Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani

Tämä kyseinen ihminen on riehunut täällä palstalla jo ikuisuuden. Kyseessä on aikuinen ihminen, joka edelleen märehtii jotain, mitä äiti on tehnyt nuoruudessa ja äidin pitäisi nyt katua ja pyytää anteeksi tai mitä ikinä onkaan - ottaa tämän ihmisen elämä vastuulleen. Nyt ilmeisesti sitten uhriutuu ja valittaa ihan uudesta näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elämässäni ISÄNI oli tärkeä minulle. HÄNESTÄKÄÄN EN SAANUT PUTÄÄ, KOSKA SAIRAS JA SAATANA.N ÄITINI HAUKKUI SIITÄ MINUA! Ja häntä en saanut määräillä olemaan meillä tai kanssani, vaikka MINÄ halusin niin! Saata.nan typerät vanhemmat! Hirviöt! Mä olin paljon tärkeämpi, kuin he! (Koska olin pieni.) Tajusivatko sitä ikinä??? Eivät. Stanan luuzerit.

Ap

Kannattaisiko keskittyä vähän vähemmän itseesi ja enemmän vaikka näihin lapsiisi. Sanojasi lainaten; Koska he ovat pieniä ja tästä syystä paljon tärkeämpiä kuin sinä. Tajuatko SINÄ sitä ikinä?

Tajuan. Sehän ei takaa heille automaattisesti shangri-lata vanhemmilta. Miten sen tajuaminen tekisi minusta ideaalin vanhemman?

Ap

Niin no joo, olet toki oikeassa. En usko että se tekisi sinusta ideaalia vanhempaa.

Painu nyt stanan vit.un mielisairas ap kivikissa äitihullu helvettiin jo tältä palstalta.

Kuinka te ihan oikeasti jaksatte jankata tuon vam..maisen akan kanssa täällä jatkuvasti.

Te ruokitte tuon hulluutta.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka te ihan oikeasti jaksatte jankata tuon vam..maisen akan kanssa täällä jatkuvasti.

Te ruokitte tuon hulluutta.

Ihmismieli on kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Että oikein kehtaatkin sano, että yksipuolinen rakkaus minulta on ihan ok ja ainoa, minkä arvoinen olen.

Ap

Taas kuvittelet sen suuren egosi kanssa, kuinka muiden pitäisi ja kuuluisi rakastaa sinua. Varsinkin äitisi. Inhoat äitiäsi ja haluat hänelle pahaa ja silti odotat häneltä yksipuolista rakkautta itsellesi. Muut ovat kyllä sinusta yksipuolisen rakkauden osoittamisen tekemisen ”arvoisia”. Mutta yksipuolisen rakkauden osoittaminen taas sinulle ei ole sinun arvoista ja sen ehdottamien suorastaan loukkaavaa sinua kohtaan.

Kaikki paha olosi perustuu kuvitelmiin, joissa sinä näet oman suuren arvosi, mutta jonka mukaan muut eivät jostain ihmeen syystä suostu käyttäytymään. Sinä ansaitsisit omasta mielestä niin paljon enemmän, mutta muut tekevät aina väärin. Liian vähän tai suorastaan väriä asioita sinua kohtaan.

Sinä et tosiaankaan alentuisi rakastamaan muita ilman hyötyä tai vastavuoroisuutta. Se ei arvollesi sovi. Sinulle pitää sanoa asiat sinun haluamallasi tavalla tai muuten keksit aina syitä, joilla haukkua muut. Koko ketju on täynnä näitä esimerkkejä, joissa joku sinulle ei sinun ”arvosi” mukaisesti vastaa sinulle ja alat solvaamaan heitä. Niin tapahtuu varmaan oikeassakin elämässä sinulle. Oletat kuinka suurta egoasi voidellaan aina oikeilla sanoilla oikeasta suunnasta tai katkeroidut.

Mutta todellisuus ei anna armoa. Et ole sitä miksi itsesi kuvittelet, vaan paljon vaikeampi ja hankalampi. Ja kun se tuodaan sinulle esiin, niin väännät sen aina äitisi syyksi. Koska sinun syysihän se ei voi olla. Sellaista ei sinun ylisuuri egosi myöntäisi koskaan. Ja niin pystyt jatkamaan itsesi huijaamista ja selittämään itsellesi kuinka oikeasti ole kaikkea suurta ja ne ”pienet” virheesi ainostaan jonkun muun aikaansaannoksia eivätkä edusta todellista itseäsi.

Mutta sinä olet juuri se mitä teet ja teit. Ja paljon niistä asioista oli epätäydellistä. Ja äitisi näki tämän epätäydellisyyden ja siksi vihaat häntä niin paljon, koska hän toi sen aina sinulle esiin.

Ihmiset, jotka hyväksyät oman epätäydellisyytensä eivät suutu vuosiksi, koska joku käski siivota huoneen ja henkilö suuttui koska se tehtiin liian hitaasti. Toteavat vaan, että ”olin hidas ja ripeitä ihmisiä ärsyttää joskus hitauteni. Big deal.”

Mikä oikeus kellään on ÄRSYYNTYÄ minun hitaudestani? Eikö sellainen ole hiukan kehittymätöntä ja epätasapainoista, VARSINKIN vanhemmalta, jonka tehtävä ON TUKEA lasta? Hyi, millainen "tuki " sinä olet, vihollinen! Kamala ihminen.

Ja mitä v*tun yksipuolista rakkautta äidiltäni? Niitä rakastetaan, jotka itseä rakastavat, niin se vaan menee. Äitini ei sitä ansainnut, luonnollisestikaan, tuolla ärsyyntymisellä. Loukkasi sillä minua, joka en halunnut häntä ärsyttää. Silloin voi tunkea sen tunnetilansa p*rseeseensä.

Ap

Todistat juuri väitteeni todeksi. Aivan, sinä koet ettei sinun toimiasi olisi ollut kenelläkään oikeutta kritisoida tai reagoida negatiivisesti niihin. Eikä varsinkaan äitisi, jonka olisi vain kuulunut pönkittää vielä enemmän sitä ylisuurta egoasi. Jos sinä reagoit kivien tuomiseen negatiivisesen vahvasti, se on oikein, koska se mikä sinusta on väärin, on tietenkin totuus. Mutta jos joku, vaikka ihan tällä palstalla kritisoi sinun käytöstäsi, niin muut ovat hirviöitä suunnilleen. Emme ole, vaan reagoimme juuri siihen mitä sinä olet.

Tietenkin sinua loukkaa kaikki mikä ei ole tarkoitettu sinun kehuksesi tai egosi pönkittämiseksi. Se rikko sitä sinun täysin harhaista, täydellistä minäkuvaa itsestäsi. Ja kuten joku tuossa yllä kirjoitti, niin rakkaus on sinulle vain vaihtokauppaa, jonka tarkoitus on ruokkia omaa egoasi. Jos se ei ruoki, niin se on sinulle arvotonta.

Sinusta sinut ymmärretään aina väärin, ellei se vahvista omaa käsitystäsi erinomaisuudestasi ja sinun omasta kuvastasi täydellisyyteenä.

Sinut on nähty aina juuri sellaisena kuin olet ja reaktiot olet nähnyt muissa. Et vaan suostu hyväksymään tätä tosiasiaa, koska se on niin pahasti ristiriidassa minäkuvasi kanssa. Ja juuri tämä ääretön ristiriita aiheuttaa katkeruutta ja pahaaoloa.

Vanhempien tarkoitus, kuten kaikkien ihmisten on ennenkaikkea elää se oma elämänsä. Ne omat virheet, ne omat päätökset, ne omat reaktiot. Mutta koska elämme yhteiskunnassa, niin tietenkin lakien ja moraalikäsityksien sisällä. Mutta se ei tee ihmisistä, edes synnyttäneistä virheettömiä. Katolisessa kirkossa eräässä rukouksessa lausutaan sanat ”mea culpa”. Se tarkoittaa ”minun vikani”. Ymmärrän, että sinulle käsite mea culpa on täysin mahdoton. Se nimittäin tarkoittaisi, että edes joskus kykenisi ottamaan vastuuta omista teoista, etkä selittelemään minä vanhempien tai jonkun muun olisi pitänyt tehdä, jotta sinä olisit onnellinen.

Missaat pointin, millä perusteella vaadin asioita muilta, myös vanhemmiltani. Siksi sinun yrityksesi jäsentää tilannettani menee ihan pieleen ja on jotain itsellesi tärkeää kasvupuhetta.

Ap

En missaa, mutta sinun on tietenkin pakko sanoa mitä sanot, koska myöntäminen tarkoittaisi, että näet omat virheesi ja kuten sanoin jo aiemmin, et näe niitä, joten joudut selittelemään tekstini, taas vaihteeksi, jonkun toisen vääräksi teoksi, joka ei liity sinuun mitenkään. Ihan kuten kaiken muunkin kohdalla. Muut ovat sitä ja tätä, mutta sinä olet aina täydellinen. Kyllähän meille kaikille on selvää mitä vaadit ja miksi.

Mutta sinä väännät sen siihen muotoon, että se vahvistaa sitä sinun vääristynyttä minäkuvaasi. Minulla ei ole mitään tärkeää kasvupuhetta itseni kanssa. Osaan keksittyä yhteen asiaan kerralla ja juuri nyt sinuun ja sinun vajaavaisuuksiisi. Ja niitähän riittää sivutolkulla.

Miksi sinä vaadit muilta mitään? Edes vanhemmiltasi? Vaatisit ensin itseltäsi?

Olen vaatinut jo. Jos se minusta olisi kiinni, äitini tulisi toimeen kanssani kyllä. Se on kiinni hänestä, ei minusta. Ja hänen olisi se syytä tajuta ja hävetä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Painu nyt stanan vit.un mielisairas ap kivikissa äitihullu helvettiin jo tältä palstalta.

Ja jos en painu niin...? Tuleeko Suuri Kurpitsa ja puhkuu minut kumoon?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli aloittajaa ei nappaa tavata lapsiaan, koska lapset eivät ole hänelle ykkösasia elämässä ja tapaamisista saattaa tulla jopa paha mieli, jos lapset vaikka käyttäytyvät hankalasti ja heitä joutuu kieltämään, mikä ei tunnu kivalta. Ja lasten isän pitäisi nyt lapsille jotenkin valkopestä tämä asia niin, että lapset ajattelisivat aloittajasta silti kaikkea kivaa. Ja kun mies ei suostu moiseen outoon näytelmään, vaan rehellisesti vain huolehtii lapsista yksin, omaan tapaansa, on se aloittajan mielestä ihan hirvittävän väärin.

Neuvoksi sanoisin siis, että hyväksy se, että elämä ei aina ole kivaa. Ja se, että muut ihmiset eivät ole olemassa yksin sinua varten ja pelaamassa rooleja, joita sinä heille määrität.

Mitä lapset hyötyvät siitä, että saavat tunteen, että tämä johtuu heistä ja on heidän syytään? Oletpa ilkeä, tyypillinen suomalainen wt, jonka elämässä on normipäivä, kun jokaisella on suupielet mutrullaan ja paha olla.

Ap

Kukaan ympärilläsi ei hyödy yhtään mitään, koska sinä et antaisi koskaan sellaisen tapahtua. Sinua ajaa eteenpäin asia, vain jos se hyödyttää sinua. Sinä määrittelet tapaamiset hyödyllisyyden, jos se parantaa sinun oloasi. Sinä solvaat ihmisiä, koska sinä nautit siitä. Juuri wt-solvaus kuvastaa hienosti, kuinka paljon parempana sinä koet itsesi.

Mitä vikaa siinä on, jos kokeekin itsensä aivan eri maailmasta tulevaksi, kuin wt-ih.miset? Mitä.se sun nap.aasi kuti.ttaa?

Ap

Tietenkin kuvittelet tulevasi muualta ja olevasi enemmän kuin wt:t. Ei se minua liikuta mitenkään. Kunhan totean sen. Mutta se taas häiritsee sinua, koska se taas saa sinut näyttäytymään ylimielisenä, eikä se taas sovi sinun ylisuurelle egollesi, koska ylimielisyyttä taas ei pidetä hyveenä.

No minusta olisi ihan mukavaa, jos et valehtelisi mielipiteenäsi, että samaistun wt:ihn, kun en samaistu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli aloittajaa ei nappaa tavata lapsiaan, koska lapset eivät ole hänelle ykkösasia elämässä ja tapaamisista saattaa tulla jopa paha mieli, jos lapset vaikka käyttäytyvät hankalasti ja heitä joutuu kieltämään, mikä ei tunnu kivalta. Ja lasten isän pitäisi nyt lapsille jotenkin valkopestä tämä asia niin, että lapset ajattelisivat aloittajasta silti kaikkea kivaa. Ja kun mies ei suostu moiseen outoon näytelmään, vaan rehellisesti vain huolehtii lapsista yksin, omaan tapaansa, on se aloittajan mielestä ihan hirvittävän väärin.

Neuvoksi sanoisin siis, että hyväksy se, että elämä ei aina ole kivaa. Ja se, että muut ihmiset eivät ole olemassa yksin sinua varten ja pelaamassa rooleja, joita sinä heille määrität.

Mitä lapset hyötyvät siitä, että saavat tunteen, että tämä johtuu heistä ja on heidän syytään? Oletpa ilkeä, tyypillinen suomalainen wt, jonka elämässä on normipäivä, kun jokaisella on suupielet mutrullaan ja paha olla.

Ap

Kukaan ympärilläsi ei hyödy yhtään mitään, koska sinä et antaisi koskaan sellaisen tapahtua. Sinua ajaa eteenpäin asia, vain jos se hyödyttää sinua. Sinä määrittelet tapaamiset hyödyllisyyden, jos se parantaa sinun oloasi. Sinä solvaat ihmisiä, koska sinä nautit siitä. Juuri wt-solvaus kuvastaa hienosti, kuinka paljon parempana sinä koet itsesi.

Mitä vikaa siinä on, jos kokeekin itsensä aivan eri maailmasta tulevaksi, kuin wt-ih.miset? Mitä.se sun nap.aasi kuti.ttaa?

Ap

Tietenkin kuvittelet tulevasi muualta ja olevasi enemmän kuin wt:t. Ei se minua liikuta mitenkään. Kunhan totean sen. Mutta se taas häiritsee sinua, koska se taas saa sinut näyttäytymään ylimielisenä, eikä se taas sovi sinun ylisuurelle egollesi, koska ylimielisyyttä taas ei pidetä hyveenä.

Minulla on sitäpaitsi normaalia pienempi ego.

Ap

Sanoin miehelle vain tosi vihaisesti sen, että en hae lasta huomenna, niin nyt harmittaa, että ajatteleekohan mies, että vihaan heitä sieluni pohjasta, enkä siksi tule. Vaikka ei se ole se syy. Vaan oma paha oloni, johon kaipaan parannusta, ennen kuin jaksan taas olla lasten kanssa kivasti jne.

Ap

No tässä on varmaan käyty jo kaikki näkökulmat läpi, mutta avaukseen sanoisim, että minusta on hyvä asia ja edistystä, että ap sanoo ja myöntää tuon otsikon asian. Jos sallit itsesi vain tuntea sitä pahaa oloa ilman, että yrität hirveästi saada sitä katoamaan, niin luulen, että sulle voi avautua uusi näkökulma sun ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli aloittajaa ei nappaa tavata lapsiaan, koska lapset eivät ole hänelle ykkösasia elämässä ja tapaamisista saattaa tulla jopa paha mieli, jos lapset vaikka käyttäytyvät hankalasti ja heitä joutuu kieltämään, mikä ei tunnu kivalta. Ja lasten isän pitäisi nyt lapsille jotenkin valkopestä tämä asia niin, että lapset ajattelisivat aloittajasta silti kaikkea kivaa. Ja kun mies ei suostu moiseen outoon näytelmään, vaan rehellisesti vain huolehtii lapsista yksin, omaan tapaansa, on se aloittajan mielestä ihan hirvittävän väärin.

Neuvoksi sanoisin siis, että hyväksy se, että elämä ei aina ole kivaa. Ja se, että muut ihmiset eivät ole olemassa yksin sinua varten ja pelaamassa rooleja, joita sinä heille määrität.

Mitä lapset hyötyvät siitä, että saavat tunteen, että tämä johtuu heistä ja on heidän syytään? Oletpa ilkeä, tyypillinen suomalainen wt, jonka elämässä on normipäivä, kun jokaisella on suupielet mutrullaan ja paha olla.

Ap

Kukaan ympärilläsi ei hyödy yhtään mitään, koska sinä et antaisi koskaan sellaisen tapahtua. Sinua ajaa eteenpäin asia, vain jos se hyödyttää sinua. Sinä määrittelet tapaamiset hyödyllisyyden, jos se parantaa sinun oloasi. Sinä solvaat ihmisiä, koska sinä nautit siitä. Juuri wt-solvaus kuvastaa hienosti, kuinka paljon parempana sinä koet itsesi.

Mitä vikaa siinä on, jos kokeekin itsensä aivan eri maailmasta tulevaksi, kuin wt-ih.miset? Mitä.se sun nap.aasi kuti.ttaa?

Ap

Tietenkin kuvittelet tulevasi muualta ja olevasi enemmän kuin wt:t. Ei se minua liikuta mitenkään. Kunhan totean sen. Mutta se taas häiritsee sinua, koska se taas saa sinut näyttäytymään ylimielisenä, eikä se taas sovi sinun ylisuurelle egollesi, koska ylimielisyyttä taas ei pidetä hyveenä.

Minulla on sitäpaitsi normaalia pienempi ego.

Ap

Tietenkin, omasta mielestäsi sinulla on täydellinen ego.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli aloittajaa ei nappaa tavata lapsiaan, koska lapset eivät ole hänelle ykkösasia elämässä ja tapaamisista saattaa tulla jopa paha mieli, jos lapset vaikka käyttäytyvät hankalasti ja heitä joutuu kieltämään, mikä ei tunnu kivalta. Ja lasten isän pitäisi nyt lapsille jotenkin valkopestä tämä asia niin, että lapset ajattelisivat aloittajasta silti kaikkea kivaa. Ja kun mies ei suostu moiseen outoon näytelmään, vaan rehellisesti vain huolehtii lapsista yksin, omaan tapaansa, on se aloittajan mielestä ihan hirvittävän väärin.

Neuvoksi sanoisin siis, että hyväksy se, että elämä ei aina ole kivaa. Ja se, että muut ihmiset eivät ole olemassa yksin sinua varten ja pelaamassa rooleja, joita sinä heille määrität.

Mitä lapset hyötyvät siitä, että saavat tunteen, että tämä johtuu heistä ja on heidän syytään? Oletpa ilkeä, tyypillinen suomalainen wt, jonka elämässä on normipäivä, kun jokaisella on suupielet mutrullaan ja paha olla.

Ap

Kukaan ympärilläsi ei hyödy yhtään mitään, koska sinä et antaisi koskaan sellaisen tapahtua. Sinua ajaa eteenpäin asia, vain jos se hyödyttää sinua. Sinä määrittelet tapaamiset hyödyllisyyden, jos se parantaa sinun oloasi. Sinä solvaat ihmisiä, koska sinä nautit siitä. Juuri wt-solvaus kuvastaa hienosti, kuinka paljon parempana sinä koet itsesi.

Mitä vikaa siinä on, jos kokeekin itsensä aivan eri maailmasta tulevaksi, kuin wt-ih.miset? Mitä.se sun nap.aasi kuti.ttaa?

Ap

Tietenkin kuvittelet tulevasi muualta ja olevasi enemmän kuin wt:t. Ei se minua liikuta mitenkään. Kunhan totean sen. Mutta se taas häiritsee sinua, koska se taas saa sinut näyttäytymään ylimielisenä, eikä se taas sovi sinun ylisuurelle egollesi, koska ylimielisyyttä taas ei pidetä hyveenä.

Minulla on sitäpaitsi normaalia pienempi ego.

Ap

Tietenkin, omasta mielestäsi sinulla on täydellinen ego.

Enpä ole koskaan edes ajatellut, että ego voisi olla täydellinen. Eihän se edes niin ole tai mene. Egottomuus olisi tavallaan se tavoite, ja siihenhän ei ihminen pääse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No tässä on varmaan käyty jo kaikki näkökulmat läpi, mutta avaukseen sanoisim, että minusta on hyvä asia ja edistystä, että ap sanoo ja myöntää tuon otsikon asian. Jos sallit itsesi vain tuntea sitä pahaa oloa ilman, että yrität hirveästi saada sitä katoamaan, niin luulen, että sulle voi avautua uusi näkökulma sun ongelmiin.

Joo ainoa vaan, että mitä hyötyä tästä on?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Että oikein kehtaatkin sano, että yksipuolinen rakkaus minulta on ihan ok ja ainoa, minkä arvoinen olen.

Ap

Taas kuvittelet sen suuren egosi kanssa, kuinka muiden pitäisi ja kuuluisi rakastaa sinua. Varsinkin äitisi. Inhoat äitiäsi ja haluat hänelle pahaa ja silti odotat häneltä yksipuolista rakkautta itsellesi. Muut ovat kyllä sinusta yksipuolisen rakkauden osoittamisen tekemisen ”arvoisia”. Mutta yksipuolisen rakkauden osoittaminen taas sinulle ei ole sinun arvoista ja sen ehdottamien suorastaan loukkaavaa sinua kohtaan.

Kaikki paha olosi perustuu kuvitelmiin, joissa sinä näet oman suuren arvosi, mutta jonka mukaan muut eivät jostain ihmeen syystä suostu käyttäytymään. Sinä ansaitsisit omasta mielestä niin paljon enemmän, mutta muut tekevät aina väärin. Liian vähän tai suorastaan väriä asioita sinua kohtaan.

Sinä et tosiaankaan alentuisi rakastamaan muita ilman hyötyä tai vastavuoroisuutta. Se ei arvollesi sovi. Sinulle pitää sanoa asiat sinun haluamallasi tavalla tai muuten keksit aina syitä, joilla haukkua muut. Koko ketju on täynnä näitä esimerkkejä, joissa joku sinulle ei sinun ”arvosi” mukaisesti vastaa sinulle ja alat solvaamaan heitä. Niin tapahtuu varmaan oikeassakin elämässä sinulle. Oletat kuinka suurta egoasi voidellaan aina oikeilla sanoilla oikeasta suunnasta tai katkeroidut.

Mutta todellisuus ei anna armoa. Et ole sitä miksi itsesi kuvittelet, vaan paljon vaikeampi ja hankalampi. Ja kun se tuodaan sinulle esiin, niin väännät sen aina äitisi syyksi. Koska sinun syysihän se ei voi olla. Sellaista ei sinun ylisuuri egosi myöntäisi koskaan. Ja niin pystyt jatkamaan itsesi huijaamista ja selittämään itsellesi kuinka oikeasti ole kaikkea suurta ja ne ”pienet” virheesi ainostaan jonkun muun aikaansaannoksia eivätkä edusta todellista itseäsi.

Mutta sinä olet juuri se mitä teet ja teit. Ja paljon niistä asioista oli epätäydellistä. Ja äitisi näki tämän epätäydellisyyden ja siksi vihaat häntä niin paljon, koska hän toi sen aina sinulle esiin.

Ihmiset, jotka hyväksyät oman epätäydellisyytensä eivät suutu vuosiksi, koska joku käski siivota huoneen ja henkilö suuttui koska se tehtiin liian hitaasti. Toteavat vaan, että ”olin hidas ja ripeitä ihmisiä ärsyttää joskus hitauteni. Big deal.”

Mikä oikeus kellään on ÄRSYYNTYÄ minun hitaudestani? Eikö sellainen ole hiukan kehittymätöntä ja epätasapainoista, VARSINKIN vanhemmalta, jonka tehtävä ON TUKEA lasta? Hyi, millainen "tuki " sinä olet, vihollinen! Kamala ihminen.

Ja mitä v*tun yksipuolista rakkautta äidiltäni? Niitä rakastetaan, jotka itseä rakastavat, niin se vaan menee. Äitini ei sitä ansainnut, luonnollisestikaan, tuolla ärsyyntymisellä. Loukkasi sillä minua, joka en halunnut häntä ärsyttää. Silloin voi tunkea sen tunnetilansa p*rseeseensä.

Ap

Todistat juuri väitteeni todeksi. Aivan, sinä koet ettei sinun toimiasi olisi ollut kenelläkään oikeutta kritisoida tai reagoida negatiivisesti niihin. Eikä varsinkaan äitisi, jonka olisi vain kuulunut pönkittää vielä enemmän sitä ylisuurta egoasi. Jos sinä reagoit kivien tuomiseen negatiivisesen vahvasti, se on oikein, koska se mikä sinusta on väärin, on tietenkin totuus. Mutta jos joku, vaikka ihan tällä palstalla kritisoi sinun käytöstäsi, niin muut ovat hirviöitä suunnilleen. Emme ole, vaan reagoimme juuri siihen mitä sinä olet.

Tietenkin sinua loukkaa kaikki mikä ei ole tarkoitettu sinun kehuksesi tai egosi pönkittämiseksi. Se rikko sitä sinun täysin harhaista, täydellistä minäkuvaa itsestäsi. Ja kuten joku tuossa yllä kirjoitti, niin rakkaus on sinulle vain vaihtokauppaa, jonka tarkoitus on ruokkia omaa egoasi. Jos se ei ruoki, niin se on sinulle arvotonta.

Sinusta sinut ymmärretään aina väärin, ellei se vahvista omaa käsitystäsi erinomaisuudestasi ja sinun omasta kuvastasi täydellisyyteenä.

Sinut on nähty aina juuri sellaisena kuin olet ja reaktiot olet nähnyt muissa. Et vaan suostu hyväksymään tätä tosiasiaa, koska se on niin pahasti ristiriidassa minäkuvasi kanssa. Ja juuri tämä ääretön ristiriita aiheuttaa katkeruutta ja pahaaoloa.

Vanhempien tarkoitus, kuten kaikkien ihmisten on ennenkaikkea elää se oma elämänsä. Ne omat virheet, ne omat päätökset, ne omat reaktiot. Mutta koska elämme yhteiskunnassa, niin tietenkin lakien ja moraalikäsityksien sisällä. Mutta se ei tee ihmisistä, edes synnyttäneistä virheettömiä. Katolisessa kirkossa eräässä rukouksessa lausutaan sanat ”mea culpa”. Se tarkoittaa ”minun vikani”. Ymmärrän, että sinulle käsite mea culpa on täysin mahdoton. Se nimittäin tarkoittaisi, että edes joskus kykenisi ottamaan vastuuta omista teoista, etkä selittelemään minä vanhempien tai jonkun muun olisi pitänyt tehdä, jotta sinä olisit onnellinen.

Missaat pointin, millä perusteella vaadin asioita muilta, myös vanhemmiltani. Siksi sinun yrityksesi jäsentää tilannettani menee ihan pieleen ja on jotain itsellesi tärkeää kasvupuhetta.

Ap

En missaa, mutta sinun on tietenkin pakko sanoa mitä sanot, koska myöntäminen tarkoittaisi, että näet omat virheesi ja kuten sanoin jo aiemmin, et näe niitä, joten joudut selittelemään tekstini, taas vaihteeksi, jonkun toisen vääräksi teoksi, joka ei liity sinuun mitenkään. Ihan kuten kaiken muunkin kohdalla. Muut ovat sitä ja tätä, mutta sinä olet aina täydellinen. Kyllähän meille kaikille on selvää mitä vaadit ja miksi.

Mutta sinä väännät sen siihen muotoon, että se vahvistaa sitä sinun vääristynyttä minäkuvaasi. Minulla ei ole mitään tärkeää kasvupuhetta itseni kanssa. Osaan keksittyä yhteen asiaan kerralla ja juuri nyt sinuun ja sinun vajaavaisuuksiisi. Ja niitähän riittää sivutolkulla.

Miksi sinä vaadit muilta mitään? Edes vanhemmiltasi? Vaatisit ensin itseltäsi?

Olen vaatinut jo. Jos se minusta olisi kiinni, äitini tulisi toimeen kanssani kyllä. Se on kiinni hänestä, ei minusta. Ja hänen olisi se syytä tajuta ja hävetä.

Ap

Tietenkin, äitisi on muututtava, koska eihän sinun täydellisenä kuulu muuttua, vaan niiden on muututtava, jotka eivät toimi kuten sinä haluat ja sitä tulisi heidän myös pyytää anteeksi, etteivät he ole sitä tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Että oikein kehtaatkin sano, että yksipuolinen rakkaus minulta on ihan ok ja ainoa, minkä arvoinen olen.

Ap

Taas kuvittelet sen suuren egosi kanssa, kuinka muiden pitäisi ja kuuluisi rakastaa sinua. Varsinkin äitisi. Inhoat äitiäsi ja haluat hänelle pahaa ja silti odotat häneltä yksipuolista rakkautta itsellesi. Muut ovat kyllä sinusta yksipuolisen rakkauden osoittamisen tekemisen ”arvoisia”. Mutta yksipuolisen rakkauden osoittaminen taas sinulle ei ole sinun arvoista ja sen ehdottamien suorastaan loukkaavaa sinua kohtaan.

Kaikki paha olosi perustuu kuvitelmiin, joissa sinä näet oman suuren arvosi, mutta jonka mukaan muut eivät jostain ihmeen syystä suostu käyttäytymään. Sinä ansaitsisit omasta mielestä niin paljon enemmän, mutta muut tekevät aina väärin. Liian vähän tai suorastaan väriä asioita sinua kohtaan.

Sinä et tosiaankaan alentuisi rakastamaan muita ilman hyötyä tai vastavuoroisuutta. Se ei arvollesi sovi. Sinulle pitää sanoa asiat sinun haluamallasi tavalla tai muuten keksit aina syitä, joilla haukkua muut. Koko ketju on täynnä näitä esimerkkejä, joissa joku sinulle ei sinun ”arvosi” mukaisesti vastaa sinulle ja alat solvaamaan heitä. Niin tapahtuu varmaan oikeassakin elämässä sinulle. Oletat kuinka suurta egoasi voidellaan aina oikeilla sanoilla oikeasta suunnasta tai katkeroidut.

Mutta todellisuus ei anna armoa. Et ole sitä miksi itsesi kuvittelet, vaan paljon vaikeampi ja hankalampi. Ja kun se tuodaan sinulle esiin, niin väännät sen aina äitisi syyksi. Koska sinun syysihän se ei voi olla. Sellaista ei sinun ylisuuri egosi myöntäisi koskaan. Ja niin pystyt jatkamaan itsesi huijaamista ja selittämään itsellesi kuinka oikeasti ole kaikkea suurta ja ne ”pienet” virheesi ainostaan jonkun muun aikaansaannoksia eivätkä edusta todellista itseäsi.

Mutta sinä olet juuri se mitä teet ja teit. Ja paljon niistä asioista oli epätäydellistä. Ja äitisi näki tämän epätäydellisyyden ja siksi vihaat häntä niin paljon, koska hän toi sen aina sinulle esiin.

Ihmiset, jotka hyväksyät oman epätäydellisyytensä eivät suutu vuosiksi, koska joku käski siivota huoneen ja henkilö suuttui koska se tehtiin liian hitaasti. Toteavat vaan, että ”olin hidas ja ripeitä ihmisiä ärsyttää joskus hitauteni. Big deal.”

Mikä oikeus kellään on ÄRSYYNTYÄ minun hitaudestani? Eikö sellainen ole hiukan kehittymätöntä ja epätasapainoista, VARSINKIN vanhemmalta, jonka tehtävä ON TUKEA lasta? Hyi, millainen "tuki " sinä olet, vihollinen! Kamala ihminen.

Ja mitä v*tun yksipuolista rakkautta äidiltäni? Niitä rakastetaan, jotka itseä rakastavat, niin se vaan menee. Äitini ei sitä ansainnut, luonnollisestikaan, tuolla ärsyyntymisellä. Loukkasi sillä minua, joka en halunnut häntä ärsyttää. Silloin voi tunkea sen tunnetilansa p*rseeseensä.

Ap

Todistat juuri väitteeni todeksi. Aivan, sinä koet ettei sinun toimiasi olisi ollut kenelläkään oikeutta kritisoida tai reagoida negatiivisesti niihin. Eikä varsinkaan äitisi, jonka olisi vain kuulunut pönkittää vielä enemmän sitä ylisuurta egoasi. Jos sinä reagoit kivien tuomiseen negatiivisesen vahvasti, se on oikein, koska se mikä sinusta on väärin, on tietenkin totuus. Mutta jos joku, vaikka ihan tällä palstalla kritisoi sinun käytöstäsi, niin muut ovat hirviöitä suunnilleen. Emme ole, vaan reagoimme juuri siihen mitä sinä olet.

Tietenkin sinua loukkaa kaikki mikä ei ole tarkoitettu sinun kehuksesi tai egosi pönkittämiseksi. Se rikko sitä sinun täysin harhaista, täydellistä minäkuvaa itsestäsi. Ja kuten joku tuossa yllä kirjoitti, niin rakkaus on sinulle vain vaihtokauppaa, jonka tarkoitus on ruokkia omaa egoasi. Jos se ei ruoki, niin se on sinulle arvotonta.

Sinusta sinut ymmärretään aina väärin, ellei se vahvista omaa käsitystäsi erinomaisuudestasi ja sinun omasta kuvastasi täydellisyyteenä.

Sinut on nähty aina juuri sellaisena kuin olet ja reaktiot olet nähnyt muissa. Et vaan suostu hyväksymään tätä tosiasiaa, koska se on niin pahasti ristiriidassa minäkuvasi kanssa. Ja juuri tämä ääretön ristiriita aiheuttaa katkeruutta ja pahaaoloa.

Vanhempien tarkoitus, kuten kaikkien ihmisten on ennenkaikkea elää se oma elämänsä. Ne omat virheet, ne omat päätökset, ne omat reaktiot. Mutta koska elämme yhteiskunnassa, niin tietenkin lakien ja moraalikäsityksien sisällä. Mutta se ei tee ihmisistä, edes synnyttäneistä virheettömiä. Katolisessa kirkossa eräässä rukouksessa lausutaan sanat ”mea culpa”. Se tarkoittaa ”minun vikani”. Ymmärrän, että sinulle käsite mea culpa on täysin mahdoton. Se nimittäin tarkoittaisi, että edes joskus kykenisi ottamaan vastuuta omista teoista, etkä selittelemään minä vanhempien tai jonkun muun olisi pitänyt tehdä, jotta sinä olisit onnellinen.

Missaat pointin, millä perusteella vaadin asioita muilta, myös vanhemmiltani. Siksi sinun yrityksesi jäsentää tilannettani menee ihan pieleen ja on jotain itsellesi tärkeää kasvupuhetta.

Ap

En missaa, mutta sinun on tietenkin pakko sanoa mitä sanot, koska myöntäminen tarkoittaisi, että näet omat virheesi ja kuten sanoin jo aiemmin, et näe niitä, joten joudut selittelemään tekstini, taas vaihteeksi, jonkun toisen vääräksi teoksi, joka ei liity sinuun mitenkään. Ihan kuten kaiken muunkin kohdalla. Muut ovat sitä ja tätä, mutta sinä olet aina täydellinen. Kyllähän meille kaikille on selvää mitä vaadit ja miksi.

Mutta sinä väännät sen siihen muotoon, että se vahvistaa sitä sinun vääristynyttä minäkuvaasi. Minulla ei ole mitään tärkeää kasvupuhetta itseni kanssa. Osaan keksittyä yhteen asiaan kerralla ja juuri nyt sinuun ja sinun vajaavaisuuksiisi. Ja niitähän riittää sivutolkulla.

Miksi sinä vaadit muilta mitään? Edes vanhemmiltasi? Vaatisit ensin itseltäsi?

Olen vaatinut jo. Jos se minusta olisi kiinni, äitini tulisi toimeen kanssani kyllä. Se on kiinni hänestä, ei minusta. Ja hänen olisi se syytä tajuta ja hävetä.

Ap

Tietenkin, äitisi on muututtava, koska eihän sinun täydellisenä kuulu muuttua, vaan niiden on muututtava, jotka eivät toimi kuten sinä haluat ja sitä tulisi heidän myös pyytää anteeksi, etteivät he ole sitä tehneet.

🕸🕷 Eli sinun raiskaajasikin saisi olla sellainen kuin on, ja sinun olisi muututtava, ettei hänen tekonsa ahdistaisi sinua? Okei.

Ap

Ap

Siis voiksko joku tehdä mulle Munsalan puvun?! Maksan satasen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli aloittajaa ei nappaa tavata lapsiaan, koska lapset eivät ole hänelle ykkösasia elämässä ja tapaamisista saattaa tulla jopa paha mieli, jos lapset vaikka käyttäytyvät hankalasti ja heitä joutuu kieltämään, mikä ei tunnu kivalta. Ja lasten isän pitäisi nyt lapsille jotenkin valkopestä tämä asia niin, että lapset ajattelisivat aloittajasta silti kaikkea kivaa. Ja kun mies ei suostu moiseen outoon näytelmään, vaan rehellisesti vain huolehtii lapsista yksin, omaan tapaansa, on se aloittajan mielestä ihan hirvittävän väärin.

Neuvoksi sanoisin siis, että hyväksy se, että elämä ei aina ole kivaa. Ja se, että muut ihmiset eivät ole olemassa yksin sinua varten ja pelaamassa rooleja, joita sinä heille määrität.

Mitä lapset hyötyvät siitä, että saavat tunteen, että tämä johtuu heistä ja on heidän syytään? Oletpa ilkeä, tyypillinen suomalainen wt, jonka elämässä on normipäivä, kun jokaisella on suupielet mutrullaan ja paha olla.

Ap

Kukaan ympärilläsi ei hyödy yhtään mitään, koska sinä et antaisi koskaan sellaisen tapahtua. Sinua ajaa eteenpäin asia, vain jos se hyödyttää sinua. Sinä määrittelet tapaamiset hyödyllisyyden, jos se parantaa sinun oloasi. Sinä solvaat ihmisiä, koska sinä nautit siitä. Juuri wt-solvaus kuvastaa hienosti, kuinka paljon parempana sinä koet itsesi.

Mitä vikaa siinä on, jos kokeekin itsensä aivan eri maailmasta tulevaksi, kuin wt-ih.miset? Mitä.se sun nap.aasi kuti.ttaa?

Ap

Tietenkin kuvittelet tulevasi muualta ja olevasi enemmän kuin wt:t. Ei se minua liikuta mitenkään. Kunhan totean sen. Mutta se taas häiritsee sinua, koska se taas saa sinut näyttäytymään ylimielisenä, eikä se taas sovi sinun ylisuurelle egollesi, koska ylimielisyyttä taas ei pidetä hyveenä.

Minulla on sitäpaitsi normaalia pienempi ego.

Ap

Tietenkin, omasta mielestäsi sinulla on täydellinen ego.

Enpä ole koskaan edes ajatellut, että ego voisi olla täydellinen. Eihän se edes niin ole tai mene. Egottomuus olisi tavallaan se tavoite, ja siihenhän ei ihminen pääse.

Ap

Et tietenkään tietoisesti, et ole tarpeeksi älykäs ajattelemaan ja analysoimaan niin pitkälle tietoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies, jota ei satuta mikään taitaa olla mies, joka on aikansa yrittänyt ja nyt jo luovuttanut. Tärkeintä olisi nyt taata teidän lapsille tasapainoiset olosuhteet.

No ei ole kyllä yrittänyt, vaan on ollut alusta asti ihan "tyytyväinen" p*rseeseen naamallaan, siitä alkaen, kun sen siihen parkkeerasin. Mutta lasten suhteen: niin olisi.

Ap

Eli tiedät että olet toiminut väärin. Teet tietoisesti pahaa. Ja vieläpä oikeutat sen.

Psykopaatti toimii niin

Minulla on syyni, minä tarvitsin apua hirveän äitini jälkeen.

Ap

Tämä on ikuinen ongelmasi. Annat itsellesi luvan tehdä muille pahaa. Teet tietoisen valinnan. Se on 100% sinun vastuullasi

Ja silloisen terapeuttini mukaan on hienoa, mitn olen löytänyt ihmisen, joka kestää ihan kaikki raivot ja huudot, mitä ille vain suoltaa. Saan siis olla oma itseni. Ainoa vaan, että se typerä terapeutti ei tjunnut, etten mä sellaisena ole oma itseni, vaan äitini vaurioittama varjo siitä, kuka itse olen.

Ap

Ihailen miestäsi :-)

Elämän kanssasi on täytynyt olla raskasta hänelle, mutta kertomuksesi perusteella hän on oppinut käsittelemään sinua oikealla tavalla.

Jättää kiukuttelusi, pahuutesi ja kostonhimosi (joka kohdistuu vääriin ihmisiin, mieheesi ja lapsiisi), huomioimatta ja on keskittynyt huolehtimaan lapsistanne kaoottisessa tilanteessanne, jonka olet aiheuttanut.

Harvalla miehellä riittäisi älyä toimia kuten miehesi on toiminut :-)

Vakka kantensa valitsee. Mutta vielä ois miehelläkin kehittymistä. Ei hän oikeastaan ole oppinut ja kehittynyt mihinkään, on ollut aina varman tuollainen. Mikä on jo sinänsä tietenkin ihailtavaa hänessä.

Ap

Varmaankin päässyt käytännön harjoitusten avulla korkeampaan tietoisuuden tilaan, jossa ohimenevät tunteet eivät hallitse ihmisen käyttäytymistä.

Olet varmastikin ollut hyvänä apuna tällä tiellä, ehkä hieman samalla tavalla kuin ruoska jolla jotkut munkit läiskivät omaan selkänahkaansa, harjoittaen keskittymistää rukoilemiseen ja mielenhallintaan.

Olet tietämättäsi miehellesi muusa, opettaja, jonka avulla hän on päässyt etenemään henkisellä tiellään kohti täydellistä mielenrauhaa.

Mitä sinä olet oppinut mieheltäsi :-)

Joo, mutta ei ole tapahtunut meidän parisuhteen aikana, vaan lapsuudenperheessä ja nuoruudessa. Olen oppinut mieheltäni paljonkin, mm. että kaikki muut rakastavat minua paljon enemmän, kuin äitini ja että äitini ei ole käytännössä missään oikeassa jne jne.

Ap

Ketä sinä rakastat?

Ongelman ydin ei ole siinä ketkä rakastavat sinua.

Että oikein kehtaatkin sano, että yksipuolinen rakkaus minulta on ihan ok ja ainoa, minkä arvoinen olen.

Ap

Taas kuvittelet sen suuren egosi kanssa, kuinka muiden pitäisi ja kuuluisi rakastaa sinua. Varsinkin äitisi. Inhoat äitiäsi ja haluat hänelle pahaa ja silti odotat häneltä yksipuolista rakkautta itsellesi. Muut ovat kyllä sinusta yksipuolisen rakkauden osoittamisen tekemisen ”arvoisia”. Mutta yksipuolisen rakkauden osoittaminen taas sinulle ei ole sinun arvoista ja sen ehdottamien suorastaan loukkaavaa sinua kohtaan.

Kaikki paha olosi perustuu kuvitelmiin, joissa sinä näet oman suuren arvosi, mutta jonka mukaan muut eivät jostain ihmeen syystä suostu käyttäytymään. Sinä ansaitsisit omasta mielestä niin paljon enemmän, mutta muut tekevät aina väärin. Liian vähän tai suorastaan väriä asioita sinua kohtaan.

Sinä et tosiaankaan alentuisi rakastamaan muita ilman hyötyä tai vastavuoroisuutta. Se ei arvollesi sovi. Sinulle pitää sanoa asiat sinun haluamallasi tavalla tai muuten keksit aina syitä, joilla haukkua muut. Koko ketju on täynnä näitä esimerkkejä, joissa joku sinulle ei sinun ”arvosi” mukaisesti vastaa sinulle ja alat solvaamaan heitä. Niin tapahtuu varmaan oikeassakin elämässä sinulle. Oletat kuinka suurta egoasi voidellaan aina oikeilla sanoilla oikeasta suunnasta tai katkeroidut.

Mutta todellisuus ei anna armoa. Et ole sitä miksi itsesi kuvittelet, vaan paljon vaikeampi ja hankalampi. Ja kun se tuodaan sinulle esiin, niin väännät sen aina äitisi syyksi. Koska sinun syysihän se ei voi olla. Sellaista ei sinun ylisuuri egosi myöntäisi koskaan. Ja niin pystyt jatkamaan itsesi huijaamista ja selittämään itsellesi kuinka oikeasti ole kaikkea suurta ja ne ”pienet” virheesi ainostaan jonkun muun aikaansaannoksia eivätkä edusta todellista itseäsi.

Mutta sinä olet juuri se mitä teet ja teit. Ja paljon niistä asioista oli epätäydellistä. Ja äitisi näki tämän epätäydellisyyden ja siksi vihaat häntä niin paljon, koska hän toi sen aina sinulle esiin.

Ihmiset, jotka hyväksyät oman epätäydellisyytensä eivät suutu vuosiksi, koska joku käski siivota huoneen ja henkilö suuttui koska se tehtiin liian hitaasti. Toteavat vaan, että ”olin hidas ja ripeitä ihmisiä ärsyttää joskus hitauteni. Big deal.”

Mikä oikeus kellään on ÄRSYYNTYÄ minun hitaudestani? Eikö sellainen ole hiukan kehittymätöntä ja epätasapainoista, VARSINKIN vanhemmalta, jonka tehtävä ON TUKEA lasta? Hyi, millainen "tuki " sinä olet, vihollinen! Kamala ihminen.

Ja mitä v*tun yksipuolista rakkautta äidiltäni? Niitä rakastetaan, jotka itseä rakastavat, niin se vaan menee. Äitini ei sitä ansainnut, luonnollisestikaan, tuolla ärsyyntymisellä. Loukkasi sillä minua, joka en halunnut häntä ärsyttää. Silloin voi tunkea sen tunnetilansa p*rseeseensä.

Ap

Todistat juuri väitteeni todeksi. Aivan, sinä koet ettei sinun toimiasi olisi ollut kenelläkään oikeutta kritisoida tai reagoida negatiivisesti niihin. Eikä varsinkaan äitisi, jonka olisi vain kuulunut pönkittää vielä enemmän sitä ylisuurta egoasi. Jos sinä reagoit kivien tuomiseen negatiivisesen vahvasti, se on oikein, koska se mikä sinusta on väärin, on tietenkin totuus. Mutta jos joku, vaikka ihan tällä palstalla kritisoi sinun käytöstäsi, niin muut ovat hirviöitä suunnilleen. Emme ole, vaan reagoimme juuri siihen mitä sinä olet.

Tietenkin sinua loukkaa kaikki mikä ei ole tarkoitettu sinun kehuksesi tai egosi pönkittämiseksi. Se rikko sitä sinun täysin harhaista, täydellistä minäkuvaa itsestäsi. Ja kuten joku tuossa yllä kirjoitti, niin rakkaus on sinulle vain vaihtokauppaa, jonka tarkoitus on ruokkia omaa egoasi. Jos se ei ruoki, niin se on sinulle arvotonta.

Sinusta sinut ymmärretään aina väärin, ellei se vahvista omaa käsitystäsi erinomaisuudestasi ja sinun omasta kuvastasi täydellisyyteenä.

Sinut on nähty aina juuri sellaisena kuin olet ja reaktiot olet nähnyt muissa. Et vaan suostu hyväksymään tätä tosiasiaa, koska se on niin pahasti ristiriidassa minäkuvasi kanssa. Ja juuri tämä ääretön ristiriita aiheuttaa katkeruutta ja pahaaoloa.

Vanhempien tarkoitus, kuten kaikkien ihmisten on ennenkaikkea elää se oma elämänsä. Ne omat virheet, ne omat päätökset, ne omat reaktiot. Mutta koska elämme yhteiskunnassa, niin tietenkin lakien ja moraalikäsityksien sisällä. Mutta se ei tee ihmisistä, edes synnyttäneistä virheettömiä. Katolisessa kirkossa eräässä rukouksessa lausutaan sanat ”mea culpa”. Se tarkoittaa ”minun vikani”. Ymmärrän, että sinulle käsite mea culpa on täysin mahdoton. Se nimittäin tarkoittaisi, että edes joskus kykenisi ottamaan vastuuta omista teoista, etkä selittelemään minä vanhempien tai jonkun muun olisi pitänyt tehdä, jotta sinä olisit onnellinen.

Missaat pointin, millä perusteella vaadin asioita muilta, myös vanhemmiltani. Siksi sinun yrityksesi jäsentää tilannettani menee ihan pieleen ja on jotain itsellesi tärkeää kasvupuhetta.

Ap

En missaa, mutta sinun on tietenkin pakko sanoa mitä sanot, koska myöntäminen tarkoittaisi, että näet omat virheesi ja kuten sanoin jo aiemmin, et näe niitä, joten joudut selittelemään tekstini, taas vaihteeksi, jonkun toisen vääräksi teoksi, joka ei liity sinuun mitenkään. Ihan kuten kaiken muunkin kohdalla. Muut ovat sitä ja tätä, mutta sinä olet aina täydellinen. Kyllähän meille kaikille on selvää mitä vaadit ja miksi.

Mutta sinä väännät sen siihen muotoon, että se vahvistaa sitä sinun vääristynyttä minäkuvaasi. Minulla ei ole mitään tärkeää kasvupuhetta itseni kanssa. Osaan keksittyä yhteen asiaan kerralla ja juuri nyt sinuun ja sinun vajaavaisuuksiisi. Ja niitähän riittää sivutolkulla.

Miksi sinä vaadit muilta mitään? Edes vanhemmiltasi? Vaatisit ensin itseltäsi?

Olen vaatinut jo. Jos se minusta olisi kiinni, äitini tulisi toimeen kanssani kyllä. Se on kiinni hänestä, ei minusta. Ja hänen olisi se syytä tajuta ja hävetä.

Ap

Tietenkin, äitisi on muututtava, koska eihän sinun täydellisenä kuulu muuttua, vaan niiden on muututtava, jotka eivät toimi kuten sinä haluat ja sitä tulisi heidän myös pyytää anteeksi, etteivät he ole sitä tehneet.

Oletko pyytänyt raiskaajaltasi anteeksi, kun hänen tekonsa ahdisti sinua ja jopa tunsit häntä kohtaan vihaa? Oletko? Siis jos kuvittelisit, että olet raiska.ttu, mikäli et ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli aloittajaa ei nappaa tavata lapsiaan, koska lapset eivät ole hänelle ykkösasia elämässä ja tapaamisista saattaa tulla jopa paha mieli, jos lapset vaikka käyttäytyvät hankalasti ja heitä joutuu kieltämään, mikä ei tunnu kivalta. Ja lasten isän pitäisi nyt lapsille jotenkin valkopestä tämä asia niin, että lapset ajattelisivat aloittajasta silti kaikkea kivaa. Ja kun mies ei suostu moiseen outoon näytelmään, vaan rehellisesti vain huolehtii lapsista yksin, omaan tapaansa, on se aloittajan mielestä ihan hirvittävän väärin.

Neuvoksi sanoisin siis, että hyväksy se, että elämä ei aina ole kivaa. Ja se, että muut ihmiset eivät ole olemassa yksin sinua varten ja pelaamassa rooleja, joita sinä heille määrität.

Mitä lapset hyötyvät siitä, että saavat tunteen, että tämä johtuu heistä ja on heidän syytään? Oletpa ilkeä, tyypillinen suomalainen wt, jonka elämässä on normipäivä, kun jokaisella on suupielet mutrullaan ja paha olla.

Ap

Kukaan ympärilläsi ei hyödy yhtään mitään, koska sinä et antaisi koskaan sellaisen tapahtua. Sinua ajaa eteenpäin asia, vain jos se hyödyttää sinua. Sinä määrittelet tapaamiset hyödyllisyyden, jos se parantaa sinun oloasi. Sinä solvaat ihmisiä, koska sinä nautit siitä. Juuri wt-solvaus kuvastaa hienosti, kuinka paljon parempana sinä koet itsesi.

Mitä vikaa siinä on, jos kokeekin itsensä aivan eri maailmasta tulevaksi, kuin wt-ih.miset? Mitä.se sun nap.aasi kuti.ttaa?

Ap

Tietenkin kuvittelet tulevasi muualta ja olevasi enemmän kuin wt:t. Ei se minua liikuta mitenkään. Kunhan totean sen. Mutta se taas häiritsee sinua, koska se taas saa sinut näyttäytymään ylimielisenä, eikä se taas sovi sinun ylisuurelle egollesi, koska ylimielisyyttä taas ei pidetä hyveenä.

Minulla on sitäpaitsi normaalia pienempi ego.

Ap

Tietenkin, omasta mielestäsi sinulla on täydellinen ego.

Enpä ole koskaan edes ajatellut, että ego voisi olla täydellinen. Eihän se edes niin ole tai mene. Egottomuus olisi tavallaan se tavoite, ja siihenhän ei ihminen pääse.

Ap

Et tietenkään tietoisesti, et ole tarpeeksi älykäs ajattelemaan ja analysoimaan niin pitkälle tietoisesti.

En myöskään tiedostamattani ole ajatellut. Olen tajunnut jo ajat sitten, että egottomuus olis täydellisyys, ja että se ei ole ihmiselle mahdollista.

Ap