Mikä on ammattisi, jos et mielellään kerro sitä ns puolitutuille?

Ohjelmistosuunnittelija/koodari.

Aiemmin olin ylpeä ammatistani, mutta nykyään mainitsen sen tarkasti vain jos joku erikseen pyytää täsmentämään. Muuten totean jotain ympäripyöreää tyyliin tietokoneet tai IT-ala.

Miksi? Koska alalla on nykyään paljon epäpäteviä tekijöitä eikä heillä ole aitoa kiinnostusta alaan. Aina saa kuulla jossain miten pa*ka se ja se järjestelmä on, että miten sellainen on onnistuttu tekemään. Vastaan vain omasta työstäni enkä halua selitellä tai ottaa vastuuta muiden tekemästä roskasta. Ainakaan vapaa-ajalla. Töissä valitettavasti joskus joutuu niin tekemään.

Olen sosiaalityöntekijä, enkä sano sitä puolitutuille, koska kuvittelevat minun tekevän sitä jostakin ihme armosta tai kutsumuksesta. Ja mä teen sitä ihan kuulkaa rahasta, kuka nyt hengellään elää.

Oon kääntäjä. Kerron kyllä puolitutuillekin, jos kysytään, vaikka 99,9 % ihmisistä kuvittelee mun kääntävän kirjoja tai TV-sarjoja ja kommentoi tietenkin, kuinka ala-arvoisia käännökset kyseisissä medioissa on. Käännän siis yrityksille, järjestöille ja EU:lle lähinnä teknisiä ja hallinnollisia tekstejä.

Suunnitteluinsinööri. 

"Insinöörit on vaan niin v*tun tyhmiä" huutelevat ihmiset kapakassa.

Ihmisten mielestä olen vastuussa mm. Titanicin uppoamisesta.

Olen sähköasentaja ja moni tuttu olettaa, että tulen talkoilla sähköistämään heidän rakentamansa omakotitalon.

Fyysikko.

1) Sä oot varmaan viisas.

2) Täysi hiljaisuus.

3) Voisit sä katsoa tota mun tietsikkaa.

Tässä ne yleisimmät responssit.

Vierailija kirjoitti:

Toimittajilla pulaa aiheista, tämäkin on jo Me Naiset sivuilla.

Kehtaako kukaan toimittaja ilmoittaa olevansa toimittaja, paitsi puolen viinikopan kännissä?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossu. "Siis miten sä pystyt? Musta ei ois siihen ikinä!" 95% kommentoi noin.

Kommentoin ihan samaa. Sorit siitä. En tarkoita pahalla.

Olen sosiaalityöntekijä vammaispuolella ja rankkaa on sekin.

Tässä kaupungissa on tosi iso vaihtuvuus lasu-puolella. Ei täällä oikein kukaan jaksa.

Täällä on myös johtotasolla kämmäyksiä ja hyväveli-systeemit huostaanotossa. Pakko sulkea korvat ja olla tietämätön, kun suoraan laitokselta huostaanotetaan terveitä vauvoja tilausperheisiin.

Itse en jaksa tätä. Ei auttaisi edes parempi palkka. Halusin ammattiin, jossa olisi voinut auttaa ihmisiä, mutta ei se tällä alalla onnistu.

Turhaan tähän yliopistokoulutusta vaaditaan.

Itselle ollut tosi iso pettymys. Onneksi en ottanut paljon lainaa opiskeluun. Pakko on miettiä alan vaihtamista. Mielessä on joku, mikä ei ole niin lähellä ihmistä. Ehkä joku tekniikan ala.

Auttamisintoani voin käyttää vapaaehtoistyössä voimavarojen mukaan.

Sä valehtelet. Jos sulla olis mitään käsitystä ja kosketuspintaa lastensuojeluun, niin tietäisit että sijoituspaikat on täynnä lapsia, jotka tarvitsevat oman kodin ulkopuolista tukea. Niihin paikkoihin jonottaa lapsia ja nuoria, joiden toivotaan pysyvän hengissä omissa kotioloissaan, kunnes saavat paikan.

Olen rikollinen. Vapautunut. Ainoa homma jonka osaan.

Kiinteistönvälittäjä. Jatkuvasti saisi olla tekemässä tutuille ja tutuntutuille , sukulaisille, naapureille.. arvioita ja antamassa neuvoja ja vinkkejä. Ilmaiseksi vielä. "Käytkö vilkaisemassa... ihan vain pikaisesti jne..." Työ on todella rankkaa. Huonopalkkaistakin, jollei kauppoja synnykkään pitkien paperi ja lakiasioiden selvittelyjen jälkeen. Tehty työaika siis ollut lähes palkatonta, firmat kun ei maksa kuin pienen pohjapalkan. Ja siihen on tehtävä tosi monet kaupat, ennen kuin provikat tulee. Joten en todellakaan sano, ellei joku tiedä mitä teen työkseni.

Miten te jotka ette kerro niin vältätte kysymykset aiheesta? Tai miten vastaatte?

Tämä on niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta!

Koskien välittäjän työhön

Tähän vastanneet on jo varmaan toimineet pitkään omissa ammateissaan. Itse olen ollut esim noin kolmekymppisten naisjuristien seurassa, ja heistä kyllä jokainen jossain vaiheessa ilmaisee mitä tekee ellei kukaan ole kysynyt. Samoin muutama lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Ajoin bussia, ennenkuin pääsin yliopistoon. En kehdannut kertoa tätä ammattia kenellekään. Häpesin sitä niin paljon. Työkaverit oli lähinnä elämässä epäonnistuneita hylkiötä. Nyt kehtaan suunnittelupäällikkönä kertoa ammattini. 

M34

Yks kaveri kertoi ravintoloissa naisille olevansa bussikuski jos ei halunnut niiden kanssa jutella enempää. Oikeasti se oli perämiehenä airbussissa.

Kätilö. Aika monta synnytystarinaa olen kuullut. Työskentelen lapsettomuusklinikassa.

Matkalippujen tarkastaja.

Jos sen erehtyy kertomaan, tulee reaktioita laidasta laitaan:

Joku alkaa kiivaasti kertomaan miten on saanut tarkastusmaksun epäreiluksi kokemallaan tavalla. Siihen on vaikeaa kommentoida koska en ole ollut paikalla. Parasta on antaa ihmisen kertoa ja purkaa ärtymystään. Samalla mietin, miksi menin sanomaan. Puolitutuille en kerrokaan, mutta myös jotkut ystävätkin ovat kiihtyneet kun ovat saaneet tietää. Maksunhan voi saada huolimattomuuttaankin, mutta moni ottaa sen ikäänkuin heitä syytettäisiin tahallisesta teosta. Ymmärrän sen kyllä. On outoa kun yhtäkkiä joku kaveri käyttäytyy kuin olisin tehnyt hänelle pahaa tai keksinyt epäreiluja sääntöjä kiusallani. Tarkastusmaksulaki on minua vanhempi.

Kerran vanha tuttu soitti minulle ja ilahduin kovasti. Ilahtuminen vaihtui pettymykseen, kun hän kertoikin unohtaneensa matkakorttinsa kotiin ja kysyi neuvoja. Neuvon samat asiat useita kertoja päivässä töissä ja neuvoin sitten häntäkin rutiinilla. Hän kiitti iloisesti.

Näin myös monesti käy kun kerron olevani nk. smurffi:

Jos ei kurjaa tarkastusmaksutarinaa ole, kysytään neuvoja lippuasioissa tai keksitään muka mahdottomia tilanteita joihin en keksisi vastausta. " No mutta entäs jos... "

Tarkastusmaksu määrätään jos perusteet täyttyvät ja sitä ei määrätä jos ne eivät täyty.

Sitten on vielä kolmas reagointitapa:

Aletaan vähän säikähtäneen oloisena vakuuttamaan, että itsellä on aina ollut lippu.

Yhtäkkiä olenkin henkilön silmissä joku tiukkapipoinen kyylä, jota vapaa-ajallakin kiinnostaisi lippuasiat.

Rikon tuon jään kertomalla että olen itsekin saanut joskus tarkastusmaksun, ja vieläpä ihan tahallisesti matkustamalla ilman lippua. En ollut silloin vielä tarkastaja vaan kapinoiva nuori.

Lipuntarkastajan koulutus ei ole ammatillinen koulutus, joten vastaan yleensä oman ammatillisen koulutukseni, ja etten tee nykyään niitä hommia enää vaan asiakaspalvelutyötä liikennealalla. Moni veikkaa tällöin VR:n lipunmyyjää tai vastaavaa. Tällöin vastaan olevani Helsingin Seudun Liikenteellä.

Tällöin syntyy mielikuva jostain todella tylsästä eikä ketään kiinnosta kysellä enempää.

Lipuntarkastajiahan on vaikka millä entisillä ammateilla ja koulutuksilla töissä. Suurin osa ei ole koskaan halunnut poliisiksi tai vastaavaa mitä yleensä naljaillaan, että et päässyt poliisikouluun niin teet nyt tätä. Toki entisiä turvallisuusalalaisiakin löytyy joukosta, mutta yhtä lailla joukossa on muita asiakaspalvelun ammattilaisia kuten ravintolatyöntekijöitä esimerkiksi.

Lippuasioista saa enemmän kuin tarpeekseen työajalla eikä vapaa-ajalla kiinnosta moralisoida ketään jos edes töissäkään.

Monesti saan myös kertoa, että emme tee töitä provisiopalkalla vaan kuukausipalkalla. Kerrottakoon se nyt täälläkin. Se on harvinainen ilon päivä jos yhtään tarkastusmaksua ei tarvitse kirjoittaa, sillä se vähentää toimistotöitä ja lisää kahvinjuontiaikaa. Tarkastusmaksut eivät ole meille henkilökohtaisia asioita.

P. S: En myöskään ole osallinen junien myöhästelyyn.

Jos herää lisää kysymyksiä, googleta matkalippujen tarkastaja niin löydät haastatteluja. Facebookissa on myös Matkalippujen tarkastaja - sivu.

Asiakaspalvelulomake HSL vastaa myös kysymyksiin.

Kiitos ja hyvää matkaa!

Liian hyväpalkkainen virkamies. 

Copywriter, opiskelin monta vuotta yliopistossa tuottaakseni viiden sanan projekteja.