G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullut kenenkään huutavan unissaan, mutta niin on käynyt minulle. Porukat heräsi siihen ja tuli vauhdilla luokseni, kun luulivat minulla olevan hätä. Itselläni ei ollut mikään hätä vaan olin nähnyt jotain unta, josta sitten huusin. Näin arvelen, en ole varma.
Oudolta tuntuu, että olen huutanut unissani.Huusin viimeksi viime yönä unissani, kun näin painajaisia. Puoliso herätti. Aika perus minusta.
Mä olen pari kertaa herännyt omaan nauruuni. Nauraa räkätin kovaan ääneen. Oli vissiin hauskat unet.
Heräsin aamulla ja menin keittämään kahvia. Keittiön lattialla makasi unessa mies, jonka ranteet ja nilkat oli jeesusteipattu yhteen. Ei mitään muistikuvia kuka, mistä, miksi. Hän heräsi ja alkoi julistamaan kuinka paljon minua rakastaa. Irroitin teipit, niin nappasi vaatteensa kainaloon ja lähti alasti rappuun. Katoin ikkunasta, kuinka kyseinen herra talsi edelleen vaatteet kainalossa bussipysäkille. Bussi tuli, kuski ei päästänyt nakupelleä sisään, elekielestä näin että käytiin kiivas väittely, kunnes bussi jatkoi matkaansa ja tyyppi lähti tarpomaan kohti keskustaa. Oudointa tässä oli ehkä se, etten omistanut jeesusteippiä, enkä myöskään sellaista asunnostani löytänyt. Ja olen satavarma, ettei myöskään mystinen yövieras sellaista mukanaan vienyt. Ei semmosta rullaa niin syvälle hanuriin jemmaan saa, ettei sitä huomaisi kun toinen pyllistelee farkkuja ja t-paitaansa noukkiessaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin Ruotsissa työkomennuksella joskus 20-vuotta sitten ja meille oli vuokrattu asunto kerrostalosta jossa ei asunut kuin yksi Andersson ja loput nimet viittasi lähi-itään ja Balkanille. Eräs aamu samaan hissiin änkäsi kaksi naista (ehkä) sellaiset umpinaiset mustat kaavut päällä ja polkupyörät kainalossa. Ja ristus kun ne haisi pahalle. Ei kai tämä tilanne kestänyt kuin kymmeniä sekunteja mutta jäi kyllä mieleen.
Sulla on outo käsitys outoudesta.
Asuin 12 vuotiaana toisessa pohjoismaassa. Olin liikennevaloissa pyöräni kanssa. Valoissa odottaa kaksi miestä, joista toinen katsoo minua ja aloittaa keskustelun toisen kanssa englanniksi, melko neutraalilla aksentilla ja kuin joku robotti.
-What is that?
-that is a bicycle. Parents buy bicycles for their children so they can go to school and travel. (Tän lauseen tokaa osaa en enää muista täysin)
-What is that on his head?
-that is a helmet. It protects the head
Valot vaihtui ja pyöräilin vauhdilla pois, tapahtuma mielessä vielä 20 vuotta myöhemmin:
Olen täysin varma että toinen oli jonkun tason alieni tai aikamatkustaja. Mitään järkevää selitystä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin Ruotsissa työkomennuksella joskus 20-vuotta sitten ja meille oli vuokrattu asunto kerrostalosta jossa ei asunut kuin yksi Andersson ja loput nimet viittasi lähi-itään ja Balkanille. Eräs aamu samaan hissiin änkäsi kaksi naista (ehkä) sellaiset umpinaiset mustat kaavut päällä ja polkupyörät kainalossa. Ja ristus kun ne haisi pahalle. Ei kai tämä tilanne kestänyt kuin kymmeniä sekunteja mutta jäi kyllä mieleen.
Sulla on outo käsitys outoudesta.
Juu - tää on itä-Helsingissä ihan perussettiä. Ehkä jossain landella vielä outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin Ruotsissa työkomennuksella joskus 20-vuotta sitten ja meille oli vuokrattu asunto kerrostalosta jossa ei asunut kuin yksi Andersson ja loput nimet viittasi lähi-itään ja Balkanille. Eräs aamu samaan hissiin änkäsi kaksi naista (ehkä) sellaiset umpinaiset mustat kaavut päällä ja polkupyörät kainalossa. Ja ristus kun ne haisi pahalle. Ei kai tämä tilanne kestänyt kuin kymmeniä sekunteja mutta jäi kyllä mieleen.
Sulla on outo käsitys outoudesta.
Juu - tää on itä-Helsingissä ihan perussettiä. Ehkä jossain landella vielä outoa.
Alkuperäinen juttu oli parinkymmenen vuoden takaa.
Viime viikonloppuna, kun tulin kaupasta ulos niin sisälle astui samaan aikaan mies naisten vaatteissa (mekko päällä ja joku kevyt takkikin). Olen kyllä aikaisemmin kuullut tästä tyypistä, mutta ensi kertaa näin hänet läheltä. Häntä voisi sanoa paikkakuntani julkkikseksi, sillä luulen lähes kaikkien tietävän hänet. Olen kuullut, että hän käyttäisi äitinsä vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Asuin 12 vuotiaana toisessa pohjoismaassa. Olin liikennevaloissa pyöräni kanssa. Valoissa odottaa kaksi miestä, joista toinen katsoo minua ja aloittaa keskustelun toisen kanssa englanniksi, melko neutraalilla aksentilla ja kuin joku robotti.
-What is that?
-that is a bicycle. Parents buy bicycles for their children so they can go to school and travel. (Tän lauseen tokaa osaa en enää muista täysin)
-What is that on his head?
-that is a helmet. It protects the headValot vaihtui ja pyöräilin vauhdilla pois, tapahtuma mielessä vielä 20 vuotta myöhemmin:
Olen täysin varma että toinen oli jonkun tason alieni tai aikamatkustaja. Mitään järkevää selitystä ei ole.
Tai voisko olla et tynnyrissä kasvaneet
Tämä. Olen ihastunut mieheen, jolla eri kieli ja eri kotimaa, kaikenlisäksi hän menee kohta kotimaahansa enkä näe häntä koskaan. En voi tehdä mitään, ainoa toivoni on että mies kysyy minulta yhteystietoa. Jotenkin ansurdia, yritän olla ihastumatta enempää.
Kerran tutussa kauppakeskuksessa shoppailessani eräät myyjät pysäyttivät minut ja kehottivat minua vaihtamaan liittymää. Vastasin ei ja painotti edelleen vaihtamaan liittymää. Vieläkin vastasin ei ja sitten hän kysyi, että miksi en vaihda, kun saisin halvemmalla. Sitten mä vaikeroin ja hän painotti "miksi? Miksi? MIKSI?"
Minua alkoi ahdistamaan ja luikertelin tieheni tilanteesta. Mun on vaikea olla röyhkeä noissa tilanteissa, kun minut on opetettu hyville tavoille. Mielestäni ei ole hyvä tapa sivuuttaa toisia ilman kontaktia ja kohteliaasti. No, pääsinpähän pinteestä tuossa tapauksessa, mutta toiselle puolelle kauppakeskusta päästessäni koin deja vu:n samasta aiheesta.
En tiedä oliko oudoin, mutta varsin absurdi tilanne kyllä. Olin vuosia sitten sappioireiden takia ultrattavana. Lääkäri oli joku n. 55-v mies, minä nelikymppinen nainen. Piti tietysti riisua koko ylävartalo paljaaksi ja siinä makoillessani lääkäri liikutti ultrauslaitetta pitkin ylävatsaa ja kylkeä. Aikansa ultrattuaan lääkäri totesi, että kyllä tuolla sappirakossa näyttää jotain olevan, nyt pitäisi nousta ylös ja hyppiä niin hän katsoo ultrauslaitteella onko kivet irrallisia vai kiinni sapessa.
Varmaan kyseessä oli täysin normaali lääketieteellinen toimenpide, mutta täytyy sanoa, että en tiedä nolottiko vai naurattiko enemmän kun hypin rinnat paljaana ( joo, yritin pitää kyllä käsiä edessä ) siellä hämärässä ultaushuoneessa ja lääkäri ultraa vatsaani samalla kun pompin. No, itsekin näin miten kivet liikkuivat hyppimisen tahdissa ja laskeutuivat sappirakon pohjalle... eli paha sappikivitauti ja kiireinen lähete leikkaukseen ( kohtauksia tuli usein ). Jotenkin vaan se tilanne oli sellainen wtf kaikessa koomisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko oudoin, mutta varsin absurdi tilanne kyllä. Olin vuosia sitten sappioireiden takia ultrattavana. Lääkäri oli joku n. 55-v mies, minä nelikymppinen nainen. Piti tietysti riisua koko ylävartalo paljaaksi ja siinä makoillessani lääkäri liikutti ultrauslaitetta pitkin ylävatsaa ja kylkeä. Aikansa ultrattuaan lääkäri totesi, että kyllä tuolla sappirakossa näyttää jotain olevan, nyt pitäisi nousta ylös ja hyppiä niin hän katsoo ultrauslaitteella onko kivet irrallisia vai kiinni sapessa.
Varmaan kyseessä oli täysin normaali lääketieteellinen toimenpide, mutta täytyy sanoa, että en tiedä nolottiko vai naurattiko enemmän kun hypin rinnat paljaana ( joo, yritin pitää kyllä käsiä edessä ) siellä hämärässä ultaushuoneessa ja lääkäri ultraa vatsaani samalla kun pompin. No, itsekin näin miten kivet liikkuivat hyppimisen tahdissa ja laskeutuivat sappirakon pohjalle... eli paha sappikivitauti ja kiireinen lähete leikkaukseen ( kohtauksia tuli usein ). Jotenkin vaan se tilanne oli sellainen wtf kaikessa koomisuudessaan.
Nyt on kyllä lääkäri halunnut sinun hyppivän, että näkee tissien heiluvan. Itse aikoinaan kävin ultrassa, niin lääkäri pyysi kääntämään vain kylkeä, että näkee liikkuuko kivi
Vierailija kirjoitti:
Asuin 12 vuotiaana toisessa pohjoismaassa. Olin liikennevaloissa pyöräni kanssa. Valoissa odottaa kaksi miestä, joista toinen katsoo minua ja aloittaa keskustelun toisen kanssa englanniksi, melko neutraalilla aksentilla ja kuin joku robotti.
-What is that?
-that is a bicycle. Parents buy bicycles for their children so they can go to school and travel. (Tän lauseen tokaa osaa en enää muista täysin)
-What is that on his head?
-that is a helmet. It protects the headValot vaihtui ja pyöräilin vauhdilla pois, tapahtuma mielessä vielä 20 vuotta myöhemmin:
Olen täysin varma että toinen oli jonkun tason alieni tai aikamatkustaja. Mitään järkevää selitystä ei ole.
Hauska tarina! Tulee mieleen, olisikohan heillä ollut joku kaupunkilarppi tai improteatteriharjoitus julkisessa tilassa tms. ja toisen roolina olisi ollut olla just joku alien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko oudoin, mutta varsin absurdi tilanne kyllä. Olin vuosia sitten sappioireiden takia ultrattavana. Lääkäri oli joku n. 55-v mies, minä nelikymppinen nainen. Piti tietysti riisua koko ylävartalo paljaaksi ja siinä makoillessani lääkäri liikutti ultrauslaitetta pitkin ylävatsaa ja kylkeä. Aikansa ultrattuaan lääkäri totesi, että kyllä tuolla sappirakossa näyttää jotain olevan, nyt pitäisi nousta ylös ja hyppiä niin hän katsoo ultrauslaitteella onko kivet irrallisia vai kiinni sapessa.
Varmaan kyseessä oli täysin normaali lääketieteellinen toimenpide, mutta täytyy sanoa, että en tiedä nolottiko vai naurattiko enemmän kun hypin rinnat paljaana ( joo, yritin pitää kyllä käsiä edessä ) siellä hämärässä ultaushuoneessa ja lääkäri ultraa vatsaani samalla kun pompin. No, itsekin näin miten kivet liikkuivat hyppimisen tahdissa ja laskeutuivat sappirakon pohjalle... eli paha sappikivitauti ja kiireinen lähete leikkaukseen ( kohtauksia tuli usein ). Jotenkin vaan se tilanne oli sellainen wtf kaikessa koomisuudessaan.
Nyt on kyllä lääkäri halunnut sinun hyppivän, että näkee tissien heiluvan. Itse aikoinaan kävin ultrassa, niin lääkäri pyysi kääntämään vain kylkeä, että näkee liikkuuko kivi
Ok, Great 🤘🏻 Hienoa jos siitä sai jotain kicksejä... 👻
Vierailija kirjoitti:
Olin kummipojan ristiäisissä. Pappi oli todella omituinen, ensin haukkui perheen koiran, sitten ristiäiskakun Se kakku oli ollut toimituksen ajan pöydällä ja pappi suureen ääneen selitti miten se on varmasti mennyt jo huonoksi. Toimitus kesti sen 15 min. max. Koko toimituksen ajan pappi piti kummallisia kurkkuääniä :)
Sen jälkeen kävi vaihtamassa kaapunsa pois, rohjahti nojatuoliin ja alkoi tuijottamaan formuloita. Paita oli jäänyt huonosti joten me muut tuijotimme papin karvaista mahaa. Yhtäkkiä hän alkoi kertomaan omasta erostaan ja siitä miten saa nähdä lapsiaan harvoin mutta nyt ovat tulossa käymään. Sanoi lähtevänsä ostamaan niille huoltoasemalta jotain syötävää. Eteisessä oli vielä itkenyt vaikeaa eroaan kummilapsen mummille... Oli kyllä hämmentävät ristiäiset :D
Aika ilkeää nauraa tuolle. Ihmisiä ne papitkin ovat ja erokriisi käydä mielenterveyden päälle. Kusipäistä sinulta.
Kaveri oli tulossa kylään ja menin häntä vastaan ratikkapysäkille. Vauvani nukkui vaunuissa ja hytkyttelin häntä siinä.
Siihen saapuu sitten ratikka, mutta ei se jolla kaverini oli määrä saapua, vaan joku muu. Sieltä astuu ulkomaalainen mies joka vilkaisee vaunujani ja hyvin avuliaasti alkaa nostamaan niitä ratikkaan. Yritin vastustella, mutta hän ei ilmeisesti ymmärtänyt mitä sanoin, hymyili vaan ystävällisesti. Minä sitten hölmistyneenä vaan kiitin ja kipusin perässä ratikkaan.
Ajelin yhden pysäkinvälin ja kävelin takaisin.
70-luvulla olin keväällä Helsingissä venerannassa kunnostamassa venettäni vesillelaskuun. Makasin veneen alla skrapaamassa veneen pohjaa. Melko uuvuttavaa hommaa, ja kun hiukan vedin henkeäni, näkökenttääni ilmestyi pariskunta, jonka nainen vilkuili joka suuntaan ympärilleen. Lopulta hän lähestyi venettäni, veti siinä aivan vieressä hameen ylös, pikkuhousut alas ja kyykistyi siihen pissalle, takapuoli minuun päin. En uskaltanut hiiskahtaakaan, pelkäsin että jos nainen ja sitten naisen kumppani huomaa niin eiköhän mies tule ja vedä minua kuonoon. Taisin pidättää hengitystäni koko toimituksen ajan.
Nainen ei huomannut minua. Näkyä en unohda koskaan.
Ajelin ulkomailla vuokra-autolla hieman eksyksissä. Käännyt vahingossa kujalle joka oli umpikuja. Kujan päässä seisoi upouusi Rolls Royce ja sen konepellillä makasi mies jota toinen mätti turpaan oikein huolella. En jäänyt katsomaan että mikä kahakka tässä oli kyseessä vaan kaasutin pois. Mutta tuo näky on kyllä jäänyt mieleen erikoisuutensa takia.
Tapahtui puolisolleni.
Hän oli odottamassa bussia aamulla, siinä oli monta muutakin töihin menijää katoksen alla.
Yhtäkkiä kadun toiselta puolelta pysäkille kävelee aivan normaalin näköinen nainen, siististi pukeutunut, paitapusero ja polviin ulottuva hame päällä, ei hoipertele tai möngerrä tms. Tulee siihen katokseen, nostaa hameen korviin (jolloin selviää, että rouvalla ei ole alushousuja) ja siinä ihan seisaaltaan rupeaa kusemaan kuin hevonen. o_0
Aika nopeasti kaikkosivat muut odottelijat siitä hyvän matkaa kauemmaksi. Nainen lorotti menemään, ja kun oli saanut tarpeensa tehtyä, niin hame vain takaisin paikoilleen ja jatkoi matkaa.
(Tämähän oli vielä tietysti maanantaiaamu, en edes vitsaile. :D)
tapahtui 80-luvulla. olin vuosia samassa työpaikassa ja seisoin aina samalla bussipysäkillä. kerran huomasin miehen metsässä pysäkin takana joka veti käteensä . bussi oli kohta tulossa joten annoin olla. samaan aikaan ohiajava auto kiihdytti ja kuski veti sekin käteensä! tälläistä on olla nuori ja nätti.