G: Elämäsi pahin vastoinkäyminen?
Kommentit (23)
Kyllä se on taas tuo huominen työpäivä, selviytymiselle ei ole vaihtoehtoa
Työpaikan menetys. Pakko oli vain sopeutua... Sain kyllä uuden työpaikan, mutten niin kivoja työkavereita kuin edellisessä paikassa.
Ehkä kolmen vuoden lapsettomuus, sinä aikana tapahtunut keskenmeno ja masennus. Selvisin, kun viimein tulin raskaaksi <3
Kaikkein tärkeimmän ja rakkaimman paita ja peppu-tyylisen ystävän kuolema. Se on kuin halvaus. En tiedä miten selviän siitä. Päivä kerrallaan ja hyvin ja huonosti. Kuolemasta 5 vuotta ja elämä jatkuu. Välillä ikävä repii. Tulee hetkiä jolloin tarvitsen häntä niin etten saa henkeä. Mutta kyllä minä elän ihan hyvää elämää että kai olen selvinnyt siitä. Mutta kuvaisin että on kuin silloin olisin halvaantunut, jotain muuttui ja menetin jotain liian tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2013 klo 21:39"]
Miten selvisit siitä?
[/quote]
Miehen ja lasten kuolemat. Enkä selvinnyt.
syöpä, josta olen nyt vapaa, toivottavasti
Ensin oli lapsettomuus, siitä selvisin suremalla, vertaistuella, rahalla, lapsettomuushoidoilla ja hyvällä onnella eli sain lapsen. Nyt on sekundäärinen lapsettomuus "työnalla". Selviytymiseen on käytetty rahaa, lapsettomuushoitoja, vertaistukea, liiallista harrastamista, suremista ja oman lapsen halimista. Vielä en ole valmis hyväksymään, sitä että jäisin yksilapsiseksi, mutta taistelutahtoakaan ei ole juurikaan jäljellä. Kai minä tästä selviän, mutta kova on ollut matka.
Surullinen ero elämäni rakkaudesta. En ole vielä selvinnyt. (3 vuotta sitten tapahtui) Viimeksi tänään itkin asian vuoksi.
6, kirjoituksesi kolahdutti, teillä oli hyvä ystävyys!
vaikea lapsuus, selvisin hyvin.
läheisen nuoren kuolema, selvisin vaivoin.
eríttäin läheisen ihmisen kuolema vastikään, kärsin ja selviän kai taas.
Esikoisen syntyminen kuolleena. Ensishokista selvisin elänten avulla. Ne lohduttivat ja niistä oli pakko pitää huolta. Sittemmin olen saanut myös eläviä lapsia.
Abortti rv 18. Selvisin uuden raskauden avulla.
Lisäksi taaperona tapahtunut onnettomuus varjostaa koko elämääni.
- vanhempieni syyllisyys talousrikoksiin ja vankilatuomiot, tuli kyllä niin pusikosta ja oli sekä shokki että pettymys, mutta myös hetki jolloin oli pakko kasvaa aikuiseksi
- avioero
- joutuminen satunnaisen brutaalin väkivallanteon uhriksi, olin täysin sivullinen
vastapainona: pyysin universumilta jotakin, jota en olisi voinut villeimmissä unelmissani edes kuvitella ja se toteutui. vaikka elämässä on ollut paljon pientä ja isoa paskaa, olen silti onnekas. todella onnekas ja saanut elämässäni asioita, joista moni vain haaveilee.
Vauvan kuolema. Olen selvinnyt hyvin, vaikka ensimmäiset vuodet olivat vaikeita.
Psyykkinen sairastuminen
En ole selvinnyt siitä, elän sen kanssa.
Tähän asti elämän suurin vastoinkäyminen on ollut n. vuoden takainen pahoinpitely. Fyysinen kipu ei ollut paha, mutta henkisesti olin ihan loppu sen jälkeen. Muutama ensimmäinen kuukausi tapahtuneesta meni kuin sumussa. Puskin vain eteenpäin, olin koko ajan liikkeessä, ja mietin että mitä vähemmän olen paikoillani, sen vähemmän ajattelen tapahtunutta. En antanut itselleni aikaa surra ja kelata tapahtunutta. Muutaman kuukauden jälkeen iski vasta shokki. Olin peloissani, väsynyt ja sisälläni oli paljon vihaa. Sain hermoromahduksen ja kaikki pienet arkiset askareet vaativat hirveästi ponnisteluja. Selvisin läheisten tuella ja levähtämisellä. Isoin kiitos kuuluu miehelleni, aloimme seurustelemaan muutama viikko ennen tapahtunutta, ja siitä huolimatta suhde on kestänyt.
Rakkaan serkkuni itsemurha.En ole selvinnyt 6kk kulunut,en usko että selviän koskaan!En pysty nukkumaan kun pätkittäin,näen painajaisia.Kaikki ns.ystävät ovat kadonneet.Pelkään kaikkea....jännitän ja olo on tuskainen.Kohta romahdan....itkettää voi taivas....
20 jatkaa..päivän kerrallaan selviän. Vaikuttaa kaikkeen...
En tiedä, niin monia niitä on ollut, selvinnyt olen toistaiseksi, en tiedä miten, ehkä vain omalla suhtautumisella ja pakottamisella?