Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai sinut tajuamaan, että lapsuudenkotisi kasvuympäristö ei ollut ihan terve?
Lapsihan pitää herkästi omaa kasvuympäristöään normaalina, vaikka se ei sitä olisi, sillä hänellä ei ole muusta kokemusta eikä tietoa. Jos sinulla oli näin, niin mikä sai sinut tajuamaan, että ei tämä taidakaan olla ihan normaalia? Ja etenkin, jos tajusit vasta aikuisena, että lapsuudessa olikin jokin vialla, niin mikä herätti sinut siihen ajatukseen?
Kommentit (2084)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään ei ole täydellistä kotia. On turhaa energian ja rahan tuhlausta kaivella menneitä. Eri asia, jos todella järkyttävät tausta. Muuta on kaikilla.
Sinä et ole se taho, jolla on valtuudet määritellä mitkä ovat oikeita ongelmia ja mitkä eivät. Kyllä sen tunnistaa, jos kaikki ei ole kotona kunnossa, mutta sitä on usein vaikea itselleen myöntää.
Tokihan sitä jo aika pienenä ymmärsi, että vaikeuksia on, mutta toisaalta ymmärsi myös sen, että oma perhe oli sikäli normaali, että muillakin perheillä oli kaikenlaista ei-toivottavaa. Ei mistään mitään suurta numeroa tehty, sopeuduttiin ja elettiin suht onnellisina kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertailu nykyisen miehen perheeseen silloin kun aloimme seurustella. Tosin sieltäkin paljastui sitten kaikkea epämiellyttävää. Että onko ihanneperhettä olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli aivan kummissaan kun vieraillessamme perheeni luona halataan aina tullessa ja lähtiessä, sekä sanotaan että "Olette rakkaita ja tärkeitä!" Mieheni sanoi ettei ole koskaan kuullut äitinsä tai muiden perheenjäsenten suusta vastaavaa eivätkä he koskaan halaa. Olin niin surullinen hänen puolestaan, että aloin itkeä. Mieheni on nyt tottunut siihen että häntäkin halataan ja tervehditään lämpimästi, ja minusta on ihanaa nähdä hänet onnellisena perheeni kanssa! <3
Minun lapsuuden kodissa ei edes koskettu toisiamme saati jotakin ihmeellistä halaamista- mitä se on! Varma olen myös siitä, että sama meininki oli vanhempieni kodissa.
Omassa kodissani jo halasin lapsiani ja pidin sylissäni, vaikka vaikeaa oli oppia se tapa.Mieheni hoivasi minua halimalla ja vetämällä lähelleen, että se tuntui ja tuntuu ihanalle!
sama kokemus ja vieläkin kaikki läheisyys on vaikeaa
Jo alaluokilla koulussa, kun pääsi katsomaan muiden koteihin. Ei ollut ryyppääviä ja huutavia vanhempia vaan lämmin koti, jossa syötiin yhdessä ja välitettiin toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tällaisesta ihmisestä itsestään tulee isä, hän joutuu kohtaamaan tapahtumia, jotka saattavat vaarallisesti horjuttaa hänen tuskalla ja vaivalla kehittämäänsä rakennelmaa: hän näkee edessään vilkkaan ja eläväisen lapsen, näkee minkälainen ihminen aidosti on, minkälainen hän voisi olla ellei häntä olisi estetty siitä. Mutta sitten astuvat jo omat pelot peliin: Niin ei saa tapahtua. Jos lapsen annetaan olla ja elää sellaisena kuin tämä on, niin eikö se merkitse sitä, etteivät hänen omat uhrauksensa ja itsekieltäymyksensä ehkä olisikaan olleet tarpeellisia? Olisiko mahdollista että lapsi voisi elää ja menestyä ilman että hänet pakotettaisiin tottelemaan, ilman vuosisatojen ajan välttämättömänä pidettyä taistelua itsekkyyttä ja itsepäisyyttä vastaan? Tällaisia ajatuksia vanhemmat eivät voi sallia itselleen, sillä muuten he joutuisivat hirvittävään hätään ja kadottaisivat pohjan jalkojensa alta, sen perityn ideologian perustan, jossa kaiken elävän ja tuntevan tukahduttaminen ja manipuloiminen edustavat korkeimpia arvoja. Tällaisessa tilanteessa oli myös herra A:n isä.1 s. 138
ALUSSA OLI KASVATUS, Alice Miller
"Herra A ei muistanut että hänen isänsä olisi koskaan lyönyt häntä. Siitä huolimatta isä suhtautui itse sitä tietämättään ja tahtomattaan lapseensa yhtä julmasti kuin oli suhtautunut itseensä tehdäkseen pojastaan tyytyväisen lapsen. Hän yritti järjestelmällisesti tuhota kaiken elinvoimaisen esikoisessaan. Elleivät tuon elinvoiman jäännökset olisi suojautuneet pakkoneuroosiin ja sieltä käsin huutaneet hätäänsä ilmoille, poika olisi tosiasiassa ollut sielullisesti kuollut, sillä hän oli vain toisen varjo, hänellä ei ollut mitään omia tarpeita, ei enää välittömiä tunteita, hän tunsi vain depressiivisen tyhjyyden ja pelon omien pakkoajatustensa edessä. Analyysissa hän vasta 42-vuotiaana tajusi, kuinka eläväinen, utelias, älykäs, valpas ja huumorintajuinen lapsi hän oikeastaan todellisuudessa oli ollut. Nyt tämä lapsi hänessä pystyi ensimmäisen kerran elämään ja kehittämään luovia voimia. Ajan myötä herra A:lle selvisi, että hänen vaikeat oireensa olivat yhtäältä seurausta hänen itsensä tärkeiden elinvoimaisten osien tukahduttamisesta ja että ne toisaalta kuvastivat hänen isänsä ratkaisemattomia, piilotajuisia ristiriitoja. isän säröilevä hurskas ja hänen itsestään pois lohkomansa epäilys ilmenivät pojan pakkokuvitelmissa. Jos isä olisi voinut kokea epäilyksensä tietoisesti, pystynyt kestämään ja integroimaan ne, silloin hänen pojallaan olisi ollut mahdollisuus kasvaa isän ristiriidoista vapaana ja elää omaa, rikasta elämää aikaisemmin ja ilman analyysin apua." s.139
ALUSSA OLI KASVATUS, Alice Miller
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^"Ennen niin yleisen lasten fyysisen pahoinpitelyn, hyväksikäytön ja vainoamisen näyttää nykyaikana korvanneen henkinen julmuus, joka on naamioitu hyväätarkoittavan "kasvatus"-sanan taakse."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän on aivan turha kehottaa vanhempia rakkauteen, solidaarisuuteen ja laupeuteen, jos heiltä puuttuu tämä inhimillisen eläytymisen ja ymmärtämisen ennakkoedellytys.
Tämän ennakkoedellytyksen puuttuminen on erityisen raskauttavaa ammattipsykologeille, sillä ilman aitoa empatiaa he eivät pysty soveltamaan ammattilaisia tietojaan niin että siitä olisi apua potilaille omistivat he näille kuinka paljon aikaa hyvänsä. Sama pitää paikkansa vanhempiin, joita sen enempää korkea koulutustaso kuin riittävä vapaa-aikakaan ei auta ymmärtämään lastaan niin kauan kuin heidän on pidettävä oman lapsuutensa kärsimys emotionaalisesti etäällä itsestään. Toisaalta esimerkiksi kodin ulkopuolella työssä käyvän äidin on mahdollista tajuta oman lapsensa tilanne muutamassa sekunnissa jos hän on siihen sisäisesti vapaa ja avoin.
Tämän vuoksi pidän tehtävänäni herättää ihmiset ymmärtämään varhaislapsuuden kärsimystä ja yritän tehdä sen kahdella eri tasolla ja puhua koko ajan aikuisessa lukijassa lapselle, joka hän on kerran ollut. s. 10
ALUSSA OLI KASVATUS, Alice Miller
Perhessä tosen ihmisen onnellusuus ja hyvä mieli oli kateudenaihe ja riitojen aiheutraja. Huudettin suora kurkkua niinpaljon kun ääntä lähti niin että ulkona tullessa ääni kuului naapuri kerrostalon kulmasta. Päivitäiset hwrmoromahdukset, huutamiset. Narsisismi yhdellä vanhemmista. Vadta aikuisena tajusin, että syy tämmöisen käytökseen oli minun tai toisten perjejäsenten iloinen, tyytyväinen mieli ja onnelisuus. Se häiritsi narsustiluonneta jopa niin paljon, että skandaalit saatin aikaiseksi. Sieltä opin, miten EI saa käyttäytyä, suhtautua. Minua kiellettiin jopa omia lapsia syliin ottamasta. Kyllä ma sanoin jo silloin, että mina halaan ja otan syliin lapsia niin paljon kun huvitaa. En halua huutamista, pätemistö, tärkelyä, törkeilua,. Löin oven kiinni ja jatkoin omaa elämää. Tähän saakka en ole kadunnut. Ihanaa rauhallisuus kotona. Nautin ihmisten seuraa, ystävällisyyttä, aitoutta, hyvää kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini heittäytyminen marttyyriksi eron jälkeen, itkemisellä ja valituksella kiristäminen sekä lasten emotionaalinen hyväksikäyttö. Loppuelämän traumat ja mt-ongelmat, joista ulkopuolisilla ei ole harmainta aavistustakaan.
Lainaus kirjasta ALUSSA OLI KASVATUS, Alice Miller, s. 92
Yhteenveto
Edellä esitettyjen lainausten tarkoituksena on ollut kuvata asennoitumista, joka enemmän tai vähemmän avoimesti tulee esiin ei ainoastaan fasismissa vaan monissa eri ideologioissa. Heikon lapsen halveksiminen ja vainoaminen samoin kuin kaiken elävän, luovan ja emotionaalisen tukahduttaminen lapsessa ja omassa itsessä on päässyt tunkeutumaan niin monille meidän elämämme alueille että me tuskin enää huomaamme sitä. Lähes kaikkialla ilmenee enemmän tai vähemmän avoimesti ja eri verukkein perusteltuna pyrkimys vapautua kaikesta lapsenomaisesta, toisin sanoen heikosta, avuttomasta, riippuvaisesta olennosta meissä itsessämme, jotta meistä lopulta tulisi suuri, itsenäinen ja pätevä olento, joka ansaitsee kunnioitusta. Kun me kohtaamme tämän heikon olennon uudestaan lapsissamme, me vainoamme sitä samoin menetelmin, joilla meitä itseään aikanaan vainottiin, ja me nimitämme sitä kasvatukseksi.
Seuraavassa käytän tästä hyvin monimuotoisesta asennoitumisesta nimitystä musta pedagogiikka, ja asiayhteydestä ilmenee, minkä puolen siitä kulloinkin nostan etualalle. Eri puolet käyvät suoraan ilmi edellä esitetyistä lainauksista. Niistä opimme seuraavaa:
1. aikuiset ovat riippuvaisen lapsen hallitsijoita ja herroja (eivät palvelijoita!);
2. aikuiset ratkaisevat jumalten tavoin, mikä on oikein, mikä väärin;
3. aikuisten viha kumpuaa heidän omista ristiriidoistaan;
4. lasta pidetään siitä vastuullisena;
5. vanhempia on aina suojeltava;
6. lapsen elämänmyönteiset tunteet muodostavat vaaran hallitsijalle;
7. lapsen oma tahto on riistettävä mahdollisimman varhain;
8. kaiken tämän on tapahduttava hyvin aikaisin niin ettei lapsi huomaa mitään eikä pysty paljastamaan aikuisia.
Lapsen elävien tunteiden tukahduttamiseen käytettyjä ansoja ovat: ansojen virittäminen, valehteleminen, viekkaus, salailu, manipulointi, pelottelu, rakkauden kieltäminen, eristäminen, epäluottamuksen osoittaminen, nöyryyttäminen, halveksiminen, pilkkaaminen, häpäiseminen, väkivalta aina kidutukseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lainaus kirjasta ALUSSA OLI KASVATUS, Alice Miller, s. 92
Yhteenveto
Edellä esitettyjen lainausten tarkoituksena on ollut kuvata asennoitumista, joka enemmän tai vähemmän avoimesti tulee esiin ei ainoastaan fasismissa vaan monissa eri ideologioissa. Heikon lapsen halveksiminen ja vainoaminen samoin kuin kaiken elävän, luovan ja emotionaalisen tukahduttaminen lapsessa ja omassa itsessä on päässyt tunkeutumaan niin monille meidän elämämme alueille että me tuskin enää huomaamme sitä. Lähes kaikkialla ilmenee enemmän tai vähemmän avoimesti ja eri verukkein perusteltuna pyrkimys vapautua kaikesta lapsenomaisesta, toisin sanoen heikosta, avuttomasta, riippuvaisesta olennosta meissä itsessämme, jotta meistä lopulta tulisi suuri, itsenäinen ja pätevä olento, joka ansaitsee kunnioitusta. Kun me kohtaamme tämän heikon olennon uudestaan lapsissamme, me vainoamme sitä samoin menetelmin, joilla
Mustaan pedagogiikkaan kuuluu myös virheellisten tietojen ja käsitysten välittäminen lapselle alusta alkaen. Ne siirtyvät sukupolvelta toiselle, ja lapset omaksuvat ne kunnioittavasti vaikka ne eivät ole pelkästään oikeiksi todistamattomia vaan todistettavasti virheellisiä. Tällaisia käsityksiä ovat muun muuassa seuraavat:
1. velvollisuudentunto herättää rakkautta;
2. viha voidaan poistaa kielloilla;
3. vanhemmat ansaitsevat kunnioitusta pelkästään jo sen vuoksi että ovat vanhempia
4. lapset eivät ansaitse kunnioitusta pelkästään sen perusteella että ovat lapsia
5. tottelevaisuus tekee vahvaksi
6. vahva omanarvontunto on vahingollinen
7. alhainen omanarvontunto johtaa lähimmäisenrakkauteen
8. hellyys on vahingollista
9. lapsen tarpeisiin vastaaminen on pahasta
10. kovuus ja kylmyys merkitsevät hyvää valmistautumista elämään
11. teeskentelty kiitollisuus on parempi kuin rehellinen kiittämättömyys
12. se millä tavalla ihminen käyttäytyy on tärkeämpää kuin se minkälainen hän on
13. sen enempää vanhemmat kuin Jumalakaan eivät pysty selviämään hengissä lapsen aiheuttamista loukkauksista
14. ihmisruumis on likainen ja vastenmielinen
15. tunteiden kiihkeys on vahingollista
16. vanhemmat ovat vapaita kaikista vieteistä ja syyllisyydestä
17. vanhemmat ovat aina oikeassa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus kirjasta ALUSSA OLI KASVATUS, Alice Miller, s. 92
Yhteenveto
Edellä esitettyjen lainausten tarkoituksena on ollut kuvata asennoitumista, joka enemmän tai vähemmän avoimesti tulee esiin ei ainoastaan fasismissa vaan monissa eri ideologioissa. Heikon lapsen halveksiminen ja vainoaminen samoin kuin kaiken elävän, luovan ja emotionaalisen tukahduttaminen lapsessa ja omassa itsessä on päässyt tunkeutumaan niin monille meidän elämämme alueille että me tuskin enää huomaamme sitä. Lähes kaikkialla ilmenee enemmän tai vähemmän avoimesti ja eri verukkein perusteltuna pyrkimys vapautua kaikesta lapsenomaisesta, toisin sanoen heikosta, avuttomasta, riippuvaisesta olennosta meissä itsessämme, jotta meistä lopulta tulisi suuri, itsenäinen ja pätevä olento, joka ansaitsee kunnioitusta. Kun me kohtaamme tämän heikon olennon uudestaan lapsi
"Kun otetaan huomioon, millaiseen terroriin tämä ideologia johtaa, ja ajatellaan, että se oli huipussaan vielä vuosisadanvaihteessa, on tuskin mitään ihmettelemistä siinä, että Sigmund Freudin oli naamioitava odottamaton havaintonsa aikuisten lapsiin kohdistamasta seksuaalisesta viettelystä. Sen yleisyys selvisi hänelle hänen potilaidensa kertomuksista, ja hän naamioi teoriansa havainnolla, joka vei kärjen hänen sopimattomalta havainnoltaan. Hänen aikanaan lapsia oli ankarien rangaistusten uhalla kielletty olemasta tietoisia siitä, mitä vanhemmat heille tekivät, ja mikäli Freud olisi pitänyt kiinni viettelyteoriastaan, hänen ei olisi tarvinnut pelätä ainoastaan sisäistämiään vanhempia vaan hän olisi todennäköisesti joutunut todellisen häväistyksen kohteeksi ja täysin eristetyksi ja karkoitetuksi porvarillisesta yhteiskunnasta. Suojellakseen itseään hänen oli kehitettävä teoria, joka varmisti harhakuvitelmien säilymisen ja pani kaiken pahan, syyllisyyden ja epäoikeudenmukaisuuden lapsen mielikuvituksen syyksi niin että vanhemmat näyttivät vain lasten kuvitelmien projektiokohteilta. Oli ymmärrettävää, että tästä teoriasta jätettiin pois se tosiasia että vanhemmat puolestaan eivät ainoastaan projisoi lapsiinsa seksuaalisia ja aggressiivisia kuvitelmiaan vaan voivat myös tyydyttää niitä suhteessaan lapseen koska omaavat kaiken vallan.
^korjaus: "pahan" (lainausmerkit)
"Narkomaani rankaisee itse itseään siitä että kaipaa omaa todellista itseään siis varsin oikeutetusta ja jopa elintärkeästä kaipauksesta samalla tavalla kuin häntä varhaislapsuudessa rangaistiin hänen ensimmäisistä elinvoimaisista yllykkeistään eli tappamalla elinvoimaisen itsessään. Melkein jokainen heroiinista riippuvaiseksi tullut kertoo voineensa aluksi kokea tämän aineen avulla voimakkaampia tunteita kuin koskaan ennen. Sillä tavalla hän on tullut vielä entistä selvemmin tietoiseksi tavallisen tunne-elämänsä latteudesta ja tylsyydestä." s. 155
ALUSSA OLI KASVATUS, Alice Miller
Vierailija kirjoitti:
"Narkomaani rankaisee itse itseään siitä että kaipaa omaa todellista itseään siis varsin oikeutetusta ja jopa elintärkeästä kaipauksesta samalla tavalla kuin häntä varhaislapsuudessa rangaistiin hänen ensimmäisistä elinvoimaisista yllykkeistään eli tappamalla elinvoimaisen itsessään. Melkein jokainen heroiinista riippuvaiseksi tullut kertoo voineensa aluksi kokea tämän aineen avulla voimakkaampia tunteita kuin koskaan ennen. Sillä tavalla hän on tullut vielä entistä selvemmin tietoiseksi tavallisen tunne-elämänsä latteudesta ja tylsyydestä." s. 155
ALUSSA OLI KASVATUS, Alice Miller
korjaus: "Narkomaani rankaisee itse itseään siitä että kaipaa omaa todellista itseään --- siis varsin oikeutetusta ja jopa elintärkeästä kaipauksesta --- samalla tavalla kuin häntä varhaislapsuudessa rangaistiin hänen ensimmäisistä elinvoimaisista yllykkeistään eli tappamalla elinvoimaisen itsessään. "
"Ruumiillisen rangaistuksen ohella on kuitenkin olemassa kokonainen asteikko nerokkaita "lapsen parhaaksi" käytettyjä menetelmiä, joita lapsen on vaikea tajuta ja joilla juuri sen vuoksi on tuhoava vaikutus lapsen elämässä myöhemmin." s.36
Ja noiden lisäksi huonossa perheessä kasvaneella on myös sukunsa geenit, mikä tarkoittaa, että monet asiat periytyvät aina temperamentista persoonallisuuspiirteisiin ja erilaisiin sairauksiin (ml alkoholismi). Siksi traumakierteen katkaisu on niin vaikeaa, mahdollista, mutta vaikeaa. Ja jos kaikki tässä ketjussa niin väittäneet ovat sen oikeasti tehneet, niin hienoa, mutta kannattaa varautua siihen, että saattaa selvitä vasta myöhemmin että lapset eivät olekaan kokeneet asiaa ihan niin, kun saavat omia lapsia jne. Tietenkin toivon kaikille onnistumista.