Vauvat eivät kuulu julkiseen liikenteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää raahata tuon ikäistä kakaraa Helsingin keskustaan? Eikö äityli nyt tajua, että mahdollisesti jopa yli tunnin matka bussissa voi olla lapselle aika rasittava? Piti tietysti päästä tuhlaamaan lapsilisiä. Ota seuraavalla kerralla lapsesi huomioon ja pysy järkevän etäisyyden päässä kotoasi. Turha yrittää kinuta omasta mokasta mitään korvauksia.

Juuri tälläiset viestit innoittavat minua vauvan kanssa matkailemaan pidempiä matkoja.

Vähän siedätystä muille.

Vauvoihin suhtaudutaan nykyään samalla tavoin kuin tupakoitsijoihin.

Aika sairasta sinällään että vauvat on yhtä halveksittu ihmisjoukko Suomessa kuin tupakoitsijat.

Ei minulle tai vauvalle ainakaan uskalleta valittaa ikinä liikenteessä vaikka minun kasvatukseen kuuluu vauvan tai lapsen huudattaminen. En todellakaan ota syliin vauvaa liikkuvassa laitteessa. Muistan kun esikoisen kanssa kävi niin että putosi lattialle bussissa. Annan olla vaunuissa ja korkeintaan hyssyttelen.

Harva ainakaan minulle uskaltaa mitään sanoa. Toisaalta olen hyvin vakuuttavan näköinen mies.

Sellainen jämäkkä habitukseltaan "ei kannata alkaa ryttyilemään kapteenille" tyylinen jätkä.

Reipas ja kohteliaskin osaan olla. Lasta toki huudatan miten mieli tekee.

Harvemmin vauvaa saa edes mitenkään hiljaiseksi. Ne nyt vaan itkee ja se on sitä ELÄMÄN ÄÄNIÄ.

Pitäisikö käskeä vauvaa kovaan ääneen kieli pitkällä että:

NYTH! HIL-JAA! HIL JAAA HIL JAA! VAI-KE-NE VAI KE NE!

Samalla tavoin kuin käsken koiraa MAA-HAN NYTH MAAA-HAN!

Olisiko se hauskaa kuultavaa bussissa? Vai annetaanko vauvan vaan itkeä kun sitä itkettää?

Hä?

Sitähän minäkin.

Siinäpä ekologinen ajatus

Rauhoittukaapa nyt heti kirjoitti:

Ei minulle tai vauvalle ainakaan uskalleta valittaa ikinä liikenteessä vaikka minun kasvatukseen kuuluu vauvan tai lapsen huudattaminen. En todellakaan ota syliin vauvaa liikkuvassa laitteessa. Muistan kun esikoisen kanssa kävi niin että putosi lattialle bussissa. Annan olla vaunuissa ja korkeintaan hyssyttelen.

Harva ainakaan minulle uskaltaa mitään sanoa. Toisaalta olen hyvin vakuuttavan näköinen mies.

Sellainen jämäkkä habitukseltaan "ei kannata alkaa ryttyilemään kapteenille" tyylinen jätkä.

Reipas ja kohteliaskin osaan olla. Lasta toki huudatan miten mieli tekee.

Harvemmin vauvaa saa edes mitenkään hiljaiseksi. Ne nyt vaan itkee ja se on sitä ELÄMÄN ÄÄNIÄ.

Pitäisikö käskeä vauvaa kovaan ääneen kieli pitkällä että:

NYTH! HIL-JAA! HIL JAAA HIL JAA! VAI-KE-NE VAI KE NE!

Samalla tavoin kuin käsken koiraa MAA-HAN NYTH MAAA-HAN!

Olisiko se hauskaa kuultavaa bussissa? Vai annetaanko vauvan vaan itkeä kun sitä itkettää?

Hä?

Sitähän minäkin.

Ikävää, ettet pudottanut ä.pärää.si kovempaa.:)

Vierailija kirjoitti:

Suomi on kyllä ihme maa. Missään muussa maassa vihata vauvoja näin paljon 😄 ihan sairasta. Ja olen vieläpä vela itse, en vaan voi ymmärtää tällaista vauva-ja äitivihaa mitä Suomessa on. Ihan hullua.

Aina sama itku vauvojen vihaamisesta, lapsiperheistä huolehdistaan Suomessa paljon paremmin kuin suurimmassa osassa maailmaa. Parhaita vertauksia on mammoilla jotka suu vahdossa kertoo lomamatkoistaan etelässä jossa vaalea vauva saa ihailua, Suomessa vain vihaisia katseita. Tässä aina tunne edellä unohdetaan faktat. Taloudellinen panostus vauvoihin ja lapsiin on Suomessa ihan ylivertainen maailman mittakaavassa: neuvoloista ja lapsilisistä maksuttomaan kouluruokaan, kaikille tarjotaan tasapuolisesti (ilman maksuvelvollisuutta jos olet varaton). Korkean verotuksen mahdollistama hyvinvoinnin jakaminen aiheuttaa myös sen että maamme on verrattaen turvallinen lapsille, jotka voivat esim. ekaluokalla kulkea yksin bussissa tai käydä kaupassa. Nämä faktat aina unohtuu ja voidaan todeta että Suomessa vihataan vauvoja, kun yksi bussikuski käyttäytyy hieman tökerösti ja mielensäpahoittaja (joka matkusti maksutta) lapsensa kanssa itkee asiaa lehteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulle ja miehelleni lapsia siunaantuu, alkaa ulkomaille muutto käymään kyllä yhä enemmän mielessä. Suhtautuminen esim. Italiassa tai Espanjassa on niin erilaista kuin täällä. Lapset ovat kaikkien silmäterä, pienestä pitäen mukana ravintolaillallisilla jne. Ei todellakaan mitään häpeäpaaluja, joita pitäis kotona piilotella neljän seinän sisällä.

Sama päätee Välimeren maissa myös sitten elämän loppupuoleen. Vanhuksia arvostetaan hurjasti ja hoito on sen mukaista. Elämän lopusta tehdään elämisen arvoista. Toista se on täällä koto-Suomessa, jossa vanhusten hoito on myyty bisneksenä isoille sijoitusfirmoille ja hoito on sen mukaista. Kiitos veroista ja tehdystä työstä, makaa aikas kuluks paskavaipoissa lattialla jos yöllä putoot.

Mun paljon työkseen matkusteleva mies on kertonut, et juurikin italialaiset ja espanjalaiset perheet on kaikista pahimpia. Lapsille ei ole opetettu mitään, ei _mitään_ käytöstapoja ja sen kyllä huomaa kaikkialla julkisissa paikoissa! Toivottavasti pääset joskus kokemaan sen niin ymmärrät.

Jep. Olen myös kuullut Espanjassa ja Ranskassa lasten kanssa eläneiltä, että niissä maissa vallitsee leikkipuistoissa ns viidakon laki - vanhemmat eivät käske lastensa antaa kädestä vietyä lelua takaisin, eivät puutu tönimiseen tai etuiluun. Suomessa taas tuo homma toimii erinomaisesti (joo on täälläkin kauhuvanhempia, mutta ovat poikkeus). Etelä-Euroopassa monien lasten myös annetaan kohdella eläimiä huonosti. Ei se ole todellakaam mikään onnela.

Joojoo, Porvoossa kaikki on aina paremmin!

Suomessa saa toistuvasti lukea uutisista esim. siitä miten siilejä löytyy telottuina, on tyyliin jalkoja silvottu tms sairasta. Täällä myös kaiken ikäisistä ihmisistä löytyy niitä hulluja, jotka koirien lenkkipolkujen varrelle piilottaa nakinpaloja joissa jotain terävää sisällä.

Suomihan se varsinainen onnela aina onkin.

Mikään paikka ei ole täydellinen, mutta Suomi on yksi parhaista lapsiperheille. Voi olla, että vauvan itkuun ja tiellä oleviin rattaisiin suhtaudutaan muualla paremmin kuin Suomessa, mutta kokonaisuutena Suomi voittaa kirkkaasti. Mulle esimerkiksi tuo, että yleisesti annetaan omien lasten töniä muita ja viedä leluja, olisi ihan hirveän raskasta kestää pienten lasten äitinä.

Rauhoittukaapa nyt heti kirjoitti:

Ei minulle tai vauvalle ainakaan uskalleta valittaa ikinä liikenteessä vaikka minun kasvatukseen kuuluu vauvan tai lapsen huudattaminen. En todellakaan ota syliin vauvaa liikkuvassa laitteessa. Muistan kun esikoisen kanssa kävi niin että putosi lattialle bussissa. Annan olla vaunuissa ja korkeintaan hyssyttelen.

Harva ainakaan minulle uskaltaa mitään sanoa. Toisaalta olen hyvin vakuuttavan näköinen mies.

Sellainen jämäkkä habitukseltaan "ei kannata alkaa ryttyilemään kapteenille" tyylinen jätkä.

Reipas ja kohteliaskin osaan olla. Lasta toki huudatan miten mieli tekee.

Harvemmin vauvaa saa edes mitenkään hiljaiseksi. Ne nyt vaan itkee ja se on sitä ELÄMÄN ÄÄNIÄ.

Pitäisikö käskeä vauvaa kovaan ääneen kieli pitkällä että:

NYTH! HIL-JAA! HIL JAAA HIL JAA! VAI-KE-NE VAI KE NE!

Samalla tavoin kuin käsken koiraa MAA-HAN NYTH MAAA-HAN!

Olisiko se hauskaa kuultavaa bussissa? Vai annetaanko vauvan vaan itkeä kun sitä itkettää?

Hä?

Sitähän minäkin.

Johan oli voimafantasiat.

Miksi bussikuski on edes tuossa ammatissa?

Vauvat kuuluu julkisiin, mutta hermoherkät kuskit ei.

Vauva kun itkee niin voi olla nälkä, kuuma, vilu, kakat vaipassa jne. Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu. Ei bussissa, metrossa kannata ottaa vauvaa syliin vaan jotain leperrellä, silittää jne. Tarjota maitoa jos arvelee että voisi olla nälkä. Kanssa ihmisistä ei tarvi välittää. Iän kaiken vauvat on äännelleet, itkeneet jne

Vierailija kirjoitti:

Mun tutulle kävi vähän samoin.. hän oli rattaiden kanssa bussissa ja kuljettaja tuli raivoamaan. Kanssamatkustajat tuli lohduttamaan kun hän purskahti kovaan itkuun.

Ihan sairasta suhtautumista lapsiin ja naisiin.

Kyllä on kuskilla alanvaihdon tai pitkän sairasloman paikka, jos ei pysty töitään hoitamaan hermojaan menettämättä. Mieti, jos lääkäri tai sairaanhoitaja alkaisi raivota vastaanotollaan itkevälle vauvalle. Hermostumatta pitää pystyä työnsä tekemään, vaikka välillä ketuttaisikin. Eiköhän meillä kaikilla ole töissä tilanteita, joissa ottaa päähän, mutta asiakkaalle ei vaan raivota missään tilanteessa. 

Ei todellakaan kuulu. Niin kuin ei kuulu Ähläm Sähläm :itkään suomeen. Mutta ananas kuulu pitsaan, sen on vahvistanut jo Petteri Orpokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin vauvatkin kuuluvat julkiseen liikenteeseen.

Bussikuskille on myös annettava työrauha.

Moniin töihin kuuluu erilaisia häiriötekijöitä, joiden sietäminen on osa ammattiosaamista. En minäkään valita siitä että asiakkaani saattaa itkeä, kirkua, karjua, liikehtiä holtittomasti tms. kesken synnytyksen. Ja ne vauvatkin itkee meillä aika paljon... silti kyetään töihin :D

Jos työhösi kuuluu synnytykset ja pikkuvauvat, työnkuvasi on aika erilainen kuin bussikuskilla. Ammattia valitessa olet luultavasti tiennyt, että kohtaat paljon itkeviä ja huutavia ihmisiä. Luulisin...

Kaikille maksulliset bussiliput, tasa-arvoa kehiin.

Todella törkeää asiakaspalvelua.

Potkut tai varoitus kuskille. Vauvat on vauvoja , ne itkee.

Lisää sitten lapsilisää tai vanhempainrahaa että jokainen äiti voi auton ostaa jos julkisilla ei saa kulkea.

Ne, jotka eivät kestä muiden ihmisten ääniä julkisessa liikenteessä, voivat itse ostaa oman auton.

Sitten voi nauttia hiljaisuudesta. Bussimatkoja ym ei ole tarkoitettu viihdykkeeksi, niiden pääasiallinen tarkoitus on siirtää ihmisiä paikasta toiseen. Jos kaipaa elämyksiä ja hiljaisuutta päiväänsä, niitä saa muualtakin.

T. Migreenissä julkisessa vauvan sietämätöntä itkua kuullut lapseton

Vierailija kirjoitti:

JULKISEENliikenteeseen kuuluvat ihan kaikki! Siksi se on JULKINEN!

Jos et kestä muita ihmisiä, hanki auto.

Bussikuski ei kestänyt huutavaa vauvaa bussissa. Ei siinä auta, jos joku random-matkustaja hankkii oman auton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin vauvatkin kuuluvat julkiseen liikenteeseen.

Bussikuskille on myös annettava työrauha.

Moniin töihin kuuluu erilaisia häiriötekijöitä, joiden sietäminen on osa ammattiosaamista. En minäkään valita siitä että asiakkaani saattaa itkeä, kirkua, karjua, liikehtiä holtittomasti tms. kesken synnytyksen. Ja ne vauvatkin itkee meillä aika paljon... silti kyetään töihin :D

Jos työhösi kuuluu synnytykset ja pikkuvauvat, työnkuvasi on aika erilainen kuin bussikuskilla. Ammattia valitessa olet luultavasti tiennyt, että kohtaat paljon itkeviä ja huutavia ihmisiä. Luulisin...

Varmasti bussikuskitkin tietävät, että osana työnkuvaaan kuulu myös vauvojen ja pikkulasten kuljettaminen. Väärä ammatinvalinta, jos ei näitä matkustajia kestä.

Vihaan lapsia ja pahin painajaiseni olisi pitkän matkan lento jossa lapset huutaisivat 8 tuntia putkeen. Siksi en juuri koskaan matkustele vaan haudon itsemurhaa vuokrayksiössäni. Ymmärrän esim. tuoksuyliherkkiä ihmisiä jotka eivät voi matkustaa kun aina joku muu matkustaja on laittanut hajuvettä.

Vauvan itku on evoluution ansiosta aikuiselle ihmiselle yksi maailman stressaavimmista äänistä. Tällä varmistetaan se että vauvan tarpeisiin reagoidaan nopeasti. Kuskitkin on vain ihmisiä ja kuskin täytyy saada keskittyä ajamiseen, muuten seurauksena on pahimmillaan ruumiita. Ei tässä ole kyse siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan siitä että liikenteessä turvallisuus on priorisoitava.

Toiseksi, kahden lapsen äitinä ihmettelen suuresti miksei nainen noussut oma-aloitteisesti bussista, rauhoittanut lasta ja jatkanut matkaa seuraavalla vuorolla. Ei tulisi mieleenkään huudattaa raivoavaa uhmaikäistä kymmeniä minuutteja julkisessa liikennevälineessä, se on täysin kohtuutonta muita ihmisiä kohtaan.