G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Olin menossa katsomaan asuntoa välittäjän kanssa puutaloalueella Käpylässä. Seisoimme oven takana ja soitimme ovikelloa. Sisältä kuului pienen pojan ääni, joka kyseli hädissään, että kuka siellä. Samaan aikaan kuului voimakas miehen karjunta:"Ovi kiinni!" Huhuilimme oven läpi välittäjän kanssa, että me täällä vaan, tulimme katsomaan asuntoa.

Pikkupoika, olisiko ollut 4-vuotias, avasi kumminkin oven ja kävimme välittäjän kanssa sisään. Eteisessä eteemme aukeni sepposen selällään oleva vessanovi, sisällä istui aikuinen mies pöntöllä housut kintuissa karjuen täysillä: "OVI KIINNI!"

Välittäjä sulki pokkana vessanoven ja pikkupoika oli ahdistuneen oloinen, ei ollut tajunnut, että hänen piti samaan aikaan sulkea vessanovi ja avata ulko-ovi meille.

Mies ei tullut pois vessasta koko käyntimme aikana.Mutta ei se käynti kauaa kestänyt, pokka ei pitänyt vaan piti päästä äkkiä ulos.

Ei itselle mutta tutuille.

Nuoret miehet olivat pöllöretkellä, muistaakseni Nuuksiossa. Niille joille pöllöretki ei ole tuttu asia, niin se on yöllä kevättalvella tehty retki jolloin yritetään kuulla huhuilevia pöllöjä. Jos joku osaa matkia pöllöjä, niin usein lintuja yritetään saada ääneen niille "huhuilemalla". No, joka tapauksessa oli yö, talvi ja paikka sellainen ettei asutusta ollut lähellä. Yksi retkeläisistä alkaa matkia pöllöjä ja aluksi ei kuulu mitään, sitten yhtäkkiä kovaa rytinää ja ryskettä metsästä. Hetken päästä pöpeliköstä paukkaa esiin mies joka kysyy:"Kutsuitteks te mua?". Retkeläiset vastaavat "EI..." jolloin mies toteaa "Aha" ja painuu takaisin pimeään metsään (ei taskulamppua tms. mukana).

Entä mitä tuumisitte miehetsä joka rautakaupassa katsoo ämpäreitä ja sitten sovittaa niitä päähänsä ennen ostopäätöksen tekoa? Ei hätää, kyseessä ei ole kylähullu vaan petolintujen rengastaja joka etsii konstia suojata päänsä kun kiipeää pesälle ja emot hyökkäävät. Tämä tapahtui kait 80-luvulla, nykyisin on käytössä pään suojaamisessa muut konstit :)

Minusta yksi oudoimpia juttuja (siis universaalisti outoja, yksilöllisesti outoja juttuja minulle sattuu koko ajan) tapahtui minulle kerran kävellessäni Tampereen keskustassa. Ihan siistin näköinen n. 30-vuotias mies tuli juttelemaan niitä näitä ja juttelin takaisin. Hetken juteltuamme hän kysyi ihan ohimennen lähtisinkö hänen asunnolleen pissaamaan hänen päälleen. Tiedustelu näytti ja kuulosti ihan vilpittömältä, mutta laitoin leikiksi ja kieltäydyin. Hän tarjosi muuten ihan huomattavaa summaa tästä palveluksesta...

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 16:30"]Yritin sanoa, että menen käymään ravintolavaunussa, mutta nainen osoitti minua sormella ja huusi, että "Sinä istut nyt siinä!". 

[/quote]

Hauska :D

Minä juttelin kerran junassa erään naisen kanssa, joka luuli, että olen joku hänen vanha koulukaverinsa Itä-Suomesta (en halua sanoa tässä tarkemmin kaupungin nimeä). Pariin kertaan hän kysyi, että enkö tosiaan ole käynyt sitä tiettyä koulua. Minulle tuli keskustelusta ihan utopistinen olotila, sillä olen aina asunut Helsingissä. Kuitenkin sen naisen jutut saivat minut melkein epäilemään, että ehkä en vain muista missä olen kouluni käynyt... 

Up!

Tämä ei sattunut minulle, mutta juttu on niin hyvä, että kerron kumminkin: ikänsä helsingissä asunut mies otti autonsa ja lähti jonnekin "maalle" sienestämään. Metsän siimeksessä hän sai sitten jonkinlaisia kiksejä siitä, että oli niin rauhallista  eikä lähimaillakaan ollut ketään muuta. Niinpä hän sitten kajautti ilmoille koko keuhkojensa voimasta "METSÄN POIKA TAHDON OLLA, SANKAR JYLHÄN KUUSISTON..."

Noin kymmenen metrin päästä kiven takaa lähti marjastaja juoksemaan pakoon.

Menimme kerran kaverini kanssa syömään pientä hiukopalaa eräälle grillille, jossa oli muutama pöytä ja myös kaljatarjoilua. Paikalla oli sinä iltana yhteislaulutilaisuus haitarin säestyksellä. Asiakkaita oli minun ja ystäväni lisäksi ehkä viisi ja siinä sitten lauleskelimme suomalaisia ikivihreitä kauheassa roskaruuan käryssä. Todella outoa, tunsin olevani jonkinlaisessa kaurismäkeläisen epätodellisuusmaailman piilokamerassa.

Tapahtui vuosia sitten. Olin pitkänmatkanjunassa. Istuin sellaiseen paikkaan, jossa on kaksi istuinriviä vastakkain ja pöytä välissä. Vastapäätä minua istui nuori nainen, jota tervehdin nyökkäämällä (minulla on tapana tervehtiä sillä tavalla "kanssani" istuvia). Vähän sen jälkeen kun minä olin istuutunut, viereeni istui nuori mies. Minä vilkaisin häntä ja nyökkäsin hänellekin. Vastapäätäni istuva nainen ei reagoinut mitenkään, tuijotteli vain ikkunasta ulos. Panin merkille, että hän näytti kiukkuiselta.

Aloin lukea kirjaa, ja ehdin lukea vajaan tunnin. Mies ja nainen olivat hiljaa, tuijottelivat ikkunasta ulos. Yhtäkkiä nainen sanoi todella kovaan ääneen: "MÄ OON VAAN NIIN TÄYNNÄ TÄTÄ!" Pelästyin ihan mielettömästi ja tottakai katsoin häneen. No, siinä sitten tajusin että tämä nainen puhuu vieressäni istuvalle miehelle. He alkoivat riidellä siinä pöydän ääressä hyvin estottomasti, ja puivat muun muassa miehen uskottomuutta (johon minäkin epäonnekseni ja tahtomattani liityin, koska mies istuutui minun viereeni eikä tämän naisen), KOVALLA ÄÄNELLÄ. Yritin sanoa, että menen käymään ravintolavaunussa, mutta nainen osoitti minua sormella ja huusi, että "Sinä istut nyt siinä!". Sitten hän alkoi syyttää minua miehelleen flirttailemisesta.

Ei sitä kestänyt kuin ehkä 10 minuuttia, kun ilmeisesti konduktööri puuttui tilanteeseen ja ohjasi naisen istumaan muualle.

Oli todella outoa, että melkein tunnin verran luulin istuvani kahden toisilleenkin tuntemattoman ihmisen seurassa, ja yhtäkkiä olinkin osallisena kolmannessa maailmansodassa...

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 16:30"]

Tapahtui vuosia sitten. Olin pitkänmatkanjunassa. Istuin sellaiseen paikkaan, jossa on kaksi istuinriviä vastakkain ja pöytä välissä. Vastapäätä minua istui nuori nainen, jota tervehdin nyökkäämällä (minulla on tapana tervehtiä sillä tavalla "kanssani" istuvia). Vähän sen jälkeen kun minä olin istuutunut, viereeni istui nuori mies. Minä vilkaisin häntä ja nyökkäsin hänellekin. Vastapäätäni istuva nainen ei reagoinut mitenkään, tuijotteli vain ikkunasta ulos. Panin merkille, että hän näytti kiukkuiselta.

Aloin lukea kirjaa, ja ehdin lukea vajaan tunnin. Mies ja nainen olivat hiljaa, tuijottelivat ikkunasta ulos. Yhtäkkiä nainen sanoi todella kovaan ääneen: "MÄ OON VAAN NIIN TÄYNNÄ TÄTÄ!" Pelästyin ihan mielettömästi ja tottakai katsoin häneen. No, siinä sitten tajusin että tämä nainen puhuu vieressäni istuvalle miehelle. He alkoivat riidellä siinä pöydän ääressä hyvin estottomasti, ja puivat muun muassa miehen uskottomuutta (johon minäkin epäonnekseni ja tahtomattani liityin, koska mies istuutui minun viereeni eikä tämän naisen), KOVALLA ÄÄNELLÄ. Yritin sanoa, että menen käymään ravintolavaunussa, mutta nainen osoitti minua sormella ja huusi, että "Sinä istut nyt siinä!". Sitten hän alkoi syyttää minua miehelleen flirttailemisesta.

Ei sitä kestänyt kuin ehkä 10 minuuttia, kun ilmeisesti konduktööri puuttui tilanteeseen ja ohjasi naisen istumaan muualle.

Oli todella outoa, että melkein tunnin verran luulin istuvani kahden toisilleenkin tuntemattoman ihmisen seurassa, ja yhtäkkiä olinkin osallisena kolmannessa maailmansodassa...

[/quote]

Jessus! :D

Ystäväni mies piiritti omakotitaloa, jossa olin neljän pienen lapsen kanssa. Ystäväni ei ollut paikalla, mutta tämä mies kuitteli ystäväni olevan sisällä. Tiesin, että hän oli väkivaltainen, ja ystäväni oli kertonut, että hänellä saattaa olla käsiase. Kun näin hänet pihalla, sain sellaisen sätkyn, etten toista samanlaista ole saanut. Käskin lapset sängyn alle piiloon ja soitin itse poliisin.

Poliisilla kesti 20 minuuttia, ennenkuin ehtivät paikalle, ja mies ehti lähtemään pois (kun ystäväni oli soittanut ja kertonut poliisien olevan tulossa). Tuon 20 minuuttia pelkäsin aivan hirveästi. Jälkeenpäin kokemus tuntuu todella epätodelliselta! Mietin usein, tapahtuiko se oikeasti vai keksinkö kaiken. Mutta kyllä vain, totta se on, ja elokuvissa poliisit olisivat varmasti tulleet nopeammin.

Joku voi nyt tunnistaa mutta menkööt. Olin joogaretriitillä, ja selkäni oli todella kipeä. Menin paikalliseen apteekkiin ostamaan särkylääkettä, kun takanani oleva nuorimies sanoi englanniksi että älä osta, minä voin parantaa sinut. Olin vähän että jaahas mitä, mies sanoi että sulla on selkä kipeä ja voin auttaa sua, tule minun mökille tunnin päästä. Tyyppi oli siis samalla retriitillä.

No, ajattelin että katsotaan, menin paikalle ja kyselin vähän että milläs konstilla ajattelit parantaa. Mies selitti jotain vähän hämärää kraniaali-sakraali -jostakin, käski minut sängylleen makaamaan, laittoi toisen käden minun lantioni ja toisen pääni alle. Sitten oli ihan hiljaa ja puhisi ja huokaili vain, ainakin 20 min. Yritin siinä rentoutua ja olla ihan tyynesti, vaikka minusta tilanne oli TOSI outo. Sitten se lopetti ja sanoi että nyt pitäisi olla parempi. Kiittelin kovasti ja kävelin ulos, kuistilla odotteli herran sievä tyttöystävä.

Jälkeen päin kuulin että mies oli istunut aamupalalla takanani kun olin kertonut selkäkivustani, mikä oli myös minusta vähän outoa, ettei sanonut sitä vaan antoi ymmärtää että suunnilleen aisti siellä apteekissa että mun selkä on kipeä.

No, selkä ei tietenkään parantunut, tyyppi kyseli koko loppuajan että joko on parempi. Kohteliaasti vastailin että nooh, ehkä vähän...buranan ansiosta tosin.

up

Joskus 90-luvulla jouduin raitiovaunussa useamman oudon tapauksen todistajaksi. Aina kun noin kerran viikossa ajoin raitiovaunulla.

Ensimmäisellä kerralla eräänlainen pultsari alkoi jutella minulle ja ei siinä mitään, vastailin mitä vastailin. Tilanne päättyi siihen, että pultsari antoi minulle ihan siistin miesten slipoverin. "Vaikka poikaystävälle", Sellaista minulla ei kyllä ollut. No, siitä viikon päästä samassa ratikassa, eli 8, sisään nousi joku nuorista naisista ja miehistä koostuva hippiryhmä, joka ryhtyi kulkemaan rauhallisesti raitiovaunussa edes-takaisin lyöden lyömäsoittimia ja laulaen vanhaa Lennon-Yoko Ono -hittiä "All we are saying, is give peace a chance..." :)

 Ja jokin aika tästä taas ratikassa nuorisoryhmällä oli takasillalla gettoblasteri ja kuuntelivat sitä apaattisina mutta aika kovalla volyymillä. Matkusta siinä sitten taas, miettien, että eikö yksikään ratikkamatka ole normaali :)

up

Olin masentunut ja todella allapäin. Minulla on hassu ominaisuus, vedän puoleeni tietynlaisia tapahtumia silloin kun olen ns. pohjamudissa ja osa niistä onkin suorastaan yliluonnollisia. No, kuitenkin:

Satoi ja oli kylmä syksyilta. Olin koko päivän tallustellut kaupungilla masentuneena ja seksin, hellyyden ym. puutteessa miettinyt että eikö kukaan ole todellakaan musta kiinnostunut, naimisiinkaan en tule pääsemään jne. Ei meikkiä naamassa, kamala turvotus + ylipaino jne. "seksikästä" ja tietty tukka märkänä sateen vuoksi. :D Olin odottamassa bussia ja meinasin alkaa itkemään, kun minua tervehti erään lempinäyttelijäni identtinen suomalaiskaksonen; "Hei kaunotar! Mitä kuuluu?" Menin ihan hämilleni, mies oli ystävällinen ja kohteli minua lämpimästi vaikka emme tunteneet (eikä hän niin luullutkaan, ei ollut sekaisin tms.). Sain lopulta hymyiltyä vähän ja mies kehui minua lisää. Kohtaaminen päättyi siihen että mies suuteli minua kädelle ja toivotti kaikkea hyvää jatkoon; "menisin kanssasi vaikka naimisiin jossen olisi jo". :DDD

Mies halusi varmastikin vain piristää iltaani, mutta se kosketti aidosti. Tämän kohtaamisen myötä aloin miettimään, ottiko suojelusenkelini tutun hahmon vai mistäköhän oli kyse, oli niin saman näköinen mies kuin mitä se lempinäyttelijäni...

Oudoin tilanne minulle sattui pari kymppisenä. Olin kaupassa ja katselin samalla erästä miehestä, joka oli mielestäni todella hyvännäköinen. Hidastelin kassalla ja mietin,etten varmaan enää näe häntä. Lähdin kävelemään kotia kohti. Ollessani melkein kotipihallani, kuulen takaani pyörän renkaiden ääntä. Tuo kaupassa katselemani mies oli lähtenyt perääni ja sanoi,että mun oli pakko lähteä sun perääsi. Ei tuosta kuitenkaan mitään sen kummempaa tullut, vaikka jonkin aikaa juttelimmekin. 

Kerran lapsena kävelin kaverini kanssa kävelytietä. Ohitsemme ajoi pyörillä pariskunta, meno oli hieman mutkittelevaa ja ojentelivat siinä toisilleen vähän väliä kaljatölkkiä. Jonkin ajan päästä ohitimme kaverin kanssa kiinni olevan kioskin, jonka pihassa sitten seisoi tämä pariskunta. He pysäyttivät meidät. Nainen oli koko ajan hiljaa ja tuijotti vain totisena, kun mies selitti meille kaikenlaista siitä, kuinka olivat tulleet bussilla Hesasta ja siellä isot pahat pojat olivat hänet hakanneet. Kyseli, että eikö meillä sattuisi olemaan mukana vehnäjauhoja. Sanottiin, että ei ollut. Mies alkoi voivottelemaan ja kyselemään onko meillä kotona vehnäjauhoja, asutaanko me kaukana. Emme uskaltaneet tuota sekavia selittävää miestä viedä kotiimme joten väitettiin että asuttiin kaukana. Mies taas voivotteli säälittävästi ja puhui kuinka nyt tarvittaisiin niitä vehnäjauhoja. Sanottiin sitten, että tuossa ihan lähellä olevassa talossa on aikuisia pihalla että menkää sieltä pyytämään jos ne osaisi auttaa. Mies sanoi okei ja jatkoimme kaverin kanssa matkaa. Ehkä noin 10 min päästä kävelimme takaisinpäin ja pariskuntaa ei näkynyt missään. Läheisen talon, jonne olimme pariskunnan neuvoneet menemään, grillijuhlat näyttivät jatkuvan normaalisti, eli tuskinpa olivat sinne menneet niitä vehnäjauhoja pyytämään.

Tapaus mietityttää minua edelleen... Pariskunta ei vaikuttanut känniseltä, hieman humalaiselta vaan ja mies vaikutti vilpittömältä harmitellessaan kun ei meiltä vehnäjauhoja saanut.

Tuli vielä yksi juttu mieleen... Olin yhdeksänvuotias ja odotin bussia. Ohitseni käveli ehkä kuusikymppinen mies, bootsit ja iso lierihattu päässään. Yhtäkkiä hän vilkaisee minua, peruuttaa takaisin, katsoo minua ja sitten kysäisee: "Onko sun äidilläsi samanlaiset huulet?". Hämmennyn ja sanon etten tiedä. Mies sanoo jaaha ja jatkaa matkaansa.

-156

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 21:03"]

Joskus 90-luvulla jouduin raitiovaunussa useamman oudon tapauksen todistajaksi. Aina kun noin kerran viikossa ajoin raitiovaunulla.

Ensimmäisellä kerralla eräänlainen pultsari alkoi jutella minulle ja ei siinä mitään, vastailin mitä vastailin. Tilanne päättyi siihen, että pultsari antoi minulle ihan siistin miesten slipoverin. "Vaikka poikaystävälle", Sellaista minulla ei kyllä ollut. No, siitä viikon päästä samassa ratikassa, eli 8, sisään nousi joku nuorista naisista ja miehistä koostuva hippiryhmä, joka ryhtyi kulkemaan rauhallisesti raitiovaunussa edes-takaisin lyöden lyömäsoittimia ja laulaen vanhaa Lennon-Yoko Ono -hittiä "All we are saying, is give peace a chance..." :)

 Ja jokin aika tästä taas ratikassa nuorisoryhmällä oli takasillalla gettoblasteri ja kuuntelivat sitä apaattisina mutta aika kovalla volyymillä. Matkusta siinä sitten taas, miettien, että eikö yksikään ratikkamatka ole normaali :)

[/quote]

Tästä tuli mieleen Pariisin metrossa parisen vuotta sitten tapahtunut: Eräällä pysäkillä vaunuun nousi pari aikas hyvännäköistä pukumiestä. En kiinnittänyt silti heihin sen kummempaa huomiota, kunnes laittoivat musiikin soimaan, alkoivat tanssahdella sen tahtiin ja stripata! Ihan munasilleen eivät tietysti riisuneet, mutta kuitenkin. Tämä jäi mieleen ja he tienasivatkin esityksellään. Muutenhan noissa vaunuissa riittää aina kaikenlaista renkuttajaa ja kerjääjää, joille harva jaksaa rahaa jaella.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:24"]

Tuli vielä yksi juttu mieleen... Olin yhdeksänvuotias ja odotin bussia. Ohitseni käveli ehkä kuusikymppinen mies, bootsit ja iso lierihattu päässään. Yhtäkkiä hän vilkaisee minua, peruuttaa takaisin, katsoo minua ja sitten kysäisee: "Onko sun äidilläsi samanlaiset huulet?". Hämmennyn ja sanon etten tiedä. Mies sanoo jaaha ja jatkaa matkaansa.

-156

[/quote]

Epäili itseään isäksesi tai sinua muuten vain entisen hoitonsa lapseksi? :D