G: Milloin viimeksi itkit? Miksi?
Kommentit (25)
Toissa päivänä. Muistelin kuusi vuotta sitten kuollutta siskoani...
eilen ja tänäänkin melkein. väsyttää niin paljon. oli muutto ja paikat kipeenä. työkin on fyysistä ja oli kylmä kun lapsia hain pk:sta. ja pitkä kävelymatka. sitten oli asunto, jossa tavarat sekaisin ja lapset ei totellu. en saanu tietokonetta toimimaan ja kaikki itketti. kohta menen nukkumaan univelkaa vähemmäksi.
Mulle tulee tippa linssiin helposti, mutta viimeksi itkin kun katsoin Leijapoika -elokuvan telkusta. Liikutun milloin mistäkin, toissapäivänä siitä miten ihanat isovanhemmat lapsillamme on, siis lähinnä mun appivanhemmat. Ukki oli suunnitellut jo monta päivää ennen pojan sinne menoa mitä kaikkea tekevät hänen kanssaan, mitä ruokaa laittavat jne... Ihan höpsöjä ovat!
Tänään kun pidin poikaani sylissäni, alkoi itkettää kun rakastan sitä rimppakinttua ja veljeänsä niin kovasti. Eilen (ja saattoi olla tänäänkin?) itkin kun väsyttää ja ketuttaa olla kipeänä. Kolmas päivä kuumeessa menossa ja itku herkässä.
Pienet potilaat -ohjelmaa katsoessa repesin.
Toissa viikolla kun kuuntelin juttua Hilja Aaltosen kuolemasta.
tänään autoa ajaessani, tuli isää ikävä.
Eilen lentokoneessa matkalla kotiin toiselle puolelle maapalloa. Olin lomalla Suomessa ja lentokoneessa nousun jalkeen kyyneleet alkoivat valua kuin vesiputous.
Eilen katselin joltain kanavalta Amerikan kovimpia vankiloita sarjaa. Siinä oli nuori mies joka oli aiheuttanut kolarin, jossa raskaana oleva oli saanut keskenmenon. Mies oli toki syyllinen ikävään rikokseen, mutta tuntui pahalta kun äitinsä kävi poikaansa katsomassa. Poika sai 7-vuoden tuomion. Tuntui kauhealta ajatella miltä tuntuisi jos oma poika joutuisi vankilaan 7-vuodeksi ja minä kotona joutuisin pelkäämään mitä hänelle siellä tapahtuisi. Itku tuli.
Tänään, erään menetyksen vuoksi. Tosin se oli sellainen muutaman kyyneleen silmien kastuminen vain ilman varsinaista itkua, eli sitä ei edes seurassani ollut omiin juttuihinsa keskittynyt huomannut.
mähän nyt itkeskelen milloin mistäkin. Telkkariohjelmassa oli kiva juttu, kadulla tapasin hienon ihmisen.. aina pääse tirahdus.
Itkemällä itkin maanantaina, kun tajusin, että mähän olen oikeasti sairas.
Joo, minäkin itken ihan muina töinäni. Nytkin kyyneleet silmissä, kun mietin parisuhdettani ja sitä miten kovasti pelottaa, että riittääkö rakkaus vai pitääkö päästää irti.
Itkin eilen yöllä kun tuli yhtäkkiä sellainen tunne ettei minusta koskaan tulekaan mitään. Ei haaveammattiin pääsyä, ei hyvää miestä eikä lasta. Olen liian rikkinäinen ihminen.
Juuri äsken, tajuttuani että annan tässä suhteessa enemmän kuin mitä saan. Vuosikaudet olen yrittänyt olla jotakin muuta kuin mitä olen oikeasti. Enää en jaksa, en edes lasten takia.
Tänään, kun yritin selittää itselleni merkityksellistä asiaa ja liikutuin (pari lasia viiniä alla).
Eilen yksin sängyssä, kun tajusin jälleen kerran, että mieheni on alkoholisti.
Muutama kyynel vierähti, kun uutisissa oli eilen juttua merikotkakannan elpymisestä, näytettiinpä vielä kuvaa niistä poikasistakin. Tuollaiset uutiset ovat aina ihania. :)
Eilen, saatuani tietää eräiden pitkään lasta yrittäneen naisen olevan raskaana.