Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos et pysty tapaamaan lapsiasi, sitten laitat rehellisen viestin, että sinulla on paha olla etkä pysty tapaamaan heitä. Viestitä lapsillesi etteivät he ole aiheuttaneet tilannetta ja toivot heille hyvää.

Pelkään että lapsi romahtaa, jos teen näin. Tarttisin apuja, mies ei tee mitään auttaakseen lasta.

Ap

Mies hoitaa öapset yksin ihan joka ivä. Sinä et tee mitään. Et edes elätä

Aloittaja, sulla on nyt niin paniikki tilanteesta, että näet kaiken kapean putken läpi. Otapa askel taaksepäin ja katso tilannetta vähän avarammin.. Ja kuten sanoin, itse valitset mistä pahoitat mielesi, "tulee paho olo lapsen puolesta..." jne. Lapset haluaa läsnäoloa ja rakkautta!!! Miksi sä kiellät sun rakkauden ja läsnäolosi lapsiltasi?

Sun ei tarvi muuta tehdä kuin mennä ja olla lastesi kanssa.

Lapsille voi sanoa "ei" eikä ne siihen kuole, eikäne kuole pettymyksen tunteisiin. Se millä on pitkäkantoisia psyykkisiä ja emotionaalisia vaikutuksia lapsiin on rakkaudettomuus ja se, ettt ole läsnä etkävälitSamalla tavalla sun pitäis olla itsesi kanssa, ei räpeltää kännykkää ja selata nettiä ja manata pahaa oloa. Ole hetki edes ihan paikallasi ilman mitään ärsykettä ja kuuntele. Ihan vain kuuntele. Et sä mikään narsisti ole. Sä vaan haluat että sut huomioidaan ja susta välitetään. Mikset sä itse siis huomioi itseäsi?? Sähän vaan sodit itseäsi vastaan ja oikein kerjäät sitä pahaa oloa. Ja ihan itse tajuamattasi. Haet muilta jotain mikä auttaisi vaikka sun sisällä se vastaus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se pahaa oloa poista, että ei syytä siitä sitä, joka sen aiheutti. Muutenhan kellään ei ois paha olla, kun tekis vain niin. Ilmainen vinkki terapioihin. Joka ei todellakaan toimi, miten joku ei tajua?

Ap

Olet syyttänyt nyt vuosia, ellet vuosikymmeniä äitiäsi. Onko olosi parantunut? Muuttuiko tilanne syyttämällä?

Sinulla on liian suuri ego. Kuvittelet ettei sinunkaltaiselle voisi tulla kohdalle vaikeita ihmisiä, vääriä tekoja ja huonoja ratkaisuja ja kun niitä on kohdallesi, et voi käsittää tätä vääryyttä.

Olet ihan kuten kaikki muutkin tässä maailmassa. Ihmisiä jotka kohtaavat ongelmia ja ongelmatapauksia. Hyväksy se, ettet ole, eikä sinun ollut tarkoitus elää pumpulissa ja täydellisyydessä. Vaan kohdata haasteita ja vaikeuksiakin. Ettei sinulla, kuten meillä muillakaan ollut kaikkea täydellistä juuri oikealla hetkellä. Joudut itse tekemään juttusi, siivoamaan omat sotkusi ja kuulemaan ei miellyttäviä asioita, jopa äidiltäsi.

Suutut joka kerta, kun joku kirjoittaa sinulle jotain, mitä et halua kuulla. Suuri egosi kuvittelee, kuinka sinulle kuuluu antaa vain kultaa ja kunnia ja meille muille voi vastata kuinka törkeästi tahansa. Olet heikkolahjainen ja itseäsi täynnä ja koska sinulla on niin suuret luulot itsestäsi tulet ikuisesti kärsimään.

Ja sitten oon tosi epävarma siitä, että kiellänkö oikeita asioita, vai aiheutanko traumoja, patoutumia, neurooseja tai muita kauheita asioita lapselle, joista saan siten kärsiä lopun elämääni.

Ap

Tällaista ihmisenä olo on. Joskus sinä pahoitat toisten mielen ja joskus sinun mielesi pahoitetaan. Joskus sinua kohtaan tapahtuu vääryys ja joskus sinä teet sen vääryyden.

Mutta siksi on olemassa anteeksianto ja armeliaisuus. Sekä itseä, että muita kohtaan. Voit pyrkiä elämään hyvin muita kohtaan, mutta muut tekevät oman moraalinsa pohjalta omat ratkaisunsa kuinka käyttäytyä.

Opi hyväksymään tämä maailman ja ihmisten epätäydellisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se pahaa oloa poista, että ei syytä siitä sitä, joka sen aiheutti. Muutenhan kellään ei ois paha olla, kun tekis vain niin. Ilmainen vinkki terapioihin. Joka ei todellakaan toimi, miten joku ei tajua?

Ap

Olet syyttänyt nyt vuosia, ellet vuosikymmeniä äitiäsi. Onko olosi parantunut? Muuttuiko tilanne syyttämällä?

Sinulla on liian suuri ego. Kuvittelet ettei sinunkaltaiselle voisi tulla kohdalle vaikeita ihmisiä, vääriä tekoja ja huonoja ratkaisuja ja kun niitä on kohdallesi, et voi käsittää tätä vääryyttä.

Olet ihan kuten kaikki muutkin tässä maailmassa. Ihmisiä jotka kohtaavat ongelmia ja ongelmatapauksia. Hyväksy se, ettet ole, eikä sinun ollut tarkoitus elää pumpulissa ja täydellisyydessä. Vaan kohdata haasteita ja vaikeuksiakin. Ettei sinulla, kuten meillä muillakaan ollut kaikkea täydellistä juuri oikealla hetkellä. Joudut itse tekemään juttusi, siivoamaan omat sotkusi ja kuulemaan ei miellyttäviä asioita, jopa äidiltäsi.

Suutut joka kerta, kun joku kirjoittaa sinulle jotain, mitä et halua kuulla. Suuri egosi kuvittelee, kuinka sinulle kuuluu antaa vain kultaa ja kunnia ja meille muille voi vastata kuinka törkeästi tahansa. Olet heikkolahjainen ja itseäsi täynnä ja koska sinulla on niin suuret luulot itsestäsi tulet ikuisesti kärsimään.

Ja sitten oon tosi epävarma siitä, että kiellänkö oikeita asioita, vai aiheutanko traumoja, patoutumia, neurooseja tai muita kauheita asioita lapselle, joista saan siten kärsiä lopun elämääni.

Kerrankin jotain todellisuudentajua Äitihullun kommentissa! Saa epäilemään ettei ole oikea äitihullu... Koska juuri noita traumoja sun lapsillesi koituu, ihan satavarmasti.

Ap

Miten niin, ai asioiden kieltämisestä? Ne perhetyöntekijät tulivat, ja ehdottivat, että lapset pistettäisiin sellaiselle leirille. Lapsetpa eivät halunneet mennä. Heidät pistettiin siine kuitenkin. Tulikohan neurooseja??? Mies uskoo varmaan, että tuli, koska ei olisi halunnut laittaa lapsia leirille, jossa he saavat uusia kokemuksia ja jossa oli lopulta sitten ihan kivaa, niin että niitä lasten traumoja ja neurooseja tästä ammattikasvattajien näkemyksestä sitten odotellessa. Minusta oli ihan h*lvetin hyvä veto. Se leiri on useampana viikonloppuna, ihan kiva piristys minusta lasten talveen.

Ap

Tässäkin mies veti maton mun jalkojen alta täysin. Ei halunnut laittaa lapsia leirille, tämä vielä fine, hänellä on oikeus mielipiteeseensä. Mutta lopulta sitten kuitenkin päätti, että laitetaan, ja koitimme ajatella, että yhdessä otetaan vastaan lasten kitinät, pelot ja epäluulot. Miestä kai pelotti(??) kun joutui pääsääntöisesti yksin niiden kanssa kestämään. Niin mitä sanoo mies päivää ennen leiriä? Että "en ois sinne lapsia laittanut, ellei minua ois UHKAILTU lastensuojelulla!" Siis anteeksi mitä? Meneekö hän sitten lasten eteen ja sanoo, että "kiltti ihana isi ei teitä sinne ois lähettämässä, mutta kun minua uhkailtiin! Lastensuojelulla! Äiti on niin kamala, että hänestä teidän kuuluu mennä sinne leirille kärsimään". Näinkö on hyvä? Ja oikeudenmukaista? Ois sanonut MULLE, että kon, että mua on uhkailtu, olisin sanonut, että eiköhän tämä pidä selvittäää ensin. Mutta ei! Munaton eu.nukki vellih.ousu koko mies.

Ap

Ææ kirjoitti:

Aloittaja, sulla on nyt niin paniikki tilanteesta, että näet kaiken kapean putken läpi. Otapa askel taaksepäin ja katso tilannetta vähän avarammin.. Ja kuten sanoin, itse valitset mistä pahoitat mielesi, "tulee paho olo lapsen puolesta..." jne. Lapset haluaa läsnäoloa ja rakkautta!!! Miksi sä kiellät sun rakkauden ja läsnäolosi lapsiltasi?

Sun ei tarvi muuta tehdä kuin mennä ja olla lastesi kanssa.

Lapsille voi sanoa "ei" eikä ne siihen kuole, eikäne kuole pettymyksen tunteisiin. Se millä on pitkäkantoisia psyykkisiä ja emotionaalisia vaikutuksia lapsiin on rakkaudettomuus ja se, ettt ole läsnä etkävälitSamalla tavalla sun pitäis olla itsesi kanssa, ei räpeltää kännykkää ja selata nettiä ja manata pahaa oloa. Ole hetki edes ihan paikallasi ilman mitään ärsykettä ja kuuntele. Ihan vain kuuntele. Et sä mikään narsisti ole. Sä vaan haluat että sut huomioidaan ja susta välitetään. Mikset sä itse siis huomioi itseäsi?? Sähän vaan sodit itseäsi vastaan ja oikein kerjäät sitä pahaa oloa. Ja ihan itse tajuamattasi. Haet muilta jotain mikä auttaisi vaikka sun sisällä se vastaus on.

Heh heh heh...Ap:n paniikki on kestänyt jo pelkästään palstalla yli kymmenen vuotta!

Ææ kirjoitti:

Aloittaja, sulla on nyt niin paniikki tilanteesta, että näet kaiken kapean putken läpi. Otapa askel taaksepäin ja katso tilannetta vähän avarammin.. Ja kuten sanoin, itse valitset mistä pahoitat mielesi, "tulee paho olo lapsen puolesta..." jne. Lapset haluaa läsnäoloa ja rakkautta!!! Miksi sä kiellät sun rakkauden ja läsnäolosi lapsiltasi?

Sun ei tarvi muuta tehdä kuin mennä ja olla lastesi kanssa.

Lapsille voi sanoa "ei" eikä ne siihen kuole, eikäne kuole pettymyksen tunteisiin. Se millä on pitkäkantoisia psyykkisiä ja emotionaalisia vaikutuksia lapsiin on rakkaudettomuus ja se, ettt ole läsnä etkävälitSamalla tavalla sun pitäis olla itsesi kanssa, ei räpeltää kännykkää ja selata nettiä ja manata pahaa oloa. Ole hetki edes ihan paikallasi ilman mitään ärsykettä ja kuuntele. Ihan vain kuuntele. Et sä mikään narsisti ole. Sä vaan haluat että sut huomioidaan ja susta välitetään. Mikset sä itse siis huomioi itseäsi?? Sähän vaan sodit itseäsi vastaan ja oikein kerjäät sitä pahaa oloa. Ja ihan itse tajuamattasi. Haet muilta jotain mikä auttaisi vaikka sun sisällä se vastaus on.

No ei se huomiseksi tule. Eikä ihan ensi kuussakaan. Minä en tule olemaan minä vielä piiitkään aikaan. Siihen saakka lapset saavat kärsiä siitä minusta, jonka äitini minusta teki. Ja se on väärin!!!!! Lapsi voi hajota pettymyksen tunteisin, lapsen kko elämä voi pysähtyä pettymyksen tunteisiin!!!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ææ kirjoitti:

Aloittaja, sulla on nyt niin paniikki tilanteesta, että näet kaiken kapean putken läpi. Otapa askel taaksepäin ja katso tilannetta vähän avarammin.. Ja kuten sanoin, itse valitset mistä pahoitat mielesi, "tulee paho olo lapsen puolesta..." jne. Lapset haluaa läsnäoloa ja rakkautta!!! Miksi sä kiellät sun rakkauden ja läsnäolosi lapsiltasi?

Sun ei tarvi muuta tehdä kuin mennä ja olla lastesi kanssa.

Lapsille voi sanoa "ei" eikä ne siihen kuole, eikäne kuole pettymyksen tunteisiin. Se millä on pitkäkantoisia psyykkisiä ja emotionaalisia vaikutuksia lapsiin on rakkaudettomuus ja se, ettt ole läsnä etkävälitSamalla tavalla sun pitäis olla itsesi kanssa, ei räpeltää kännykkää ja selata nettiä ja manata pahaa oloa. Ole hetki edes ihan paikallasi ilman mitään ärsykettä ja kuuntele. Ihan vain kuuntele. Et sä mikään narsisti ole. Sä vaan haluat että sut huomioidaan ja susta välitetään. Mikset sä itse siis huomioi itseäsi?? Sähän vaan sodit itseäsi vastaan ja oikein kerjäät sitä pahaa oloa. Ja ihan itse tajuamattasi. Haet muilta jotain mikä auttaisi vaikka sun sisällä se vastaus on.

Heh heh heh...Ap:n paniikki on kestänyt jo pelkästään palstalla yli kymmenen vuotta!

Vanhenetpas sä nopeasti. Oliko kesä 2015 10 vuotta sitten?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset laukaisevat sitä ainakin tahtomalla, varsinkin nuorimmainen on kova jankuttamaan eikä usko ei-sanaa :((( Ja siis en mä liian lepsu ole, siis silleen, että se ois nyt ongelma ja sormi suussa. Pikemminkin tulee niin paha olo lapsen puolesta, kun se haluaa sellaista, mitä kiellän. Ja sitten viha itseä kohtaan, koska se lapsen paha mieli on siis mun syy.

Ap

Ja sitten oon tosi epävarma siitä, että kiellänkö oikeita asioita, vai aiheutanko traumoja, patoutumia, neurooseja tai muita kauheita asioita lapselle, joista saan siten kärsiä lopun elämääni.

Ap

Hellitä hetkeksi, avaa nutturasi nyörit ja anna lapsillesi vapautta jota he kaipaavat ennenkaikkea, kaiken kertomasi jälkeen. Kirjoitin edellisen uusioperheviestin ja jälkeenpäin olen tajunnut kuinka vähän kasvatuksella loppujenlopuksi on merkitystä lasten tulevaisuudelle.

Suurimpana vaikuttajan ovat perityt geenit, jonka jälkeen tulee kaverit, asuinypäristö, päiväkodit, koulut, opettajat etc. etc.

On itse asiassa aivan samantekevää, vaikka ulkoistaisit koko kasvatusvastuun (tarkoitan sääntöjä ja rangaistuksia) miehellesi ja antaisit hänen hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat ja huolehtisit perheen arjen sujumisesta omalta kohdaltasi.

Jos miehesi on valmis antamaan sinulle omaa tilaa jopa niin paljon että asutte erillänne ja hän huolehtii lapsista, uskoisin hänen joustavan yhdessäasumisenkin aikan riittävän paljon saadaksesi omaa rauhaa.

Eivät lapset siitä rikki mene jos ne häätää luotaan pois silloin kun ei itse jaksa heidän kanssaan touhuta, kunhan se ei ole jatkuvalta tuntuvaa hylkäämistä.

Erillää asumisesi muusta perheestä on suurin syy miksi lapset ovat nyt tuuliajolla.

Mene takaisin kotiin, sillä kukaan ulkopuolinen, kuin sinä ja miehesi, eivät pysty tilannettanne ratkaisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se pahaa oloa poista, että ei syytä siitä sitä, joka sen aiheutti. Muutenhan kellään ei ois paha olla, kun tekis vain niin. Ilmainen vinkki terapioihin. Joka ei todellakaan toimi, miten joku ei tajua?

Ap

Olet syyttänyt nyt vuosia, ellet vuosikymmeniä äitiäsi. Onko olosi parantunut? Muuttuiko tilanne syyttämällä?

Sinulla on liian suuri ego. Kuvittelet ettei sinunkaltaiselle voisi tulla kohdalle vaikeita ihmisiä, vääriä tekoja ja huonoja ratkaisuja ja kun niitä on kohdallesi, et voi käsittää tätä vääryyttä.

Olet ihan kuten kaikki muutkin tässä maailmassa. Ihmisiä jotka kohtaavat ongelmia ja ongelmatapauksia. Hyväksy se, ettet ole, eikä sinun ollut tarkoitus elää pumpulissa ja täydellisyydessä. Vaan kohdata haasteita ja vaikeuksiakin. Ettei sinulla, kuten meillä muillakaan ollut kaikkea täydellistä juuri oikealla hetkellä. Joudut itse tekemään juttusi, siivoamaan omat sotkusi ja kuulemaan ei miellyttäviä asioita, jopa äidiltäsi.

Suutut joka kerta, kun joku kirjoittaa sinulle jotain, mitä et halua kuulla. Suuri egosi kuvittelee, kuinka sinulle kuuluu antaa vain kultaa ja kunnia ja meille muille voi vastata kuinka törkeästi tahansa. Olet heikkolahjainen ja itseäsi täynnä ja koska sinulla on niin suuret luulot itsestäsi tulet ikuisesti kärsimään.

Ja sitten oon tosi epävarma siitä, että kiellänkö oikeita asioita, vai aiheutanko traumoja, patoutumia, neurooseja tai muita kauheita asioita lapselle, joista saan siten kärsiä lopun elämääni.

Ap

Tällaista ihmisenä olo on. Joskus sinä pahoitat toisten mielen ja joskus sinun mielesi pahoitetaan. Joskus sinua kohtaan tapahtuu vääryys ja joskus sinä teet sen vääryyden.

Mutta siksi on olemassa anteeksianto ja armeliaisuus. Sekä itseä, että muita kohtaan. Voit pyrkiä elämään hyvin muita kohtaan, mutta muut tekevät oman moraalinsa pohjalta omat ratkaisunsa kuinka käyttäytyä.

Opi hyväksymään tämä maailman ja ihmisten epätäydellisyys.

Eihän ole. Muiden mieltä ei saa pahoittaa. Jos tekee niin, sitä ei millään armeliaisuudella kuitata, vaan sillä, että se pahoittaja oppii ja kehittyy ja osoittaa sen sille, jota satutti. Minä en mitään anteeksi anna, mä odotan, että minusta välitetään. Ja se osoitetaan kehittymällä paremmaksi ihmisenä, eikä olettamalla, että minua saa loukata!!! Tämä on oiekin. Sinun porsastelulupasi n väärin. Se on väärin heikompia ja avuttommpia kohtaan. Koska heistä ei kukaan väitä!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset laukaisevat sitä ainakin tahtomalla, varsinkin nuorimmainen on kova jankuttamaan eikä usko ei-sanaa :((( Ja siis en mä liian lepsu ole, siis silleen, että se ois nyt ongelma ja sormi suussa. Pikemminkin tulee niin paha olo lapsen puolesta, kun se haluaa sellaista, mitä kiellän. Ja sitten viha itseä kohtaan, koska se lapsen paha mieli on siis mun syy.

Ap

Ja sitten oon tosi epävarma siitä, että kiellänkö oikeita asioita, vai aiheutanko traumoja, patoutumia, neurooseja tai muita kauheita asioita lapselle, joista saan siten kärsiä lopun elämääni.

Ap

Hellitä hetkeksi, avaa nutturasi nyörit ja anna lapsillesi vapautta jota he kaipaavat ennenkaikkea, kaiken kertomasi jälkeen. Kirjoitin edellisen uusioperheviestin ja jälkeenpäin olen tajunnut kuinka vähän kasvatuksella loppujenlopuksi on merkitystä lasten tulevaisuudelle.

Suurimpana vaikuttajan ovat perityt geenit, jonka jälkeen tulee kaverit, asuinypäristö, päiväkodit, koulut, opettajat etc. etc.

On itse asiassa aivan samantekevää, vaikka ulkoistaisit koko kasvatusvastuun (tarkoitan sääntöjä ja rangaistuksia) miehellesi ja antaisit hänen hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat ja huolehtisit perheen arjen sujumisesta omalta kohdaltasi.

Jos miehesi on valmis antamaan sinulle omaa tilaa jopa niin paljon että asutte erillänne ja hän huolehtii lapsista, uskoisin hänen joustavan yhdessäasumisenkin aikan riittävän paljon saadaksesi omaa rauhaa.

Eivät lapset siitä rikki mene jos ne häätää luotaan pois silloin kun ei itse jaksa heidän kanssaan touhuta, kunhan se ei ole jatkuvalta tuntuvaa hylkäämistä.

Erillää asumisesi muusta perheestä on suurin syy miksi lapset ovat nyt tuuliajolla.

Mene takaisin kotiin, sillä kukaan ulkopuolinen, kuin sinä ja miehesi, eivät pysty tilannettanne ratkaisemaan.

No en todellakaan mene, j mikä tuon boldatun asian takaa? Et sä sitä mitenkään kykene siellä takaaman.

Ap

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Eli minä olin täysin kuutamolla oikeuksistani ihmisenä, ja vailla tukea ja apua, ja mitään, menin ihmissuhteeseen, vaikka olisin tarvinnut apua, mutta kun ei sitä saatana soikoon ollut saatavailla, vaikka kävin terapiassa 6 vuotta. Ei se terapeutti edes tajunnut, mikä mulla on ongelmana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Mies on tässä avain asemassa, miksi ei soita ja neuvottele, että mitä nyt tehdään?????? Mitä olisi parasta sanoa lapsille jne?????? Jos mä kerron sen, mitä ois minusta parasta sanoa lapsille, niin ei sano.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko pyytänyt mieheltä anteeksi kaikkia ikäviä tekojasi? Niitä todellakin on

Oletko parantanut tapasi ja alkanut tehdä oman osuutesi

Vaikkapa osallistumalla omien lastesi elatukseen

Teidän vaakakuppi on reilusti miehen puolella. Sinä olet veökaa ison hyvityksen

Pyydän vasta, kun hän kertoo niiden pahoitaneen hänen mielensä. Hän ei ole kertonut minkään mun teon pahoittaneen hänen mielensä. Niin että kukahan tässä se tunteeton narsisti oikein on? Mies, jota ei satuta mikään.

Ap

Mies on tai esittää täysin tunteetonta, jos ei ketran mieli mistään pahoitu, niin katselkoot p*rsettä kasvoillan. En mä siitä minnekään siirry, kun siinä on just mukavinta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos loukkaa toista tai pahoittaa tämän mielen, ainoa tapa korjata suhde on kehittyä ihmisenä ja pyytää anteeksi. Mies ei pyydä ikinä anteeksi tai ole pahoillaan, että minulta pahoittui mieli hänen takiaan. Äitini oli opettanut minulle, että sellaista kuuluu sietää.

Ap

Oletko kehittynyt ja pyytänyt anteeksi mieheltäsi ja lapsiltasi loukattuasi ja kun olet pahoittanut heidän mielensä?

Ai niin, sun mielestähän tuo sääntö pätee vain toiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset laukaisevat sitä ainakin tahtomalla, varsinkin nuorimmainen on kova jankuttamaan eikä usko ei-sanaa :((( Ja siis en mä liian lepsu ole, siis silleen, että se ois nyt ongelma ja sormi suussa. Pikemminkin tulee niin paha olo lapsen puolesta, kun se haluaa sellaista, mitä kiellän. Ja sitten viha itseä kohtaan, koska se lapsen paha mieli on siis mun syy.

Ap

Ja sitten oon tosi epävarma siitä, että kiellänkö oikeita asioita, vai aiheutanko traumoja, patoutumia, neurooseja tai muita kauheita asioita lapselle, joista saan siten kärsiä lopun elämääni.

Ap

Hellitä hetkeksi, avaa nutturasi nyörit ja anna lapsillesi vapautta jota he kaipaavat ennenkaikkea, kaiken kertomasi jälkeen. Kirjoitin edellisen uusioperheviestin ja jälkeenpäin olen tajunnut kuinka vähän kasvatuksella loppujenlopuksi on merkitystä lasten tulevaisuudelle.

Suurimpana vaikuttajan ovat perityt geenit, jonka jälkeen tulee kaverit, asuinypäristö, päiväkodit, koulut, opettajat etc. etc.

On itse asiassa aivan samantekevää, vaikka ulkoistaisit koko kasvatusvastuun (tarkoitan sääntöjä ja rangaistuksia) miehellesi ja antaisit hänen hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat ja huolehtisit perheen arjen sujumisesta omalta kohdaltasi.

Jos miehesi on valmis antamaan sinulle omaa tilaa jopa niin paljon että asutte erillänne ja hän huolehtii lapsista, uskoisin hänen joustavan yhdessäasumisenkin aikan riittävän paljon saadaksesi omaa rauhaa.

Eivät lapset siitä rikki mene jos ne häätää luotaan pois silloin kun ei itse jaksa heidän kanssaan touhuta, kunhan se ei ole jatkuvalta tuntuvaa hylkäämistä.

Erillää asumisesi muusta perheestä on suurin syy miksi lapset ovat nyt tuuliajolla.

Mene takaisin kotiin, sillä kukaan ulkopuolinen, kuin sinä ja miehesi, eivät pysty tilannettanne ratkaisemaan.

No en todellakaan mene, j mikä tuon boldatun asian takaa? Et sä sitä mitenkään kykene siellä takaaman.

Ap

No sitten sinun täytyy tehdä jokin muu ratkaisu kuin pitää lapsiasi "löysässä hirressä" odottamassa saavatko he äitinsä takaisin elämäänsä ja jaksaako/viitsiikö hän meitä tavata tulevana viikonloppuna.

Ottakaa kunnolla etäisyyttä toisistanne, eli virallinen ero ja tapaat lapsiasi joka toinen viikonloppu, kuten tuhannet muutkin etävanhemmat.

Ellet siihenkään kyekene, jätä vanha perheesi rauhaan ja anna heille mahdollisuus järjestää elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla ilman sinua.

Kukaan tässä maailmassa ei ole korvaamaton ja samassa tilanteessa ovat olleet myös perheet joissa toinen vanhemmista on kuollut liiton aikana.

NORMAALI ihminen kertoo toisell, jos toinen pahoitti oman mielensä. Mies on ottanut vastuun minulta ajatella itseään pois sillä, ettei koskaan kerro, mistä mieli ehkä pahoittui. Esittääkin, ettei se pahoitu mistään. Kohautan siis olkiani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset laukaisevat sitä ainakin tahtomalla, varsinkin nuorimmainen on kova jankuttamaan eikä usko ei-sanaa :((( Ja siis en mä liian lepsu ole, siis silleen, että se ois nyt ongelma ja sormi suussa. Pikemminkin tulee niin paha olo lapsen puolesta, kun se haluaa sellaista, mitä kiellän. Ja sitten viha itseä kohtaan, koska se lapsen paha mieli on siis mun syy.

Ap

Ja sitten oon tosi epävarma siitä, että kiellänkö oikeita asioita, vai aiheutanko traumoja, patoutumia, neurooseja tai muita kauheita asioita lapselle, joista saan siten kärsiä lopun elämääni.

Ap

Hellitä hetkeksi, avaa nutturasi nyörit ja anna lapsillesi vapautta jota he kaipaavat ennenkaikkea, kaiken kertomasi jälkeen. Kirjoitin edellisen uusioperheviestin ja jälkeenpäin olen tajunnut kuinka vähän kasvatuksella loppujenlopuksi on merkitystä lasten tulevaisuudelle.

Suurimpana vaikuttajan ovat perityt geenit, jonka jälkeen tulee kaverit, asuinypäristö, päiväkodit, koulut, opettajat etc. etc.

On itse asiassa aivan samantekevää, vaikka ulkoistaisit koko kasvatusvastuun (tarkoitan sääntöjä ja rangaistuksia) miehellesi ja antaisit hänen hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat ja huolehtisit perheen arjen sujumisesta omalta kohdaltasi.

Jos miehesi on valmis antamaan sinulle omaa tilaa jopa niin paljon että asutte erillänne ja hän huolehtii lapsista, uskoisin hänen joustavan yhdessäasumisenkin aikan riittävän paljon saadaksesi omaa rauhaa.

Eivät lapset siitä rikki mene jos ne häätää luotaan pois silloin kun ei itse jaksa heidän kanssaan touhuta, kunhan se ei ole jatkuvalta tuntuvaa hylkäämistä.

Erillää asumisesi muusta perheestä on suurin syy miksi lapset ovat nyt tuuliajolla.

Mene takaisin kotiin, sillä kukaan ulkopuolinen, kuin sinä ja miehesi, eivät pysty tilannettanne ratkaisemaan.

No en todellakaan mene, j mikä tuon boldatun asian takaa? Et sä sitä mitenkään kykene siellä takaaman.

Ap

No sitten sinun täytyy tehdä jokin muu ratkaisu kuin pitää lapsiasi "löysässä hirressä" odottamassa saavatko he äitinsä takaisin elämäänsä ja jaksaako/viitsiikö hän meitä tavata tulevana viikonloppuna.

Ottakaa kunnolla etäisyyttä toisistanne, eli virallinen ero ja tapaat lapsiasi joka toinen viikonloppu, kuten tuhannet muutkin etävanhemmat.

Ellet siihenkään kyekene, jätä vanha perheesi rauhaan ja anna heille mahdollisuus järjestää elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla ilman sinua.

Kukaan tässä maailmassa ei ole korvaamaton ja samassa tilanteessa ovat olleet myös perheet joissa toinen vanhemmista on kuollut liiton aikana.

Tämä on liian raju ja jotenkin surkealta kuulostava ratkaisu. Miksi ihmeessä tekisin lapsille tuon?

Ap