Jos on etävanhempi, niin miksi oikeastaan pitää tavata lapsia?

Ei etävanhemman ole mikään pakko tavata lapsia, sanktioita ei ole. Ja joskus on suorastaan suositeltavaa olla tapaamatta. Itse olen erolapsi ja kyllä minulle oli todella tärkeää saada viettää aikaa isäni kanssa. Olisi ollut kamalaa jos hän olisi vain kadonnut kuvioista hoidettuaan minua ekat 10v.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista että ap:lla ei tunnu olevan alkeellisintakaan käsitystä lapsi-vanhempi-suhteesta tai ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, aika paljon olen hänen ketjuja lukenut ja sen perusteella olen alkanut epäillä että saattaisi olla aserger tai jonkin muun sortin autisti?

No varmasti on jos "lapsilta ei saa mitään".

Mies haki pelkkää yh-korotusta. Ihmettelin tosin, kun siinä nettikaavakkeessa ei ollut sellaista kohtaa, että haetaan vain yh-korotusta, vaan piti hakea "lapsilisää", mutta ajattelin, että se on pelkkää kelan kotkotusta, kun vanhempainpäivärahaakaan ei voinut hakea jotenkin silleen järkevästi, vaan silleen tyhmästi aina, en muista miten, mutta aina oli se tunne, että epälooginen on oikea vastaus.

Niin sitten kun kela lähestyi sillä kirjeellä, niin tajusin, että ne on niin tyhmiä, ettei ne tajua, että ei me (ts. mies) haeta lapsilisää, vaan yh-korotusta, koska emme ole vaihtaneet miestä saajaksi. Mutta ei mieleenikään tullut, että ne maksaisivat lapsilisän uudelleen, siksi se ei niin haitannut. Olisi taas kerran pitänyt vain SOITTAA, mutta kun se oli miehen asia. En yleensä ikinä hoida mitään asioita netissä, ellei ole pakko, haukuinkin kelan tädille heidän nettipalvelunsa. Juuri tämän takia, asia ei varmasti olisi mutkistunut näin paljon, jos olisin alunperinkin (tai mies olisi!) soittanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen eri mieltä tuosta lasten tapaamisesta, vaikkei se itselle olisikaan niin kivaa. Tosin jos tilanne on sellainen, että se on vain todella vastenmielistä, niin sen piilotteluun en itse oikein kykene, joten siksi tässä ihmettelenkin, että miten sen tilanteen voisi korjata, eli siis miten ihmeessä voisin tavata lapsia niin, ettei mies loukkaa minua ja että siinä olisi jotain järkeä. En vissiin mitenkään :(

Ap

Miksette järjestä tapaamisia niin, ettei mies ole paikalla?

No sitä nyt sitten tulikin mieleen. Mutta en jaksa enää luottaa mihinkään, missä mies on liikkuva osa. Se pettää aina jotenkin. Esim. sille oli sanottu, että yhtä tyttöä ei haluta sinne heille sunnuntaisin, kun mä tapaan lapsia, niin eikös mies taas salli sen tytön tulla sinne itkettämään mun poikaa ja siis ongelma on se, että se lapsi ei kysele lupia, on ja tulee kuin omaan kottinsa. Mies ei näe missään tällaisissa mitään ongelmaa, se on ongelma. . Pitää nähdä ja pitää tajuta, että kutsumaton vieras ei ole meitä tärkeämpi ja heittää se h*lvettiin. Koska mulla ei ole voimia antaa huomiota siinä saatana vieraalle lapselle, kun tapaan omiani. Ja sitähän se miehen valitsema tilanne sitten tarkoittaa kuitenkin. Sitä vierasta pask.aa pitää huomioida. Sitten mies sanoo, ettei hänelle ois ongelma, jos mä raivostuneena ajaisin sen lapsen pois. Onko reilua mua kohtaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen eri mieltä tuosta lasten tapaamisesta, vaikkei se itselle olisikaan niin kivaa. Tosin jos tilanne on sellainen, että se on vain todella vastenmielistä, niin sen piilotteluun en itse oikein kykene, joten siksi tässä ihmettelenkin, että miten sen tilanteen voisi korjata, eli siis miten ihmeessä voisin tavata lapsia niin, ettei mies loukkaa minua ja että siinä olisi jotain järkeä. En vissiin mitenkään :(

Ap

Tapaamissopimus ja otat lapset kotiisi

Ei ole henkisiä voimavaroja niin paljon :( En haluaisi sen vievän tilannetta siihen kokonaan, etten jaksa nähdä lapsia. Kun mies miinoittaa tapaamiset vierailla kakaroilla. Eikä tajua edes hävetä tai pahoitella, että se häiritsi meitä. Poika alkoi itkeä, kun se toinen tyttö änkesi leipomaan hänen kanssaan.

Ap

Ja perhetyöntekijöiden kanssa oli kuitenkin jo puhuttu, että se, miten se tyttö sinne tulee kuin omaan kotiinsa ei ole sopivaa. Kuten ei olekaan. Mitä helvattua se mies oikein ajattelee?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista että ap:lla ei tunnu olevan alkeellisintakaan käsitystä lapsi-vanhempi-suhteesta tai ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, aika paljon olen hänen ketjuja lukenut ja sen perusteella olen alkanut epäillä että saattaisi olla aserger tai jonkin muun sortin autisti?

Pojallani on ihan erikoislääkärin toteamana aspergerpiirteitä. Ja isälläni on ihan mun ja muutaman muunkin mielestä. Että kai mulla voi olla, koska olen tullut hyvin vahvasti isääni, ja poika meidän perheessä nimenomaan minuun.

Ap

Kyllä pitäis huostaanottaa nuo lapset. :(

Mies on pahoittanut mieleni, siksi en halua tavata lapsia siellä, eikä ole voimia tavata muualla, kuin mennä syömän. Ja ehkä pelata korttia luonani. Mutta en mä sen nuoremman kanssa voi pelata, se ei ole sen juttu. Se voisi tosin tulla katsomaan kissoja. Mutta lapsi ei varmaan ymmärrä, miksi en voi mennä heille ja sitten alkaa taas se v*ttumainen kinuaminen, että miiitääää, miiiiksiiii sä et voi tulla meille, määäääää, ääääää, mä haluan näyttää sulle sen ja sen petsin yhyyyy jos en saa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä ongelmaa. Haluatko siis olla lasten elämässä vai et? Jos et, niin sitten ilmoitat, että et enää kykene siihen. Jos haluat, niin sun pitää tehdä aikuisena se työ, että viihdyt lastesi kanssa. Se ei vaadi oikeasti ihmeellisiä. Ostat kotiisi vähän askartelutarvikkeita, netistä voi katsoa musiikkivideoita ja tanssia, pihalle voi lähteä kävelemään vaikka lintuja bongaamaan tähän aikaan vuodesta. Jos koet, että isä ei hoida kasvatusta kunnolla, niin ota sinä se käytöstapojen opettajan rooli. Lapset aistii sun vastenmielisyyden, joten heki käyttäytyy vastenmielisesti. Sun pitää alottaa omasta asenteestasi, ennenkuin voit muokata muiden. Mut ei se ratkea kerran viikossa syötävällä hamppariaterialla.

Hyi, en varmana osta. Kuka juntti haluaa sitä sotkua kotiinsa?

Ap

Kerron sulle salaisuuden: askarrella voi myös siististi ja lapset voi opettaa kerämään leikin jäljet sen jälkeen, kun leikit on leikitty. Jopa mun alle 2-vuotias osaa siivota lelut paikoilleen (avustettuna), kun on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitäis huostaanottaa nuo lapset. :(

Kuulemma ei mielellään oteta lastensuojelua tähän, kun ne on niin kuormittuneita siellä :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä ongelmaa. Haluatko siis olla lasten elämässä vai et? Jos et, niin sitten ilmoitat, että et enää kykene siihen. Jos haluat, niin sun pitää tehdä aikuisena se työ, että viihdyt lastesi kanssa. Se ei vaadi oikeasti ihmeellisiä. Ostat kotiisi vähän askartelutarvikkeita, netistä voi katsoa musiikkivideoita ja tanssia, pihalle voi lähteä kävelemään vaikka lintuja bongaamaan tähän aikaan vuodesta. Jos koet, että isä ei hoida kasvatusta kunnolla, niin ota sinä se käytöstapojen opettajan rooli. Lapset aistii sun vastenmielisyyden, joten heki käyttäytyy vastenmielisesti. Sun pitää alottaa omasta asenteestasi, ennenkuin voit muokata muiden. Mut ei se ratkea kerran viikossa syötävällä hamppariaterialla.

Hyi, en varmana osta. Kuka juntti haluaa sitä sotkua kotiinsa?

Ap

Kerron sulle salaisuuden: askarrella voi myös siististi ja lapset voi opettaa kerämään leikin jäljet sen jälkeen, kun leikit on leikitty. Jopa mun alle 2-vuotias osaa siivota lelut paikoilleen (avustettuna), kun on valmis.

En mä jaksa, ja ei se lapsi sitä ilman vanhemman panostusta tee, urpo.

Ap

Mies on siinäkin rasittava kasvatuskumppani, että jos lapsi ei ymmärrä jotain asiaa, ja on loukkaamassa minua sillä, niin mies ei yhtä.n asetu minun puolelleni opettamaan lasta ymmärtämäön, miksi pitää tehdä niin kuin äiti sanoo, tai hyväksyä äidin sana. Hautautukoot vttu p*skaan, onneksi mulla on ilmankin heitä kaikki hyvin :)

Ap

Inhottaa se, että mies on piittaamaton mun tunteista, ja vaikeuttaa mun lasten tapaamista antamalla sinne tulla lapsia, jotka eivät kuulu perheeseen. Ja jos mä en sen takia enää jaksa ja kykene tapaamaan lapsia, niin keitä lapset syyttää? Minua.

Ap

Lapset näkee vain minussa sen pahantekijän ja ilkiön, vaikka mä yritän parhaani, ja mies paskantelee päälleni. Se on asia, jota en voi miehen toiminnassa sietää. Turhaan ainakaan jakelee itselleen avuliaisuuspalkintoja mielessään, koska ei todellakaan ole sitä, ja aion tämän perhetyöntekijöille ja perheterapeutille kertoa taas kerran. Että taas kerran mies ei vttu tajua yhtän mitään.

Ap

Kun JUST oli perhetyöntekijöiden kanssa mietitty, että olisi hyvä niin, ettei se ylimääräinen lapsi tule sinne sunnuntaina, niin miksei mies ajanut sitä pois, kun se tuli? Siis jos unohti asian sitä ennen, sen voin ymmärtää, mutta kun ongelma on miehen asenne, ei unohtelu! Kun se asenne ei voi muuttua sellaiseksi, että mun ja lasten välit mahdollistuisi niillä reunaehdoilla, joita siinä nyt on, jotka ovat minun äitini syytä.

Ap

Vaikuttaa, että sinulla olisi menossa nyt hankalampi kausi taas. Oletko huomannut vaikuttaisiko lisääntynyt auringonvalo vointiisi epävakauttavasti?

Tapaatko lapsiasi viikoittain vai kuukausittain, en ole pitkään aikaan lukenut ketjujasi niin en tiedä mikä tilanne nyt on?

Auttaisiko harvemmat tapaamiset vaikka kesään asti? Kesällä sitten katsoisi tilannetta uudestaan kun lasten kanssa on helpompi lähteä vaikka ulos.

Ihmettelen kyllä miestäsi kun hän tietää vaikeutesi niin miksi ei pidä sovituista kiinni. Kysyitkö mieheltä mitä hän ajatteli kun päästi tuon epätoivotun lapsen tapaamiseenne? Olettikohan hän, että sinä pystyt lähettämään lapsen kotiinsa sitten kun tulet?

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa, että sinulla olisi menossa nyt hankalampi kausi taas. Oletko huomannut vaikuttaisiko lisääntynyt auringonvalo vointiisi epävakauttavasti?

Tapaatko lapsiasi viikoittain vai kuukausittain, en ole pitkään aikaan lukenut ketjujasi niin en tiedä mikä tilanne nyt on?

Auttaisiko harvemmat tapaamiset vaikka kesään asti? Kesällä sitten katsoisi tilannetta uudestaan kun lasten kanssa on helpompi lähteä vaikka ulos.

Ihmettelen kyllä miestäsi kun hän tietää vaikeutesi niin miksi ei pidä sovituista kiinni. Kysyitkö mieheltä mitä hän ajatteli kun päästi tuon epätoivotun lapsen tapaamiseenne? Olettikohan hän, että sinä pystyt lähettämään lapsen kotiinsa sitten kun tulet?

Olen kysynyt, mutta ei osaa vastata. Ehkä hän oletti. Ja pitäisihän se osata, mutta en ole ihminen, joka yksin despoottina siinä kinuaa, mitä mä haluun, vaan ihminen, joka kaipaa ystäviensä olevan samaa mieltä tehtävissä päätöksissä. Ja tukevan ja toimivan samanmielisesti. Mies ei TEE MITÄÄN, jos mä alan häätää sitä lasta veks. Koska siten voi esittää mukavaa ja välittävää, rajatonta v*ttu-urpoa. Musta taas on niin epäreilua, että mun pitää näyttää ei-niin-mukavat kasvot yksin kellekään, että teen sen niin, että sitä toista sattuu. Mitäs tuli satutettavaksi, eikä tajunnut että ei kenenkään kotiin voi oikeasti mennä kysymättä. Jos on voinut, niin ei ole kysynyt: "voinko tulla tänne kysymättä? Sitäkä.n ei ollut luvattu, nih.

Mutta en jaksanut alkaa siinä raivoamaan, en halunnut sille tytölle pahaa mieltä. Mutta itselle tuli siitä tilanteesta kun sitä ei sitten kukaan hoitanut, kyllä paha mieli.

Olen kyllä sellainen kevätahdistuja, mutta en usko tämän yksin sitä olevan. En ole enää kevätmasentuja, mikä joskus olin myös. Mutta onhan kevät rankkaa aikaa. Mutta tavllaan lisääntynyt valo on minusta kuitenkin nykyään odotettu asia, ei torjuttava asia.

Ap

Kaikenlisäksi miehen mielestä se ei ois ollenkaan paha, jos mä oisin suuttunut sille tytölle ja sanonut epäkohteliaalla tavalla, että emme halua sinua nyt tänne, mene pois. Minusta sekin on aika kamalaa. Eli mies ei oikeasti ole edes sen tytön puolella. Antaa lapsen tulla heille, ja jos joku "puraisee", ei tee mitään, kuvitteleeko, että sen lapsen piti tajuta, että jos mitään rajoja ei aseteta, että joku sanoo pahasti????

Ap

Tuntuu niin kuin miehellä ei olisi mitään perusteluja toiminnoilleen. Vaikka en mä häntä niin tyhmäksi ikinä havainnut. Mutta nyt vain alkaa vaikuttaa sille.

Ap