Te, jotka matkailette kavereidenne kanssa! Mikä kaverissa ärsytti matkalla?

Kyllä on taas paljon itseaiheutettua ongelmaa. Eihän kukaan pakota nyhjäämään sen kaverin kyljessä koko aikaa vaikka samalla reissulla ollaankin. Itse olen tällainen huoneessanukkuja/rannalla löhöäjä ja sen kyllä kaikki tietää. Hyvin ollaan samoille reissuille mahduttu, osa tekee niitä kaupunkilenkkejä tai muuta ja minä löhöilen rannalla ja luen kirjaa, ehkä teen jonkun oman pienen reissun. Illalla käydään syömässä ja vaihdetaan kuulumiset ja päivän tapahtumat. Hyvin on reissut toiminut. 

Vierailija kirjoitti:

Matkusttan Aina yksin. En halua viettää lomaani neuvottelemalla loputtomiin turhista yksityiskohdista. Teen sitä työkseni.

Aamuvarhain vilkaisu ikkunasta, säänmukainen varustus, reppu selkään ja menoksi. Aamiainen jossain kadunkulmassa, juttelua paikallisten kanssa, ihmettelyä, hetken mielijohteita ja kaikkeen tuntemattomaan tutustumista. Jos joku tämän jakaisi niin ok. Ei vaan ole löytynyt tähän ikään.

Tuosta juttelusta tuntemattomien kanssa. Sehän on mukavaa - jos sattuu olemaan yhteinen kieli.

Jäi mieleen eräs kahdenviikon Espanjan reissu kaverin kanssa. Hän osaa espanjaa todella hyvin. Ajattelin matkaa varatessa että kiva, hoituu hommat hyvin kun toinen haltsaa kielen ja on käynyt kohteessa ennenkin. Joo. Hän puhua papatti pitkät pätkät ravintoloissa, kaupoissa jne espanjaa ja paikalliset innokkaana mukana. Minä tuppisuuna söin kynsiäni vieressä. Asiasta hienovarainen sanominen ei auttanut, kaverille oli niin tärkeää se jutustelu. En ole hänen kanssa matkustanut enää.

Lisäksi tykkäsi shoppailla todella paljon. Hotellialuetta viittä kilsaa pidemmälle ei päästy.

Oli pitkästyttävä matka se.

Allergiat ja muut ruoka rajoitteet. Anteeksi vaan allergikoille. Osa siis päätettyjä. Kivaa etsiä ravintolaa tunteja missä hänen majesteettinsa pystyy syömään mitään puhumattakaan, että hänen majesteettinsa olisi edes selvittänyt mikä on vaikkapa "en syö sipulia" paikallisella kielellä. Kaikesta tehdään vaikeata tai iso numero.

Lopulta suostun itse syömään vaikka paskaa että siitä myötähäpeän tunteesta pääsee eroon kun hän yrittää selittää tarjoilijalle mitä kaikkea ei pysty syömään. Ja siinä ravintolassa ei luultavasti muuta edes löydy. Päiväristeilylle Tallinnaan enää jos sinnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini on todella hidas. Odotan häntä tuntikausia lähtövalmisteluissa esim. kaupungille kun hän on herätessään ensin 2 tuntia suihku, rasvaus, hiukset, meikkaus. Sitten aamupala 2 tuntia, pureskellaan huolellisesti. Vähän tuota, vähän tuota. Hän ottaa lautaselle niin vähän ruokaa kerralla, että enemmän on hakemassa ruokaa kuin syömässä sitä. Ja kysyy henkilökunnalta mitä tämä ja tämä sisältää. Pukeutuminen, sovitellaan kolmet housut, useampi paita, muutamat mekot. Sitten niihin korut, käykö tämä asuun tai ehkä kengät, tunti ei riitä. Sitten kengät ja laukku, sama empiminen ja sovittelu, välillä pitää juoda vettä, voiko hiukset laittaa näin. Pitääkö ottaa lämmintä mukaan, vesipullo, sateenvarjo, rakkolaastareita, raikasteita, urheilukello jne. Jos hän herää noin klo 10 niin ollaan ehkä klo 16-17 valmiita lähtemään, ehkä klo 15 jos hoputan vähän. Päivä on oikeastaan mennyt hotellilla.

Ja illalla tietysti suihkut, rasvaukset, kynsien hoito, hiusten laitto, meikkaus ja pukeutumisen arpominen illalliselle, housut vai mekko jne. Ollaan kerran vuodessa reissussa yhdessä ja minulle riittää viikonloppureissu. Kaveri ehdottaa viikon reissua niin ”töiden puolesta” en valitettavasti pääse lähtemään. Menisi hermo.

Onneksi osaan nukkua hänen valmisteluiden kestäessä tai lukea kirjaa, istua terassilla ja siemailla kuohuviiniä. Minulla voi olla jo kolmen lasin kevyt humala kun vihdoin lähdetään. Hän on oikein ihana ihminen mutta hidas.

Miksi ihmeessä odottelet häntä aamuisin? Mulla on ihan samanlainen kaveri, mutta minä taas herään aikasin ja lähden jo ulos. Sitten treffataan kaupungilla, kun hän on rauhassa herännyt ja hoitanut aamutoimensa. En kyllä lomaani pilaisi odottamalla toisen heräämistä. 

Meidän kerran vuoteen ajoitettu reissun idea, että nähdään toisemme ja vaihdetaan kuulumiset kasvokkain. Reissulla siksi että sadaan olla kahdestaan, ei ole perhettä siinä ympärillä säätämässä. Emme asu samassa maassa. Joten kuulumisia vaihdetaan ja yhdessä ollaan, reissu on siinä sitten osana kun nähdään. Hermoni riittää viikonloppuun, muutaman päivän hitaaseen rytmiin ja tekeehän se hyvää pysähtyä. Minun arkeni ja rytmini on nopeampaa, kaverini hidasta.

En ole itse mitenkään aamuvirkku eli ysiin nukkuminen lomalla on minulle luksusta, valvon myös helposti keskiyöhön tai pikkutunneille. Jos kaipaan reissusta nähtävyyksiä niin voin mennä yksin, miehen kanssa tai jonkun muun kaverini kanssa. Näissä reissuista tärkeintä on nähdä lapsuudenystävääni niin sitten vain sopeudun. Mutta hän on kyllä hitain ihminen, jonka tunnen. Ei millään pahalla. Perheensä on ilmeisesti tottunut hänen rytmiinsä. Hän ei mitenkään pilaa lomaani mutta kohde valitaan niin, että itse hotelli ja sen terassi/puutarha tarjoaa sellaisen elämyksen ettei ole hullumpaa viettää aikaa sellaisessa ympäristössä ja rauhoittua, vaihtaa kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas paljon itseaiheutettua ongelmaa. Eihän kukaan pakota nyhjäämään sen kaverin kyljessä koko aikaa vaikka samalla reissulla ollaankin. Itse olen tällainen huoneessanukkuja/rannalla löhöäjä ja sen kyllä kaikki tietää. Hyvin ollaan samoille reissuille mahduttu, osa tekee niitä kaupunkilenkkejä tai muuta ja minä löhöilen rannalla ja luen kirjaa, ehkä teen jonkun oman pienen reissun. Illalla käydään syömässä ja vaihdetaan kuulumiset ja päivän tapahtumat. Hyvin on reissut toiminut. 

Näin juuri. Mutta tääkin toimii vain jos siitä sovitaan etukäteen ja kaikki ymmärtää että vaikka ollaan erilaisia niin silti voi olla kiva reissu.