Lue keskustelun säännöt.
Miespuolinen työkaveri kiukuttelee, kun en keitä kahvia
05.03.2013 |
Eli olemme siis samoissa hommissa, valtion virastossa. Suurinpiirtein saman ikäisiä ja samoilla palkoilla töissä. Minä tulen aamuisin hyvissä ajoin töihin. Miespuolinen kollega kolistelee aina hieman minun jälkeeni omaan huoneeseensa.
Sitten se taapertaa kahvihuoneeseen Ei kahvia. Kun en juo kahvia aamuisin. Kävelee takaisin huoneeseensa. Kohta uudelleen kahvihuoneeseen. Ei vieläkään kahvia. Puhisee, kolistelee kuppeja, ja marssii huoneeseensa. Tasan klo 09.00 tulee yksi työkaveri, joka laittaa kahvin tippumaan. Miespuolinen kollega huokailee, että "No saahan sitä kahviakin sentään". Vink vink.
En muuten keitä sitä kahvia edelleenkään. Keittäis ite, mutta kun ei pysty. Tulen mielihyvin aamuisin aikaisin töihin, kun saan kuunnella aamun eka tunnin sitä puhinaa, kolistelua ja huokailua. Juon kupillisen iltapäivätauolla, mutta se ei tarkoita sitä, että olen velvollinen keittämään aamulla klo 7.30 yhtään mitään. Muutenkin ihan tyhjät housut koko äijä. Niin saita, että joutuu kerran vuodessa talon pikkujouluissa väijymään koko illan, että kuka on lähdössä taksilla edes samaan suuntaan sen kanssa, että pääsee siivestämään samaan matkaan. Sillä menee koko ilta siinä, ja järkytys oli kamala, kun eräs viaton ehti kerran lähteä taksillaan vaikka hyvin tiesi, että Tane asuu samalla suunnalla ja olis halunnut jakaa taksn.(=lue: ajaa pummilla mukana).
Kommentit (87)
Tuo kopiopaperi-esimerkki nyt on ihan hölmö. Jos sihteerin on vaikea kantaa papereita itse ja tietää, että jollekin toiselle se on paljon helpompaa, niin tottakai voi pyytää apua. Tätä voisi verrata siihen, jos Tanella olisi vaikka paha reuma ja sen takia kahvinkeittimen käyttö olisi haasteellista. Silloinkin toki olisi mukava pyytää, eikä vain huokailla ja pyöritellä silmiään.
Minä itse olen pienten palvelusten ja toisten huomioonottamisen vakaa kannattaja, mutta vain silloin kun homma toimii vastavuoroisesti. Kaikenlainen ilahduttamis- ja auttamishalu katoaa samantien kun tunnen, että minua yritetään käyttää hyväksi, vaikka vain pienestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusa se on pienikin kiusa. Yks vie töihin kahvitauolle helkutin hienot, ja huom. kalliit pullat ja leivokset. Sitten hän katsoo nautiskellen, kun työkaverit vetää leivoksia naamaansa. Kaveri ei tätä kuitenkaan tee pyytettömästi ollenkaan, vaan muistuttelee tasaisin väliajoin saidoille saaristolaisille, että taisi leivokset maistua ja että eikös olleetkin hyvät kahvipullat viime viikolla. Niin kauan että joku sitten tuo vastapalvelukseksi jonkun lidln mariekeksipaketin tai kotona leivottuja kivikovia voipulllia, joiden päällä ehkä noin 2 pala raesokeria.
Muutaman viikon kuluttua on taas joku nimipäivä tai joku liputuspäivä ja kaveri tuo laatikollisen donitseja ja leivoksia kahvihuoneen pöytään. Ihmisten tekee niin saamaristi mieli syödä niitä, ja samaan aikaan mieltä raastaa, että sitten pitää taas tuoda joku vastatarjouspullat työpaikalle. Peli jatkuu ja mitään ei unohdeta. In Finland vii häv this thing called reilu meininki.
Mä tulen yleensä työpaikalleni ensimmäisenä. Juon itsekin kahvia, joten keitän sitä mielelläni koko pannullisen aamulla. Meillä on tapana kokoontua kahvihuoneeseen n. 10-15 minuutiksi työpäivän aluksi rupattelemaan niitä näitä ja silloin tietenkin juomme sitä minun keittämääni kahvia. Asia on ihan ok, juonhan siis itsekin.
Välillä kuitenkin pidän taukoa kahvinjuonnista joko kyllästymisen/flunssan/jonkun muun syyn takia ja silloin en tietenkään kahvia keitä kun en sitä itse en juo. Kokoontuminen kahvihuoneessa on hauskaa seurattavaa kun jokainen sisääntulija vilkaisee kahvinkeitintä, puuskahtaa, että eikö ole kahvia ja jää ihmettelemään asiaa kunnes joku sitten kovan ähinän, puhinan ja mutinan seurauksena laittaa kahvit kiehumaan. Joka kerta kun näin käy sanon kyllä selvästi, että en minä ole firman vakituinen kahvinkeittäjä - ellen juo itse kahvia, ei aamukahvikaan ole valmiina ja että se joka kahvia haluaa saa sen keittää.
Minua tuo ei ärsytä, lähinnä huvittaa. Saan myös jonkinlaista tyydytystä kun saan hieman v*ttumaiseen sävyyn sanoa tuosta kahvinkeittäjän virasta (joka siis ei ihan oikeasti häiritse minua silloin kun itsekin haluan kahvia!) :)
Ap, sinuna sanoisin kyllä tälle Tanelle aika kuittailevaan sävyyn mitä olen mieltä hänen touhustaan :)
Ahh, täällähän tämä . Tane ei tosiaankaan keitä kahvia koskaan. Tulee aikaisin toimistolle, että saa kuitattua tunteja ja pääsee siten lähtemään hyvissä ajoin iltapäivällä. Harmi vaan, että jonkun pitää kuitenkin aina jäädä klo 16 saakka puhelinta päivystämään. Se ei tosin ole ikinä Tane, koska "hän on jo nyt niin paljon plussalla"
Aamuisin jatkaa sitä kolisteluaan, huokailuaan, kahvihuoneesa ramppaamista, kunnes sitten ilmestyy ihan itsekseen tuoretta kahvia.
Minäkin tulen aikaisin, saa tehdä rauhassa töitä. Kuuntelen sitä Tanen ramppaamista kahvinkeittimelle, mutinaa että eikö täällä olekaan kahvia, ja jatkan hommiani.
Sitten tulee touhutäti töihin klo 8.30 ja keittää kahvia. Tane saa rauhan kroppaansa ja kahvia. Mulle ihan sama.
Ratkaisu: keitä kerran ihan järkyttävän kitkerää ja pahanmakuista kahvia, niin johan loppuu Tanen vihjailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahh, täällähän tämä . Tane ei tosiaankaan keitä kahvia koskaan. Tulee aikaisin toimistolle, että saa kuitattua tunteja ja pääsee siten lähtemään hyvissä ajoin iltapäivällä. Harmi vaan, että jonkun pitää kuitenkin aina jäädä klo 16 saakka puhelinta päivystämään. Se ei tosin ole ikinä Tane, koska "hän on jo nyt niin paljon plussalla"
Aamuisin jatkaa sitä kolisteluaan, huokailuaan, kahvihuoneesa ramppaamista, kunnes sitten ilmestyy ihan itsekseen tuoretta kahvia.
Minäkin tulen aikaisin, saa tehdä rauhassa töitä. Kuuntelen sitä Tanen ramppaamista kahvinkeittimelle, mutinaa että eikö täällä olekaan kahvia, ja jatkan hommiani.
Sitten tulee touhutäti töihin klo 8.30 ja keittää kahvia. Tane saa rauhan kroppaansa ja kahvia. Mulle ihan sama.
Sulle niin se ja sama, että nostat KOLME vuotta vanhan ketjun?
Oletko saanut kriisiapua ja terapiaa?
Haha, mullekin alettiin elämäni ensimmäisessä työpaikassa vihjailla että voisin joskus aamuisin keittää kahvia - kukaan ei huomioinut sitä että olin kahvitauoilla viimeinen ja korjasin kahvit pois joka armas päivä! Kaiken huipuksi en edes pystynyt juomaan aamukahvia koska olin raskaana ja aamuisin kahvi teki pahaa tuoksunakin vaikka ei muuten aamupahoinvointia ollut! Tämä oli tosiaan eka työpaikkani enkä edes tiennyt talon tapoja, että monelta mennään ylipäätään kahville jne että olisin oma-aloitteisesti voinut kahvinkeittoon ruveta... Tosin täällä työkaverit olivat naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksikertaisesti se joka on ensin töissä keittää kahvia, vaikka ei sitä itse juokkaan. Se on muiden huomioon ottamista!
Ja sukupuolten välinen sota on valmis. Nainen ei keitä kahvia, koska on nainen ja mies ei keitä kahvia, kun on naisia...
Siis teillä aina sama henkilö keittää kahvia vaikka itse ei sitä joisikaan? Itse keittäisin kahvia että saisin aamukahvit juoda töissä mutta ehkä siirtyisin teehen jos tuollaisia sovinisteja töissä joiden mielestä naisten tehtävänä on palvella miehiä.
Jos ei ole omatoimisuutta, niin saa olla ilman.
Terve ihminen kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä onneksi toimii tuo, että se keittää, kuka kahvia sillä hetkellä haluaakin. Jopa osaston ylilääkärikin keittää pannullisen kahvia tuosta vaan, jos hänen sattuu tehdä mieli ja hänkin on mies. Onko oikeasti jotain sellaisia työpaikkoja vielä olemassa, joissa naiset vain keittää kahvin tai joku vähiten koulutetuin, nuorin, uusin tms?
Nimenomaan se joka sitä kahvia haluaa niin keittäkööt. Itse en juo kahvia lainkaan joten olisi huvittavaa jos joku vaatisi että töissä laittaisin kahvit tippumaan. En minäkään vaadi että joku lämmittäisi ruokatunnilla minulle omat evääni valmiiksi että pääsen ns. valmiiseen pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuinka onnekas olen. Olen miesvaltaisella alalla töissä ja useammin miehet keittävät kuin minä. Asiasta ei tulee mitään kinoja.
Siis nainen on töissä mutta miehen pitää keittää kahvi koska naista ei huvita. Ei hyvää päivää nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis nainen on töissä mutta miehen pitää keittää kahvi koska naista ei huvita. Ei hyvää päivää nyt.
Nainen ei juo kahvia aamuisin, niin miksi helvetissä pitäisi?
Meidän firman jo eläkkeelle jäänyt sihteeri keitti aina kahvin, toi kastamiset, siivosi keittiön, tyhjensi astianpesukoneen, vaikka ei edes juonut kahvia. En ymmärrä miksi teki niin, kun ei todellakaan kuulunut hänen työnkuvaansa. Nykyinen sihteeri ei tee ja jotkut vanhat työntekijät ovat näreissään, kun kahvia ei ole, kastamista ei ole, kukaan ei siivoa jälkiä ym. Helvetti mitä porukkaa, olenkin ihan suoraan sanonut, että opetelkoot itse! Jos minun tekee aamulla mieli kahvia ja pannu on tyhjä, niin todellakin keitän sitä kahvia! Jos keittiö näyttää ruokottomalta, niin siistin ja tyhjennän/täytän astianpesukoneen, mutta en viitsi sitä aina tehdä, jos kukaan muukaan ei tee.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa työuraa vaan teille. Mietitäänpä asiaa toisinpäin. Kopiopaperilaatikot sijaitsevat toisessa kerroksessa ja meillä ainakin sihteeri usein pyytää jotain miestä niitä kantamaan, vaikka hän sitä paperia tarvitsee ensisijaisesti.
Mitä hittoa 😳? Miten huonossa kunnossa pitää ihmisen olla, ettei saa tuotua kopipaperilaatikkoa paikasta A paikkaan B?? Mä oon kantanu koirien 15 kilon säkkiä ympäri kaupunkia ja roudannu sen bussilla kotiin. Yksin. Olen pienikokoinen nainen ja minua suoraan sanottuna vituttaa, kun teidän sihteerin tyylisten akkojen takia kuvitellaan, että nainen ei jaksaisi mitään fyysistä tehdä. Kyllä jaksaa, jos harrastaa vähänkään urheilua, eikä vain viilaile kynsiä ja pläräile naisten lehtiä vapaa-ajalla!
Noin järkyttävän huonot lihasvoimat jo nuorella iällä ennustavat kivuliasta ja huonokuntoista vanhuutta, kun tuommoiset tyypit kaatuu ja murtaa milloin mitäkin jo pelkästään kovemmasta tuulen puuskasta!
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu: keitä kerran ihan järkyttävän kitkerää ja pahanmakuista kahvia, niin johan loppuu Tanen vihjailu.
Tämä meillä piti hieman kilpailla, että ehti keittämään itse kahvi, jotta sai sellaista mitä halusi.
Join ennen mustana, mutta piti alkaa laittamaan maitoa sekaan yhden myrkynkeittäjän takia.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 15:44"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 15:37"]
Paljonko kopiopaperilaatikot painaa?
Ei niin paljoa, ettei 154cm/43kg nainen jaksaisi sitä kantaa alakerrasta yläkertaan yksi laatikko molemmissa käsissä.
Olen suunnilleen tuon kokoinen, enkä kyllä jaksaisi kantaa molemmissa käsissä yhtä laatikkoa. En lähellekään. Se laatikko painaa n. 12,5 kg (yksi riisi paperia on n. 2,5 kg). En kantaisi edes yhtä lootaa kauemmaksi kuin muutaman metrin huoneesta toiseen. Joo, toki tiedän, että monet ovat minua vahvempia, mutta kyllä kymmenen kilon paino on tuon kokoiselle jo paljon. Puolet omasta painosta, kun niitä on kaksi.
Olen lähellä nuita mittoja ja todellakin jaksan kantaa kaksi laatikkoa vaikka eri kerrosten välillä. Ihan oikeasti, jos lihasvoima on noin olematonta, kannattaisi miettiä, mitä se tarkoittaa tulevaisuudessa, kun 30-ikävuoden jälkeen ihmisten lihakset alkavat surkastua ja voimat hävitä vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Haluatko olla siinä kunnossa, ettet saa 50-60 vuotiaana tehtyä mitään kauppakassien kantamisia ja muita, vaan joudut olemaan täysin avustettavana kaiken fyysisen suhteen, etkä meinaa pysyä pystyssä?
Klassinen "keitäs tyttö kahvia" -tilanne.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 15:44"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 15:37"]
Paljonko kopiopaperilaatikot painaa?
[/quote]
Ei niin paljoa, ettei 154cm/43kg nainen jaksaisi sitä kantaa alakerrasta yläkertaan yksi laatikko molemmissa käsissä.
[/quote]
Olen suunnilleen tuon kokoinen, enkä kyllä jaksaisi kantaa molemmissa käsissä yhtä laatikkoa. En lähellekään. Se laatikko painaa n. 12,5 kg (yksi riisi paperia on n. 2,5 kg). En kantaisi edes yhtä lootaa kauemmaksi kuin muutaman metrin huoneesta toiseen. Joo, toki tiedän, että monet ovat minua vahvempia, mutta kyllä kymmenen kilon paino on tuon kokoiselle jo paljon. Puolet omasta painosta, kun niitä on kaksi.