Miltä se tuntuu kun näkee julkkiksen omin silmin?

Suurin osa normaaleja ihmisiä.

Olin nuorempana aktiivinen musiikin parissa ja tapasin päivittäin "julkkiksia" ja myös tulevia julkkiksia, myös paljon muitakin kuin musiikkialan ihmisiä. Monet ovat miellyttäviä ja älykkäitä, toiset taas eivät, ihan sama kuin muidenkin ihmisten kanssa. Joukossa on myös ujoja, jopa sisäänpäin kääntyneitä, toiset taas aivan päinvastoin.

Yleensä hauskaa seuraa kunhan vain pääsee tutustumaan paremmin.

Ainoat jotka vähän säväytti ovat Bill Clinton ja Charles Barkley. Jälkimmäinen antoi veljenpojalleni nimmarin ja viitsi jututtaa tätä vaikka 8v kaverin englanti oli mitä oli:D Aivan ihana mies! Molemmat näin itseasiassa lentokentällä, Bill oli Helsinki Vantaalla ja Charles Atlantassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkutyttönä kun törmäsin Dianaan jäi jotenkin tyhjä olo:D Olin ihaillut häntä ihan hirveästi tai ehkä enemmänkin sitä "myyttiä" hänen ympärillään. Silloin jotenkin konkreettisesti tajusin että hänhän on vaan ihminen eikä julkkikset ole mikään ihmeellinen oma rotunsa. Mielenkiintoni häneen lopahti silloin mutta tietysti teininä olin todella surullinen kun kuulin hänen kuolemastaan:( Mutta enemmän niinkun ollaan mukavan nuoren naisen jolla on kaksi lasta enkä minkään joukko hysterian vallassa.Ton jälkeen en ole osanut enää nostaa julkkiksia millekkään jalustalle.

Törmäsit ? kerro enemmän tästä yllättävästä tapaamisesta, Näitkö vain jostain kaukaa menevän turvamiesten edellä (jotakuinkin aina näin kulki)  vai miten?

Eihän hänellä ollut viimisinä vuosina turvamiehiä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suomalaisten julkkisten näkeminen juuri miltään tunnu, mutta Obamaan näkeminen ja kuuleminen sai lähes kyyneliin. Todellinen suurmies.

Pitikö taas "hauskan" puheen Michellestä? Yleensähän hänen puheensa on tyhjää jorinaa heidän avioliitosta. Mutta kai sitä noilla palkoilla ylistää vaikka lyhtypylvästä että saa tuntitaksana täyteen.

Kyllä se rouva on mielummin raamikas kun ladon ovet kun lyhtypylväs.

Aku Ankan kanssa oltiin kerran samassa hississä. Kurjalta tuntu.

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsuudessa nähty uni kummittelee edelleenkin silloin tällöin mielessäni. 

Noin 12-vuotiaana näin unen, että olin Reijo Taipaleen keikalla. Silloin en tiedä mistä uni kumpusi kun en paljoa kuunnellut miehen musiikkia. Joka tapauksessa pääsin keikan jälkeen häntä takahuoneeseen tapaamaan jolloin jäädyin kunnolla. Noin olisi käynyt kyllä mulle tuolloin oikeastikin. Reijo sitten tiuskaisi mulle, että etkö osaa edes päivää sanoa. 

Todellisuudessa en ole Reijoa tavannut, mutta kuin enteellisesti reilu 20 vuotta unen näkemisen jälkeen olen kuullut juttuja hänestäkin, että ei olisi siviilissä kovin helppo tapaus. 

Muutaman kerran tapasin vuonna 1987.

Oli kohtelias herrasmies, rauhallinen eikä kyllä mitenkään halunnut olla seurueen keskipiste. Ajattelin että saattoi olla jopa vähän ujo.

Monet ovat yllättyneet kuinka lyhyt joku julkkis on.

Minulle kävi päinvastoin, olen jotenkin aina ajatellut Juha Tapiota pienenä miehenä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä lainkaan. 

Miten julkkiksen näkeminen tuntuisi yhtään miltään? Tietysti, jos Trump kävelisi kadulla vastaan, hieraisisin silmiäni ja hakeutuisin tämän jälkeen optikolle. 

Helsinkiläisenä heitä ei juuri edes noteeraa. Lenita Airisto, Hector, Kaarina Kivilahti ynnä monet muut näen viikottain lähikaupassa. Muita sitten satunnaisesti muualla. 

Kyllähän julkimon tietysti noteeraa eri tavoin, kun jonkun tuntemattoman taviksen, mutta ei se mitään tunteita herätä. 

Aika jännä. Kun minä asuin syntyperäisenä helsinkiläisenä siellä 38 vuotta, niin en muista nähneeni julkkiksia juuri koskaan .

Sen muistan, kun näin Vesa-Matti Loirin talin golf-klubilla, olin silloin vielä nuori tai melkein lapsi. Se oli kova juttu. Melkein, kuin olisi nähnyt rokkitähden.

En vilpittömästi muista koskaan törmänneeni muihin isompiin staroihin.

Jussi Lampi asui jonkin aikaa samassa talossa varmaan jonkun tyttöystävän luona, häntä näin siis joskus mutta vaikka asuin esim. 20 vuotta Lauttasaaressa en nähnyt Spedeä koskaan.

Toi että intoileeko vai ei, on vähän kiinni siitä, onko fani vai ei. Minä en noista näyttelijöistä ihan niin hirveästi jaksa innostua, fanitan enemmän talousmaailman ihmisiä, pörssiyhtiöiden johtajia ja sellaisia. Niitä on tullut nähtyä yhtiökokouksissa. Björn Wahlroos saa minut ihan fanityttömoodiin ja kerran pyysin saada ottaa hänestä kuvan. Hän herrasmiehenä antoi minun sen tehdä, vaikka voin vain kuvitella mitä hän mielessään ajatteli. Säilytän tuota kännykässäni suurena aarteena, vaikka kuvasta tuli hieman tärähtänyt, kun otin sen uudella puhelimella jota en oikein ollut oppinut vielä käyttämään :-D

Tässä kesällä näin Jyri Engeströmin ja olin tosi ihmeissäni, kun en alkuun muistanut että hän asuu nyt Suomessa. Enkä omista tutuistani keksinyt kuin yhden, jolle voisin tätä hehkuttaa ja joka ei kysyisi kuka on Jyri Engeström.

Ilkka Paanasen olen nähnyt pari kertaa Ruoholahden S-Marketissa. Minusta siinä on jotain niin lutuista, että satoja miljoonia tienannut mies voi kasuaalisti jogurttihyllyltä soittaa vaimolle ja kysellä mitä kaupasta tarvitaan <3

Vierailija kirjoitti:

Ruotsin kuningas ja kuningatar. Olisin saanut tervehtiä mutta en uskaltanut. Olin lapsi.

Nähnyt Raija Pelli, Kojo.

Palvellut Assi Koivisto, Veltto Virtanen, Mari Rantasila, Johanna Oras, Reijo Oras, se palomies laulaja, en muista nimeä enää, Ville Virtanen.

Eniten säväytti Oraksen pariskunta.

Muitakin mutta en muista nimiä enää ja nämä ei ole tuoreita juttuja.

Ai niin ja Ressun kanssa ollut samassa hississä. Oraksilla oli valtava karisma mutta tästä aikaa yli 20 vuotta.

Lievä pettymys kun tämä paljastuu ihan tavan tyypiksi virheineen päivineen.

Ei tunnu yhtään miltään, ellei sitten olla tuttuja. Näen paljon ihmisiä, jotkut ovat julkkiksia, jotkut linnakundeja, jotkut yksinhuoltajia j.n.e.  - pitäisikö tuntuaa joltakin?

Työskentelin jossain vaiheessa myyjänä kantakaupungissa ja kantisasiakkainakin oli julkkiksia.

Mutta alkuperäinen kysymys oli, miltä tuntuu kun näkee julkkiksen. Oman kokemuksen mukaan vaihtelee. Joidenkin näkeminen ei ole niin erikoista, mutta sitten joku voi olla sellainen, että itseäkin hämmentää. Ja tätä ei voi suinkaan päättää etukäteen. Tai voi olla luonnossa hyvin kaunis/komea/karismaattinen, joka voi vaikuttaa tähän kokemukseen.

Tässä on ero lähiöihin, kun asuu tyyliin Malmilla, ei siellä näy julkkiksia. Jos taas asuu Kampissa, näkyy.

Englannin kuningattaren kanssa asunut samassa hotellissa ja te turvatoimet olivat ihan naurettavia!

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ero lähiöihin, kun asuu tyyliin Malmilla, ei siellä näy julkkiksia. Jos taas asuu Kampissa, näkyy.

Joo on se varmaan pysäyttävää nähdä joku Janni Huussi tai Cheek. Siellä pyöri sen enempää oikeita julkkuja kun Malmillakaan. Kauniita unia ja oman julkun kuvia😘

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat yllättyneet kuinka lyhyt joku julkkis on.

Minulle kävi päinvastoin, olen jotenkin aina ajatellut Juha Tapiota pienenä miehenä.

Ite yllätyin kuinka pitkä Ressu oli.

Barbi Benton kävi pankissa Erottajalla, asioi ulkomaan kassalla, oisko ollut 70-80 lukujen vaihteessa...

Nähtiin iso D kalajoella. Oli tulossa aamupalalta ja me menossa. Ei itseasiassa suurta tunnetta herättänyt. Muska on kerran tullu aikanaan Anttilassa vastaan, ei kaunis näky. Valehtelematta olen nähnyt Alice Cooperin keikan ulkopuolella. En heti edes uskonut näkemääni. Alice sävähdytti.

Tämä ketju todistaa statuksen voiman.

Kun miehellä on statusta, alkutunnelma on ihan erilainen. Naisella on perhosia vatsassa ja lähtökohtainen odotus että mies on jotain erityistä. Se muuttaa tönköt vitsit hauskoiksi, tavallisen kohteliaisuuden herrasmiesmäisyydeksi, tekee ujosta ihanana ja omituisesta hiipparista eksentrisen.

Nainen itse uskoo vakaasti ihastuneensa miehen luonteiseen ja luontaiseen karismaan (naiselle kaiken pitää aina olla luontaista, siis geneettistä, ei opittua)  vaikka todellisuudessa statuksen halo-efekti oli se joka nosti miehen pisteitä naisten silmissä.