Naimisiin ilman juhlia?

Vierailija kirjoitti:

Me mentiin maistraatissa naimisiin tuntemattomien todistajien läsnäollessa, syyt olivat taloudelliset. Taisin kertoa naimisiinmenosta pari päivää aikaisemmin äidilleni, joka soitteli kuulumisia. Juhlia ei ole ollut vieläkään, naimisissa olemme olleet 9 vuotta. Olen harmitellut tätä tyyliä monesti, koska avioliittomme on muutenkin onneton. Tuntuu siltä kuin se juhlimattomuus olisi ollut jokin enne. Olisi ihanaa jos voisi muistella edes, että joskus oli se ihana päivä, jolloin oli vielä rakkautta ja toivoa. 

Suosittelen siis pitämään edes jotkut pienet, omannäköiset juhlat, vaikka sitten kahdestaan jos siltä tuntuu. 

Muutakaan rakkauden täyteistä päivää ei ole sitten mahtunut parisuhteeseenne? Vai syytätkö siitäkin hääjuhlan puuttumista?

Naimisiin maistraatissa, kaksi todistajaa. Käytiin syömässä todistajien kanssa. Soitettiin illalla vanhemmille, että mentiin naimisiin. En tiedä suuttuiko joku, eikä kiinnosta. Jos haluavat häät, niin voivat mennä ihan vapaasti itse naimisiin.

Lapsia emme kastaneet, emmekä viettäneet mitään nimiäisiä tms. Tästä vanhemmat olivat vähän kummissaan, mutta sekin oli meidän valinta. 

En ymmärrä, miksi pitäisi tehdä muiden haluamia asioita. Olen aina kulkenut omia polkujani. Välillä hiukan yksinäinen tie, kun ihmiset tykkäävät laumailmiöistä, mutta olen kuitenkin onnellisempi näin. Tykkään myös muista ihmisistä, jotka uskaltavat elää oman näköistä elämää. Ja onneksi on ihana mies, jonka kanssa taivaltaa yhdessä <3. 

Vierailija kirjoitti:

Ihannoitavaa että jotkut tekee niinkuin parhaalta tuntuu, eli uskaltaa jättää pakkojuhlimiset pois jos ne itsestä siltä tuntuu. En esim. tiedä ketään joka ei olisi järjestänyt mitään nimiäisiä/ristiäisiä lapselle. Voisin harkita itsekin, mikäli saan niitä joskus. Olen stressannut jo valmiiksi että lasten tullessa tulee viimeistään näitä velvotteita juhlimiselle, eikä kiinnosta pätkääkään varsinkaan nämä väkinäiset sukulaisjutut, kun en muutenkaan ole normaalisti tekemisissä.

Meille nuo ovat olleet vaan niin pakkopullaa, että on skipattu. Mutta on siitä vähän huonoa omaatuntoakin koettu. Liian usein lapsenkin synttärit vietettiin jossain muualla kuin kotona, kun ei vaan jaksettu sitä kotijuhlaa järkätä. Nuo lakkiaisetkin ahdisti etukäteen, mutta niitä ei yksinkertaisesti voinut jättää pitämättä, oli ne lapselle ja meille vanhemmillekin sen verran tärkeä juhla ja virstanpylväs. Ne pidettiinkin sitten isosti ja kyllä se tuntui kivalta juhlia kerrankin pitkän kaavan mukaan ja kutsua paljon vieraita. Eli kerran 20 vuodessa tällainen ponnistus meiltä onnistuu :-)

Vierailija kirjoitti:

Pienimuotoisesti pääsee vihille myös kirkossa, seurakunnan tiloissa tai pappi voi tulla myös kotiin.  Paikalle tarvitaan mukaan kaksi todistajaa jotka voivat ainakin päiväsaikaan olla myös seurakunnasta. Tällöin tietysti kummankin pitää olla seurakunnan jäseniä, rippikoulun käyneitä ja konfirmoituja. Ei aina tarvitse mennä maistraattiin, etenkään jos sellaista ei ole lähimaisemissa.  Avioliiton esteidentutkinta hoituu netin kautta.

Meidän lasta ei ole kastettu, mutta hän kävi rippikoulun. Hän sai rippikoulusta todistuksen, jolla pääsee kirkossa naimisiin. Eli molempien ei välttämättä tarvitse olla kirkon jäsen, riittää ilmeisesti että vähintään toinen on.

Vierailija kirjoitti:

Me mentiin naimisiin maistraatissa ja juhlittiin kahdestaan. Toki molempien äidit vähän harmitteli, mutta eivät nyt ihan pelihousujaan repineet. Oltiin kolmekymppisiä ja itselläni oli kyseessä toinen kierros. Nuoruuden häistä en muista paljoakaan, ne oli hienot juhlat mutta en muista edes olleeni kovin onnellinen omana hääpäivänäni. (Erosin silloin kahden vuoden jälkeen ja mies onneksi löysi itselleen sopivammn vaimon aika nopeasti.) Toisella kertaa olin rakastunut ja onnelinen, ei siinä mitään isoja kekkereitä kaivattu. Nyt jo 19 vuotta naimisissa.

Me mentiin perjantaina naimisiin ja maanantaina töihin. Häämatka oli Tampereelle :-) Oltiin hienossa sviitissä ja lauantaina käytiin syömässä appivanhempien kanssa. Vaikka kaikki kuulostaa kovin vaatimattomalta, niin silti se oli käsittämättömän onnellinen päivä kun menin rakastamani miehen kanssa naimisiin. Ollaan molemmat introverttejä, ei me mitään juhlia edes kaivattu. Riitti kun oltiin vain me kaksi ja todistajat maistraatin puolesta.

Kuulostaa ihanalta. Itsekin olen introvertti ja ajatuskin hääjuhlista ahdistaa, joten voisin hyvin tehdä samoin kuin te.

Me mentiin naimisiin lentokentällä. Todistajat tuntemattomia, ei yhtään ystävää tai sukulaista paikalla. Juotiin skumpat ja syötiin leivokset, siitä suoraan koneeseen ja kolmen viikon häämatka ❤️ En vaihtaisi.

No ihan kirkossa meidät vihittiin, paikalla vain molempien perheet. Sit samalla porukalla mökille illanviettoon. Miksi ihmeessä ei voisi ..?!

Me kipastiin maistraatissa naimisssa ja lähdettiin suoraan lentokentälle. Reissattiin maailmalla parisen vuotta kaikkiaan ja palattiin takaisin "naineena". Äidit ja isovanhemmat loukkaantu, kun eivät päässeet paikalle. Pitivät sitten meille väkisin juhlat.

Tä, ei ollut lapsen ristiäisiä, tuskin tulee häitäkään, synttäritkin on harvinaisuus. Mutta jouluna kutsutaan aina vieraita ja tarjotaan läheisille kaikki viimeisen päälle.

Jokainen tekee just niin kun tykkää.

Mentiin naimisiin ihan kirkossa, mutta ei mitään isoja juhlia. Mukana perheenjäsenet ja kotona kakkukahvit ja jotain suolaista. Ihan parhaat häät ja anoppikin tykkäsi. Mun äiti oli enemmän isojen häiden fani, mutta anoppi tykkäsi juuri näistä pienistä ja intiimeistä. Muille perheenjäsenille ihan sama. 

Me mentiin kotona naimisiin muutama vuosi sitten samalla kun oli ensimmäisen lapsen ristiäiset.

Olimme kyllä suunnitelleet häitä jo jonkin verran, mutta sitten alkoi ärsyttämään ajatus kaikesta siitä järjestelystä ym. ja rahaa palaisi ja se olisi kuitenkin vain se yksi päivä.

Päätimme sitten vähän extempore mennä naimisiin samalla kun on ristiäiset. Meillä oli vieraana omat sisarukset ja vanhemmat sekä lapsen kummit. Emme kertoneet etukäteen että menemme naimisiin, joten emme saaneet lahjojakaan, ei tosin haitannut kun emme järjestäneet mitään juhliakaan.

Jälkeenpäin jotkut sukulaiset oli närkästyneitä kun ei pyydetty "häihin", sanoin vaan kaikille että ei meillä ollut häitä.

Jälkeenpäin ei ole yhtään kaduttanut että hoidimme naimisiin menon näin. Pääsin kuitenkin naimisiin rakastamani miehen kanssa ja saatiin koko perheelle sama sukunimi.

Vanha ketju, mutta ollaan molemmat päätetty mennä naimisiin maistraatissa ja käyttää sitten rahaa juurikin johonkin pieneen maakuntamatkailuun ja yöpymiseen kivassa hotellissa. Myös ravintolaillallinen kummankin vanhempien kanssa porukalla. Tai no, mieheni kamalaa traumaattista isää emme tietysti minnekään kutsu. 

Päätös vahvistui, kun näin siskoni häiden kulisseissa jengin stressaavan henkihieverissä toisilleen tiuskien ja sitten miten feikisti kaikki hymyili h-hetkellä. En pidä siitä, miten meillä on kaikkia sosiaalisia tapoja ja tottumuksia, joista loppupeleissä jää enemmän negatiivista taakkaa. Ei kaikki ole onnellisia yhden pariskunnan rakkaudesta. Jengi kyylää ja arvostelee. Tyypit vetää kännit meidän piikkiin jaksaakseen olla siellä naama messingillä tai ilman. Juu ei. Käytämme rahat siihen, että nautimme toisistamme, kenenkään naamaan sitä onneamme hieromatta.