G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Hippi kirjoitti:

Kaveri oli tulossa kylään ja menin häntä vastaan ratikkapysäkille. Vauvani nukkui vaunuissa ja hytkyttelin häntä siinä.

Siihen saapuu sitten ratikka, mutta ei se jolla kaverini oli määrä saapua, vaan joku muu. Sieltä astuu ulkomaalainen mies joka vilkaisee vaunujani ja hyvin avuliaasti alkaa nostamaan niitä ratikkaan. Yritin vastustella, mutta hän ei ilmeisesti ymmärtänyt mitä sanoin, hymyili vaan ystävällisesti. Minä sitten hölmistyneenä vaan kiitin ja kipusin perässä ratikkaan.

Ajelin yhden pysäkinvälin ja kävelin takaisin.

Alkoi naurattaa, kun kuvittelin tän tilanteen 😁😁

Vierailija kirjoitti:

Töissä:

-Pomo X kysyy: Mihin se XXXX on mennyt?

-ilkeä rouva X vastaa: meni kai vessaan joku aika sitten

-pomo X: no mitä se sielä näin kauan? (käsitin että huumorilla kysyi)

-rouva X: istuu kait paskalla, ainakin oven taakse kuului plp plop, taitaa olla ummella.

Nää kaks rouvaa eivät oikeen ollut ylimpiä ystäviä.

Mulla alkoi poskia kuumottaan tuo keskustelu.....

kollega kertoi ettö edell. duunipaikalla kuullensa kun yksi asiakaspalvelija oli vastannut toisen linjaan ettö "Janipetteri ei nyt ole paikalla, hän on kakilla". Oli asiakaastakin ollut ilmeisen hysteerinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Olin Ruotsissa työkomennuksella joskus 20-vuotta sitten ja meille oli vuokrattu asunto kerrostalosta jossa ei asunut kuin yksi Andersson ja loput nimet viittasi lähi-itään ja Balkanille. Eräs aamu samaan hissiin änkäsi kaksi naista (ehkä) sellaiset umpinaiset mustat kaavut päällä ja polkupyörät kainalossa. Ja ristus kun ne haisi pahalle. Ei kai tämä tilanne kestänyt kuin kymmeniä sekunteja mutta jäi kyllä mieleen.

Pienet polkupyörät, kun mahtuivat kainaloon.

Vierailija kirjoitti:

Asuin 12 vuotiaana toisessa pohjoismaassa. Olin liikennevaloissa pyöräni kanssa. Valoissa odottaa kaksi miestä, joista toinen katsoo minua ja aloittaa keskustelun toisen kanssa englanniksi, melko neutraalilla aksentilla ja kuin joku robotti.

-What is that?

-that is a bicycle. Parents buy bicycles for their children so they can go to school and travel. (Tän lauseen tokaa osaa en enää muista täysin)

-What is that on his head?

-that is a helmet. It protects the head

Valot vaihtui ja pyöräilin vauhdilla pois, tapahtuma mielessä vielä 20 vuotta myöhemmin:

Olen täysin varma että toinen oli jonkun tason alieni tai aikamatkustaja. Mitään järkevää selitystä ei ole.

Koin vähän vastaavaa junassa matkalla Tampereelta Helsinkiin muutama vuosi sitten. Lähellä istui nuori mies, siisti puku yllä, kaikesta päätellen ihan suomalainen. Kun juna tuli Hämeenlinnan kohdalle, mies kysyi, mikä tämä paikkakunta on. Kun linna tuli näkyviin, hän kysyi myös siitä, mikä rakennus se on.

Minullekin tuli tuosta mieleen, oliko mies joku alien turisti, joka oli ottanut paikallisväestön ulkomuodon...mutta kun kerroin tuosta kokemuksesta tuttavalleni, hän sanoi, että on ihan tavallista, että nuoret ihmiset eivät tunne Suomen kaupunkeja ja seutuja muuten kuin oman kotiseutunsa.

Onhan se outo ilmiö, kun ottaa juomalasia kaapista ja käteen sen saatua lasi menee palasiksi. Jokin jännite juttuhan se on, kun noin tapahuu, mutta aika jännä olo tulee siitä tulee.

Pari kertaa käynyt mulla niin.

Ei varmaan oudoin tilanne ikinä, mutta täytyy myöntää että hiukan hämmennyin tänään kun kaverin mies näytti siinä keskustelun lomassa kuvan vauvansa syntymässä olevasta päästä, eli siis vaimonsa/kaverini jalkovälistä. En ole nähnyt tuollaisia yksityiskohtia edes omassa synnytyksessäni ja mielelläni olisin tälläkin kertaa jättänyt näkemättä.

Kaupungilla kävellessäni italiasta matkalla ollut mies lyöttäytyi seuraani. Ihasteli lokakuista ruskaa ja miten on kaunista. Kehui minua kauniiksi, tottakai.

En osaa kovin hyvin englantia ja mietin kuumeisesti mitä on, jätä minut rauhaan?

Suukotti kaksi suudelmaa suoraan suulle. Hotelliin pyysi. Ainakin kahville. Entä huomenna?

Minä niin arvasin, minkä perässä hän oli.

Säälin, kuka on seuraava uhri? Toivottavasti osasi hyvin englantia, eikä ollut vasten tahtoaan vietävissä.

Vierailija kirjoitti:

Kaupungilla kävellessäni italiasta matkalla ollut mies lyöttäytyi seuraani. Ihasteli lokakuista ruskaa ja miten on kaunista. Kehui minua kauniiksi, tottakai.

En osaa kovin hyvin englantia ja mietin kuumeisesti mitä on, jätä minut rauhaan?

Suukotti kaksi suudelmaa suoraan suulle. Hotelliin pyysi. Ainakin kahville. Entä huomenna?

Minä niin arvasin, minkä perässä hän oli.

Säälin, kuka on seuraava uhri? Toivottavasti osasi hyvin englantia, eikä ollut vasten tahtoaan vietävissä.

Apua, Italiasta.

Meinasin kirjoittaa italialainen...

Olin mökillä ja kunnostin vanhoja huonekaluja. Pöytä ja tuolit olivat keskellä tuvan lattiaa ja hioin niitä antaumuksella. Kun kohotin katseeni olin saada slaagin. Hetken luulin että mökkiin oli tullut karhu joka katseli hiljaa puuhasteluani. Kyseessä oli kuitenkin vain jonkun mökkinaapurin karannut valtavan suuri koira. Sellainen pienen karhun kokoinen, ruskea ja pörrökarvainen. Hätistelin sen ulos ja se lähti omille teilleen. Hetken aikaa oli kyllä pulssi ja verenpaine olivat maksimissaan.

Vierailija kirjoitti:

Asuin 12 vuotiaana toisessa pohjoismaassa. Olin liikennevaloissa pyöräni kanssa. Valoissa odottaa kaksi miestä, joista toinen katsoo minua ja aloittaa keskustelun toisen kanssa englanniksi, melko neutraalilla aksentilla ja kuin joku robotti.

-What is that?

-that is a bicycle. Parents buy bicycles for their children so they can go to school and travel. (Tän lauseen tokaa osaa en enää muista täysin)

-What is that on his head?

-that is a helmet. It protects the head

Valot vaihtui ja pyöräilin vauhdilla pois, tapahtuma mielessä vielä 20 vuotta myöhemmin:

Olen täysin varma että toinen oli jonkun tason alieni tai aikamatkustaja. Mitään järkevää selitystä ei ole.

Jos kyselijä oli autistinen tai sairasti muistisairautta? Mutta aikamatkustusteoria on vahvoilla...

Olin 11-vuotiaana tulossa vapputorilta ja seisoin liikennevaloissa. Yhtäkkiä vieressäni oleva mies kysyy, olenko *koko nimeni*. Vastaan hämmästyneenä että olen. Hän sanoo että taisitte olla *Petterin* kanssa samassa päiväkodissa ja hänen vieressään seisova minun ikäiseni poika hymyilee minulle. Muistan hämärästi nimeltä kyseisen pojan päiväkodista, jossa olin 3-4-vuotiaana.

Ihmettelen vieläkin, miten pojan isä tunnisti minut koska en ollut kavereita tämän pojan kanssa eivätkä vanhempanikaan tunteneet tätä perhettä sen kummemmin. Tapahtui pääkaupunkiseudulla eikä missään pikkukunnassa. Eli siis kuvitelkaapa itse että hakisitte lapsenne nyt tarhasta niin tunnistaisitteko 8 vuoden päästä ulkonäöltä jonkun random ryhmäläläisen sieltä?

Poika oli myös silloin 11-vuotiaana mielestäni todella söpö joten jäin harmittelemaan että tilanne meni ohi ja en tiennyt hänen koko nimeään. Olisi tullut hyvä rakkaustarina ;)

Olin armeijassa autokuskina. Piti sitten kerran mennä hakemaan Everstiluutnantti kyytiin ja kuskata se Jyväskylään 250km päähän. Menin kiillotetun mustan auton kanssa hakemaan ja tein ilmoituksen avaten taka-oven. Eversti istui kyytiin ja lähdin ajamaan. Autossa oli radio kiinni eikä takapenkiltä kuulunut mitään. Ajoin tunnin ja toisenkin, ukko istui takana mykkänä enkä nähnyt oliko se hereillä.

Ilta pimeni eikä peilissä näkynyt naamaa.

Viimein noin 200km jälkeen rykäisin ja kysyin että saanko puhutella.

Ukko antoi luvan. Kysyin minne tarkemmin ottaen ajetaan ja tämä vastasi siihen että Hotelli Cumulus, tiedättekö paikan. Vastasin tietäväni ja loppumatka menikin sitten alkumatkan malliin.

Onneksi ei ollut hernekeittopäivä ettei pierettänyt pahemmin.

Minulla oli ollut parikymmentä vuotta on-off salasuhde erään miehen kanssa, ja tunsin hänen vaimonsa , vaikka hän ei minua niinkään hyvin. Olimme olleet töissäkin samassa paikassa, vaikka ihan eri tehtävissä. Kerran puhelin soi, ja tämä rouva soitti minulle!! Karmea tunne, odotin, tuleeko ripitys ja haukkuminen pettämisen takia. Ei tullut. Hän oli muka kiinnostunut miten minulla menee. Arvasin heti että hän oli kuullut miehensä seikkailuista. Hän aloitti yhteydenpidon, soittelimme ja he tulivat käymään meillä. Se oli hirveää!!! Miehellään oli tiukasti aurinkolasit sisälläkin päässä, ja koitimme välttää katseita. Oli aivan kamalan vaikeaa, piti miettiä mitä uskallan sanoa, ja mitä minun ei pitäisi tietää. Silloin kaduin syvästi kaikkia tekemissämme!!! Ykskaks rouvan yhteydenpito loppui. Rauha maassa!! Hän Oli viisas, ei tehnyt asiasta numeroa, sai meidät erilleen, mutta voin vain kuvitella hänen tunnemyrskynsä!! Luojan kiitos kaikki loppui, kunniallisesti!!

Vierailija kirjoitti:

Olin mökillä ja kunnostin vanhoja huonekaluja. Pöytä ja tuolit olivat keskellä tuvan lattiaa ja hioin niitä antaumuksella. Kun kohotin katseeni olin saada slaagin. Hetken luulin että mökkiin oli tullut karhu joka katseli hiljaa puuhasteluani. Kyseessä oli kuitenkin vain jonkun mökkinaapurin karannut valtavan suuri koira. Sellainen pienen karhun kokoinen, ruskea ja pörrökarvainen. Hätistelin sen ulos ja se lähti omille teilleen. Hetken aikaa oli kyllä pulssi ja verenpaine olivat maksimissaan.

Sinun kommentista tuli mieleeni:

Omalla mökilläni kerran kanssa tuli koira pihallemme. Otin sen kiinni ja lähdin rannan vartta pitkin kuljettaa huutoja päin. Kohdalle päästyäni päästin koiran vapaaksi. Se oli näiden huutelijoiden koira ja antoivat 5 euroa vaivan palkkaa koiran palauttamisesta. Olivat hyvin kiitollisia minulle. Olivat etsineet sitä koiraa kauan.

Minun mökilläni oli pari lemmikki rottaa. Joku oli päästänyt nämä rotat luontoon ja eksyneet pihallemme. Tulivat ihan kosketus etäisyydelle ja toinen näistä rotista puri minua. Harmittihan minua näiden rottien puolesta, kun joku paskis teki näin rotille. Ei lemmikki rotat luonnossa selviä.

Lemmikki rotat ovat mielestäni ihania eläimiä.

Tämä ketju on jotenkin ylihilseen menevä, kun asiallista kommenttia laittaessa siihen tulee vähän likejä ja jopa dislikejäkin pukkaa, kun taas toisten sekopäiset kommentit kerää paljon likejä ja ovat kymmenen kertaa suosituimpia, kuin omat kokemukseni. Tämä hämmentää minua ja on mielestäni outoa. Ei kaikki suositut ole sekopäisiä kommentteja, mutta silti nekin hämmästyttää, että mitä niissä on mitä omissa kommenteissani ei ole. Mikä on se tekijä mikä tekee toisten kommenteista suosituimpia?

(Tämäkin kommentti sopii aiheeseen)

Olin lomailemassa ulkomailla, kun kuulin kadulla jonkun talon ikkunasta kantautuvaa rock-bändin soittoa. Heitin soitosta jonkun kommentin keski-ikäiselle naiselle, joka seisoskeli porttikäytävässä. Nainen kutsui minut soittelemaan bändin kanssa. Vedin poikien kanssa pari suomenkielistä kipaletta, minkä jälkeen kiitin, niiasin ja lähdin takaisin hotellille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräänä iltana sain puhelun lääkäriltä, joka tehokkaaseen äänensävyyn esitteli itsensä ja kertoi työskentelevänsä sairaalassa, jonka tunnistin samaksi, jossa poikani on syntynyt vuosia aiemmin. Ihmettelin mielessäni, mitä asia mahtaa koskea.

Tämän jälkeen hän totesi käyttäen poikani etunimeä, että ****han on syöpälapsi ja että hän soittaa ilmoittaakseen, että lapseni tuleva hoito on siirretty toiseen sairaalaan. Hämmentyneenä aivoni löivät aivan tyhjää, mutta toistin poikani etunimen ja sukunimen, ja lääkärin mukaan ne täsmäsivät. (kaiken lisäksi pojallani on hieman epätavallinen nimi.)

Sanoin, että pojallani ei ole minun tietääkseni syöpää...Hiipivä paniikki sai minut epäilemään itseäni, että mitä jos hänellä onkin, mutta asia on vain jotenkin paennut tietoisuudestani! Lääkäri vaikutti niin varmalta asiastaan. Sanoin, että nyt en kyllä ymmärrä...

Lopulta lääkärikin tajusi, että kyseessä on sekaannus. Kun tavasimme lapsen nimeä kirjain kirjaimelta, huomasimme että nimi on muuten sama, mutta sukunimen loppuosassa on parin kirjaimen ero.

Puhelun jälkeen minulla oli samaan aikaan sekä helpottunut että todella ahdistunut olo tämän toisen, samassa sairaalassa syntyneen lähes samannimisen lapsen vuoksi.

Miksi henkilöllisyyttä ei varmennettu sosiaaliturvatunnuksella?

Koska soittaja oli lääkäri, eikä heillä ole tapana tuhlata aikaansa potilasturvallisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Kerran tutussa kauppakeskuksessa shoppailessani eräät myyjät pysäyttivät minut ja kehottivat minua vaihtamaan liittymää. Vastasin ei ja painotti edelleen vaihtamaan liittymää. Vieläkin vastasin ei ja sitten hän kysyi, että miksi en vaihda, kun saisin halvemmalla. Sitten mä vaikeroin ja hän painotti "miksi? Miksi? MIKSI?"

Minua alkoi ahdistamaan ja luikertelin tieheni tilanteesta. Mun on vaikea olla röyhkeä noissa tilanteissa, kun minut on opetettu hyville tavoille. Mielestäni ei ole hyvä tapa sivuuttaa toisia ilman kontaktia ja kohteliaasti. No, pääsinpähän pinteestä tuossa tapauksessa, mutta toiselle puolelle kauppakeskusta päästessäni koin deja vu:n samasta aiheesta.

Ohiksena vaan tähän, että noille jotka tykyttää vaihtamaan liittymää on helppo kommentoida joko niin, että mulla on teidän liittymä jo tai et on työnantajan liittymä. Ei ne sen jälkeen tyrkytä enää. Oli sitten oikeasti mikä liittymä tahansa.

Se että Suomi on viety salaa Natoon ja salaa sitä on jekutettu kaikessa muussakin esim. luonnonvarojen ja maan rikkauksien luovuttamisessa muille, kansan rahojen siirtämisessä muille kansoille, luonnon alistaminen käyttämättömäksi kansallispuistoksi ja toisaalta maailman ydinjätteiden (sekä ihmisrochan) loppusijoituspaikaksi.