkaudellinen koti.

En ollut koskaan saanut rakkautta osakseni, joten en elämäni aikana osannut myöskään sitä kenellekään antaa.

Aina ajattelin kuten sinä. Olen rakkauden arvoinen miellyttäessäni puolisoani mahdollisimman paljon ja kun se ei toiminut, enkä saanut etsimääni vastarakkautta, pikemminkin uskottomuutta ja vittumaisuutta, käyttäydyin itse samoin ja kostin pahan pahalla.

Vasta hieman iäkkäämpänä opin mitä rakkaus on ja siinä suurinta ei ole olla rakastettu, vaan oppia antamaan rakkautta ilman ehtoja.

Sen asian opittuani, löysin itselleni puolison jota rakastan ilman kaupankäyntiä tai vaatimuksia vastarakkudesta.

Rakastan häntä sellaisena kuin hän on ja ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että myös hän rakastaa minua :-)

Sunhan kuuluis oman logiikkasi mukaan vain leijua, vaikkei kumppanisi rakastaisi sinua yhtään. Mitä sä sillä teet, että saat vastarakkautta? Urpo. Jos verrataan siihen, mitä mulle sanoit. Miksi te kaikki olette niin onnettoman tyhmiä? Nyyh.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Että oikein kehtaatkin sano, että yksipuolinen rakkaus minulta on ihan ok ja ainoa, minkä arvoinen olen.

Ap

Ellet osaa rakastaa ja arvostaa itseäsi, et osaa myöskään antaa rakkautta kenellekään muulle.

Lähestyt asiaa nurinkuriseta lähtokohdasta käsin. Anna rakkautta minulle, niin saat minulta vastarakkautta. Se ei todellista rakkautta, vaan toisen ihmisen hyväksikäyttöä.

Olet rakkauden arvoinen, mutta älä tee siitä kaupankäynnin kohdetta, sillä rakkautta et voi keneltäkään ostaa tai varastaa.

Ainoa asia minkä pystyt rakkaudessa tekemään, on sen antaminen.

Etkö sinä rakasta edes omia lapsiasi pyyteettömästi, anomatta/vaatimatta heiltä vastarakkautta?

Haukuit jossain vastauksessasi miestäsi munattomaksi luuseriksi (jotakuinkin näin).

Ei rakkaasta ihmisestä puhuta tai kirjoiteta sellaisia asioita.

Miksi olet yhdessä miehen kanssa jota et rakasta?

En minä ole tässä sanonut, että kenekään pitäisi minua rakastaa. En minä odota lasteni minua rakastavan. En saanut miestä parempaakaan. En ole saanut kokea molemminpuolista rakkautta, koska äitini pilasi oikeuteni olla minä, sellainen, joka olen, ja tulla rakastetuksi siten. Vain silloinhan siihen tunteeseen ensinnäkin voi luottaa. Sinäkään et osaa tulkita, et näe rivien väleistä mitä mä tarvitsen, joten älä esitä minua tietävämpää omissa asioissani minulle. Opi seuraamaan jotakuta, jonka oikeus olla se, kuka on, on särjetty, ja joka koittaa eheytyä siitä. Siitä sä et tiedä sitä mitä minä.

Ap

Ok. Et siis rakasta miestäsi.

Entäpä rakastatko sinä lapsiasi?

Mä ajattelen lapsistani niin, että tärkein asia, mitä heidän tulisi kokea on, että he ovat tärkeitä. Omina itsenään. Mitä se siihen liittyy, rakastanko just mä heitä, vai en? Ei kuule liity. Sun nakkimainen äidinrakkautes ei ole yhtään mitään sen rinnalla, mitä mä lapsilleni toivon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Onhan. Mitä hyötyä on yksipuolisessa rakkaudessa ketään kohtaan?

Ap

Tämä vastauksesi kertoo sinusta enemmän kuin ymmärrätkään.

Kirjoitin viestin rakkauden antamisesta ilman palkkioita tai kaupankäyntiä ja ymmärrän ettet ainakaan omasta mielestäsi ole koskaan saanut sellaista rakkautta jonka rakkaudeksi ymmärtäisit.

Olin itse nuoruudessani samanlainen, sillä lapsuudenkotini ei ollut mikään rakkaudellinen koti.

En ollut koskaan saanut rakkautta osakseni, joten en elämäni aikana osannut myöskään sitä kenellekään antaa.

Aina ajattelin kuten sinä. Olen rakkauden arvoinen miellyttäessäni puolisoani mahdollisimman paljon ja kun se ei toiminut, enkä saanut etsimääni vastarakkautta, pikemminkin uskottomuutta ja vittumaisuutta, käyttäydyin itse samoin ja kostin pahan pahalla.

Vasta hieman iäkkäämpänä opin mitä rakkaus on ja siinä suurinta ei ole olla rakastettu, vaan oppia antamaan rakkautta ilman ehtoja.

Sen asian opittuani, löysin itselleni puolison jota rakastan ilman kaupankäyntiä tai vaatimuksia vastarakkudesta.

Rakastan häntä sellaisena kuin hän on ja ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että myös hän rakastaa minua :-)

Sunhan kuuluis saada yksipuolinen rakkaus ja nauttia siitä, v*tun ääliö. Ihan väärin, että saat rakkautta. Se taitaa oikeasti olla syy sille, että välität kumppanistasi ja saat asua hänen kanssaan tai hänen seuraansa. Ei se, että rakastat häntä niin kovasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Onhan. Mitä hyötyä on yksipuolisessa rakkaudessa ketään kohtaan?

Ap

Tämä vastauksesi kertoo sinusta enemmän kuin ymmärrätkään.

Kirjoitin viestin rakkauden antamisesta ilman palkkioita tai kaupankäyntiä ja ymmärrän ettet ainakaan omasta mielestäsi ole koskaan saanut sellaista rakkautta jonka rakkaudeksi ymmärtäisit.

Olin itse nuoruudessani samanlainen, sillä lapsuudenkotini ei ollut mikään rakkaudellinen koti.

En ollut koskaan saanut rakkautta osakseni, joten en elämäni aikana osannut myöskään sitä kenellekään antaa.

Aina ajattelin kuten sinä. Olen rakkauden arvoinen miellyttäessäni puolisoani mahdollisimman paljon ja kun se ei toiminut, enkä saanut etsimääni vastarakkautta, pikemminkin uskottomuutta ja vittumaisuutta, käyttäydyin itse samoin ja kostin pahan pahalla.

Vasta hieman iäkkäämpänä opin mitä rakkaus on ja siinä suurinta ei ole olla rakastettu, vaan oppia antamaan rakkautta ilman ehtoja.

Sen asian opittuani, löysin itselleni puolison jota rakastan ilman kaupankäyntiä tai vaatimuksia vastarakkudesta.

Rakastan häntä sellaisena kuin hän on ja ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että myös hän rakastaa minua :-)

Outoa, ettet ollut tyytyväinen tähän, koska ihmisenhän kuuluu vain osata antaa sitä rakkautta. Ei saada.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Onhan. Mitä hyötyä on yksipuolisessa rakkaudessa ketään kohtaan?

Ap

Tämä vastauksesi kertoo sinusta enemmän kuin ymmärrätkään.

Kirjoitin viestin rakkauden antamisesta ilman palkkioita tai kaupankäyntiä ja ymmärrän ettet ainakaan omasta mielestäsi ole koskaan saanut sellaista rakkautta jonka rakkaudeksi ymmärtäisit.

Olin itse nuoruudessani samanlainen, sillä lapsuudenkotini ei ollut mikään rakkaudellinen koti.

En ollut koskaan saanut rakkautta osakseni, joten en elämäni aikana osannut myöskään sitä kenellekään antaa.

Aina ajattelin kuten sinä. Olen rakkauden arvoinen miellyttäessäni puolisoani mahdollisimman paljon ja kun se ei toiminut, enkä saanut etsimääni vastarakkautta, pikemminkin uskottomuutta ja vittumaisuutta, käyttäydyin itse samoin ja kostin pahan pahalla.

Vasta hieman iäkkäämpänä opin mitä rakkaus on ja siinä suurinta ei ole olla rakastettu, vaan oppia antamaan rakkautta ilman ehtoja.

Sen asian opittuani, löysin itselleni puolison jota rakastan ilman kaupankäyntiä tai vaatimuksia vastarakkudesta.

Rakastan häntä sellaisena kuin hän on ja ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että myös hän rakastaa minua :-)

Sunhan kuuluis oman logiikkasi mukaan vain leijua, vaikkei kumppanisi rakastaisi sinua yhtään. Mitä sä sillä teet, että saat vastarakkautta? Urpo. Jos verrataan siihen, mitä mulle sanoit. Miksi te kaikki olette niin onnettoman tyhmiä? Nyyh.

Ap

Pointtina on rakastaa, mutta ei kai kukaan halua suhdetta josta ei saa vastarakkautta osakseen.

Jos suhde alkaa toisen osapuolen rakastamisella ja toinen vain ottaa rakkautta vastaan, rakastamatta toista, ollaan käsittääkseni tilanteessa jossa sinä olet.

Miehesi rakastaa sinua ja on antanut sinulle vapauden olla yksin ja hoitaa myös yhteiset lapsenne.

SInä et rakasta miestäsi, etkä näytä osaavan myöskään ottaa hänen rakkauttaan vastaan.

Kohtelet häntä kuin vihollista ja haukut kuinka tossu hän on, eikä osaa puolustaa itseään.

Hänen pitäisi mielestäsi osata puolustautua ihmistä vastaan jota hän rakastaa.

Tarvitsisit varmastikin elämääsi toisenlaisen suhteen, miehen joka laitattaisi sinut ruotuun, eikä suvaitsisi lapsellista kiukutteluasi.

Näköjään tarvitsisit enemmän rajoja kuin rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Onhan. Mitä hyötyä on yksipuolisessa rakkaudessa ketään kohtaan?

Ap

Tämä vastauksesi kertoo sinusta enemmän kuin ymmärrätkään.

Kirjoitin viestin rakkauden antamisesta ilman palkkioita tai kaupankäyntiä ja ymmärrän ettet ainakaan omasta mielestäsi ole koskaan saanut sellaista rakkautta jonka rakkaudeksi ymmärtäisit.

Olin itse nuoruudessani samanlainen, sillä lapsuudenkotini ei ollut mikään rakkaudellinen koti.

En ollut koskaan saanut rakkautta osakseni, joten en elämäni aikana osannut myöskään sitä kenellekään antaa.

Aina ajattelin kuten sinä. Olen rakkauden arvoinen miellyttäessäni puolisoani mahdollisimman paljon ja kun se ei toiminut, enkä saanut etsimääni vastarakkautta, pikemminkin uskottomuutta ja vittumaisuutta, käyttäydyin itse samoin ja kostin pahan pahalla.

Vasta hieman iäkkäämpänä opin mitä rakkaus on ja siinä suurinta ei ole olla rakastettu, vaan oppia antamaan rakkautta ilman ehtoja.

Sen asian opittuani, löysin itselleni puolison jota rakastan ilman kaupankäyntiä tai vaatimuksia vastarakkudesta.

Rakastan häntä sellaisena kuin hän on ja ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että myös hän rakastaa minua :-)

Sunhan kuuluis oman logiikkasi mukaan vain leijua, vaikkei kumppanisi rakastaisi sinua yhtään. Mitä sä sillä teet, että saat vastarakkautta? Urpo. Jos verrataan siihen, mitä mulle sanoit. Miksi te kaikki olette niin onnettoman tyhmiä? Nyyh.

Ap

Pointtina on rakastaa, mutta ei kai kukaan halua suhdetta josta ei saa vastarakkautta osakseen.

Jos suhde alkaa toisen osapuolen rakastamisella ja toinen vain ottaa rakkautta vastaan, rakastamatta toista, ollaan käsittääkseni tilanteessa jossa sinä olet.

Miehesi rakastaa sinua ja on antanut sinulle vapauden olla yksin ja hoitaa myös yhteiset lapsenne.

SInä et rakasta miestäsi, etkä näytä osaavan myöskään ottaa hänen rakkauttaan vastaan.

Kohtelet häntä kuin vihollista ja haukut kuinka tossu hän on, eikä osaa puolustaa itseään.

Hänen pitäisi mielestäsi osata puolustautua ihmistä vastaan jota hän rakastaa.

Tarvitsisit varmastikin elämääsi toisenlaisen suhteen, miehen joka laitattaisi sinut ruotuun, eikä suvaitsisi lapsellista kiukutteluasi.

Näköjään tarvitsisit enemmän rajoja kuin rakkautta.

Itsekeskeinen ja omahyväinen narsisti sinä olet. Et ole käsittänyt oikein, ja silti vain sen pohjalta selität tuota paskaa itseäsi paljon arvokkaammalle ja upeammalle ihmiselle. Sä et ole kukaan etkä mikään mielipiteinesi, sen kun länkytät, valheitasi, jos se saa sormesi pysymään lämpiminä. Minä kun odotin palstailevilta asioidentilan selville ottamista, ennen kommentointia.

Ap

Kaikki, mikä minulle on ollut tärkeää, on lapsuudessa minulta elämästäni ryövätty. Ryöstäjänä oli paskiaismainen akka, äitini, se saatana.n hullu, jolle kasvatus oli isompi itseisarvo, kuin suojella lapselle tärkeitä asioita. Hyi saatana, se ansaitsis kuolla hirsipuuhun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mikä minulle on ollut tärkeää, on lapsuudessa minulta elämästäni ryövätty. Ryöstäjänä oli paskiaismainen akka, äitini, se saatana.n hullu, jolle kasvatus oli isompi itseisarvo, kuin suojella lapselle tärkeitä asioita. Hyi saatana, se ansaitsis kuolla hirsipuuhun.

Ap

Nyt mä sen tajuan. Enhän mä niitä aikaisemmin edes tärkeiksi asioiksi tajunnutkaan, koska niitä ei edes ollut. Niin toimii narsisti. Kasvattaja. Pahasti, aina lapseenpäin pahasti.

Ap

Mikä minulle oli tärkeää, sen äiti varmasti vei. Niin toimii narsisti. Nämä palstalla narsisteista sönköttävät eivät ole koskaan edes kohdanneet narsistia, niin luulevat minua narsistiksi. Jeesus.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Paljon tähdellisempää minusta on mettiä sitä, millä joku mieleni pilasi ja pahoitti. Siitä voisi ehkä edes jotenkin päästä eteenpäin. Ihan ihmisille terapioihinsakin vinkiksi.

Ap

Sä saat miettiä ihan mitä tahansa, ja käsitellä asioitasi niin kuin parhaaksi koet, ok? Ei kellään ole tarjota oikeaa vastausta siihen, miten pääsisit eteenpäin ja paha olo poistuisi. Muut voivat antaa vain vinkkejä, mitä voisit kokeilla, ja jos ne ei sinulle toimi, niin sitten ei toimi. Pääasia lienee, että löytäisit jonkun keinon. Jos koet että se todella on katkeruus ja muiden syyttely, niin ok sitten.

Ja pahinta tässä on se, että lapseni eivät ole minulle tärkeyslistani kärkipäässä. Siksi, että minulla ei ole ikinä saanut olla tärkeitä asioita, kiitos narsistisen äitini. Siksi siihen listaan kuuluu paaaaljon asioita ennen joitain lapsia, jotka tulivat elämäni verrattain myöhään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Onhan. Mitä hyötyä on yksipuolisessa rakkaudessa ketään kohtaan?

Ap

Tämä vastauksesi kertoo sinusta enemmän kuin ymmärrätkään.

Kirjoitin viestin rakkauden antamisesta ilman palkkioita tai kaupankäyntiä ja ymmärrän ettet ainakaan omasta mielestäsi ole koskaan saanut sellaista rakkautta jonka rakkaudeksi ymmärtäisit.

Olin itse nuoruudessani samanlainen, sillä lapsuudenkotini ei ollut mikään rakkaudellinen koti.

En ollut koskaan saanut rakkautta osakseni, joten en elämäni aikana osannut myöskään sitä kenellekään antaa.

Aina ajattelin kuten sinä. Olen rakkauden arvoinen miellyttäessäni puolisoani mahdollisimman paljon ja kun se ei toiminut, enkä saanut etsimääni vastarakkautta, pikemminkin uskottomuutta ja vittumaisuutta, käyttäydyin itse samoin ja kostin pahan pahalla.

Vasta hieman iäkkäämpänä opin mitä rakkaus on ja siinä suurinta ei ole olla rakastettu, vaan oppia antamaan rakkautta ilman ehtoja.

Sen asian opittuani, löysin itselleni puolison jota rakastan ilman kaupankäyntiä tai vaatimuksia vastarakkudesta.

Rakastan häntä sellaisena kuin hän on ja ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että myös hän rakastaa minua :-)

Outoa, ettet ollut tyytyväinen tähän, koska ihmisenhän kuuluu vain osata antaa sitä rakkautta. Ei saada.

Ap

En osannut rakastaa, enkä ottaa rakkautta vastaan. Tuskin edes nuoruuteni suhteissa ymmärsin mitä rakkaus on?

Kävin tavallaan kauppaa, eli yritin omalla miellyttämiselläni saada toisen rakastamaan itseäni (minkä silloin rakkaudeksi käsitin).

Ymmärsin ettei omilla tekemisilläni ollut väliä, sillä mitä enemmän yritin miellyttää, sitä vähemmän sain itselleni mitään, arvostusta, välittämistä.

Vasta myöhemmin tajusin parisuhteitteni dynamiikan täysin vääräksi.

Monien itsetutkiskelujen jälkeen aloin ymmärtämään, että jos joku minusta tulee joskus pitämään, hän pitää minusta sellaisena kuin olen.

Aloin arvostamaan itseäni ja siinä ohessa aloin ymmärtämään jotakin myös rakkaudesta.

Alettuani tajuamaan entiset suhteeni vääristyneiksi ja ymnärrettyäni oman "arvoni/arvottomuuteni", aloin suhtautumaan ihmisiin toisella tavalla ja viimein löysin ihmisen johon rakastuin.

Nyt tilanteeni on ihanteellinen, sillä rakastan häntä sellaisena kuin hän on ja hän rakastaa minua.

Olisi pitänyt katkaista nuoruuden suhteet siinä vaiheessa kun aloin tehdä ihmisille pahaa kun en tajunnut, etteivät omat tekoni saa ketään rakastamaan itseäni ja se tie on tuhoontuomittu.

Vierailija kirjoitti:

Ja pahinta tässä on se, että lapseni eivät ole minulle tärkeyslistani kärkipäässä. Siksi, että minulla ei ole ikinä saanut olla tärkeitä asioita, kiitos narsistisen äitini. Siksi siihen listaan kuuluu paaaaljon asioita ennen joitain lapsia, jotka tulivat elämäni verrattain myöhään.

Ap

Siis jos niihin VIHDOINKIN saan oikeuden. Pitää kiinni itselleni tärkeistä asioista. Miten lapset voisivat olla minulle tärkeitä? Mitä iloa lapsista on? Ovat vain vaivaksi ja näin. Ehkä sitten joskus kun olen saanut kaikki ensiksi haluamani tärkeät asiat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Onhan. Mitä hyötyä on yksipuolisessa rakkaudessa ketään kohtaan?

Ap

Tämä vastauksesi kertoo sinusta enemmän kuin ymmärrätkään.

Kirjoitin viestin rakkauden antamisesta ilman palkkioita tai kaupankäyntiä ja ymmärrän ettet ainakaan omasta mielestäsi ole koskaan saanut sellaista rakkautta jonka rakkaudeksi ymmärtäisit.

Olin itse nuoruudessani samanlainen, sillä lapsuudenkotini ei ollut mikään rakkaudellinen koti.

En ollut koskaan saanut rakkautta osakseni, joten en elämäni aikana osannut myöskään sitä kenellekään antaa.

Aina ajattelin kuten sinä. Olen rakkauden arvoinen miellyttäessäni puolisoani mahdollisimman paljon ja kun se ei toiminut, enkä saanut etsimääni vastarakkautta, pikemminkin uskottomuutta ja vittumaisuutta, käyttäydyin itse samoin ja kostin pahan pahalla.

Vasta hieman iäkkäämpänä opin mitä rakkaus on ja siinä suurinta ei ole olla rakastettu, vaan oppia antamaan rakkautta ilman ehtoja.

Sen asian opittuani, löysin itselleni puolison jota rakastan ilman kaupankäyntiä tai vaatimuksia vastarakkudesta.

Rakastan häntä sellaisena kuin hän on ja ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että myös hän rakastaa minua :-)

Outoa, ettet ollut tyytyväinen tähän, koska ihmisenhän kuuluu vain osata antaa sitä rakkautta. Ei saada.

Ap

En osannut rakastaa, enkä ottaa rakkautta vastaan. Tuskin edes nuoruuteni suhteissa ymmärsin mitä rakkaus on?

Kävin tavallaan kauppaa, eli yritin omalla miellyttämiselläni saada toisen rakastamaan itseäni (minkä silloin rakkaudeksi käsitin).

Ymmärsin ettei omilla tekemisilläni ollut väliä, sillä mitä enemmän yritin miellyttää, sitä vähemmän sain itselleni mitään, arvostusta, välittämistä.

Vasta myöhemmin tajusin parisuhteitteni dynamiikan täysin vääräksi.

Monien itsetutkiskelujen jälkeen aloin ymmärtämään, että jos joku minusta tulee joskus pitämään, hän pitää minusta sellaisena kuin olen.

Aloin arvostamaan itseäni ja siinä ohessa aloin ymmärtämään jotakin myös rakkaudesta.

Alettuani tajuamaan entiset suhteeni vääristyneiksi ja ymnärrettyäni oman "arvoni/arvottomuuteni", aloin suhtautumaan ihmisiin toisella tavalla ja viimein löysin ihmisen johon rakastuin.

Nyt tilanteeni on ihanteellinen, sillä rakastan häntä sellaisena kuin hän on ja hän rakastaa minua.

Olisi pitänyt katkaista nuoruuden suhteet siinä vaiheessa kun aloin tehdä ihmisille pahaa kun en tajunnut, etteivät omat tekoni saa ketään rakastamaan itseäni ja se tie on tuhoontuomittu.

No mä oon AINA ajatellut näin. Koskaan en ole kokenut molemminpuolista rakkautta. Että se hyöty siitä. Toki olen edelleen samaa mieltä.

Ap

Minä haluan kyllä.asettaa ehtoja sille, millälailla lasteni pitää osata käyttäytyä, kun heitä näen. Vihaan miestä, joka ei tue siinä minua.

Ap

Minun elämässäni ISÄNI oli tärkeä minulle. HÄNESTÄKÄÄN EN SAANUT PUTÄÄ, KOSKA SAIRAS JA SAATANA.N ÄITINI HAUKKUI SIITÄ MINUA! Ja häntä en saanut määräillä olemaan meillä tai kanssani, vaikka MINÄ halusin niin! Saata.nan typerät vanhemmat! Hirviöt! Mä olin paljon tärkeämpi, kuin he! (Koska olin pieni.) Tajusivatko sitä ikinä??? Eivät. Stanan luuzerit.

Ap

Toivoisin, että en olisi lapsilleni tärkeä, niin kukaan ei menettäisi mitään, jos lähden etsimään minulle tärkeitä asioita elämääni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että en olisi lapsilleni tärkeä, niin kukaan ei menettäisi mitään, jos lähden etsimään minulle tärkeitä asioita elämääni.

Ap

Mutta se on tyhmä toive, koska tämä yhteiskunta on niin stanan vannmainen, että lasten on oltava tärkeitä vanhemmille. Eihän se, etteivät ole, tarkoita automaattisesti pahaa. Omakin äitini ois ollut kuolleena paljon parempi äitinä.

Ap