Te, jotka matkailette kavereidenne kanssa! Mikä kaverissa ärsytti matkalla?

Ravintolat on tuttu ärsytyksen aihe. Pitsaa (halvimmassa mahdollisessa turistiläävässä), hyvä ettei hampparia, huoh. Tuttua on myös että aina iskee väsymys, päänsärky, ihan mikätahansa kun ollaan mua kiinnostavassa paikassa tai tehdään jotain mulle mieleistä. Ikävin yllätys oli huomata että yksi kaveri on pahimmanlaatuinen munahaukka joka viinaa saatuaan lähti kenen tahansa matkaan. Oli sillä poikaystävä kotona oottamassa, ei hidastanut tahtia.  Ihmetteli kun viilensin välit koska en halunnut olla mukana valehtemassa poikkikselle. Olisi pitänyt kertoa, tosin syynsä sillekin on etten mitään sanonut. Sellainenkin matkakumppani löytyy joka ei ottanut oikeastaan ollenkaan rahaa mukaansa. Eihän sillä luottokorttiakaan löytynyt. Odotti että minä ja toinen henkilö maksetaan ruoat ja juomat sekä annetaan shoppailurahaa. Kyseisessä maassa ruoka ja viina on halpaa joten pidettiin kaveri viikko syötettynä ja kohtuudella juotettuna. Mitään muuta ei maksettu eikä otettu tyyppiä mukaan seuraaville reissuille. 

Kaikenlaisia hyypiöitä sitä onkin tullut nuorena siedettyä XD Onneksi ei enää tarvi reissata noiden kanssa... Tunne on osin varmasti mollemmin puolinen.

Ehdottomasti erilaiset intressit siitä, mitä lomalla on kiva tehdä. Minä tykkään kauppakeskuskävelyistä ja erikoisempien pikkuliikkeiden valikoimien ihailusta, sekä kirkoista/temppeleistä, hautausmaista. Turistikohteista en välitä, jos se ei ole sellainen, että se kiinnostaa oikeasti. Esim. Berliinissä olen ollut 10 kertaa, enkä vielä(kään) ole käynyt Berliinin muurilla, mutta museosaaressa olen käynyt useasti.

Yksi ystävä haluaa käydä syömässä ulkona koko ajan ja matka pyörii ruoan ympärillä. Toinen haluaa viettää vähintään puolet matkasta vaatekaupoissa, koska hän on ammatiltaan vaatesuunnittelija. Kolmas ystävä ei halua ikinä käyttää julkisia kuin useiden kymmenien kilometrien matkoilla, joten hänen kanssaan pitää kävellä 12-14h per päivä sinne ja tänne. Neljäs haluaa tohottaa menemään joka päivä auringon noususta sen laskuun, itse haluan välillä pitää kevyemmän lepopäivän, että jaksan taas pidemmän rundin joku toinen päivä, koska olen kroonisesti sairas. Pitkällä ulkomaanlomalla minulle on ihan OK, jos joku päivä käyn vain lähimarketista hakemassa jotain hyvää ja lepään katsoen Netflixiä.

Eri tahdit ottavat myös hermon päälle. Itse olet jo valmis, toisella menee vielä 1-2 tuntia tässä. Itse haluaisit käyttää asiaan X 3h, mutta kaveri vieressä on nirppana jo 1h jälkeen ja haahuilee turhautuneena, että milloin lähdetään.

Parasta on matkustaa yksin :)

Varmaan kun koko reissun ilkeili ja jopa huusi minulle niin,että reissustakin väsyneenä aloin lopulta itkeä keskellä suurkaupungin katua(no ketään tuskin kiinnosti juuri suurkaupungin meiningin takia). Hirveällä kiireellä piti aina juosta nähtävyydet läpi, mihinkään ei halunnut sisälle mennä tutustumaan tarkemmin ja juominen tyyliin vain kiinnosti ja minuakin siihen aina voimakkaasti painosti. On nykyään onneksi ex-kaveri kyllä, oli ilkeä minä-minä-draamaqueen muutenkin eikä ole häntä yhtään ikävä.

Minun kaverini on todella hidas. Odotan häntä tuntikausia lähtövalmisteluissa esim. kaupungille kun hän on herätessään ensin 2 tuntia suihku, rasvaus, hiukset, meikkaus. Sitten aamupala 2 tuntia, pureskellaan huolellisesti. Vähän tuota, vähän tuota. Hän ottaa lautaselle niin vähän ruokaa kerralla, että enemmän on hakemassa ruokaa kuin syömässä sitä. Ja kysyy henkilökunnalta mitä tämä ja tämä sisältää. Pukeutuminen, sovitellaan kolmet housut, useampi paita, muutamat mekot. Sitten niihin korut, käykö tämä asuun tai ehkä kengät, tunti ei riitä. Sitten kengät ja laukku, sama empiminen ja sovittelu, välillä pitää juoda vettä, voiko hiukset laittaa näin. Pitääkö ottaa lämmintä mukaan, vesipullo, sateenvarjo, rakkolaastareita, raikasteita, urheilukello jne. Jos hän herää noin klo 10 niin ollaan ehkä klo 16-17 valmiita lähtemään, ehkä klo 15 jos hoputan vähän. Päivä on oikeastaan mennyt hotellilla.

Ja illalla tietysti suihkut, rasvaukset, kynsien hoito, hiusten laitto, meikkaus ja pukeutumisen arpominen illalliselle, housut vai mekko jne. Ollaan kerran vuodessa reissussa yhdessä ja minulle riittää viikonloppureissu. Kaveri ehdottaa viikon reissua niin ”töiden puolesta” en valitettavasti pääse lähtemään. Menisi hermo.

Onneksi osaan nukkua hänen valmisteluiden kestäessä tai lukea kirjaa, istua terassilla ja siemailla kuohuviiniä. Minulla voi olla jo kolmen lasin kevyt humala kun vihdoin lähdetään. Hän on oikein ihana ihminen mutta hidas.

Yhden ainoan kerran kävin jollain risteilyllä, oliko Ruotsinristeily, en muista, kavereiden kanssa. Mutta sen kauemmas en lähde muiden kuin miekkosten kanssa.

Ruotsin risteily*

Tosin se oli varmaan Viron risteily. En minä muista XD.

- Ei ostanut tai ottanut mukaan omia pesutarvikkeita, käytti sitten minun shampoota ja saippuaa sekä hammastahnaa. Lainaili myös meikkejä

- Sotki, vaatteita, roskaa ja juomatölkkejä oli ympäriinsä

- Toi miehen meidän hotellihuoneeseen ja paneskelivat minun koittaessa nukkua

-Räväytti valot päälle kun nukuin

Varatulla naispuoleisella ystävällä Tinder lauloi matkamaassa. Ramppasi illat ja yöt paneskelemassa muita miehiä. Raahautui aamulla krapulaisena tai vielä kännissä ja nukkui.

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini on todella hidas. Odotan häntä tuntikausia lähtövalmisteluissa esim. kaupungille kun hän on herätessään ensin 2 tuntia suihku, rasvaus, hiukset, meikkaus. Sitten aamupala 2 tuntia, pureskellaan huolellisesti. Vähän tuota, vähän tuota. Hän ottaa lautaselle niin vähän ruokaa kerralla, että enemmän on hakemassa ruokaa kuin syömässä sitä. Ja kysyy henkilökunnalta mitä tämä ja tämä sisältää. Pukeutuminen, sovitellaan kolmet housut, useampi paita, muutamat mekot. Sitten niihin korut, käykö tämä asuun tai ehkä kengät, tunti ei riitä. Sitten kengät ja laukku, sama empiminen ja sovittelu, välillä pitää juoda vettä, voiko hiukset laittaa näin. Pitääkö ottaa lämmintä mukaan, vesipullo, sateenvarjo, rakkolaastareita, raikasteita, urheilukello jne. Jos hän herää noin klo 10 niin ollaan ehkä klo 16-17 valmiita lähtemään, ehkä klo 15 jos hoputan vähän. Päivä on oikeastaan mennyt hotellilla.

Ja illalla tietysti suihkut, rasvaukset, kynsien hoito, hiusten laitto, meikkaus ja pukeutumisen arpominen illalliselle, housut vai mekko jne. Ollaan kerran vuodessa reissussa yhdessä ja minulle riittää viikonloppureissu. Kaveri ehdottaa viikon reissua niin ”töiden puolesta” en valitettavasti pääse lähtemään. Menisi hermo.

Onneksi osaan nukkua hänen valmisteluiden kestäessä tai lukea kirjaa, istua terassilla ja siemailla kuohuviiniä. Minulla voi olla jo kolmen lasin kevyt humala kun vihdoin lähdetään. Hän on oikein ihana ihminen mutta hidas.

Apua, joo! Tollasiakin on. Kokemusta löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Ravintolat on tuttu ärsytyksen aihe. Pitsaa (halvimmassa mahdollisessa turistiläävässä), hyvä ettei hampparia, huoh. Tuttua on myös että aina iskee väsymys, päänsärky, ihan mikätahansa kun ollaan mua kiinnostavassa paikassa tai tehdään jotain mulle mieleistä. Ikävin yllätys oli huomata että yksi kaveri on pahimmanlaatuinen munahaukka joka viinaa saatuaan lähti kenen tahansa matkaan. Oli sillä poikaystävä kotona oottamassa, ei hidastanut tahtia.  Ihmetteli kun viilensin välit koska en halunnut olla mukana valehtemassa poikkikselle. Olisi pitänyt kertoa, tosin syynsä sillekin on etten mitään sanonut. Sellainenkin matkakumppani löytyy joka ei ottanut oikeastaan ollenkaan rahaa mukaansa. Eihän sillä luottokorttiakaan löytynyt. Odotti että minä ja toinen henkilö maksetaan ruoat ja juomat sekä annetaan shoppailurahaa. Kyseisessä maassa ruoka ja viina on halpaa joten pidettiin kaveri viikko syötettynä ja kohtuudella juotettuna. Mitään muuta ei maksettu eikä otettu tyyppiä mukaan seuraaville reissuille. 

Kaikenlaisia hyypiöitä sitä onkin tullut nuorena siedettyä XD Onneksi ei enää tarvi reissata noiden kanssa... Tunne on osin varmasti mollemmin puolinen.

Kokemusta kanssa noista pääkiputyypeistä. Ensin meen toisen mieliksi paikkaan, mihin hän haluaa, ja sitten kun mentäis sun paikkaan, missä ite viihtyisit, niin toisella tuleekin pää kipeäksi, tulee nälkä, maha kipeeksi tai rakko jalkaan ja ei voi kävellä oikein nyt.

Ei oikeastaan ärsyttänyt, mutta ihmetytti. Olimme viime vuonna mieheni ja kahden kaveripariskunnan kanssa Keski-Euroopassa neljän päivän reissussa. Toinen näistä muista pariskunnista vietti lähes koko loman hotellihuoneessa! Me muut neljä kiertelimme katsomassa nähtävyyksiä ja kaupungin vilskettä ylipäätään, mutta tuo yksi pariskunta kävi parina päivänä keskustassa kävelemässä vähän aikaa ja syömässä, muuten lähikaupassa hakemassa evästä ja pizzeriasta huoneeseen ruokaa.

Kiva maksaa monta sataa reissusta ja nyhjätä kuitenkin vain hotellissa.

Aika samanlaisia kokemuksia myös itselläni:

- yksi kaveri tykkää shoppailla ja viettää tuntikausia per päivä ostoksia tehden. Tämä ok, jos me muut voidaan tehdä sillä aikaa jotain muuta - aina se ei onnistu

- toinen kaveri taas ei jaksa kävellä paria kilometriä pitempään ja pitää koko ajan käydä syömässä

- itse tykkäisin olla rannalla, mutta kaverini eivät tuntia kauemmin siellä viihdy

- eräs toinen kaveri taas tykkää kaikenlaisista kirpputoreista ja myyjäisistä ja voi viettää siellä tuntikausia

Sitten on taas näitä, jotka eivät jaksa viettää aikaa yhdessä matkaseurueen kanssa, vaan istuvat koko ajan somettamassa, ei edes ruokailun ajaksi malteta pistää kännykkää pois.

Kaveri ei peseytynyt. Ei kuulemma tarvitse, kun on niin puhdas. Meikkiä ja hajuvettä vain lisää. Ollaan naisia.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei peseytynyt. Ei kuulemma tarvitse, kun on niin puhdas. Meikkiä ja hajuvettä vain lisää. Ollaan naisia.

Sama kokemus. Lopulta huone haisi ihan hirveälle. En kehdannut sanoa sille suoraan, että peseydy hyvä nainen, mutta "ihmettelin" kyllä ääneen, että mikä täällä haisee.

Mies haki meidät kentältä ja kotona ihmetteli, kun autossa haisi niin pahalle.

Shoppailu. Joo, tykkään minäkin shoppailla. Mutta en näe järkeä pyöriä niissä samoissa ketjuliikkeissä, joita on kotimaassa joka ostoskeskuksessa.

5 päivän reissulla en halua käyttää päivää siihen, että etsitään kaverille täydellisiä kenkiä. Mikään ei kelpaa ja keinoillaan peilille ja ihmetellään. Maailmanluokan taideteokset odottaa vieressä ja itse ihmetellään jotain halpatyövoimalla tehtyjä saapikkaita.

Kaveri usein nautti pari drinksua lounasaikaan ja sitten väsähti hotellihuoneeseen koko iltapäiväksi. No pääsin museoita kiertelemään yksinkin. Illaksi kaverikin virkosi ja sitten vietettiin aivan hauskoja iltoja yhdessä. Pitää vain hyväksyä että voi olla vähän eri rytmit.

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini on todella hidas. Odotan häntä tuntikausia lähtövalmisteluissa esim. kaupungille kun hän on herätessään ensin 2 tuntia suihku, rasvaus, hiukset, meikkaus. Sitten aamupala 2 tuntia, pureskellaan huolellisesti. Vähän tuota, vähän tuota. Hän ottaa lautaselle niin vähän ruokaa kerralla, että enemmän on hakemassa ruokaa kuin syömässä sitä. Ja kysyy henkilökunnalta mitä tämä ja tämä sisältää. Pukeutuminen, sovitellaan kolmet housut, useampi paita, muutamat mekot. Sitten niihin korut, käykö tämä asuun tai ehkä kengät, tunti ei riitä. Sitten kengät ja laukku, sama empiminen ja sovittelu, välillä pitää juoda vettä, voiko hiukset laittaa näin. Pitääkö ottaa lämmintä mukaan, vesipullo, sateenvarjo, rakkolaastareita, raikasteita, urheilukello jne. Jos hän herää noin klo 10 niin ollaan ehkä klo 16-17 valmiita lähtemään, ehkä klo 15 jos hoputan vähän. Päivä on oikeastaan mennyt hotellilla.

Ja illalla tietysti suihkut, rasvaukset, kynsien hoito, hiusten laitto, meikkaus ja pukeutumisen arpominen illalliselle, housut vai mekko jne. Ollaan kerran vuodessa reissussa yhdessä ja minulle riittää viikonloppureissu. Kaveri ehdottaa viikon reissua niin ”töiden puolesta” en valitettavasti pääse lähtemään. Menisi hermo.

Onneksi osaan nukkua hänen valmisteluiden kestäessä tai lukea kirjaa, istua terassilla ja siemailla kuohuviiniä. Minulla voi olla jo kolmen lasin kevyt humala kun vihdoin lähdetään. Hän on oikein ihana ihminen mutta hidas.

Miksi ihmeessä odottelet häntä aamuisin? Mulla on ihan samanlainen kaveri, mutta minä taas herään aikasin ja lähden jo ulos. Sitten treffataan kaupungilla, kun hän on rauhassa herännyt ja hoitanut aamutoimensa. En kyllä lomaani pilaisi odottamalla toisen heräämistä. 

Matkustan useimmiten yksin. Silloin ei voi jakaa hienoja juttuja toisen kanssa, mutta ainakin voi tehdä mitä itse haluaa ja vain rentoutua.

Parin kaverin kanssa olen kuitenkin käynyt matkalla, kestoiltaan yhdestä yöstä viikkoon. Molemmat odottavat, että ehdotan tekemiset ja suunnittelen reitit ja ruokapaikat. Saahan sitten aika hyvin vaikuttaa kaikkeen, mutta aina ei jaksaisi olla matkatoimisto/matkanjohtaja. Toinen esim. kysyi edellisenä päivänä, että mihin (kotimaan) paikkaan me ollaankaan menossa. Toinen taas ei syö kuin harvoja ja valikoituja asioita ja tulee nälkäisenä kiukkuiseksi ja väsyneeksi, mutta ei silti viitsi miettiä etukäteen mihin haluaisi syömään. Ja tähän ei välttämättä pysty itsekään vaikuttamaan, mutta kahden tunnin välein pitää käydä pissalla. Siinä saa olla kokoajan pohtimassa, missä pääsee vessaan.

Yhden kaverin kanssa en matkaile enää ikinä. Se ensimmäinen ja ainoa kertakin oli virhe. Näkemykset oli suhteellisen samanlaiset kun ennen matkaa puhuttiin mitä halutaan matkan aikana nähdä jne. Loppujen lopuksi kaveri makasi lähes koko loman rannalla ottamassa aurinkoa ja ne asiat jotka hän oli sanonut etukäteen sellaisiksi joissa haluaisi käydä, jäivät sitten hänen ohjelmastaan yhtä lukuunottamatta pois.

Miehen kanssa matkailussa on kyllä se hyvä puoli että meillä on samanlainen näkemys reissailun suhteen: Katsotaan etukäteen muutama nähtävyys, ravintola tms. joissa halutaan käydä mutta muuten kierrellään ympäriinsä fiiliksen mukaan.