Lue keskustelun säännöt.
Lapseni musikaalisuustesti huono
Tiibanen
08.03.2019 |
Lapseni pyrki musaluokalle ja sai testissä vain 7 pistettä. Maksimi oli 25p joten ei päässyt musaluokalle.
Testissä oli karman koe. Joku rytmikapula tehtävä ja laulukie. Yllätyin miten huonosti koe sitten meni koska mielestäni laulaa ihan ok ja on käynyt muskarissa ja osa vähän nuotteja.
Tarkoittaako tämä testitulos että lapseni ei ole ollenkaan musikaalinen? Kannattaako näitä soittotunteja jatkaa tai muuta? Muuta palautetta ei saatu kuin pistemäärä? Lapseni kyllä käy soittotunneilla mutta ei ole niistä niin innoissaan. Laulaa ok mutta ei aina ihan pääse korkealle. Onko niille musaluokille oikeesti vaikea päästä? Olen luullut että niissä oppisi asioita ja laulamista eikä vaatimustaso olisi kovin korkea.
Kokemuksia?
Kommentit (68)
Ap olethan tietoinen että ihmisten äänialat ovat eri laajuisia. Ei tarvitse päästä korkealle osatakseen laulaa ja rintarekisterin yläpuolelta laulu vaatii teknistä osaamista joka kehittyy ajan myötä säännöllisellä ja johdonmukaisella harjoittelulla. Tämä näin yleisenä huomiona.
Vaikutat myös itse siltä että luulet lapsesi olevan parempi kuin mitä hän on mikä asiasta riippumatta on monien vanhempien perisynti. Myöskään tavantallaaja ei kokemukseni mukaan erota puhdasta ja epäpuhdasta ääntä toisistaan. Musikaalisuus on osittain periytyvä ominaisuus. Ja harrastaa voi vaikka olisi kuinka huono mikäli se lapsesta on mielekästä. Silloin ei vaan esiintyminen ole se tavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en lapsena ollut edes kiinnostunut musiikista enkä sitä olisi varmaan oppinut vaikka halolla oltaisiin päähän hakattu, kun joskus myöhemmin sain kitaran ensi kertaa käteeni ja aloin sillä leikkimään, huomasin ettei oppimisella ole mitään rajaa jos hommasta diggaa. Eikä olekaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarkoita hevon kukkuakaan. Itse tulin musikaaliseksi vasta lukioiässä hyvällä menestyksellä. Lapsena en tajunnut enkä olisi ilman kunnon perehdyttämistä edes oppinut mitään "musikaalista". Lapset on lapsia ja erot lapsuusiässä voivat olla mittavat, mutta ne tasoittuvat kyllä myöhemmin.
No tuo ei kyllä tarkoita mitään muuta kuin sitä, että olit musiikillisesti lahjakas aina, mutta jotenkin innostuit siitä vasta lukioiässä. Musikaalisuus on ihan yhtä lukkoon lyöty kuin matemaattinen lahjakkuus vaikkapa. Kyllä jokainen itse tunnistaa, missä on luontaisesti hyvä ja missä ei.
Tietenkin ihan hyväksi muusikoksi tai matemaatikoksi voi tulla ilman lahjojakin, mutta kyllä lahjakkaat ovat aina taviksia kovemmalla tasolla samalla treenimäärällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jengi on kyllä todella pihalla. Rytmitajun oppii, sävelkorvan oppii, soittamaan oppii. Mutta vain jos sitä itse todella haluaa ja jaksaa nähdä vaivan. Ainoa mikä todella sen määrittää on oma intohimon määrä asiaan, että asiasta todella nauttii oikeista syistä.
Mulle väitettiin piireissä aina, että rytmitaju on opittavissa, sävelkorva ei.
Kumpaakin voi kehittää. Koko "musikaalisuus" on vain elitististen hienohelmojen kehittämä myytti, jolla yrittävät tehdä hajurakoa muihin ihmisiin niin kuin ihmiset aina pyrkivät tekemään.
Pahoittelen, mutta tämä menee liikaa fantasian puolelle. Maailmanluokan tai edes kansallisen tason muusikkoa ei tule kenestä tahansa, vaikka väittäisit mitä. Musiikista voi nauttia toki ilman, että on itsellä kyky tuottaa sellaista musaa, että sitä kukaan haluaa kuulla, mutta tuo elitistisyysväite vain on turhaa narinaa siitä, ettei tasan käy lahjat. Ne ei käy, mutta mitäs sitten.
Se elitistisyysväite on ihan totta. Mutta sinällään ihan totta ettei kaikista - edes teknisesti kaikkein lahjakkaimmista muusikoista - tule maailmanluokan artisteja, vaikka toisaalta osasta kohtalaisen soittotaidottomimmistakin voi tulla.
Säveltämistaito ja ulkomusiikilliset asiat vaikuttavat myös vahvasti. Lahjojakin voi kehittää, mutta kysymys kuuluu: oletko tarpeeksi nälkäinen? Hyvin, hyvin harva oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarkoita hevon kukkuakaan. Itse tulin musikaaliseksi vasta lukioiässä hyvällä menestyksellä. Lapsena en tajunnut enkä olisi ilman kunnon perehdyttämistä edes oppinut mitään "musikaalista". Lapset on lapsia ja erot lapsuusiässä voivat olla mittavat, mutta ne tasoittuvat kyllä myöhemmin.
No tuo ei kyllä tarkoita mitään muuta kuin sitä, että olit musiikillisesti lahjakas aina, mutta jotenkin innostuit siitä vasta lukioiässä. Musikaalisuus on ihan yhtä lukkoon lyöty kuin matemaattinen lahjakkuus vaikkapa. Kyllä jokainen itse tunnistaa, missä on luontaisesti hyvä ja missä ei.
Tietenkin ihan hyväksi muusikoksi tai matemaatikoksi voi tulla ilman lahjojakin, mutta kyllä lahjakkaat ovat aina taviksia kovemmalla tasolla samalla treenimäärällä.
Lapsena olin aivan paska laulukokeissa eikä minulla edes ollut mitään tajua musiikillisista viitekehyksistä saatika kriittisistä arviointiperusteista. Lapsi on lapsi, ei se kerro mitään siitä millainen aikuinen sinusta voi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karman testissä tulee ensin rytmi ja sen jälkeen perään toinen ja tehtävänä on tunnistaa onko ensimmäinen ja toinen rytmi sama vai onko toinen rytmi eri. Tätä varten ei tarvitse osata soittaa tai laulaa ollenkaan mutta jos ei rytmitaju ole kunnossa ei osaa soittaa eikä laulaa nuoteista. Improvisoida voi kuka tahansa. Mutta kaikki nyt ei vaan ole hyviä ja musiikkiluokalla on aina myös niitä jotka eivät ole musiikillisesti lahjakkaita mutta parhaita huonoista.
Lapsi voi olla vielä sen verran tyhmä, tietämätön ja hämmentynyt ettei kunnolla vielä edes tajua mistä noissa testeissä on kysymys. Rytmitajua voi kyllä kehittää, korvaa voi kehittää jos halua löytyy. Itse olisin noissa rytmitesteissä lapsena skorettanut varmaan ihan vi.tun huonosti, nyt kun osaa vähän soittaa rumpujakin näin aikuisena, kehittelen välillä rytmejä, joita monilla rumpaleillakin on joskus hankaluuksia hahmottaa.
Vierailija kirjoitti:
Jengi on kyllä todella pihalla. Rytmitajun oppii, sävelkorvan oppii, soittamaan oppii. Mutta vain jos sitä itse todella haluaa ja jaksaa nähdä vaivan. Ainoa mikä todella sen määrittää on oma intohimon määrä asiaan, että asiasta todella nauttii oikeista syistä.
Ei kaksivuotias sitä absoluuttista sävelkorvaansa ole mistään oppinut. Se on syntyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
16 jatkaa. Laulaessa ei riitä että osuu nuotilleen vaan myös rytmin pitää mennä kohdalleen sekä laulutekniikan olla jo lapsella sellainen että ei huuda eikä henkäile. Pitää osata muodostaa ääni oikein. Ja se on muuten kumma miten moni musiikkiluokkalainen vielä yläasteellakin on sopiva lähinnä lastenlauluihin.
Opetetaanko musiikkiluokalla oikeasti laulutekniikkaa? Itse olen joskus laulanut kuorossa ja siellä ei opetettu. Yksinlaulutunneilla taas olen opiskellut pääasiassa juuri laulutekniikkaa ja oikeaa äänenmuodostusta, mikä muuten ei ole itsestäänselvää edes ammattilaulajille tai levyttäneille artisteille. Heilläkin suurella osalla ääni on rinta- tai kurkkuääni eikä tule koko kropasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarkoita hevon kukkuakaan. Itse tulin musikaaliseksi vasta lukioiässä hyvällä menestyksellä. Lapsena en tajunnut enkä olisi ilman kunnon perehdyttämistä edes oppinut mitään "musikaalista". Lapset on lapsia ja erot lapsuusiässä voivat olla mittavat, mutta ne tasoittuvat kyllä myöhemmin.
No tuo ei kyllä tarkoita mitään muuta kuin sitä, että olit musiikillisesti lahjakas aina, mutta jotenkin innostuit siitä vasta lukioiässä. Musikaalisuus on ihan yhtä lukkoon lyöty kuin matemaattinen lahjakkuus vaikkapa. Kyllä jokainen itse tunnistaa, missä on luontaisesti hyvä ja missä ei.
Tietenkin ihan hyväksi muusikoksi tai matemaatikoksi voi tulla ilman lahjojakin, mutta kyllä lahjakkaat ovat aina taviksia kovemmalla tasolla samalla treenimäärällä.
Toki lahjakas pääsee samalla harjoittelulla pidemmälle, mutta ilman lahjojakin voi päästä hyvin pitkälle, jos intoa ja ahkeruutta riittää. Omassakin perheessäni yhdellä lapsella ei ole matematiikkapäätä ja toiselta puuttui alunperin sävelkorva. Se matematiikassa lahjaton kirjoitti pitkästä matematiikasta eximian ja alunperin sävelkorvan puutteesta kärsinyt suoritti musiikkiopistossa jousisoittimen MOT-tutkinnon (entinen iso ykkönen) erinomaisella arvosanalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jengi on kyllä todella pihalla. Rytmitajun oppii, sävelkorvan oppii, soittamaan oppii. Mutta vain jos sitä itse todella haluaa ja jaksaa nähdä vaivan. Ainoa mikä todella sen määrittää on oma intohimon määrä asiaan, että asiasta todella nauttii oikeista syistä.
Ei kaksivuotias sitä absoluuttista sävelkorvaansa ole mistään oppinut. Se on syntyessä.
Toki aina löytyy poikkeustapauksia, siitä huolimatta sävelkorvaa voi kehittää. Enkä lainkaan ihmettelisi vaikka lopulta sen synnynnäisen eronkin kahden yksilön välillä voisi saada kiinni - tai vaikka ylittää ankaralla harjoittelulla.
Korvan sisäkarvasoluista riippuu, miten äänen kuulee. Sitten on absoluuttinen sävelkorva, joka on esim.eräissä oireyhtymissä tyypillinen. Eli liittyy aivoihin.
Laulua ja soittoa yms.voi harjoittaa. Mutta jossain vaiheessa fyysiset ominaisuudet ratkaisee asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jengi on kyllä todella pihalla. Rytmitajun oppii, sävelkorvan oppii, soittamaan oppii. Mutta vain jos sitä itse todella haluaa ja jaksaa nähdä vaivan. Ainoa mikä todella sen määrittää on oma intohimon määrä asiaan, että asiasta todella nauttii oikeista syistä.
Ei kaksivuotias sitä absoluuttista sävelkorvaansa ole mistään oppinut. Se on syntyessä.
Absoluuttinen sävelkorva liittyy muuhunkin kuin musikaalisuuteen. Siinä yhdistetään ääni johonkin muuhun ja siitä tulee se että pystyy sen hahmottamaan eri tavalla kuin muut. Henkilö jolla ei ole absoluuttista sävelkorvaa, voi olla musikaalisempi.
Joku voi selittää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16 jatkaa. Laulaessa ei riitä että osuu nuotilleen vaan myös rytmin pitää mennä kohdalleen sekä laulutekniikan olla jo lapsella sellainen että ei huuda eikä henkäile. Pitää osata muodostaa ääni oikein. Ja se on muuten kumma miten moni musiikkiluokkalainen vielä yläasteellakin on sopiva lähinnä lastenlauluihin.
Opetetaanko musiikkiluokalla oikeasti laulutekniikkaa? Itse olen joskus laulanut kuorossa ja siellä ei opetettu. Yksinlaulutunneilla taas olen opiskellut pääasiassa juuri laulutekniikkaa ja oikeaa äänenmuodostusta, mikä muuten ei ole itsestäänselvää edes ammattilaulajille tai levyttäneille artisteille. Heilläkin suurella osalla ääni on rinta- tai kurkkuääni eikä tule koko kropasta.
Ei opeteta enkä niin sanonutkaan. Puhutaan siitä miten ääni muodostuu mutta ei kolmenkymmenen oppilaan ryhmälle ehdi mitään opettamaan. Mutta Pointti onkin se että jos ei mitään tekniikkaa ole hallussa luonnostaan vaan tulee pihinää tai ääni seilaa ties missä eikä sitä voi hallita ja ääni ei kestä yhtä laulua pidempää kun laulaa väärästä paikasta ei osaa laulaa ollenkaan. Ja silloin et musiikkiluokalle pääse. Jos pysyy nuotissa ja normaali lastenlaulut sujuu niin se riittää. Tosin yläasteen yksilö laulukokeissa joita useampi joka vuoden aikana sitten osa saa 6 ja osa 9+.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä vaikuttaa hemmetin monet muutkin "lahjakkuuden" muodot, kuten itsekritiikki, analysoimiskyky, looginen ja intuitiivinen päättely, itseluottamus, innostus, opetuksen taso, luovuus, leikkimielisyys, yleissivistys... hommaa voi lähestyä eri kulmista.
Oma soitonopettaja aikoinaan sanoi, että musiikki on 10% lahjakkuutta ja 90% kovaa työtä.
Yksittäisen kokeen perusteella en vielä tekisi kovin meekittäviä johtopäätöksiä: lapsi on voinut jännittää tilannetta niin paljon että epäonnistui
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jengi on kyllä todella pihalla. Rytmitajun oppii, sävelkorvan oppii, soittamaan oppii. Mutta vain jos sitä itse todella haluaa ja jaksaa nähdä vaivan. Ainoa mikä todella sen määrittää on oma intohimon määrä asiaan, että asiasta todella nauttii oikeista syistä.
Ei kaksivuotias sitä absoluuttista sävelkorvaansa ole mistään oppinut. Se on syntyessä.
Absoluuttinen sävelkorva liittyy muuhunkin kuin musikaalisuuteen. Siinä yhdistetään ääni johonkin muuhun ja siitä tulee se että pystyy sen hahmottamaan eri tavalla kuin muut. Henkilö jolla ei ole absoluuttista sävelkorvaa, voi olla musikaalisempi.
Joku voi selittää paremmin.
Se että osaa tunnistaa hyvin jonkin sävelen ei tosiaan takaa, että ihmistä kiinnostaisi musiikki muuten millään lailla tai että saisi siitä mitään irti tunnetasolla...
Minun lapsi haki painotettuun musiikinopetus kouluun eikä myöskään päässyt. Varmaan sama testi ratiritirallaa piti laulaa ja hinajalaulu. Lapseni ei osaa laulaa nuotilleen vaikka kuinka harjoitteli lauluja. En itse osaa soittaa mitään mutta omakon lauluni meni paremmin kuin lapsella. Kuulen eron jos joku ei laula nuotilleen vaikken mikään saara aalto ole. Kuitenkin lapseni halusi kokeilla halua ja kannustin. Lopputuloksen jo tiesin. Lapseni on omlut myös muskareissa mutta eipä ole oppinut laulamaan sielläkään puhtaasti. Joten varmaan on pysyvää? Nuorin lapsi laulanut minusta nuotilleen jo 2 vuotiaasta joten varmaan synnynnäistä on taito. Isompaa Lastani ei ollenkaan harmittanut että ei päässyt sanoi että oli tosi kivaa kokeissa ja hyvin meni omasta mielestä. Aikoo myös mennä pianotunneille isompana ja laulaa paljon kotona kavereiden kanssa.
Pääasia että on kivaa ja kannustan kyllä mutta idolsiin tms en päästäisi.
Motivaatiolla on suuri vaikutus: totta kai sellainen oppii paremmin, joka nauttii kitaransoitosta kuin sellainen, jota ärsyttää edes pitää koko kapinettä kädessään, vaikka kuinka olisi absoluuttinen sävelkorva syntymälahjana.
Todennäköisesti lapsesi ei ymmärtänyt sitä Karma-testin tekniikkaa ja saattoi jännittäkin.. Ilmeisesti ei voi enää ensivuonna sinne pyrkiä, kun se on sidottu luokka-asteeseen. Laita lapsi musiikkiopistoon ja hiukan valmenna pääsykokeeseen. Ihmeellistä, et sitä loppuunkulunutta Karmaa (olispa tekijän nimi ollut vaikka Sulonen) viel käytetään. t.neljän musiikkiluokkalaisen äiti, jonka lapset ihan tavallisia laulavia ja soittavia. Älä luovuta.
Menestys musikaalisuustesteissä riippuu hyvin pitkälle harjoittelusta. Toki aina on luonnonlahjakkuuksia, jotka menestyvät näissä ilman harjoittelua ja laulavat puhtaasti jo ennen kuin puhuvat, mutta suurella osalla huono menestys testeissä on harjoituksen puutetta. Lapsella voi esim. olla loistava sävelkorva, mutta hän ei ole vain harjoitellut laulamista niin paljon, että osaisi heti laulaa oikealta korkeudelta, vaikka sävelkorva toimisi. Testitilanteessa myös jännitys voi huonontaa suoritusta.
Lisäksi sävelkorva ei ole mikään sellainen ominaisuus, joka joko on tai ei, vaan ominaisuus, jota ainakin useimmat pystyvät harjoittelemalla hyvin paljon. Tästä on tehty väitöskirjakin (tekijä Ava Numminen).
Kahden musiikkiopiston päättötodistuksen suorittaneen lapsen äiti