Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain tiedä, mua repii kahtia se, että en haluaisi itseäni loukattavan, ja sitten se, että en haluaisi antaa lapsille kokemusta siitä, että he eivät ole tärkeitä, ja olla siis menemättä tapaamaan, kun olen tähän asti sunnuntaisin tavannut. Mun paha olo syntyi viime viikolla siinä tapaamisessa. Ja jos se syntyy uudelleen, olen ihan idi.ootti, että menin ja annan satuttaa ja loukata tunteitani. Todella vaikea tilanne.

Ap

Ne lapsetko saavat pahan olosi laukeamaan.

Hekö satuttavat ja loukkaavat tunteitasi?

Avaa nyt hieman asioita ihmisille jotka eivät tiedä tilannettasi.

Olet siis päätynyt hylkäämään lapsesi kasvatuserimielisyyksienne vuoksi ja jätit lapset isälleen ja tapaat heitä kerran viikossa?

Ja kaikkeen tapahtuuneseen on syypää äitisi, joka jollakin tavalla on loukannut sinua kymmeniä vuosia sitten?

Mieshän tässä käyännössä olisi avain asemassa asiaa ratkomaan, eikä lapset, mutta mies on ymmärrettävästi ihan lukossa sen suuntaan, eikä osaa auttaa eikä vetää yhtäköyttä lapsiin päin. Toivottavasti se perheterapeutti osaisi saada häntä vähän avautumaan sellaiselle, en mä puremata syö, jos näin tapahtuisi. Mun raivokin on vain epätoivoa, ei halua satuttaa. Ymmärrän, että sitä voi olla miehen vaikea nähdä. Enhän mäkään ajatellut mun äidin raivotessa minulle, että raukka on vain epätoivoinen, vaan koin, etä se haluaa tuhota minut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä sun lapset on? Mitä ne on tehnyt jotta sulle on tullut paha olo?

Onko paha olo ainoa este miksi et voi lapsiasi tavata?

Kenen kanssa lapsesi on nyt? Ja ymmärtääkö hän että sinulla on paha olo etkä pysty lapsiasi näkemään?

9 ja 11, lapse on kasvatettu huonosti, lapset ovat isänsä kanssa ja ei, mies ei tarpeksi sekeästi ymmärrä, että en pysty pahan olon takia näkemään, tai siis sen ehkä vielä ymmärtää, mutta ei osaa ennakoida ja nähdä sitä, millä tavalla hän aikaansaa pahaa mieltä minulle eikä oikein osaa mielestäni olla tässä minun kanssani yhdessä suunnaten lapsiin parhaan selityksen. Hän ei kuuntele eikä keskustele siitä, mitä lapsille sanotaan, hän on niinkuin että hän ja lapset ja minä erikseen. Aivan kuin ei olisi parempi, että vaikeissa tilanteissa asiat hoidettaisiin asetelmalla me vanhemmat yhdessä, ja lapset.

Ap

Av-palsta vuonna 2030: ”Miten pääsisin yli siitä, että lapsuudessani äiti hylkäsi minut ja sisarukseni, ei halunnut tavata meitä vedoten milloin mihinkin pahaan oloon, oli halveksuva isäämme kohtaan. Mietti vain itseään ja ongelmiaan, eikä ollut meille äiti ollenkaan”

Kirjoittajana arvaatkaa kuka (vinkki: ei tämä ap-rouva)

Sama kirjoittaja jatkaa:

Äiti asuu nyt yksin eikä ole kenenkään kanssa tekemisissä. Hän soittelee mutta en vastaa. Sieltä tulee vain haukkumista ja vaatimuksia. Onneksi isä löysi itselleen rakkauden. Sai vihdoin elää terveessä parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain tiedä, mua repii kahtia se, että en haluaisi itseäni loukattavan, ja sitten se, että en haluaisi antaa lapsille kokemusta siitä, että he eivät ole tärkeitä, ja olla siis menemättä tapaamaan, kun olen tähän asti sunnuntaisin tavannut. Mun paha olo syntyi viime viikolla siinä tapaamisessa. Ja jos se syntyy uudelleen, olen ihan idi.ootti, että menin ja annan satuttaa ja loukata tunteitani. Todella vaikea tilanne.

Ap

Ne lapsetko saavat pahan olosi laukeamaan.

Hekö satuttavat ja loukkaavat tunteitasi?

Avaa nyt hieman asioita ihmisille jotka eivät tiedä tilannettasi.

Olet siis päätynyt hylkäämään lapsesi kasvatuserimielisyyksienne vuoksi ja jätit lapset isälleen ja tapaat heitä kerran viikossa?

Ja kaikkeen tapahtuuneseen on syypää äitisi, joka jollakin tavalla on loukannut sinua kymmeniä vuosia sitten?

Ei kyllä se pahan olon laukaisija on kuitenkin mies. Muuten ihan osuvaa "analyysiä".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä sun lapset on? Mitä ne on tehnyt jotta sulle on tullut paha olo?

Onko paha olo ainoa este miksi et voi lapsiasi tavata?

Kenen kanssa lapsesi on nyt? Ja ymmärtääkö hän että sinulla on paha olo etkä pysty lapsiasi näkemään?

9 ja 11, lapse on kasvatettu huonosti, lapset ovat isänsä kanssa ja ei, mies ei tarpeksi sekeästi ymmärrä, että en pysty pahan olon takia näkemään, tai siis sen ehkä vielä ymmärtää, mutta ei osaa ennakoida ja nähdä sitä, millä tavalla hän aikaansaa pahaa mieltä minulle eikä oikein osaa mielestäni olla tässä minun kanssani yhdessä suunnaten lapsiin parhaan selityksen. Hän ei kuuntele eikä keskustele siitä, mitä lapsille sanotaan, hän on niinkuin että hän ja lapset ja minä erikseen. Aivan kuin ei olisi parempi, että vaikeissa tilanteissa asiat hoidettaisiin asetelmalla me vanhemmat yhdessä, ja lapset.

Ap

Av-palsta vuonna 2030: ”Miten pääsisin yli siitä, että lapsuudessani äiti hylkäsi minut ja sisarukseni, ei halunnut tavata meitä vedoten milloin mihinkin pahaan oloon, oli halveksuva isäämme kohtaan. Mietti vain itseään ja ongelmiaan, eikä ollut meille äiti ollenkaan”

Kirjoittajana arvaatkaa kuka (vinkki: ei tämä ap-rouva)

Sama kirjoittaja jatkaa:

Äiti asuu nyt yksin eikä ole kenenkään kanssa tekemisissä. Hän soittelee mutta en vastaa. Sieltä tulee vain haukkumista ja vaatimuksia. Onneksi isä löysi itselleen rakkauden. Sai vihdoin elää terveessä parisuhteessa

Isäkään tuskin löysi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain tiedä, mua repii kahtia se, että en haluaisi itseäni loukattavan, ja sitten se, että en haluaisi antaa lapsille kokemusta siitä, että he eivät ole tärkeitä, ja olla siis menemättä tapaamaan, kun olen tähän asti sunnuntaisin tavannut. Mun paha olo syntyi viime viikolla siinä tapaamisessa. Ja jos se syntyy uudelleen, olen ihan idi.ootti, että menin ja annan satuttaa ja loukata tunteitani. Todella vaikea tilanne.

Ap

Ne lapsetko saavat pahan olosi laukeamaan.

Hekö satuttavat ja loukkaavat tunteitasi?

Avaa nyt hieman asioita ihmisille jotka eivät tiedä tilannettasi.

Olet siis päätynyt hylkäämään lapsesi kasvatuserimielisyyksienne vuoksi ja jätit lapset isälleen ja tapaat heitä kerran viikossa?

Ja kaikkeen tapahtuuneseen on syypää äitisi, joka jollakin tavalla on loukannut sinua kymmeniä vuosia sitten?

Ei kyllä se pahan olon laukaisija on kuitenkin mies. Muuten ihan osuvaa "analyysiä".

Ap

Ja siis lapsetkin saattavat laukaista sen, mutta siitä ei ollut kyse viime viikolla.

Ap

Lapset laukaisevat sitä ainakin tahtomalla, varsinkin nuorimmainen on kova jankuttamaan eikä usko ei-sanaa :((( Ja siis en mä liian lepsu ole, siis silleen, että se ois nyt ongelma ja sormi suussa. Pikemminkin tulee niin paha olo lapsen puolesta, kun se haluaa sellaista, mitä kiellän. Ja sitten viha itseä kohtaan, koska se lapsen paha mieli on siis mun syy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä sun lapset on? Mitä ne on tehnyt jotta sulle on tullut paha olo?

Onko paha olo ainoa este miksi et voi lapsiasi tavata?

Kenen kanssa lapsesi on nyt? Ja ymmärtääkö hän että sinulla on paha olo etkä pysty lapsiasi näkemään?

9 ja 11, lapse on kasvatettu huonosti, lapset ovat isänsä kanssa ja ei, mies ei tarpeksi sekeästi ymmärrä, että en pysty pahan olon takia näkemään, tai siis sen ehkä vielä ymmärtää, mutta ei osaa ennakoida ja nähdä sitä, millä tavalla hän aikaansaa pahaa mieltä minulle eikä oikein osaa mielestäni olla tässä minun kanssani yhdessä suunnaten lapsiin parhaan selityksen. Hän ei kuuntele eikä keskustele siitä, mitä lapsille sanotaan, hän on niinkuin että hän ja lapset ja minä erikseen. Aivan kuin ei olisi parempi, että vaikeissa tilanteissa asiat hoidettaisiin asetelmalla me vanhemmat yhdessä, ja lapset.

Ap

Av-palsta vuonna 2030: ”Miten pääsisin yli siitä, että lapsuudessani äiti hylkäsi minut ja sisarukseni, ei halunnut tavata meitä vedoten milloin mihinkin pahaan oloon, oli halveksuva isäämme kohtaan. Mietti vain itseään ja ongelmiaan, eikä ollut meille äiti ollenkaan”

Kirjoittajana arvaatkaa kuka (vinkki: ei tämä ap-rouva)

Ja kirjoittaja jatkaa:

Elimme lapsuutemme hirveän sotkun ja lian keskellä, koska äitimme ei siivonnut koskaan. Silti emme saaneet tuoda kiviä sisälle leikkeihimme, sillä äitimme sai hirveän raivokohtauksen ja uhkasi hylkäävänsä meidät. Niin kuin sitten tapahtuikin. Äiti muutti omaan asuntoonsa, eikä jaksanut olla kanssamme tekemisissä paitsi silloin kuin syytti isäämme jostain. Ruokaa emme saaneet, äiti ei viitsinyt tehdä meille edes voileipiä. Emme kuulemma olleet tarpeeksi viihdyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset laukaisevat sitä ainakin tahtomalla, varsinkin nuorimmainen on kova jankuttamaan eikä usko ei-sanaa :((( Ja siis en mä liian lepsu ole, siis silleen, että se ois nyt ongelma ja sormi suussa. Pikemminkin tulee niin paha olo lapsen puolesta, kun se haluaa sellaista, mitä kiellän. Ja sitten viha itseä kohtaan, koska se lapsen paha mieli on siis mun syy.

Ap

Ja sitten oon tosi epävarma siitä, että kiellänkö oikeita asioita, vai aiheutanko traumoja, patoutumia, neurooseja tai muita kauheita asioita lapselle, joista saan siten kärsiä lopun elämääni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain tiedä, mua repii kahtia se, että en haluaisi itseäni loukattavan, ja sitten se, että en haluaisi antaa lapsille kokemusta siitä, että he eivät ole tärkeitä, ja olla siis menemättä tapaamaan, kun olen tähän asti sunnuntaisin tavannut. Mun paha olo syntyi viime viikolla siinä tapaamisessa. Ja jos se syntyy uudelleen, olen ihan idi.ootti, että menin ja annan satuttaa ja loukata tunteitani. Todella vaikea tilanne.

Ap

Ne lapsetko saavat pahan olosi laukeamaan.

Hekö satuttavat ja loukkaavat tunteitasi?

Avaa nyt hieman asioita ihmisille jotka eivät tiedä tilannettasi.

Olet siis päätynyt hylkäämään lapsesi kasvatuserimielisyyksienne vuoksi ja jätit lapset isälleen ja tapaat heitä kerran viikossa?

Ja kaikkeen tapahtuuneseen on syypää äitisi, joka jollakin tavalla on loukannut sinua kymmeniä vuosia sitten?

Ei kyllä se pahan olon laukaisija on kuitenkin mies. Muuten ihan osuvaa "analyysiä".

Ap

Teillä oli/on erimielisyyttä lasten kasvatuksesta.

Kuinka ne ilmenivät käytännössä?

Uusioperheissä, joissa on tullut elämän aikana oltua, kuvio meni omalla kohdallani usein niin, että olisin halunntu lapsille tiukempia sääntöjä, mutta toinen osapuoli lepsuili, jonka seurauksena syntyi tilanne, jossa tunsin olevani "yksin", toisen vanhemman liittoutuessa keskenään temällä omat kasvatusyritykseni turhiksi, naurunalaisiksi.

Eivät kauaa tietenkään toimineen tavalla, jossa vanhemmat eivät yhdessä pystyneet sopimaan lasten kasvatuksen säännöistä.

Jotain sellaistako koit perheessäsi?

Vierailija kirjoitti:

Eihän se pahaa oloa poista, että ei syytä siitä sitä, joka sen aiheutti. Muutenhan kellään ei ois paha olla, kun tekis vain niin. Ilmainen vinkki terapioihin. Joka ei todellakaan toimi, miten joku ei tajua?

Ap

Olet syyttänyt nyt vuosia, ellet vuosikymmeniä äitiäsi. Onko olosi parantunut? Muuttuiko tilanne syyttämällä?

Sinulla on liian suuri ego. Kuvittelet ettei sinunkaltaiselle voisi tulla kohdalle vaikeita ihmisiä, vääriä tekoja ja huonoja ratkaisuja ja kun niitä on kohdallesi, et voi käsittää tätä vääryyttä.

Olet ihan kuten kaikki muutkin tässä maailmassa. Ihmisiä jotka kohtaavat ongelmia ja ongelmatapauksia. Hyväksy se, ettet ole, eikä sinun ollut tarkoitus elää pumpulissa ja täydellisyydessä. Vaan kohdata haasteita ja vaikeuksiakin. Ettei sinulla, kuten meillä muillakaan ollut kaikkea täydellistä juuri oikealla hetkellä. Joudut itse tekemään juttusi, siivoamaan omat sotkusi ja kuulemaan ei miellyttäviä asioita, jopa äidiltäsi.

Suutut joka kerta, kun joku kirjoittaa sinulle jotain, mitä et halua kuulla. Suuri egosi kuvittelee, kuinka sinulle kuuluu antaa vain kultaa ja kunnia ja meille muille voi vastata kuinka törkeästi tahansa. Olet heikkolahjainen ja itseäsi täynnä ja koska sinulla on niin suuret luulot itsestäsi tulet ikuisesti kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain tiedä, mua repii kahtia se, että en haluaisi itseäni loukattavan, ja sitten se, että en haluaisi antaa lapsille kokemusta siitä, että he eivät ole tärkeitä, ja olla siis menemättä tapaamaan, kun olen tähän asti sunnuntaisin tavannut. Mun paha olo syntyi viime viikolla siinä tapaamisessa. Ja jos se syntyy uudelleen, olen ihan idi.ootti, että menin ja annan satuttaa ja loukata tunteitani. Todella vaikea tilanne.

Ap

Ne lapsetko saavat pahan olosi laukeamaan.

Hekö satuttavat ja loukkaavat tunteitasi?

Avaa nyt hieman asioita ihmisille jotka eivät tiedä tilannettasi.

Olet siis päätynyt hylkäämään lapsesi kasvatuserimielisyyksienne vuoksi ja jätit lapset isälleen ja tapaat heitä kerran viikossa?

Ja kaikkeen tapahtuuneseen on syypää äitisi, joka jollakin tavalla on loukannut sinua kymmeniä vuosia sitten?

Ei kyllä se pahan olon laukaisija on kuitenkin mies. Muuten ihan osuvaa "analyysiä".

Ap

Teillä oli/on erimielisyyttä lasten kasvatuksesta.

Kuinka ne ilmenivät käytännössä?

Uusioperheissä, joissa on tullut elämän aikana oltua, kuvio meni omalla kohdallani usein niin, että olisin halunntu lapsille tiukempia sääntöjä, mutta toinen osapuoli lepsuili, jonka seurauksena syntyi tilanne, jossa tunsin olevani "yksin", toisen vanhemman liittoutuessa keskenään temällä omat kasvatusyritykseni turhiksi, naurunalaisiksi.

Eivät kauaa tietenkään toimineen tavalla, jossa vanhemmat eivät yhdessä pystyneet sopimaan lasten kasvatuksen säännöistä.

Jotain sellaistako koit perheessäsi?

Juu sama.

Ap

Ap. Jos et pysty tapaamaan lapsiasi, sitten laitat rehellisen viestin, että sinulla on paha olla etkä pysty tapaamaan heitä. Viestitä lapsillesi etteivät he ole aiheuttaneet tilannetta ja toivot heille hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se pahaa oloa poista, että ei syytä siitä sitä, joka sen aiheutti. Muutenhan kellään ei ois paha olla, kun tekis vain niin. Ilmainen vinkki terapioihin. Joka ei todellakaan toimi, miten joku ei tajua?

Ap

Olet syyttänyt nyt vuosia, ellet vuosikymmeniä äitiäsi. Onko olosi parantunut? Muuttuiko tilanne syyttämällä?

Sinulla on liian suuri ego. Kuvittelet ettei sinunkaltaiselle voisi tulla kohdalle vaikeita ihmisiä, vääriä tekoja ja huonoja ratkaisuja ja kun niitä on kohdallesi, et voi käsittää tätä vääryyttä.

Olet ihan kuten kaikki muutkin tässä maailmassa. Ihmisiä jotka kohtaavat ongelmia ja ongelmatapauksia. Hyväksy se, ettet ole, eikä sinun ollut tarkoitus elää pumpulissa ja täydellisyydessä. Vaan kohdata haasteita ja vaikeuksiakin. Ettei sinulla, kuten meillä muillakaan ollut kaikkea täydellistä juuri oikealla hetkellä. Joudut itse tekemään juttusi, siivoamaan omat sotkusi ja kuulemaan ei miellyttäviä asioita, jopa äidiltäsi.

Suutut joka kerta, kun joku kirjoittaa sinulle jotain, mitä et halua kuulla. Suuri egosi kuvittelee, kuinka sinulle kuuluu antaa vain kultaa ja kunnia ja meille muille voi vastata kuinka törkeästi tahansa. Olet heikkolahjainen ja itseäsi täynnä ja koska sinulla on niin suuret luulot itsestäsi tulet ikuisesti kärsimään.

Ja sitten oon tosi epävarma siitä, että kiellänkö oikeita asioita, vai aiheutanko traumoja, patoutumia, neurooseja tai muita kauheita asioita lapselle, joista saan siten kärsiä lopun elämääni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos et pysty tapaamaan lapsiasi, sitten laitat rehellisen viestin, että sinulla on paha olla etkä pysty tapaamaan heitä. Viestitä lapsillesi etteivät he ole aiheuttaneet tilannetta ja toivot heille hyvää.

Siitä tulee hirveä poru ja lapsi, jonka vuoro huomenna on itkee kyyneleet poskillaan varman siitä, etten pidä hänestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se pahaa oloa poista, että ei syytä siitä sitä, joka sen aiheutti. Muutenhan kellään ei ois paha olla, kun tekis vain niin. Ilmainen vinkki terapioihin. Joka ei todellakaan toimi, miten joku ei tajua?

Ap

Olet syyttänyt nyt vuosia, ellet vuosikymmeniä äitiäsi. Onko olosi parantunut? Muuttuiko tilanne syyttämällä?

Sinulla on liian suuri ego. Kuvittelet ettei sinunkaltaiselle voisi tulla kohdalle vaikeita ihmisiä, vääriä tekoja ja huonoja ratkaisuja ja kun niitä on kohdallesi, et voi käsittää tätä vääryyttä.

Olet ihan kuten kaikki muutkin tässä maailmassa. Ihmisiä jotka kohtaavat ongelmia ja ongelmatapauksia. Hyväksy se, ettet ole, eikä sinun ollut tarkoitus elää pumpulissa ja täydellisyydessä. Vaan kohdata haasteita ja vaikeuksiakin. Ettei sinulla, kuten meillä muillakaan ollut kaikkea täydellistä juuri oikealla hetkellä. Joudut itse tekemään juttusi, siivoamaan omat sotkusi ja kuulemaan ei miellyttäviä asioita, jopa äidiltäsi.

Suutut joka kerta, kun joku kirjoittaa sinulle jotain, mitä et halua kuulla. Suuri egosi kuvittelee, kuinka sinulle kuuluu antaa vain kultaa ja kunnia ja meille muille voi vastata kuinka törkeästi tahansa. Olet heikkolahjainen ja itseäsi täynnä ja koska sinulla on niin suuret luulot itsestäsi tulet ikuisesti kärsimään.

Ja sitten oon tosi epävarma siitä, että kiellänkö oikeita asioita, vai aiheutanko traumoja, patoutumia, neurooseja tai muita kauheita asioita lapselle, joista saan siten kärsiä lopun elämääni.

Kerrankin jotain todellisuudentajua Äitihullun kommentissa! Saa epäilemään ettei ole oikea äitihullu... Koska juuri noita traumoja sun lapsillesi koituu, ihan satavarmasti.

Ap

Kun mies ei ole mukana vkuuttelemassa lapsille, että ei ole heidän syytään, mies ei ylipäätään sano mitään, eikä auta tai tue tilanteissa mitenkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä sun lapset on? Mitä ne on tehnyt jotta sulle on tullut paha olo?

Onko paha olo ainoa este miksi et voi lapsiasi tavata?

Kenen kanssa lapsesi on nyt? Ja ymmärtääkö hän että sinulla on paha olo etkä pysty lapsiasi näkemään?

9 ja 11, lapse on kasvatettu huonosti, lapset ovat isänsä kanssa ja ei, mies ei tarpeksi sekeästi ymmärrä, että en pysty pahan olon takia näkemään, tai siis sen ehkä vielä ymmärtää, mutta ei osaa ennakoida ja nähdä sitä, millä tavalla hän aikaansaa pahaa mieltä minulle eikä oikein osaa mielestäni olla tässä minun kanssani yhdessä suunnaten lapsiin parhaan selityksen. Hän ei kuuntele eikä keskustele siitä, mitä lapsille sanotaan, hän on niinkuin että hän ja lapset ja minä erikseen. Aivan kuin ei olisi parempi, että vaikeissa tilanteissa asiat hoidettaisiin asetelmalla me vanhemmat yhdessä, ja lapset.

Ap

Av-palsta vuonna 2030: ”Miten pääsisin yli siitä, että lapsuudessani äiti hylkäsi minut ja sisarukseni, ei halunnut tavata meitä vedoten milloin mihinkin pahaan oloon, oli halveksuva isäämme kohtaan. Mietti vain itseään ja ongelmiaan, eikä ollut meille äiti ollenkaan”

Kirjoittajana arvaatkaa kuka (vinkki: ei tämä ap-rouva)

Ja kirjoittaja jatkaa:

Elimme lapsuutemme hirveän sotkun ja lian keskellä, koska äitimme ei siivonnut koskaan. Silti emme saaneet tuoda kiviä sisälle leikkeihimme, sillä äitimme sai hirveän raivokohtauksen ja uhkasi hylkäävänsä meidät. Niin kuin sitten tapahtuikin. Äiti muutti omaan asuntoonsa, eikä jaksanut olla kanssamme tekemisissä paitsi silloin kuin syytti isäämme jostain. Ruokaa emme saaneet, äiti ei viitsinyt tehdä meille edes voileipiä. Emme kuulemma olleet tarpeeksi viihdyttäviä.

Ja vielä: Äiti kävi pari kertaa kuukaudessa meidän uudessa kodissamme. Haukkui isää ja meitä. Me olimme vielä pieniä ja oli vaikea ymmärtää miksi olimme niin köyhiä. Isä oli työtön ja äiti vei perheen asunnon. Ei maksanut elatusmaksujakaan. Tämä selvisi meille vasta myöhemmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se pahaa oloa poista, että ei syytä siitä sitä, joka sen aiheutti. Muutenhan kellään ei ois paha olla, kun tekis vain niin. Ilmainen vinkki terapioihin. Joka ei todellakaan toimi, miten joku ei tajua?

Ap

Olet syyttänyt nyt vuosia, ellet vuosikymmeniä äitiäsi. Onko olosi parantunut? Muuttuiko tilanne syyttämällä?

Sinulla on liian suuri ego. Kuvittelet ettei sinunkaltaiselle voisi tulla kohdalle vaikeita ihmisiä, vääriä tekoja ja huonoja ratkaisuja ja kun niitä on kohdallesi, et voi käsittää tätä vääryyttä.

Olet ihan kuten kaikki muutkin tässä maailmassa. Ihmisiä jotka kohtaavat ongelmia ja ongelmatapauksia. Hyväksy se, ettet ole, eikä sinun ollut tarkoitus elää pumpulissa ja täydellisyydessä. Vaan kohdata haasteita ja vaikeuksiakin. Ettei sinulla, kuten meillä muillakaan ollut kaikkea täydellistä juuri oikealla hetkellä. Joudut itse tekemään juttusi, siivoamaan omat sotkusi ja kuulemaan ei miellyttäviä asioita, jopa äidiltäsi.

Suutut joka kerta, kun joku kirjoittaa sinulle jotain, mitä et halua kuulla. Suuri egosi kuvittelee, kuinka sinulle kuuluu antaa vain kultaa ja kunnia ja meille muille voi vastata kuinka törkeästi tahansa. Olet heikkolahjainen ja itseäsi täynnä ja koska sinulla on niin suuret luulot itsestäsi tulet ikuisesti kärsimään.

Ja sitten oon tosi epävarma siitä, että kiellänkö oikeita asioita, vai aiheutanko traumoja, patoutumia, neurooseja tai muita kauheita asioita lapselle, joista saan siten kärsiä lopun elämääni.

Kerrankin jotain todellisuudentajua Äitihullun kommentissa! Saa epäilemään ettei ole oikea äitihullu... Koska juuri noita traumoja sun lapsillesi koituu, ihan satavarmasti.

Ap

Miten niin, ai asioiden kieltämisestä? Ne perhetyöntekijät tulivat, ja ehdottivat, että lapset pistettäisiin sellaiselle leirille. Lapsetpa eivät halunneet mennä. Heidät pistettiin siine kuitenkin. Tulikohan neurooseja??? Mies uskoo varmaan, että tuli, koska ei olisi halunnut laittaa lapsia leirille, jossa he saavat uusia kokemuksia ja jossa oli lopulta sitten ihan kivaa, niin että niitä lasten traumoja ja neurooseja tästä ammattikasvattajien näkemyksestä sitten odotellessa. Minusta oli ihan h*lvetin hyvä veto. Se leiri on useampana viikonloppuna, ihan kiva piristys minusta lasten talveen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos et pysty tapaamaan lapsiasi, sitten laitat rehellisen viestin, että sinulla on paha olla etkä pysty tapaamaan heitä. Viestitä lapsillesi etteivät he ole aiheuttaneet tilannetta ja toivot heille hyvää.

Pelkään että lapsi romahtaa, jos teen näin. Tarttisin apuja, mies ei tee mitään auttaakseen lasta.

Ap