Te, jotka matkailette kavereidenne kanssa! Mikä kaverissa ärsytti matkalla?

En ikinä haluaisi matkustaa kenenkään kaverin kanssa; miten ihmeessä jaksaisin katsella jotain tyyppiä vaikka viikon ja keksiä jutun aihetta  sopia tekemisistä jne? Ei kiitos, yksin matkustaminen on paljon mukavampaa. Saa tehdä mitä huvittaa eikä ärsyynny mistään.

Rasittavimpia on sellaset joille se on ensimmäinen ulkomaanmatka. Sitten pitää toimia jonain henk.koht. matkaoppaana ja mennä käsikynkkää jokapaikkaan. Ja tietty valitetaan kaikesta uudesta ja oudosta.

Sellainen yksisilmäisyys, että halutaan tehdä vaan sitä omaa juttua - ja että on pakko kulkea pepa pepassa kiinni.

Mulla oli kaksi kaveria, joiden kanssa matkailtiin yhdessä vaiheessa paljonkin. Nyt se vähän jäänyt, töiden ja lasten vuoksi. Mut kuitenkin, ihan kivoja reissuja.

Muistanpa vaan yhdenkin kerran, kun mentiin Tukholmaan ja oli sovittu jo Suomessa, että mennään katsomaan yksi tietty paikka ja sitten loppuaika shoppaillaan. Kaverit ilmoitti Tukholman satamassa, että mitäs, jos jätettäisiin se sovittu paikka väliin. He haluaakin shoppailla koko päivän! Totesin siihen, että ok - shoppailkaa te, mä lähden tästä sinne kohteeseen ja tuun iltapäiväksi sitten teidän seuraksi. No, eipä käynyt, vaan tulivat väkisin mukaan sinne kohteeseen ja olivat sitten naamat väärinä, kun shoppailu ois ollut kivempaa. Eh. Mikseivät antaneet mun mennä yksin? Olisin ollut ihan tyytyväinen siihen.

Sitten yhdellä reissulla yksi kaveri oli päättänyt, että haluaa kaksi tiettyä vaatekappaletta. Meillä meni iso osa matkaa siihen, kun sen perässä juostiin kaikki mahdolliset tietyn merkin putiikit läpi ja se sovitteli siellä niitä halpoja rääsyjä ja keimaili meidän edessä, että onko tä hyvä. Lopputulos: mikään, mitä löytyi, ei kelvannut sille. Juostiin abouttiarallaa 20 ketjun liikettä läpi, jokaisessa oli niitä samanoloisia rättejä, mikään ei kelvannut. Vähänkö alkoi keittää, mutten sanonut mitään.

Sitten on nämä, jotka valjastaa koko porukan etsimään täydellistä tuliaista miehelle ja mikään ei oo tarpeeksi hyvä ja hieno...

Ja sitten oltiin yhden kaverin kanssa 4 päivän aikas kalliilla matkalla. Se olisi halunnut käyttää yhden koko päivän taas yhden tietyn vaatekappaleen etsimiseen. Sanoin jo kotimaassa, että noin lyhyellä lomalla voidaan sitten varmaan tehdä niin, että hän juoksee kaupoissa, minä teen jotain muuta. Paikan päällä osoitti sitten mieltä, kun en kierrellyt niitä kauppoja hänen kanssaan.

Sitten on ne, jotka ei jaksa kävellä askeltakaan.... Ja ne, joiden pitää syödä ihan koko ajan tai verensokeri laskee (eikä niillä ole diabetesta).

Yhdellä reissulla matkaseuralaiseni halusi aina nukkua puoleenpäivään. Kyllästyin odottelemaan häntä ja jätin lapun pöydälle, että soita, kun olet herännyt, mä menin tähän kaupunginosaan, tulen takaisin klo se-ja-se lounaalle. Kaveri oli ihan hirveän loukkaantunut, kun ne ottanut häntä mukaan. Vaikka itse oli sanonut loman alussa, että häntä ei saa sit herättää kun tykkää nukkua lomalla pitkään - ja vaikka itse sanoin edellisenä iltana, että mä lähden sitten liikkeelle aamiaisen syötyäni.

Mä en ymmärrä, mitä kiukuttelua noissa tilanteissa oli. Miksei kumpikin voi välillä puuhata matkalla ihan omiaan? AINA ennen matkaa kaikille sopii se, että välillä mennään yksinkin omia teitä. Sitten, kun niin tapahtuu, niin alkaa marina.

Noh, mä matkustan mieluiten yksin. :) Aina vaan ne kaverit on tunkemassa matkaseuraksi. Miehen kanssa onneksi meillä menee hyvin yksiin nuo matkat. Mies juoksee kaupoissa ja mä tutkin kaikkia ihme paikkoja, jotka mua kiinnostaa. Kumpikin on tyytyväinen eikä marise.

12, joo, olen samaa mieltä, hyvä olla samanlaisia intressikohteita. TAI sitten sovitaan jo laakista, että kukin tehkööt päivisin mitä haluaa ja illalla sitten nähdään ja käydään yhdessä syömässä tms.

Minusta älyllinen aktivointi ja uusien vaikutelmien saaminen ja uuden oppiminen on hauskaa, ei mitään työtä. Mutta ymmärrän hyvin, jos arki on niin rankkaa, että lomalla haluaa vaan olla ja rentoutua. Hyvä sekin. Minä tykkään tehdä sekä-että...

-2-

Huh noita shoppailijoita. En mä kyllä kestäisi tuotakaan. Kohtuus kaikessa, eli voin mä jossain kaupassa piipahtaa mutta että shoppailu olisi se matkailun suola, hyh. No, onhan se tosi monille naisille mieluisaa, mä olen kai vähän outo kun en tykkää shoppailusta yhtään. Pari kertaa vuodessa käyn täydentämässä vaatetilanteen ja sitten ei onneksi tarvitsekaan sovituskopeissa ja kassajonoissa pyöriä.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:44"]

Sitten yhdellä reissulla yksi kaveri oli päättänyt, että haluaa kaksi tiettyä vaatekappaletta. Meillä meni iso osa matkaa siihen, kun sen perässä juostiin kaikki mahdolliset tietyn merkin putiikit läpi ja se sovitteli siellä niitä halpoja rääsyjä ja keimaili meidän edessä, että onko tä hyvä. Lopputulos: mikään, mitä löytyi, ei kelvannut sille. Juostiin abouttiarallaa 20 ketjun liikettä läpi, jokaisessa oli niitä samanoloisia rättejä, mikään ei kelvannut. Vähänkö alkoi keittää, mutten sanonut mitään.

[/quote]

Miksi et tässä kohtaa mennyt omille teillesi ja sanonut, että nähdään sit lounaalla siellä ja siellä

Mulla on kavereita, joiden kanssa on niin samanlaiset intressit tai sitten osataan sanoa niin suoraan mitä halutaan (ja voidaan tehdä jotain myös erikseen vaikka yhdessä ollaankin reissussa), että on tosi helppo matkustaa.

Ja sitten on myös kavereita, joiden kanssa ei ole niin helppo ja kiva matkustaa. Olen tottunut sellaiseen rutiiniin reissussa, että aamut otetaan rauhallisesti. Herätään kyllä (suht aikaisin), eli kahdeksan jälkeen, tehdään aamutoimet rauhassa, syödään runsas aamiainen ja suunnitellaan päivää yms niin, että liikenteeseen lähdetään sitten kun ollaan valmiita, yleensä klo 11 jälkeen. Tuon rennon aamun jälkeen jaksaa olla liikkeellä koko päivän. Se mikä siis yhdessä kaverissa ärsytti, oli se, että heräsi aikaisin ja hirveällä kiireellä ja tohinalla teki aamutoimet, ja oli valmiina lähtöön klo 8.30. Tämä siis silloinkin kun ei ollut mitään erityistä sovittuna tai kaupunkilomilla paikoissa, joissa kaupat ja kaikki muukin aukeaa klo 10-11 aikoihin. Ja sitten ollaan viideltä takaisin hotellilla, vaihdetaan pyjama päälle ja vietetään mukavaa koti-iltaa loppupäivä.

Tuo on ehkä isoin ärsytys, ja niin iso että ajattelin etten kyseisen kaverin kanssa enää reissaile ellei ole aivan pakko (ja miksi olisi). Toinen ärsyttävä asia on eri intressit, eli jos toinen haluaisi vaan ottaa aurinkoa ja olla biitsillä ja itseä kiinnostaisi myös nähtävyydet tai kulttuurikohteet. Mutta nämä voi yleensä karsia pois jo matkakohdetta valittaessa ja matkaa suunnitellessa, joten ei ole samalla tavalla osunut omalle kohdalle.

Systeri polttaa ketjussa ja oltiinpa missä hyvänsä, pitää koko ajan vahdata, missä ja milloin pääsee seuraavan kerran röökille (siis jos ollaan pitkiä aikoja sisätiloissa esim. kauppakeskusksessa, lentokentällä, bussissa tms.) .

Se, kun kaveri shoppasi ja shoppasi ja shoppasi päivät pitkät mutta illalla ei voitu mennä ravintolaan syömään, kun "on niin kallista" vaikkei missään etelän lomakohteessa todellakaan ole kallista. Sitten syötiin hotellihuoneessa makaronia. Kun vähän tuskastuin tilanteeseen, niin saatiin sovittua, että käydää viimeisenä iltana ravintolassa. Tietty sit valittiin vielä sellainen "huono" ravintola.... Nykyään sovitaan, että syödään joka toinen ilta ravintolassa ja ja joka toinen ilta sit jotain hotellihuoneessa itsetehtyä.

Kaveri myös tykkää enemmän maata uima-altaalla/rannalla, niin se ollaan saatu sumplittua siten, että mä esimerkiksi käyn päivällä ostamassa jotain syötävää ja pois lähtiessä lähen ekana suihkuun, jolloin kaveri saa maata kaikki hetket auringossa.

Joskus shoppaillessa, josta itsekin kyllä tykkään, iskee väsymyskiukku mutta onneksi me tunnetaan toisemme niin hyvin, että tunnistetaan se toisistamme ja osataan sit ehdottaa jotain kahvilaa tms.

Pääsääntöisesti matkat sujuu hyvin ja tykkään reissata kaverin kanssa. Onhan sit ainakin mummona muisteltavaa :)

Alkoholinkäyttö. En ole mikään absolutisti, mutta minulle alkoholin juominen ei ole lomalla itsetarkoitus. Saatan juoda lomalla esim 1-2 annosta päivässä, kun juoma muuten sopii tilanteeseen tai ruoan kanssa, mutta en halua ryypätä tai olla koko ajan pienessä sievässä. Nautin lomasta enemmän, kun olen selvinpäin. Haluan rentoutua rannalla ja altaalla, tutustua ympäristöön, nähdä paikallista elämänmenoa, syödä hyvin ja viettää aikaa yhdessä.

Ystäväni ovat samassa elämäntilanteessa. Heille on ennen matkaa hirveän tärkeää, että lomakohde on hieno, hotelli luksusluokkaa, löytyy upeita kauppoja/rantaviivaa/aktiviteetteja/nähtävyyksiä. 

Mutta mutta.. perillä kun ollaan, ensimmäinen homma on lähettää miehet ostamaan supermarketista viinaa. Ja sitä sitten kitataan koko loma, aamusta iltaan. Kun on niin halpaa viiniä ja olutta ja teräviä, niin on hirveä pakko juoda sitä. Porukka on koko ajan joko kännissä tai liian krapulassa tekemään yhtään mitään. Käytös on sellaista remakkaa ryyppyjengin käytöstä, miehet kulkee ilman paitaa kaljat mukana muovikassissa, tehdään juomisesta hirveä numero julkisillakin paikoilla.

Usein minua hävettää olla siinä porukassa. Käy sääliksi mukana olevat lapset, joille minä ja joku muu vähemmän humalassa oleva toimii hoitotätinä. Missään nähtävyyksissä, kävelyillä, ym ei lopulta edes käydä. Ruokailutkin muuttuvat suunnitelluista eksoottisten makunautintojen jakamisesta viinanhuuruisiksi kosteiksi juomingeiksi ja örvellykseksi.

Kännisenäkin jankutetaan sitä, miten makea ja tasokas paikka tämä on, miten juntit menee halvalla johonkin Turkkiin turistimatkalle. Vaikka minun mielestä niillä promilleilla ja sillä loman sisällöllä luulisi olevan yhdentekevää missä on, kunhan juomaa riittää.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 17:14"]

Alkoholinkäyttö. En ole mikään absolutisti, mutta minulle alkoholin juominen ei ole lomalla itsetarkoitus. Saatan juoda lomalla esim 1-2 annosta päivässä, kun juoma muuten sopii tilanteeseen tai ruoan kanssa, mutta en halua ryypätä tai olla koko ajan pienessä sievässä. Nautin lomasta enemmän, kun olen selvinpäin. Haluan rentoutua rannalla ja altaalla, tutustua ympäristöön, nähdä paikallista elämänmenoa, syödä hyvin ja viettää aikaa yhdessä.

Ystäväni ovat samassa elämäntilanteessa. Heille on ennen matkaa hirveän tärkeää, että lomakohde on hieno, hotelli luksusluokkaa, löytyy upeita kauppoja/rantaviivaa/aktiviteetteja/nähtävyyksiä. 

Mutta mutta.. perillä kun ollaan, ensimmäinen homma on lähettää miehet ostamaan supermarketista viinaa. Ja sitä sitten kitataan koko loma, aamusta iltaan. Kun on niin halpaa viiniä ja olutta ja teräviä, niin on hirveä pakko juoda sitä. Porukka on koko ajan joko kännissä tai liian krapulassa tekemään yhtään mitään. Käytös on sellaista remakkaa ryyppyjengin käytöstä, miehet kulkee ilman paitaa kaljat mukana muovikassissa, tehdään juomisesta hirveä numero julkisillakin paikoilla.

Usein minua hävettää olla siinä porukassa. Käy sääliksi mukana olevat lapset, joille minä ja joku muu vähemmän humalassa oleva toimii hoitotätinä. Missään nähtävyyksissä, kävelyillä, ym ei lopulta edes käydä. Ruokailutkin muuttuvat suunnitelluista eksoottisten makunautintojen jakamisesta viinanhuuruisiksi kosteiksi juomingeiksi ja örvellykseksi.

Kännisenäkin jankutetaan sitä, miten makea ja tasokas paikka tämä on, miten juntit menee halvalla johonkin Turkkiin turistimatkalle. Vaikka minun mielestä niillä promilleilla ja sillä loman sisällöllä luulisi olevan yhdentekevää missä on, kunhan juomaa riittää.

[/quote]

Siis ymmärsikö oikein, että lapset on mukana noilla 24/7 -dokaus reissuilla? Ei kyllä ole hirveästi niillä varaa junteista kuittailla jos näin on.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:29"]

En ikinä haluaisi matkustaa kenenkään kaverin kanssa; miten ihmeessä jaksaisin katsella jotain tyyppiä vaikka viikon ja keksiä jutun aihetta  sopia tekemisistä jne? Ei kiitos, yksin matkustaminen on paljon mukavampaa. Saa tehdä mitä huvittaa eikä ärsyynny mistään.

[/quote]

Onpa surullista, jos sinulla ei ole yhtään ystävää, jonka kanssa viihtyisit viikkoa. Minun ei ole ikinä tarvinnut KEKSIÄ jutun aihetta ystävieni kanssa. Päinvastoin. Viikkokin tuntuu välillä lyhyeltä ajalta kaikkien asioiden päivittämiseen, kun vihdoinkin on aikaa jutella.

Menin Lontooseen omasta mielestään paremmasta perheestä (hehheh) olevan, ala-asteella opettava kaverini kanssa. Lentojen ja bussimatkan jälkeen hän halusi olla hotellihuoneessa ja suunnitella, mitä tehdä lomaviikolla. Kaipasin ulos, joten ehdotin siirtymistä esim. puistoon. Siirryimme ulos hänen mutinoistaan huolimatta.

Ostimme muutamia teatteri- ja musikaalilippuja. Pari näytöstä esitettiin samana päivänä, samaan aikaan. Huomasin tämän, joten vaihdoimme liput.

Kaverini syytti minua väärin valituista lipuista, koska poistuimme hotellihuoneesta puistoon. Tietenkin. :D

Menin yhden ystäväni kanssa reissun päälle ja hän todella oli aikataulufriikki. Lentomme lähti 8:10, lentoparkkiin oli meiltä matkaa reilu tunti, ja heräsimme 00:50. Se kellonaika jäi ikuisesti mieleeni. Oltiin varmaa jo klo 3 siellä lentoasemalla. Sielläpä sitten odotettiin ettei varmasti lentokone lähde ennen ku ollaan kyydissä.

Ite oon herkkäuninen, vaikka käytänkin korvatulppia. Itse herään yhteen herätyskelloon ja nousen, enkä enää siitä unta saa. Toinen aloitti torkuttamisen toista tuntia ennen ku kellon piti oikeasti soida. Se ärsytti.

Ite en oo kova laittautumaan, meikkailemaan. Matkakaverini oli, ja kun oli herätty, niin meni se pari tuntia, että toinen oli meikeissään, hiustenpidennyksissään ja tip top vaatteissa. Kun päästiin hotellin huoneen ovesta vihdoinkin ulos aamupalalle, hän halusi kuitenkin vielä takaisin hotellihuoneeseen peilailemaan, ettei klipsipidennyksestä näy varmasti mitään eikä hiuskarva sojoita itään, kun piti olla suora.

Oltiin sovittu, että voidaan shoppailla ja käydä myös katselemassa nähtävyyksiä ja tehdään puolet ja puolet. Selvisi reissulla, että toinen ei ole yhtään kiinnostunut nähtävyyksistä ja halusi käyttää kaiken aikansa shoppailuun. Minä inhoan shoppailua. Nihkein hampain toinen tuli katselemaan nähtävyyksiä, ja ehdoin tahdoin olisi halunnut vaan shoppailla ja shoppailla.

Sitten se ruokapuoli. Hän olisi halunnut käydä vaan mcdonaldsissa päivällä, eikä illalla enää mitään. Ite olisin halunnut oikeasti käydä jossain illallisilla ja päivällä syödä jotain pientä.

Tän kaverin kanssa siis kaikki mieltymykset ja tavat meni aivan ristiin. Ihme kyllä, yhtään ei saatu silti tappelua tai riitaakaan aikaa. Emme silti enää mene toiste.

Tässä pari tapausta:

- hirveä valitus siitä kun edellinen matkakumppani halusi käydä nähtävyyksillä, häntä kun ei mikään historiallinen nähtävyys kiehdo ja hän halusi vain makoilla ravintolan tuolilla syöden koko päivän ajan. Itse en ole mikään kulinaristi, hyvästä ruuasta tykkään kyllä mutta en todellakaan halua viettää 7 päivästä niitä 7 päivää 24h vain syöden tai ravintolan terassilla, sellainen ei jaksa kiinnostaa eikä nähtävästi monia muitakaan. Minulle ruokailu on hetki, mutta en halua kuluttaa siihen tuntikausia, käyn lomalla ravintolassa sen 1-2 kertaa päivässä ja en jää ravintolaan oleilemaan. Nämä tyypit on varmaan niitä samoja jotka valittaa kaikesta ja kuvaa joka annoksen.

- Toinen tyyppi valitti ettei hänen toinen kaveri halunnut matkalla tapailla miehiä ja vain teen juominen kiinnosti, matkaseurana olisi pitänyt siis olla yhden illan juttuja harrastava bilettävä juoppo, tuon tyypin kanssa en onneksi ikinä lähtenyt mihinkään mutta pyysi kyllä. 

Pahin oli kun pistettiin ilmaiseksi lastenvahdiksi turhaa kun mamma huiteli omia menojaan juoden ja tavaten ketä huvitti, tästä ei tietenkään mitään tiedotettu etukäteen ja akan kakara sitten loman jälkeen mussutti ja valitti että häntä oli kaltoinkohdeltu ja hylätty lastenhoitajan toimesta kun ilmainen lastenhoitaja ei viettänyt hänen ankeassa seurassaan 24/7, vaikka lastenhoitaja ei tiennyt tulleensa lomalle toisen lasta hoitamaan ja ilman palkkaa lastenhoitotyöstä. Ei enää ikinä lomalle lapsiperheiden kanssa, sen päätöksen tuosta tein. Mammat osaa kyllä hyväksikäyttää, vaikka kohteessa voisi olla bamsedisco, maksullinen lastenhoitaja jne. niin tietysti kiva hyväksikäyttää ja ottaa ilmainen lastenhoitaja jostain tutusta ja sitten vasta perillä sanotaan vahdi tota tai tehdään katoamistemput mamman toimesta. 

Meillä on tiivis porukka, jonka kesken matkailu sujuu ja vietetään muutenkin aikaa. Ollaan sopeutuvaisia ja kuunnellaan toistemme toiveita.

No sitten tuli SE matka, kun mukaan halusi hieman boheemi ystävämme. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida, mutta ajattelin kaiken menevän hyvin.

Lentokentällähän piti heti juoda tyrät ja jatkaa samaa menoa koneessa. Ajattelin, että ehkä häntä vain hermostuttaa. Mitä vielä.

Lomakohteessa meillä oli tapana vaellella pitkin kaupunkia ja katsella, käydä kahviloissa, syödä jotain pientä ja juoda ehkä muutama juoma. Tälle ystävälle ei mikään kelvannut, olut oli outoa ja siiderit pahoja, pikkusyötävät liian eksoottisia ja mäkkiinkään ei voinut mennä, kun oli riistopaikka. Okei ajattelin ja mietin hänelle tulevan jossain kohtaa nälkä. Ruoka-aika tuli ja meni kun etsimme hänelle sopivaa paikkaa, kun mikään ei ollut hyvää. Alkoholi hänelle maistui ja hän alkoi vinkumaan ja valittamaan kaikesta.

Siinä kohtaa, kun rauhallisin meistä alkoi vastailemaan vinkujalle pisteliäästi, ajattelin tämän olevan tässä.

Koko loma oli tämänkaltainen ja en kyllä levännyt yhtään. Boheemi ystävämme puhuu vieläkin vuosien jälkeen kivasta lomasta ja ihmettelee miksei häntä enää pyydetä mukaan.

Jatkuva odottelu noin yleensä. Jos yksin saan käytyä päivässä 10 eri paikassa esim suurkaupungissa, kaverien kanssa ehtii ehkä kolmessa käydä.

Viimeksi meni hermot jatkuvaan jahkailuun lounaspaikasta, lopulta meni mäkkäriin.... Silloin oli vain 4h tuntia aikaa tallinnassa ja melkein tunti meni kun yritti päättää missä syö luonasta...

Erilaiset unirytmit. Itse tykkään herätä aikaisin ja lähteä ajoissa liikkeelle. Eräs kaveri nukkuu aina reissussakin yli puolen päivän. Kiva odotella, että toinen herää.

Toisen ystävän kanssa reissaaminen on muuten kivaa, mutta hän laskee ravintolalaskut ja jopa ja kahvitkin sentilleen. Kiva vekslata kolikoita joka kerta kun syö tai juo jotain.

Matkustan Aina yksin. En halua viettää lomaani neuvottelemalla loputtomiin turhista yksityiskohdista. Teen sitä työkseni.

Aamuvarhain vilkaisu ikkunasta, säänmukainen varustus, reppu selkään ja menoksi. Aamiainen jossain kadunkulmassa, juttelua paikallisten kanssa, ihmettelyä, hetken mielijohteita ja kaikkeen tuntemattomaan tutustumista. Jos joku tämän jakaisi niin ok. Ei vaan ole löytynyt tähän ikään.