Te, jotka matkailette kavereidenne kanssa! Mikä kaverissa ärsytti matkalla?

Hehe, tuotahan se voi olla. Itse olen matkustellut niin, että olemme kaveriperheen kanssa vuokranneet loman ajaksi yhteisen talon, samoin kälyn ja langon kanssa olemme harrastaneet sellaista.

Ja kyllä: pidemmän yhdessäolon aikana pikkuasiat alkavat ärsyttää.

Ei niinkään tuollaiset jutut, mitä tehdään - koska on selvää, että kukin tehkööt sitä, mitä haluaa, eli yhdessä ei mennä joka paikkaan. Eriydytään pienemmiksi sakeiksi sen mukaan, mitä kukin haluaa tehdä.

Mutta pikemminkin siihen yhteisessä lomakämpässä olemiseen liittyvät pikkuasiat, kuten että kuka tekee ruuat ja siivoaa vuorollaan tai syökö joku yksin herkut kaapeista.

Siskossani ärsyttää hitaus aamuisin. Hänen on tosi vaikea päästä liikkeelle. Viihtyisi hotellin parvekkeella yhteen asti ja loppupäivänkin jaksaisi viettää hotellin uimahallissa. Kaupunkilomilla hän ei edes käy. Ihana ihminen, mutta meillä on ihan erilainen lomailukulttuuri. Kun olen mieheni tai perheen kanssa reissussa, lähdemme heti aamiaisen jälkeen kohti uusia seikkailuja. Tykkään kierrellä ja katsella, uida meressä ja kuljeskella.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 11:51"]

Siskossani ärsyttää hitaus aamuisin. Hänen on tosi vaikea päästä liikkeelle. Viihtyisi hotellin parvekkeella yhteen asti ja loppupäivänkin jaksaisi viettää hotellin uimahallissa. Kaupunkilomilla hän ei edes käy. Ihana ihminen, mutta meillä on ihan erilainen lomailukulttuuri. Kun olen mieheni tai perheen kanssa reissussa, lähdemme heti aamiaisen jälkeen kohti uusia seikkailuja. Tykkään kierrellä ja katsella, uida meressä ja kuljeskella.

[/quote]

Minulla tällainen käly! Me menimme viikoksi kerran lomalle, joka harmillisesti oli täydellinen sekoitus ranta- ja kaupunkilomakohdetta. Hiekkarantaa ja lämmintä vettä silmänkantamattomiin, mutta samalla kaupunki, jossa ihan käsittämättömän paljon erilaisia asioita nähtävänä.

Käly halusi nukkua pitkään ja mennä rannalle makoilemaan. Illalla sitten johonkin hyvään ravintolaan syömään ja sitten nukkumaan. Minä taas halusin herätä kahdeksalta, pakata eväät reppuun ja suunnata kaupungille ja palata rättiväsyneenä jalat muussina illalla takaisin hotellille. Tajuttiin tämä onneksi aika pian, joten parin päivän päästä käly jäi nukkumaan ja minä lähdin hipsien pois aamuisin. Illalla mentiin yhdessä syömään.

JOudun reissaamaan välillä työmatkoja yhden kollegan kanssa, joka on kamala hätäilijä. Haluaa lähteä tuntia liian aikaisin joka paikkaan, ettei vaan myöhästytä. Pelkää eksymistä. Jännittää ja höösää. Rasittavaa. Itse ajattelen, että jos yksi ratikka menee nenän edestä, aina tulee seuraava.

Se, ettei lupauksista pidetä kiinni. Sovitaan, että käydään syömässä klo 13.00 tietyssä paikassa. odotan siellä - ei ketään paikalla "kun rannalla/altaalla/kaupoissa vierähti aikaa". Sovitaan, että mennään yhdessä ulos klo 23.00 - toinen ei saa itseään ikuisuuksiin valmiiksi jne.

Mua ärsyttää toi "mulle käy kaikki" tai "ihan sama" -asenne. On tosi vaikea neuvotella ja suunnitella jos joku ei tuo mielipiteitänsä esiin. Siinä käy niin, että toisesta tulee yhtäkkiä matkanjohtaja ja on vastuussa kaikesta. Jos mietitään vaikka mihin mennään syömään ja käykin niin, että se ihan sama -tyyppi saakin huonon annoksen, niin ei se koskaan ole aidosti ole ihan sama. Vaan sen syytä joka tuli päättäneeksi, että syödään tässä paikassa.

Jos oltaisiin yhdessä päätetty, että tässä syödään, niin sitten olisi paljon helpompi hyväksyä, että tuli virhe tehtyä ravintolavalinnassa ja toivottavasti seuraava kerta on parempi.

Mua ei toi asioiden eri aikaan tekeminen haittaa yhtään jos vaan aidosti sovitaan, että kaikki on omillaan. Noi ihan sama -tyypit sitten yleensä liimautuu vain mukaan, koska eivät itse vaivaudu ottamaan selvää ja tekemään suunnitelmia.

Mä oon juurikin tollanen vetelehtijä.

Silloin harvoin kun pääsen lomalle tahdon todellakin LOMAILLA eli tehdä juuri sitä, mitä milläkin hetkellä haluan, ilman mitään ennakkosuunnittelua.

Jos tahdon olla koko päivän hotellin altaalla niin sitten olen.

Tietty porukalla reissatessa on hyvä sopia etukäteen pelisäännöistä :)´

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 12:02"]

Mua ärsyttää toi "mulle käy kaikki" tai "ihan sama" -asenne. On tosi vaikea neuvotella ja suunnitella jos joku ei tuo mielipiteitänsä esiin. Siinä käy niin, että toisesta tulee yhtäkkiä matkanjohtaja ja on vastuussa kaikesta. Jos mietitään vaikka mihin mennään syömään ja käykin niin, että se ihan sama -tyyppi saakin huonon annoksen, niin ei se koskaan ole aidosti ole ihan sama. Vaan sen syytä joka tuli päättäneeksi, että syödään tässä paikassa.

Jos oltaisiin yhdessä päätetty, että tässä syödään, niin sitten olisi paljon helpompi hyväksyä, että tuli virhe tehtyä ravintolavalinnassa ja toivottavasti seuraava kerta on parempi.

Mua ei toi asioiden eri aikaan tekeminen haittaa yhtään jos vaan aidosti sovitaan, että kaikki on omillaan. Noi ihan sama -tyypit sitten yleensä liimautuu vain mukaan, koska eivät itse vaivaudu ottamaan selvää ja tekemään suunnitelmia.

[/quote]

Kun olin pari vuotta matkaillut kavereiden kanssa, en enää odottanut matkoilta YHTÄÄN MITÄÄN ja menin IHANSAMA-asenteella. En marttyyrinä, enkä niin, että olisin ollut huonolla mielellä, vaan huomasin, että niillä muilla perunan ulkomuoto annoksessa oli paljon tärkeämpää ravintolassa kuin minulla. Tai että on ihan pakko päästä johonkin museoon, muuten menee matka pilalle.

Olen nauttinut sen päätöksen jälkeen kaikista matkoistani.

Tulee nyt lähinnä mieleen mieheni kanssa matkustelu, hän ei syö päivällä mitään eikä tajua, että minä ja lapset ei jakseta painaa menemään koko päivää ilman sapuskaa. Nykyään teemme niin, että menemme jonnekin syömään ja hän voi sitten katsella kun syömme tai haahuilla lähitienoilla. Kun aikoinaan tapasimme, kiersimme kuukauden Eurooppaa. Laihduin matkalla 6 kiloa kun söimme ihan minimaalisen vähän. 

10, heh toi on tuttua. Meillä minä ja lapset olemme sellaisia, että aamusella ei kamalasti ruoka maistu, ei vaan PYSTY syömään tukevasti. Mies vetelee hotellissa kolme kukkuralautasellista kaikkea ja ihmettelee sitten aina lounasaikaan, että miten teillä voi olla jo nälkä....

-2-

Hmm, en ole matkustanut kavereiden kanssa, mutta uskoisin että ainakin suoritushenkisyyden kanssa tulisi ongelmia.

Mä haluan matkailla niin, etten suunnittele liikoja. Tykkään vähän niin kuin mennä fiiliksen mukaan, mutta ei se tietenkään haittaa vähän tutustua siihen mitä kivaa nähtävää alueella voisi olla. Jonkin verran saa siis olla suunnitteluakin, mutta tiedän joillakin ystävilläni olevan suurin piirtein minuuttiaikataulut kun on pakko nähdä kaikki h-tin monumentit ja patsaat ja museot. Sitten siitä "lomasta" tulee sellaista hillitöntä suorittamista ja kieli vyön alla juoksemista. Mä nautin enemmän ihan siitä, että nautin kyseisestä ilmanalasta ja tunnelmasta, kuljeskelen ja katson mitä löytyy.

Olisi kiva matkustaa hyvän ystäväni kanssa, mutta pelkäisin että tuo suoritusmentaliteetti ja toisaalta minun fiilistelymentaliteettini menisivät liian pahasti ristiin. En myöskään tosiaan kostu mitään jostain "pakollisista" nähtävyyksistä kuten jostain kirkoista tai patsaista.

Mä oon aika joustava matkailija, ainakaan kukaan ei oo valittanut. Matkustan kahden kaverin kanssa säännöllisesti. Toisessa ei ärsytä mikään, ja toisessa ajoittain vaatekauppoihin jumittuminen.

12, ihan ok toki viettää lomansa kuten haluaa, mutta vähän karahti tuo sinun ajattelusi, että h-tin nähtävyydet ovat jonninjoutavia ja halu nähdä niitä olisi jotain "suorittamista".

Minä taas ajattelen, että ne h-tin nähtävyydet ovat kuulusia syystäkin. Totta kai niitä voi valita ja käydä katsomassa asioita, jotka kiinnostavat itseä - mutta meitä on paljonkin, jotka olemme aidosti kiinnostuneita historiasta, kulttuurista ja esimerkiksi arkkitehtuurista. Ei se ole suorittamista, jos tutustuu vaikkapa arkkitehtuuriltaan ja historialtaan merkittävään katedraaliin - ja samalla sitä ehtii mainiosti nauttimaan tunnelmasta ja ilmanalasta...

Liika on toki liikaa minustakin, ei kannata liikaa ahtaa nähtävää päivälle, että jaksaa omaksua asioita.

-2-

-"Ihan sama. Päätä sinä" -asenne ja sitten valittaminen siitä kun tehdään kaikki minun mieleni mukaan.

- Se ettei pidetä kiinni sopimuksista. Jos ollaan aamulla sovittu, että mennään käymään jossain, niin sitten jossain vaiheessa aletaan vängätä, että mennäänkin jonnekin muualle. Pahempi vielä jos tälle vänkääjälle ei porukan muut jäsenet sano mitään vastaan vaan alkaa puolustaa sitä.

- Tiettyjen perustarpeiden ymmärtäminen. Kaikki eivät voi olla montaa tuntia auringossa tai joidenkin on joskus pakko päästä vessaan. Luulisi, että tämä on kaikille aikuisille ihmisille jotenkin itsestäänselvää mutta ei ole. ilmeisesti jotkut käyttävät tälläistä perustarpeiden huomiottajättämistä kiristyskeinona. Vittumaisia ihmisiä.

Vältän ystävien kanssa matkustelua - siitäkin on pari kokemusta ja tosi on että ne pienetkin eroavaisuudet korostuu vaikka olisi kuinka joustava....

Jo pelkästään rahankäyttö voi tuoda ongelmia - jos toisella on rajattomasti rahaa (tai kortissa limiittiä) ja toinen toivoo löytävänsä alesta jotain kivaa niin ainakin jm jää jossain vaiheessa alakynteen. Se jolla on enemmän rahaa määrittelee sen missä ja mitä shoppaillaan ja rahaton istuu kahvilla odottamassa tai kuolaa turhaan vieressä. Sama meno jatkuu sitten dinnereillä ja baarissa...

Työkavereiden kanssa on joskus jääty työmatkaviikon jälkeen vl yli reissuun ja ne on olleet ihan kivoja viikonloppuja. Mutta tässäkin siis samanhenkisyys on helpottanut tilannetta.

Viimeksi oltiin omalla perheellä (vanhemmat, 1 alakoululainen, 3 aikuista lasta ja miniä) reissussa - 7 täysin erilaista ihmistä! Mutta hyvin meni - klo 13- 14 saakka makoiltiin rannalla/altaalla (minä ja mies ennen klo 09-, viimeiset 10 jälkeen), sitten iltapäiväksi nähtävyyksiin, shoppailemaan, retkille ja lopulta jonkun ruokapaikan kautta alkuyöstä hotellille.  Hyvin ehditiin näkemään ja tekemään kaikkea! Tämä oli erityisesti minulle hyvä loma sillä yleensä olen jo 7 jälkeen hereillä ja viimeistään 08 reppu selässä menossa.... Nyt mukana pino kirjoja ja paljon aurinkorasvaa kun löhösin 4-5 h päivässä auringossa:D

Tämä tapahtui juuri vuosituhannen vaihteessa.

Mun matkakaverina ensimmäisellä "oikealla" (ruotsin risteilyjä ei lasketa) ulkomaan matkalla Rhodoksella oli paras tyttökaverini jonka olin tuntenut jo ihan alaluokilta asti. 

Tämän matkan piti olla tytön häämatka, mutta koska miehellä oli uusi työ josta ei saanutkaan lomaa niin minä lähdin sulhon tilalle. Menomatkalla koneessa morsian ensinnäkin murjotti ja joi itsensä hävettävään kuntoon.

Perillä the Morsian viettikin päivät nukkuen rannalla, illat baareissa, yöt diskossa..

Ensimmäisinä iltoina jaksoin roikkua mukana, mutta kun yritin ehdottaa nukkumaan menoa kahdelta, niin tämä komensi minut hotellille ja tuli itse kuuden jälkeen perässäkaula purtuna

En muista että mua olisi suoranaisesti ärsyttänyt mikään ystävissäni, mutta olenkin matkustanut vain kaikkein rakkaimpien ystävieni kanssa.

Siinä itse asetelmassa kuitenkin joskus tuntuu vähän hankalalta se, että kaverien kanssa meillä on tapana puhua ihan koko ajan, siinä missä perheen kanssa voidaan hyvin olla pitkiäkin aikoja ihan hiljaa. Olen toistuvasti ollut kaverien kanssa tehtyjen reissujen jälkeen aivan käheänä, ääni on joskus mennyt jopa kokonaan. Tuli mieleen kun taas viimeksi olin perheen kanssa matkalla ja mietin että onkohan ihan normaalia että me ollaan tässä ravintolassa istuttu hiljaa melkein koko ajan tilaamisen jälkeen ja vain tuijoteltu ikkunasta... Ei sellainen tulisi kaverien kanssa kysymykseenkään, mutta on se joskus vähän raskastakin.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:15"]

12, ihan ok toki viettää lomansa kuten haluaa, mutta vähän karahti tuo sinun ajattelusi, että h-tin nähtävyydet ovat jonninjoutavia ja halu nähdä niitä olisi jotain "suorittamista".

Minä taas ajattelen, että ne h-tin nähtävyydet ovat kuulusia syystäkin. Totta kai niitä voi valita ja käydä katsomassa asioita, jotka kiinnostavat itseä - mutta meitä on paljonkin, jotka olemme aidosti kiinnostuneita historiasta, kulttuurista ja esimerkiksi arkkitehtuurista. Ei se ole suorittamista, jos tutustuu vaikkapa arkkitehtuuriltaan ja historialtaan merkittävään katedraaliin - ja samalla sitä ehtii mainiosti nauttimaan tunnelmasta ja ilmanalasta...

Liika on toki liikaa minustakin, ei kannata liikaa ahtaa nähtävää päivälle, että jaksaa omaksua asioita.

-2-

[/quote]

Enhän mä sanonut, että kaikki halu nähdä nähtävyyksiä olisi suorittamista vaan nimenomaan suorittaminen on suorittamista. Se, ettei ehditä pysähtyä eikä rentoutua hetkeksikään ja koko loma on yhtä juoksemista että varmasti ehditään nähdä ihan kaikki tärkeät patsaat. Mulle tuollaisessa ei ole mitään mieltä. Meen lomalle kuitenkin ennen kaikkea rentoutumaan ja nautiskelemaan. No, kai jos niistä patsaista saa jotain suurta mielihyvää niin ei kai siinä :D

Mulle on vähän outo ajatus sekin, että lomalle mentäisiin kauheasti "omaksumaan" jotakin ikään kuin oltaisiin jossain opintomatkalla. Mulla on kaikenkaikkiaan vähän lupsakampi suhtautuminen lomailuun.

Tietysti ihmisillä on erilaisia mielenkiinnon kohteita ja se vaikuttaa. En mäkään ole sellainen, että makaisin vaan hotellin altaalla koko loma ja joisin drinkkejä. Aurinkolomallakin tykkään liikkua paljon, tehdä omatoimisia retkiä lähikyliin jne. Se on mulle mielekästä ja kivaa, sellaista pientä "seikkailua". Näissä paikoissa näkee myös autenttisempaa meininkiä kuin turistikeskuksissa (ja ne ovat rauhallisempia muutenkin ja rentouttavia siinä mielessä) ja siitä tykkään. Sitten taas arkkitehtuuri mua ei kiinnosta. Mua kyllä viehättää erilaiset ympäristöt, random esimerkkinä vaikka jokin pieni kaupunginosa jossa on vanhoja puutaloja. Siis ne ympäristöt kokonaisuudessaan kiinnostavat, niihin liittyy aina tietty tunnelma ja erilaisia mielikuvia.

Yksittäisten rakennusten arkkitehtuuri mua taas ei sytytä mitenkään, ja arkkitehtuuri-intoilijan ja mun ei ehkä siksi kannatakaan mennä yhdessä lomalle... Etenkin jos tähän intoiluun liittyy vielä se mahdollisimman monen nähtävyyden suorittaminen. En mä nyt siihen hajoa jos jossain kirkossa pitää käydä pyörähtämässä, mutta jos kiinnostuksen kohteet ja "lomailutyyli" ovat ihan erilaiset niin se kyllä varmaan alkaisi kiristää puolin ja toisin. Museossakin voin haluta käydä ihan oma-aloitteisesti, mutta on eri asia käydä kerran museossa loman aikana vrt kaksi museota päivässä -tahtiin (oikeasti tiedän ihmisiä jotka näin tekevät).

Eli tosiaan, varmasti lomailumieltymysten täytyy olla suurin piirtein samanlaiset että lomasta tulee mielekäs.

12

Matkustin ennen paljon yhden kaverin kanssa, mutta ärsyyntymistä puolin ja toisin on aiheuttanut seuraavat asiat. Normaalisti tehdään shoppailureissuja, koska sitä ei kummankaan miehet kovinkaan innostu.

- mä oon aamuvirkku (herään seiskalta) ja kaveri iltavirkku (menee nukkumaan vasta 2-3 paikkeilla). Käytännössä mä oon sen tylsimys joka ei jaksa valvoa pitkään ja aamuisin joudun odottelee kaverin heräilemisiä useamman tunnin.

- kaveri tykkää löhötä rannalla, mun pää hajoaa tästä parissa tunnissa

Mulla on kyllä joka reissulla joku must mikä pitää nähdä -  yleensä otan kyllä muunkin matkaseuran huomioon;D Useinmiten seurana on mies tai mies ja tuo nuorimmainen (11v). Taidehistoria ja arkkitehtuuri on mulle tärkeää ja miehenikin nauttii kaunista taloista ja puutarhoista - ne voi olla mitä tahansa linnoista palatseihin ja navetoista maalaistaloihin. Kaksin kun ollaan reissussa käydään vl aikana yksi taidemuseo, lapsen kanssa ei välttämättä yhtään 3-4 vkon aikana. Torit, markkinat ja kauppahallit kuuluu koko perheen ykkösnähtävyyksiin. Lisäksi etsin etukäteen 1-2 loistavaa ravintolaa matkaa varten, niihin pyritään menemään - teen pöytävarauksen jopa 8-9kk ennen matkaa.

Yksi pakollinen "nähtävyys" mulla on riippumatta seurasta - olen ateisti mutta käyn "lähettämässä postikortin" eli sytyttämässä tuohukset kuolleille vanhemmilleni joka reissulla:D