Mikä on ammattisi, jos et mielellään kerro sitä ns puolitutuille?

Kunnanjohtaja. Ei varmaan tarvitse perustella. Helpompi kertoa, että työskentelen x kunnan/kaupungin palveluksessa.

Lakimies. Ihmisten suhtautuminen saattaa muuttua, joskus positiiviseen mutta usein varautuneeseen ja negatiiviseenkin suuntaan. Kerronkin vaan olevani xx firmassa töissä. Tämä firma ei siis ole mikään lakiasiaintoimisto, vaan täällä työskentelee yhden kokonaan toisen alan porukkaa.

Lääkäri, jos on pakkosanon olevani töissä terveydenhuollossa tai sairaalassa. Yhden lapsen harrastuksessa olen kuunnellut muutaman kuukauden omia lapsiaan odottavien hoitajien juttuja entisestä työpaikastani, mutta en ole itse sanallakaan ilmaissut ammattiani tai olleeni samassa paikkassa töissä.

KRP:n leivissä ollaan. Vain perhe, lähimmät sukulaiset ja ystävät tietävät.

Olen tutkijana lääkekehityksessä. Tarkemmin käytännössä osastoni vastaa koe-eläinosuudesta. Tätä ei kyllä hevillä lähde kertomaan uusille tuttavuuksille. Siitä kun on seurannut alallani vaikeuksia aiemminkin, esim puolitutut "kettutytöt" seuranneet yksikkömme henkilöitä, jotta saisivat tietää tilojemme sijainnin. Voitte vain kuvitella mihin kaikkeen se on pahimmillaan johtanut...

Ei ole tarvetta salailla ammattiani, mutta ainakin puolet kerroista jolloin sen kerron, täytyy myös vastata lisäkysymyksiin.

Metalliartesaani

Lukkoseppä

Rahoitan opiskeluni työskentelemällä escorttina. Sattuneista syistä sanon olevani vain yliopisto opiskelija.

Useimmat tietävät ammattini elinympäristössäni 30 km säteellä. Muille ei ole tarvetta kertoakaan, kuten eitäälläkään. Keitä ne puolitutut, joille olisi kerrottava, ovat?

Toimitusjohtaja. Kaikki alkaa heti kyseleen rahasta, liikevaihdosta ja varallisuudesta. Sitten ne alkaa kyräileen. Sanon aina olevani tuntemattomille sihteeri tai assari.

Verotarkastaja. Palveluksia ei pyydetä😂, mutta en halua, että muut menee hiljaiseksi ja miettii, mitä tuli just kerrottua lahjaveron kiertämisestä...

Tilanteesta riippuen saatan sanoa olevani toimistohommissa tai että teen verotuksen parissa töitä. Välillä oikea ammatin. Loppujen lopuksi ammattiin suhtaudutaan melko hyvin, vaikka usein tuleekin se hiljaisuus. Jotkut lähtee kyselemään, miten pitää ilmoittaa, kun hakee auton saksasta tai omasta veroprosentista, mistä mulla ei ole mitään hajua. Ohjaan soittamaan verohallintoon tai katsomaan vero.fi.

Yllättävän usein kuulee kehuja Verohallinon hyvästä puhelinpalvelusta tms. Joskus negatiivisia kokemuksia tädin serkun miehen yrityksen verotarkastuksesta vuodelta x.

Läheisimmiltä tulee pyyntöjä kirjanpitoon ja verotukseen liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Olen valtion virkamies, en tässä halua kertoa virastoa. Mutta, jos kerron sen kenelle tahansa niin aletaan puhua viraston substanssiasiasta. Itse työskentelen vuraston tiedonhallinnan parissa, joten niistä viraston käsittelemistä luvista ja valvonnasta en tiedä mitään. En siis halua sitä mainita, jotten joudu keskustelemaan jostain, mitä en työkseni tee mitenkään.

Näin juuri. Pysyn hiljaa samasta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Poliisi. En jaksa kuunnella juttuja saaduista sakoista tai iänikuisia vitsejä pamputtamisesta. 

Laitatko mut käsirautoihin (ja pamputat)? :D

Vierailija kirjoitti:

Rahoitan opiskeluni työskentelemällä escorttina. Sattuneista syistä sanon olevani vain yliopisto opiskelija.

Opiskelihatytöistä haaveileva kansakoulun käynyt Pena trollaa taas. Ai mistäkö arvasin? Yhdyssanavirheestä.

Mikä on ammattini, kun en mielelläni kerro sitä edes täällä?

Jos sanon olevani sihteeri, heti tulee kuittailua tyyliin ”ai sä oot kahvinkeittäjä”.

Vierailija kirjoitti:

Jos sanon olevani sihteeri, heti tulee kuittailua tyyliin ”ai sä oot kahvinkeittäjä”.

Samaa sarjaa lähihoitajasta.

”Ai perseenpesututkinto, kirjekurssinako suoritit? Sinnehän nuo ”tulijatkin” lykätään, ei pyllyn pyykkäykseen kielitaitoa tarvita.”

Työskentelin jätehuoltoyrityksessä roskakuskina ja loka-auton kuljettajana jonkun aikaa joskus amiksesta valmistumisen jälkeen. Yliopisto-opintojen ohella tein tuota hommaa myös kesätyönä koska siitä maksettiin melko hyvin ja oli varma kesätyö kun oli kokemusta siitä aiemmasta elämästä.

Nykyään täysin eri akateemisella alalla ja kun tulee puhetta työhistoriasta niin yleensä mainitsen vain ajaneeni joskus kuorma-autoja ennen nykyiselle alalle tuloa ja kesätöinä koulun aikana. Siivoojan ohella jätehuollon työntekijät on yksi aliarvostetuimmista ammateista ja aika harva tuntee ketään roskakuskia, ei siitä paljon huudella. Itse arvostan heitä yli kaiken, olen siitä asti kun lopetin ne hommat, päivittäin ajatellut että tsemppiä niille jotka 30 asteen pakkasessa käynnistävät jäteauton ja keräävät ihmisten jätteitä silläkin kelillä.

Opiskelen puutarhatalouden tutkintoa, suuntautuen viheralalle eli puistotyöntekijäksi. Yleisimmät kommentit ovat

- Ethän sä pysty kun sä oot noin laiha ja sull on kipee selkä, miten sä jaksat niitä multasäkkejä kanniskella, eiks joku siisti toimistotyö mis voi istua koko päivän ois parempi?

- Mikähän puska meidän takapihalla kasvaa, siinon sellaset jännät vihreet lehet ja valkosii kukkia?

- Sähän voit sit tulla leikkaan meidän omenapuut ja marjapensaat / sitomaan hääkimpun / suunnittelemaan pihaistutukset / haravoimaan / ajamaan nurmikon, ilmaiseksi tietenkin.

- Ai vitsi miten ihanaa ku vois sit kasvattaa kaikki salaatit ja tomaatit ite.

Vierailija kirjoitti:

Tutkija tekniikan alalta. Miehet alkavat mielellään tenttaamaan/epäilemään osaamistani. 

Mitä sä annat niiden miesten epäillä. Epäilijät ja tenttaajat ovat psykopaatteja. Älä anna manipuloida itseäsi.