G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Olin leffassa ja siinä yhdessä kohdassa pari meni naimisiin. Kun pari oli sanonut "tahdon", joku nainen takana olevalla penkkirivillä nousi seisomaan, ja isoon ääneen aidosti liikuttuneena huusi "ihanaa, ihanaa, ihana pari!" ja vielä lopuksi taputti. Kun hän oli palaamassa istumaan, hän ei muistanut että ne penkit ponnahtavat ylös heti kun nousee, ja niinpä kuului vain tömähdys ja nainen löysi itsensä lattialta.

Olin eräässä kioskissa (ulkomailla) töissä, kun eräs hyvin ystävällisen oloinen miesasiakas kysyi yhdenäkin, että: "Haluatko maistaa mun tikkaria?". Järkytyin hiukan ja työkaverini siihen sanoi asiakkaalle, ettei meillä ole lupa maistella vieraiden miesten tikkareita. Asiakas meni hiukan hämilleen ja sitten tajusi miltä hänen kysymyksensä kuulosti. Sitten asiakas näytti laukkuaan ja se oli täynnä johonkin tapahtumaan liittyviä promoustikkareita, joita hän siis meille halusi tarjota! Naurettiin kaikki vedet silmissä tilanteelle.   

Olin kasariluvulla vaihto-oppilaana jenkeissä. Perheen isä työskenteli Universalilla turvamiehenä. Juuri sillä hetkellä hän oli mukana jonkun televisiosarjan kuvauksissa ja me pääsimme katsomaan kuvauksia. Ihmettelimme kovasti siisteissä puvuissa kekkuloivia miehiä, jotka juoksentelivat kuvauksissa pyssyjä heilutellen. Eräs heistä kävi juttelemassa kanssamme kuvaustauolla.

Kotimaahan palattuamme alkoi tuo sarja pyörimään myös suomessa. Miami Vice oli sarjan nimi ja meitä jututtanut äijä oli Don Johnson. Kaikenlaista.

Mulla on jatkuvasti outoja tilanteita mua hoitavan lääkärin kanssa. Hän kyselee ihan normaalisti erilaisia sairauteen liittyviä kysymyksiä, ja sitten ihan yhtäkkiä jotakin aivan muuta, henkilökohtaista ja täysin asiaan liittymätöntä. Vastaan jos vastaan ja sitten (menen aina hämilleni tuosta) hän siirtyy vaan taas siihen itse sairauteen liittyviin asioihin. Tosi erikoinen tyyppi, mutta mitä parhain lääkäri. En sitten tiedä, miksi on kiinnostunut mun henkilökohtaisista asioista (mitkä ei monet edes liity terveydellisiin asioihin mitenkään)...

Lääkärijuttu täälläkin...

Lääkäri käyttäytyi ihan kuin oltaisiin vanhoja tuttuja, heitti läppää jne ja kun jouduin uusintakäynnille olikin jo keksinyt minulle lempinimen jolla kutsui minut huoneeseen ja melkein ärsyyyntyi kun en heti tajunnut että se tarkoitti minua =D

(Kyseessä lähempänä eläkeikää oleva mies)

Olin kehityskeskustelussa esimieheni kanssa. Esimieheni on viisikymppinen.  Suureksi helpotukseksi kehari meni suht mukavasti, kunnes näkökantamme erkanivat eräästä esimiehen esilletuomasta väitteestä. Olin eri mieltä, ja luonnollisesti kerroin oman näkemykseni selkeine perusteluineen. Kesken kaiken, esimies alkoi puhua päälleni, ja aivan kuin kolmivuotias poikani sanoi putkeen eieieieieieieieieieieieieieieieieieieieieiei. Ja joka kerta kun avasin suuni, sanoi päälle eieieieieieieiei. Lopetin näkökantojeni perustelun (kokonaiskesto n. 2 minuuttia) ja vaikenin hämmentyneenä. Ihmettelin mielessäni, miten ihmeessä tässä tilanteessa pitää käyttäytyä ja sanoa, kun selvästi esimies oli taantunut täysin lapsen rooliin. Hän ei kertakaikkiaan pystynyt kohtaamaan selkeitä näkemyksiäni, vaikka ne hyvin rauhallisesti ja mielestäni konkreettisesti ja faktapitoisesti näytin toteen. Ei sitten näemmä psyyke kestänyt.  Esimieheni taas ei millään tavalla perustellut väitettään, tai tuonut mitään tietoa/taustaa näkemuksensä tueksi/perusteluksi. Väite oli syntynyt puhtaasti tunnepohjalta (halusi suosia erästä toista ihmistä minun "kustannuksellani").

Up 

nauran täällä vedet silmissä.

Apua - älkää vaan enää kirjoittako näitä! Olin pari viikkoa sitten vatsan alueen leikkauksessa ja nauraminen SATTUU!   :D :D :D

Oli naisten saunailta. Eräs naisista alkoi muutaman otettuaan voivottelemaan kuinka valtavan lihava hän on ja aina ollut. Olen tuntenut tämän naisen lapsesta saakka, ja aivan totta: hän on todellakin aivan valtavan lihava, ja on ollut lihava lapsesta saakka. No sanooko kukaan niin? Ei tietenkään.

Kaikki yhteen ääneen:"ETHÄN ole! Sinähän olet niin hoikka ja kaunis! Musta paitasi hoikentaa! Juuri söit terveellistä salaattia! Äskenkin kävelimme tuolla järven rannassa, tottahan siinäkin kului monta kaloria! Sinullahan on kaksi lasta, siinähän niitä kaloreita kuluu lasten perässä juostessa! Olen AINA ollut sinulle kateellinen...tuota... leipomistaidoistasi!

Ja tänä nainen tietysti vänkää vastaan kuin lapsi:"Olenpas läski! Olenpas! Olenhan! Katsokaa vaikka!"

Joka. Ikinen. Kerta.

Töissä:

-Pomo X kysyy: Mihin se XXXX on mennyt?

-ilkeä rouva X vastaa: meni kai vessaan joku aika sitten

-pomo X: no mitä se sielä näin kauan? (käsitin että huumorilla kysyi)

-rouva X: istuu kait paskalla, ainakin oven taakse kuului plp plop, taitaa olla ummella.

Nää kaks rouvaa eivät oikeen ollut ylimpiä ystäviä.

Mulla alkoi poskia kuumottaan tuo keskustelu.....

Olin kummipojan ristiäisissä. Pappi oli todella omituinen, ensin haukkui perheen koiran, sitten ristiäiskakun Se kakku oli ollut toimituksen ajan pöydällä ja pappi suureen ääneen selitti miten se on varmasti mennyt jo huonoksi. Toimitus kesti sen 15 min. max. Koko toimituksen ajan pappi piti kummallisia kurkkuääniä :)

Sen jälkeen kävi vaihtamassa kaapunsa pois, rohjahti nojatuoliin ja alkoi tuijottamaan formuloita. Paita oli jäänyt huonosti joten me muut tuijotimme papin karvaista mahaa. Yhtäkkiä hän alkoi kertomaan omasta erostaan ja siitä miten saa nähdä lapsiaan harvoin mutta nyt ovat tulossa käymään. Sanoi lähtevänsä ostamaan niille huoltoasemalta jotain syötävää. Eteisessä oli vielä itkenyt vaikeaa eroaan kummilapsen mummille... Oli kyllä hämmentävät ristiäiset :D

Olin nuorena tyttönä siskon kanssa kaupungilla ostoksilla kun ohitimme mielenkiintoiselta näyttävän vanhan posliini kaupan. Kaupassa ja näyteikkkunassa oli siis vanhaa, kaiketi antiikki posliinikoristeita ja astioita. Menimme sisään katselemaan tarkoituksena löytää, joku omaan budjettiin sopiva teekuppi tai kannu...Äkkiä kaikkien hörhelöiden keskeltä (kauppa oli jotenkin todella naisellisen oloinen) ponnahtaa esiin noin parikymppinen pitkä, kauttaaltaan lävistyksiä ja tatuointeja täynnä oleva mies, joka hymyilee niin, että suu on revetä, hieroo käsiään yhteen ja kävelee kohti tiedustellen hyvin kohteliaasti, mutta maanisen oloisesti miten voi auttaa. Miehellä oli koko ajan tiukka katsekontakti eikä hän räpytellyt silmiään.....Tuli jotenkin uhkaava, olen joko piilokamerassa tai se on kolkannut oikean omistajan olo ja muistan, että me kieltäydyimme avusta ja peräännyimme selin ovelle ja siitä juosten kadulle.

Minä pääsin bulimiani takia syömishäiriöpoliklinikalle lääkärin vastaanotolle aikuisena, 30-vuotiaana. Olin ollut bulimikko jo 15 vuotta. Odotin, että minua olisi ollut vastassa syömishäiriöihin perehtynyt henkilö, joka olisi voinut jollain tavalla auttaa. 

Lääkäri olikin vastavalmistunut tai juuri valmistumassa minua nuorempi tyttömäinen nainen, joka ei voinut käsittää syömisiäni. Tyttö vaikutti 20-vuotiaalta, vaikka pakkohan sen oli olla ainakin 25-vuotias koulutuksen takia. Kerroin, mitä yleensä ahmimiskohtauksen yhteydessä syön ja se vain pyöritteli silmiään ja päästi suustaan sellaista kuin "OMG, siis ihan kauheeta. Miten sä pystyt syömään noin paljon??". Minulta meni into samantein. Tuntui kuin olisin kertonut jollekin yläasteikäiselle lapsen kaverille omista ongelmistani. 

Kävin sillä lääkärillä kaksi kertaa, sitten pyysin muuta apua. Pääsin syömisenhallintaryhmään, jossa sentään oli aikuisia ihmisiä samoine ongelmineen. 

Sillä lääkärillä käyminen oli kyllä todella outoa. En voi käsittää, miten se lääkäri voi toimia tuollaisessa paikassa. En tiedä, oliko joku kesäkandi.

Oltiin kesällä Road tripillä jenkeissä, pysähdyimme Death Valleyssa kirjoittamaan postikortit paikalliseen postitoimistoon. Astuimme liikkeeseen sisälle eikä siellä aluksi näkynyt ketään kunnes lempeä ja heleä naisen ääni kysyi jostakin "May I help you?" Olin katselemassa jotakin siinä enkä heti kiinnittänyt huomiota tähän ihmiseen kunnes näin katseissani pohkeet. Sellaset valtavat, Arnold Schwarzeneggerille lähinnä kuuluvat.

Meitä palveli, siellä jumalan selän takana, minuakin pienempi totaaliruskettunut transvestiittimies, joka ulkoiselta olemukseltaan muistutti tuota aiemmin mainitsemaani Californian kuvernööriä, mutta pitkillä blondatuilla vaaleilla leteillä ja heleällä sinisellä luomimeikillä ja tällä heleääkin heleämmällä naisen äänellä varustettuna. Hänellä oli päällään vielä jonkimmoinen partiopuku shortseilla siis. En ihan oikeasti tiennyt minne katsoa sillä hetkellä siinä tiskillä kun maksoin kortit ja merkit. Tuo oli outo kohtaaminen jos mikä

Olimme asuntonäytössä  katsomassa  omakotitaloa, jota esitteli pienen asuntovälitysfirman omistaja-työntekijä. Mies kertoi seisseensä välittäjän kanssa pihalla kun välittäjältä tuli pitkä, löysä, äänekäs pieru. Eikä välittäjä reagoinut tilanteeseen mitenkään.

Paloheinässä oli aikoinaan pieni lähiposti. Kävin päivässä asioimassa siellä. Tiskien takana istui kaksi virkailijaa, nainen ja erittäin lihava nuorehko mies. Naisen edessä oli aika pitkä jono, miesvirkailijalla ei ketään, joten menin hänen luukulleen asiani toimittamaan. Mies istua lösötti tuolille jämähtäneenä - ja hänen ympärillään oli aivan valtavan tiukka ripulipaskan katku. Ikään kuin olisi ollut isot ja löysät housussa. Oli hämmentävää asioida hänen kanssaan, paskan katku oli tiukkana ympärillä eikä ollut epäilystäkään, kenestä se tuli. Poiskaan ei voinut lähteä kun asiointi oli kesken.

Olin töissä vanhainkodissa, jossa oli ns. vatsantoimituspäivä.

Oli märkä räntä/vesisadekeli, minulla oli villakangastakki. Töistä lähtiessä jo huomasin, että haisen kakalle. Kädet oli pesty ja desinfektattu moneen kertaan, mutta... lähijunassa aistin itsestäni lähtevän ulosteen hajun. vastapäätä tuli istumaan nuoria tyttöjä, jotka hetken istuttuaan sanoivat isoon ääneen hajusta, täällä muuten haisee....

Mietin, sanonko, mistä se ilmeisesti johtuu. Päätin että en.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 12:46"]

Olimme asuntonäytössä  katsomassa  omakotitaloa, jota esitteli pienen asuntovälitysfirman omistaja-työntekijä. Mies kertoi seisseensä välittäjän kanssa pihalla kun välittäjältä tuli pitkä, löysä, äänekäs pieru. Eikä välittäjä reagoinut tilanteeseen mitenkään.

Paloheinässä oli aikoinaan pieni lähiposti. Kävin päivässä asioimassa siellä. Tiskien takana istui kaksi virkailijaa, nainen ja erittäin lihava nuorehko mies. Naisen edessä oli aika pitkä jono, miesvirkailijalla ei ketään, joten menin hänen luukulleen asiani toimittamaan. Mies istua lösötti tuolille jämähtäneenä - ja hänen ympärillään oli aivan valtavan tiukka ripulipaskan katku. Ikään kuin olisi ollut isot ja löysät housussa. Oli hämmentävää asioida hänen kanssaan, paskan katku oli tiukkana ympärillä eikä ollut epäilystäkään, kenestä se tuli. Poiskaan ei voinut lähteä kun asiointi oli kesken.

Olin töissä vanhainkodissa, jossa oli ns. vatsantoimituspäivä.

Oli märkä räntä/vesisadekeli, minulla oli villakangastakki. Töistä lähtiessä jo huomasin, että haisen kakalle. Kädet oli pesty ja desinfektattu moneen kertaan, mutta... lähijunassa aistin itsestäni lähtevän ulosteen hajun. vastapäätä tuli istumaan nuoria tyttöjä, jotka hetken istuttuaan sanoivat isoon ääneen hajusta, täällä muuten haisee....

Mietin, sanonko, mistä se ilmeisesti johtuu. Päätin että en.

[/quote]

Kaksi kysymystä: onko Paloheinässäkin ollut Posti, et tarkoita siis Länsi-Pakilassa ollutta S-marketin talossa ollutta Postia, joka nyt on R-kioskilla? Ja toinen kysymys: mikä on vatsantoimituspäivä?

Olin perussairauteni vuoksi kontrollikäynnillä sairaalan poliklinikalla. Paikalla oli iäkkäämpi erikoislääkäri, jota en ollut ennen tavannut. Minulle tehtiin pieni toimenpide ja lääkäri pyysi hoitajan avuksi. Kesken kaiken tämä lääkäri tarttui hoitajaa kädestä, katsoi silmiin ja totesi: "kuule Pirkko, tiedätkö että minä pidän sinusta aivan valtavan paljon". Tämä viiskymppinen hoitaja karahti punaiseksi kuin pikkutyttö ja vain tuijotteli häkeltyneenä minun paljaita varpaitani. Minä siinä makasin heidän edessään puolipukeisena ja luin muka kauhean kiinnostuneena seinällä olevaa tupakanvieroituslääkkeen mainosta (en ole koskaan polttanut). Oli kyllä käsittämättömän kiusallinen tilanne.

Pankkivirkailija alkoi inttää sukunimestäni ettei se voi olla kenenkään sukunimi. Pyysin tarkistamaan nimeni ajokortista joka on poliisin myöntämä asiakirja. Ei meinannut silti uskoa! Aloin jo miettiä että miten mun pitää toimia jos jatkaa inttämistään. Onneksi sitten tajusi hölmöytensä. Kaikilla ei ole sukunimenä Virtanen tai Korhonen.

Opiskelin Virossa ja asuin vuokralla tuikeanoloisella tädillä. Kerran sovimme, että maksan vuokran (maksoin aina käteisellä) yhtenä perjantaina iltapäivällä. Täysin ennalta-arvaamatta mieheni tulikin Suomesta käymään ja ajauduimme tietenkin muhinoimaan. Kesken kaiken ovelta kuuluu koputus ja tajuan kauhukseni, että oven takana on vuokranantajani. Siinä sitten kiireellä paitaa päälle ja potkimaan rintsikoita sängyn alle. Kyllä oli täti pöyristyneen oloinen, kun kämpästä löytyi vähäpukeinen mies. Ja yritin vielä selittää, että "me magasime juba (olimme jo nukkumassa)". Nolotti.

Paloheinässä on ollut joskus aikoinaan pieni posti, siinä kirjasto-terveysasema-rakennuksen lähellä. Mutta toiminta loppui montamonta vuotta sitten.

Vatsantoimituspäivä; vanhainkodeissa  on vanhuksia, joilla ei uloste, kakka, tule muuten kuin lääkkeiden tai microlaxien tai vastaavien mini-peräruiskeiden avulla. Yleensä kyse on vuodeosastoista, joissa vanhukset ovat paljon liikkumattomia, istuvat tai vain makaavat, koska kunto on niin heikko, etteivät kävele ollenkaan tai kovin paljoa. Plus vanhusten kaikki lääkkeet sairauksiinsa = vatsa ei toimi spontaanisti, vaan esim. 3, max 4 päivän välein hoitajat antavat lääkityksen jotta vatsa toimii. Tässä vatsantoimituspäivän listassa saattaa olla useampikin vanhus. Yleensä samaan aikaan on myös kylveytspäivä ko vanhuksella eli iltavuorossa tai yöhoitaja tai heti aamuvuorossa annetaan vatsantoimitukseen lääkkeitä, ulostetta tulee ja paljon tuleekin, ja sitten suihkuun.

Samassa käsittelyssä on useampi vanhus, ei vain ne ns, omat tai viisi, vaan parhaillaan kymmenen.

En tiedä onko tätä enää nykyään. Toivottavasti ei. Päivät ovat hoitajille rankkoja, pelkkää paskaa koko päivä.Tämä tapahtui 90 luvun loppupuolella. Ja postitapahtuma 2000 luvun alussa. .