G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Olin joskus aika nuorena likkana käymässä "miesten puolella" voimailusalilla, kun yksi pumpattu punttimies kilahti. Se alkoi heittelemään telineestä 20kg:n kiekkoja ekan vasemmalle puolelleen, toisen oikealle, kolmannen vasemmalle jne. Riehui niin kauan kuin kiekkoja riitti.
Mä seisoin koko toimituksen ajan salin toisella puolella ja nauroin. Jostain syystä se oli musta tosi koomista. Kun se oli ohi sanoin vaan että "Vähän napsahti." :D

Tapahtu noin 10 vuotta sitten

Olin tuttuun tapaan lenkillä koirani kanssa. Vastaan tulee eläkeläismies pyörällä, joka pysähtyy kohdalleni. Mies höpisee jotain koirastani, ojentaa minulle kirjekuoren ja jatkaa matkaa. Hieman hämmentyneen avaan kuoren ja hämmennystäni lisää vielä sieltä löytyvät valokuvat. Kuvat eivät ole minusta vaan eräästä eläkeläisnaisesta ulkoiluttamassa omaa koiraansa.

En tunne kyseistä eläkeläisnaista, olen vain nähnyt hänet lenkillä. Minä olen ns "isokokoinen", eläkeläisnainen pieni ja siro. Oma silloinen koirani oli iso ja musta, eläkeläisnaisen koira taas pieni ja punainen. Heitin kuvat roskiin, kun ei mulla ole tarvetta säilyttää kuvia vieraista ihmisistä tai koirista.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 12:55"]

Opiskelin Virossa ja asuin vuokralla tuikeanoloisella tädillä. Kerran sovimme, että maksan vuokran (maksoin aina käteisellä) yhtenä perjantaina iltapäivällä. Täysin ennalta-arvaamatta mieheni tulikin Suomesta käymään ja ajauduimme tietenkin muhinoimaan. Kesken kaiken ovelta kuuluu koputus ja tajuan kauhukseni, että oven takana on vuokranantajani. Siinä sitten kiireellä paitaa päälle ja potkimaan rintsikoita sängyn alle. Kyllä oli täti pöyristyneen oloinen, kun kämpästä löytyi vähäpukeinen mies. Ja yritin vielä selittää, että "me magasime juba (olimme jo nukkumassa)". Nolotti.

[/quote]

Aino???

Olin kerran Lapinlahden lintujen backstagella, wuhuu :D Tunnelma oli eka tosi leppoisa. Se oli hotellihuone ja ukot pötkötteli sängyillään, yksi soitti kitaraa ja osa lauleskeli. Pyysin esittämään jotain tiettyjä biisejä ja ne toteutti siinä niitä toiveita. Olin yllättäin ainut joka oli sinne backstagelle livahtanut.
Kaikki oli ok niin kauan ku joku kippas paukkulasin matolle. Siitä sai se pienikokoisin (möreä-ääninen, mikä sen nimi on?) lapinlahden lintu kilarit, alkoi syyttä mua siitä ihan tosissaan vihaisena. Mua alkoi jotenkin huvittamaan se sen räyhääminen. Sanoin sille etten ollut edes maksanut lippuja sinne niitten keikalle (se oli totta), olin tullut pummilla ja että en kai mä tosissani ikinä maksaisi lippuja johonkin lapinlahden lintujen keikalle. Jätin ne ukkelit kihisemään sinne keskenään.;)

Olen tehnyt paljon keikkaa eri vuodeosastoille ja vanhainkoteihin. En ole törmännyt "vatsantoimitus päiviin". Kuulostaa hirveältä. Sanotaanko potilaille että ei tänään vielä kakata kun vatsantoimituspäivä on 3päivän päästä? 

Seurakunnan perhekerhon kevätjuhlassa oli ulkomaalaissyntyinen, tummaihoinen miespappi puhumassa erittäin paatoksellisen amerikkalaisella äänenpainolla. Oikein sellainen perinteinen "Halleluja! Praise the Lord!" -meininki. Sitten tällä papilla söi kännykkä kesken kaiken. Soittoäänenä "Taivas lyö tulta" :D

Oudoimpia en viitsi sanoa, koska ne on niin spesiaaleja että joku varmasti tunnistaisi. Harmittaa koska ne olisivat hauskimpia, mutta en vaan viitsi paljastua :D

Yksi suht outo tapaus, sellaisella hämmentävällä tavalla, tuli kuitenkin mieleen. Olin varmaan jotain 22-25 tms ja olin kävelemässä asunnoltani kaupungin keskustaa kohti. En muista mitä olin menossa toimittamaan, mikään baarireissu tms ei kuitenkaan ollut kyseessä vaan jokin ostosreissu keskustassa mahdollisesti. Kello oli jotakin 5-6 välillä iltapäivällä.

Lähellä keskustaa sellainen eläkeikäinen, hyvin asiallinen, ystävällinen ja siististi pukeutunut mies näki minut, pysäytti ja kysyi "anteeksi, paljonkohan kello on?". Tarkistin sen kännykästäni. En muista enää puhuimmeko jotakin muuta, koska tilanne oli ihan outo, unenomainen ja epätodellinen, täynnä outoa intensiivisyyttä ja rauhaa. Mahdollisesti emme puhuneet mitään muuta, mutta hän otti kädestäni kiinni ja toivotti erittäin lämpimästi, vakuuttavasti ja syvällisesti minulle kaikkea hyvää elämässäni.

Ääh, en osaa selittää mikä tuossa tilanteessa oli erikoista. Minkäänlaista "seksuaalista" lähestymistä siinä ei ollut, hämmentävää kai oli sen miehen äärimmäisen vakuuttava ja jotenkin "syvä" ja tyyni suhtautuminen siinä tilanteessa. Minulle jäi todella hämmentynyt ja outo mutta kuitenkin hyvä olo tuosta tilanteesta ja mietin sitä kummissani vielä pitkään se jälkeen, välillä suorastaan mietin että oliko siinä oikeasti edes ketään vai oliko se joku enkeli :D Tuolla tavalla kummalliselta se tilanne tuntui, outo tilanne joka oli ihan irrallaan siitä hetkestä ja ympäristöstä. Jokin sen tilanteen rauhassa ja intensiivisyydessä oli todella erikoista.

Ai niin, ja oleellinen meinasi unohtua! Hyvin nopeasti tajusin ettei se kellon kysyminen ollut oikea syy pysäyttää minua, vaan hän vaan näki minussa jotakin sellaista että hänen täytyi pysäyttää minut ja toivoa elämääni hyvää.

Hiukan lisää kummallisuutta asiaan tuo se, että noihin aikoihin minulle kävi pari kertaa samantapaisesti eri ihmisten kanssa (tuntemattomia siis myös), ei kuitenkaan niin intensiivisellä ja hämmentävällä tavalla kuin tuossa ensimmäisessä kokemuksessa.

En tiedä osasinko selittää tätä ymmärrettävästi, koska aivan normaaliahan se sinänsä on toivottaa toiselle kaikkea hyvää. Esim. tässä talvella kun autoin tuntemattoman mummon suojatien yli, niin hän taputteli selkääni ja toivotti kaikkea hyvää. Mutta tosiaan tuollaisesta tavallisesta tilanteesta ei ollut kyse vaan siitä, että tuo mies näki minut ja keksi tekosyyn tulla puheilleni. Myöskään ne pari muuta vastaavan tyyppistä tapausta eivät olleet sellaisia, että olisin auttanut jotakuta tms, vaan yhtäkkiä vaan joku ihminen lämpenee minulle niin että hämmentävän syvältä sydämestään toivottaa elämääni kaikkea hyvää. En mä tiedä mitä tuo oli. Aloin jo miettiä, että odottaakohan minua jotkut kovat vaikeudet edessäpäin ja nuo ihmiset aistivat sen. No, onhan niitä vaikeuksia sittemmin ollutkin mutta ei juuri niihin aikoihin...

Olin Oys:ssa heräämössä, minulle oli tehty polvitähystys. Olin näköjään viimeinen"asiakas" sille päivälle siellä heräämössä ja yht´äkkiä kuulin, kun joku naispuolinen sairaanhoitaja alkoi soittaa dramaattista ihmissuhdepuhelua, ymmärtääkseni kyse oli saman sairaalan työntekijästä. Puhelu alkoi suurinpiirtein näin: "No hei. Minä täällä. Soitin nyt kumminkin, vaikkei enää pitänyt enää soitella. (huokauksia joka lauseen perään) Ei nyt sitten ilmeisesti nähdä enää. Tuntuu niin kauhealta.

Puhelun sisältö alkoi mennä yhä pahemmaksi ja mietin kuumeisesti, mitä voin tehdä. Aloin yskiä mahdollisimman kovaäänisesti ja hoitaja onneksi kuuli ja lopetti puhelun sanoilla " Oho, täällä taitaa vielä olla joku, heihei!". Hoitaja oli niin nolostunut kuin vain voi olla..kävi vähän sääliksi.. Tämä tapahtui joskus 1990-luvun alkupuolella.

Kerrotaan nyt vielä yksi (kirjoitin tuon lapinlahden lintu -jutun):
Olin silloisen jätkäkaverin (olin todella todella rakastunut) kanssa jossain festareilla. Katottiin ja hempeiltiin siinä Jonna Tervonmaan keikka. Keikan jälkeen väkijoukon läpi käveli joku likka meitä kohti. Yhtäkkiä se mun jätkäkaveri pysäyttää sen likan ja alkaa jutustelemaan sen kanssa. Juttelee kaikkea tyyliin "oli kyllä helvetin hyvä keikka" jne. Likka on vaan jotain "kiva ku tykkäsit". Kummatkin hymyilee tosi maireesti, likka katsoo mua päin ja minä mustasukkaisuuksissani teen mun murhaavimman katseen. Sellaisen jolla vois melkein oikeasti tappaa ihmisen. Se menee ihan hämmilleen ja lähtee ihan häkeltyneenä kävelemään siitä. Oon tosi tyytyväinen itseeni.

Jälkeenpäin kuulin että se oli Jonna Tervonmaa.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:01"]Kerrotaan nyt vielä yksi (kirjoitin tuon lapinlahden lintu -jutun): Olin silloisen jätkäkaverin (olin todella todella rakastunut) kanssa jossain festareilla. Katottiin ja hempeiltiin siinä Jonna Tervonmaan keikka. Keikan jälkeen väkijoukon läpi käveli joku likka meitä kohti. Yhtäkkiä se mun jätkäkaveri pysäyttää sen likan ja alkaa jutustelemaan sen kanssa. Juttelee kaikkea tyyliin "oli kyllä helvetin hyvä keikka" jne. Likka on vaan jotain "kiva ku tykkäsit". Kummatkin hymyilee tosi maireesti, likka katsoo mua päin ja minä mustasukkaisuuksissani teen mun murhaavimman katseen. Sellaisen jolla vois melkein oikeasti tappaa ihmisen. Se menee ihan hämmilleen ja lähtee ihan häkeltyneenä kävelemään siitä. Oon tosi tyytyväinen itseeni. Jälkeenpäin kuulin että se oli Jonna Tervonmaa.[/quote]

Pitäisiköhän sun tehdä sun elämälle jotain? Menet Lapinlahden lintujen keikalle, vaikket edes haluaisi ja olet Jonna Tervomaan keikalla, vaikket osaa edes kirjoittaa TÄNÄKÄÄN PÄIVÄNÄ sen nimeä oikein, etkä silloinkaan tiennyt, kuka se on?

No sinne lapinl. keikalle menin koska olin niin kännissä eikä siellä tuppukylässä tapahtunut muutakaan sinä viikonloppuna ja aijaa se kirjoitetaan Tervomaa. Ei ole mun lemppareita EDELLEENKÄÄN ja sen keikan katoin koska nyt ylipäänsä pyörittiin siellä festareilla. Sori jos ärsyttää sua noin :D

Miusta oli tosi koomista joskus vuosia sitten, ku tuli vastaan tosi pieni, hentonen, harmaa hapsinen mummeli taluttaen yli isoa, jotenki vielä hirmu ylväästi kulkevaa rotikkaa. Ja vähän matkan päässä vastaan tuli iso, podattu, tatuoitu sellanen valtava portsari tyyppi pienen pienen valkosen pörrösen "puudelin" kanssa. Repesin ihan totaalisesti.Olikoha niillä koirat vaihtunu...

Oon syönyt hääkarkkeja ja katsonut aiotun sulhasen hautajaiskuvia samassa tilaisuudessa, kun ex-morsian esitteli uuden poikaystävänsä 1kk näiden sulhasen kuoleman takia peruuntuneiden häiden jälkeen. Terkkuja tutuille.

Oltiin miehen kanssa tilattu ikkunafirmasta edustaja meille omakotitaloon keskustelemaan ikkunoiden vaihdosta. Joku puolituntia ennenkuin tyypin piti ees tulla , säikähdin kun se hiippaili meidän puutarhassa ja kyyläs taloa. Sitte kun se suvaitsi tulla sisälle esittäytymään (oli vanhempi mies) , mies ensin kätteli sen kaa ja kun mä ojensin käteni niin tää kattoo mua oikeen halveksuen päästä varpaisiin eikä kättele vaan marssii olohuoneeseen. Tarjoilin kahvit jne. ja tyyppi ei kertaakaan sano mulle mitään, ei kiitostakaan. Eikä lähtiessä sano edes heitä. Se käyttäytyi mua kohtaan niinkuin olisin ollu ilmaa. Joku ihme sovinisti.

Ei otettu sen firmalta niitä laseja.

Oltiin joskus 80-luvulla ystävän kanssa elokuvissa Rovaniemellä, taisi olla nimeltään Hellyyden ehdoilla.

Elokuvan loppupuolella on hyvin tunteellinen kohtaus, kun perheen äidin syöpä on edennyt ja hän hyvästelee muita perheenjäseniä tai muuta vastaavaa. Siinä kohdassa pääosin naisista koostunut elokuvayleisö nyyhki ja tyrski ihan estoitta niin, että jossain vaiheessa rään tyrske ja nyyhkinä alkoi kuulostaa todella koomiselta.

Kun tajusin tilanteen, purskahdin hervottomaan nauruun. Saman teki sekunnin murto-osassa ystäväni, ja hetkessä nauruaalto levisi teatterissa joka nurkkaan. Leffasta lähti itkettyneitä ihmisiä hymy kasvoillaan.

Tää nyt ei ole oudointa, mitä on tapahtunut... Mutta hupaisaa silti.

Olin miesystävän kanssa eräässä markkinointitilaisuudessa, esitimme että olimme samalta työpaikalta (olisikohan ollut niin, että sinne oli joku ennakkoilmoittautuminen ja mun piti esittää sen firman sihteeriä tms).

Keskusteltiin siinä sitten yhden esittelijän kanssa, joka alkoi kaivaa käyntikorttia povitaskustaan vetäisten samalla samaan taskuun tungetut kondomit lattialle. Yritin esittää, etten olisi mukamas nähnytkään.

Mutta itsekin esittelijän hommia myöhemmin tehneenä muistan pitää messumatkan sadetakit toisessa taskussa kuin käyntikortit, esitteet ja ne firman kuosiin painetut mainoskarkit...

Vatsantoimitus tehdään potilaille joilla ei uloste tule spontaanisti.

Mitähän keikkaa olet tehnyt, jos et tuollaista asiaa ymmärrä...

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 13:42"]

Olen tehnyt paljon keikkaa eri vuodeosastoille ja vanhainkoteihin. En ole törmännyt "vatsantoimitus päiviin". Kuulostaa hirveältä. Sanotaanko potilaille että ei tänään vielä kakata kun vatsantoimituspäivä on 3päivän päästä? 

[/quote]

Olen ollut gynellä tarkastuksessa ja samalla on tutkittu rinnat. Olen siis maannut siinä penkillä käytännössä alasti. Kun gyne (mies) alkoi tutkimaan rintojani ja pyysi nostamaan kättä ja jällene laskemaan sitä, laskin käteni vahingossa hänen lääkärin takkinsa sisään. Mieslääkäri tietysti nojasi tutkimuspöytään joten käteni oli jumissa lääkärin takin alla, suoraan hänen etumuksensa edessä. Samaan aikaan tietysti hänen kätensä olivat minun rinnoillani. 

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:37"]

Olen ollut gynellä tarkastuksessa ja samalla on tutkittu rinnat. Olen siis maannut siinä penkillä käytännössä alasti. Kun gyne (mies) alkoi tutkimaan rintojani ja pyysi nostamaan kättä ja jällene laskemaan sitä, laskin käteni vahingossa hänen lääkärin takkinsa sisään. Mieslääkäri tietysti nojasi tutkimuspöytään joten käteni oli jumissa lääkärin takin alla, suoraan hänen etumuksensa edessä. Samaan aikaan tietysti hänen kätensä olivat minun rinnoillani. 

[/quote]

Hiemanko kiusallista :D :D :D Voi ei!

Riparilla meillä oli naispappi jolla oli alle vuoden ikäinen vauva. Pappi ikävöi vauvaansa kovasti, ja kantoi riparilla mukana isoa vauvanukkea, jolle myös lauloi. Oli teineille aika hämmentävä kokemus.