Lue keskustelun säännöt.
Mikä ujoudessa ärsyttää?
06.03.2019 |
Ujona naisena olen saanut todella törkeää kohtelua sekä miehiltä että naisilta. Sellaista, että kyllä tuota nyt pitää näpäyttää, mikähän se luulee olevansa. Moni väittää ylpeäksi, kun ujona ei vaan saa suutaan auki ja puhuttua muille. Viimeisin tapaus oli, kun kaksi aikuista naista, minua vanhempia tulivat vastaan, he alkoivat matkia kävelytyyliäni, eli sitä, että pääni on eteenpäin ka katselen maahan, hartiat lysyssä.
Ujouden korostaminen ei auta, olen siitä kyllä äärimmäisen tietoinen. Joten kysyn, mikä siinä muita ärsyttää. Ja kyllä, olen hakenut asiaan apua, mutta eipä auta ei.
Kommentit (133)
Teit ujona mitä tahansa tai olit tekemättä, mikään ei tunnu kelpaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teit ujona mitä tahansa tai olit tekemättä, mikään ei tunnu kelpaavan.
Sitähän ap kysyi. Ja on aika hyvin saanutkin vastauksia kysymykseensä.
Olen itsekkin ujo isoissa ryhmissä joissa on tuntemattomia. Koulussa minua kiusattiin koska vaikutin varmaan ylpeältä hiljaiselta myös joka ei pannut vastaan ja oli aina hiljainen ja jännittynyt, tajuan että varmaan hermostuksissani ilmeeni on hieman jäykkä ja kova mutta tämä on suojamekanismi jotta kestäisin olla niissä tilanteissa, olinhan jännittynyt. Minulla helpottaa jos seurassa on joku tuttu niin heti kykenen olemaan rennommin ja antamaan takaisin sitä lämmintä ja rentoa seuraa mitä oikeasti olen.
Ihmiset ovat outoja kun tekevät jyrkkiä johtopäätöksiä heti josta kusta. Usein oletan heillä olevan omia ongelmia ja varmasti ovat hankaliakin ihmisiä oikeasti pidemmällä tähtäimellä jos eivät osaa olla avomielisiä, empaattisia ja kärsivällisiä muita kohtaan. Tänne mulle heti nyt kaikki ihmisiä vissiin sitten ovat kun eivät saa heti irti sitä mitä toiselta haluavat.
Itse olen hitaasti lämpiävä ja harkitseva. En todellakaan oleta pahaa kenestäkään ensi silmäyksellä koska syyt voivat olla monet miksi toinen ei reagoi :) ei ole enään mikään mysteeri että jotkut ovat sosiaalisesti alkukankeita ja ujoja, miksi sitä on niin vaikea tajuta. Järki päähän ja ei kaikki ole samanlaisia joten erilaisia ihmisiä on turha syrjiä jos eivät ole sinulle mitään pahaa tehneet.
Jos sua ahdistaa hiljainen ihminen niin on aika katsoa peiliin. Ärsyyntyminen tulee aina sinusta eikä muista.
Ujous ei ole sairaus eikä ongelma, ei mitään mihin pitäisi hakea apua ELLEI se sitten häiritse sinun elämääsi MERKITTÄVÄSTI (estää esim. poistumasta kotoa - jolloin on kyseessä jo häiriö)
Niin mutta mikä ujoudessa ärsyttää, täällä koko ajan vastataan mikä ylimielisyydessä ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin juuri se ärsyttää, että moni ei erota ujoutta ja koppavuutta toisistaan. Toisaalta ei vilkkaammillakaan ihmisillä ole aina välttämättä helppoa. Minä olen kehonkieleltäni eteläeurooppalaisen vilkas ja mm. eräällä työpaikalla kaksi naista otti minut tämän vuoksi hampaisiinsa. Juuri tuollaista eleiden matkimista ja ivallisia kommentteja yms. touhua. Heidän kommenteistaan kuulsi läpi se, että he olettivat, että kuvittelen olevani parempi kuin muut. Voisi ehkä tiivistää asian niin, että jos suomalainen päättelee sinun yrittävän nousta muiden yläpuolelle, hän tekee kaikkensa lytätäkseen sinut. Riippumatta siitä, onko hänen päättelyissään mitään totuuspohjaa.
Just näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut aina ujo, ja nykyään näen tietynlaisen introverttiuden itsessäni pelkästään positiivisena asiana. Ärsyttää oikeastaan ajatella, miten lapsena itseenikin lyötiin se ujon leima, niin kuin siinä olisi jotain väärää tai jotain, mistä pitäisi pyrkiä eroon. Ihan vaikka omalta äidiltä kommenttia, että "pitäisi olla reippaampi" jossain tilanteessa tms., vaikka itse en muista kyllä hirveästi siitä itse ujoudesta kärsineeni, siitä kyllä sen sijaan, että siitä muiden taholta tehtiin numero.
Näin aikuisena sitä osaa kyllä keskustella ja toimia työelämässäkin tietysti ihan normaalisti, mutta missään nimessä minusta ei ole, enkä edes haluaisi olla se, joka tekee tikusta asiaa kenen tahansa kanssa. Jos joku siitä vetää herneen nenään, että en ole ihastuksissani hyökkäämässä keskusteluun mukaan jostain täysin yhdentekevästä aiheesta, niin ei voi mitään. Hieman vierastan näitä "puhuu paljon mutta ei juuri asiaa" -tyyppejä, sen tunnistan kyllä itsessäni. Ehkä joku voi tulkita sen ylimielisyydeksi?
Anteeksi jos tämä on kurjasti sanottu, mutta viestistäsi kyllä tulee vähän ylimielinen sävy.
Missäkohdin?
No, esimerkiksi äitisi tai muidenkaan mielipiteellä ei ole sinulle väliä vaan he tekivät mielestäsi turhaan numeron asiasta, joka sinusta on OK ja jopa toivottavaa. Ehkä äitisi tarkoitti kuitenkin vain hyvää koettaessaan opastaa ja kasvattaa omaa lastaan? Ehkä käytöksesi joissakin tilanteissa aiheutti kiusallisia hetkiä ja äiti yritti parhaansa mukaan opettaa ettei niin kävisi toiste?
Tulee myös tunne, että luonteestasi poikkeavat ovat mielestäsi ”tyhjänpuhujia” mikä ei ole kovin mairitteleva kuva kanssaihmisistä. Moni ujoudesta ärsyyntyvä itse asiassa päättelee epämukavuuden tunteen ujon seurassa johtuvan juuri tuosta, että ujo jotenkin ylenkatsoo seuralaisiaan, jotka pyrkivät pitämään luontevaa vuorovaikutusta yllä. Tulee tunne että ujo on tyytyväinen vasta sitten kun kaikki muutkin istuvat hipihiljaa.
En sanonut, että ujous olisi toivottavaa. Mutta on toivottavaa, että lasta ei nolata kyseisen asian tiimoilta tekemällä asiasta numeroa esim. muiden ihmisten keskellä.
Se on vain hyvä asia, että kaikki eivät ole ujoja, eikä tietenkään ole itsetarkoitus istua joukossa hiljaa. En minäkään niiden kanssa istu hiljaa, jotka tunnen. Mutta silloin saatan istua, jos kyse on vaikka ei niin läheisistä työkavereista tai puheenaihe on jotain epäkiinnostavaa. Luultavasti olen silloin "joutunut" tilanteeseen, koska en minäkään mielelläni lähde istumaan hiljaa jonnekin lounaalle. Mutta aina ei tosiaan voi valita, istuuko juuri sen kanssa, jonka seurassa viihtyy ja on puheenaiheita luonnostaan. Teeskentely on harvinaisen tympeää.
”Teeskentely on harvinaisen tympeää.” Hmmm...
Mieti esimerkiksi presidenttiä. Uskotko oikeasti, että hän on kiinnostunut ihan jokaisen kohtaamansa ihmisen ajatuksista, työstä tai mistä hänen kanssaan nyt sitten satutaankaan keskustelemaan. Ei taatusti ole. Mutta ihminen, jolla on itsesäätelyn kyky ja ennen kaikkea halu käyttäytyä miellyttävästi sosiaalisissa tilanteissa, ei yksinkertaisesti arvota asioita sen perusteella, kiinnostavatko ne vai eivät. Hänelle tärkeää on se, että vuorovaikutustilanne sujuu mutkattomasti ja miellyttävästi. Koko tapakasvatuksen idea on juuri siinä. Voit kutsua sitä teeskentelyksi, mutta kyky osallistua myös niihin ei-niin-mieluisiin keskusteluihin edes minimitasolla osoittamatta ylenkatsettaan on aikuiselle tärkeä taito.
Osallistun nimenomaan minimitasolla, jos kyse on todella epäkiinnostavasta seurasta/puheenaiheesta, enkä tarkoituksellisesti koskaan osoita mitään ylenkatsetta. Vähän huono tuo vertailu presidenttiin, tai no työn puolesta varmasti suurin osa ujoista ihmisistä toimii juurikin mainitsemallasi tavalla. Minulta puuttuu ainakin sellainen ylenpalttinen halu miellyttää ja olla pidetty, joka usein tuntuu olevan ekstroverteille tyypeille tärkeää.
Ei sun tarvitse lytätä toisia, erilaisia kuin sinä itse todistaaksesi että olet ihan ok itse. Huomaatko että itse mollaat esim ulospäinsuuntautuvia ihmisiä monella tapaa?
Myös luonteeltaan sosiaalinen ihminen voi muuten olla ujo. Ujous kun ilmenee pääasiassa uusien ihmisten kanssa ja uusissa tilanteissa. Liiallista miellyttämishalua löytyy niin introverteista kuin ekstroverteista. Ei liity ujouteen ja ujouden puutteeseen mielestäni millään tavalla. Myös ujo voi olla miellyttämisenhaluinen tai sitten ei. Sekoitat käsitteitä ja liität nyt ujouteen asioita, jotka ei siihen kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujojen kannattaisi lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja ujosta temperamenttityypistä. Hän on nostanut maailmankartalle ujouden myönteiset puolet. Arto Nyberg haastatteli häntä nyt sunnuntaina, taitaa olla Areenassa vielä sekin haastattelu.
Itse ajattelen, 50/50 ujona,.että vuorovaikutuksessa ujous toimii negatiivisesti siten, että se toinen jätetään "tekemään hommat". Itse ollaan kuin lapsi, jolta pitää kysyä, maanitella se vastaus. Eli ujouden ärsyttävyys voi olla yksinkertaisesti väsymistä tuohon puoleen, että ujo ei tule vastaan. Tai vastaa yhdellä sanalla, tai tavulla. Small talkista puhumattakaan. Tuo pieni kevyt läppä keventäisi monta tilannetta, ja ujo jättää toiselle sen tuottamisen, vaikenemalla. Siinä sitä sitten istutaan kiusaantuneina. Se voi ärsyttää toistuessaan.
Joskus minuakin väsyttää, enkä jaksaisi läppää, mutta huomaan tuon asian.
Tämä on juuri minun kokemukseni!
On ihan hirveän raskasta koettaa yksin pitää yllä vuorovaikutusta ujon ihmisen kanssa. Helpompaa olisi syödä lounasta yksin kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei anna mitään takaisin siihen yhteiseen vuorovaikutuksen kenttään. Tulee tosi kiusaantunut olo ja päässä alkavat pyöriä vaikka millaiset ajatukset: miksi se ei sano mitään? Onko tämä aihe sille liian hankala? Pitääkö se minua jotenkin typeränä tai outona kun ei juttele mitään takaisin? Onko se pahalla tuulella vai koettaako se jotenkin osoittaa halveksivansa minua?
Kerran olin työn puolesta päivällisillä, joilla kaikki olisivat tuijotelleet koko illan mykkinä satamaan lastattuja kontteja ellen olisi uurastanut henkisesti hiessä saadakseni edes jonkinlaista tunnelmaa aikaan. Kyllä kaikilla pitäisi olla edes pieni velvollisuus ponnistella yhteisen viihtyvyyden eteen! Järkytyin kun yksi kaikkein mykimmistä laittoi jälkeen päin sähköpostia ja mainitsi lopuksi että hänellä oli ollut hauska ilta.
Ymmärrän, mutta olen myös ollut tilanteissa, joissa ei ole ns. pakollista koko ajan puhua. Hiljaisuus on ok. Esim. joku puolituttu on änkenyt lounastauolla viereen Tauko huoneessa kun olen lukemassa lehteä. "No mitäs uutisia siellä tänään on?" Välillä hiljaisuus on ihan ok minulle, ilmeisesti kaikille ei. Enkä nyt tarkoita mitään illallisia.
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta mikä ujoudessa ärsyttää, täällä koko ajan vastataan mikä ylimielisyydessä ärsyttää.
Samat asiat ärsyttävät. Ei ole väliä onko kyse ujoudesta vai ylimielisyydestä. Muistatko kun tuolla ketjun alkupuolella sanottiin, että se toinen osapuoli ei voi tietää johtuuko tyly käytöksesi ujoudesta vai ylimielisyydestä. Eikä sillä ole väliä, sillä se ärsyttävä asia on se tyly käytöksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää, kun normaalien käytöstapojen(esim. tervehtiminen, kiitos yms.)puute naamioidaan ujoudeksi.
Tai se, että oikeasti käy hiukan hitaalla, ei tajua vitsejä yms. naamioidaan myös ujoudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat outoja kun tekevät jyrkkiä johtopäätöksiä heti josta kusta. Usein oletan heillä olevan omia ongelmia ja varmasti ovat hankaliakin ihmisiä oikeasti pidemmällä tähtäimellä jos eivät osaa olla avomielisiä, empaattisia ja kärsivällisiä muita kohtaan. Tänne mulle heti nyt kaikki ihmisiä vissiin sitten ovat kun eivät saa heti irti sitä mitä toiselta haluavat.
Itse olen hitaasti lämpiävä ja harkitseva. En todellakaan oleta pahaa kenestäkään ensi silmäyksellä koska syyt voivat olla monet miksi toinen ei reagoi :) ei ole enään mikään mysteeri että jotkut ovat sosiaalisesti alkukankeita ja ujoja, miksi sitä on niin vaikea tajuta. Järki päähän ja ei kaikki ole samanlaisia joten erilaisia ihmisiä on turha syrjiä jos eivät ole sinulle mitään pahaa tehneet.
Jos sua ahdistaa hiljainen ihminen niin on aika katsoa peiliin. Ärsyyntyminen tulee aina sinusta eikä muista.
Tämä on tätä "ujojen" kaksinaismoralismia. Heitä pitää ymmärtää mutta he itse voivat kyllä haukkua muita esimerkiksi oudoiksi ja hankaliksi ihmisiksi. Harva tänne ilmoittautuneista ujoista itse asiassa vaikuttaa viestiensä perusteella erityisen empaattiselta. Muiden tulisi kuitenkin olla empaattisia ujoja kohtaan. Hieman ristiriitaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat outoja kun tekevät jyrkkiä johtopäätöksiä heti josta kusta. Usein oletan heillä olevan omia ongelmia ja varmasti ovat hankaliakin ihmisiä oikeasti pidemmällä tähtäimellä jos eivät osaa olla avomielisiä, empaattisia ja kärsivällisiä muita kohtaan. Tänne mulle heti nyt kaikki ihmisiä vissiin sitten ovat kun eivät saa heti irti sitä mitä toiselta haluavat.
Itse olen hitaasti lämpiävä ja harkitseva. En todellakaan oleta pahaa kenestäkään ensi silmäyksellä koska syyt voivat olla monet miksi toinen ei reagoi :) ei ole enään mikään mysteeri että jotkut ovat sosiaalisesti alkukankeita ja ujoja, miksi sitä on niin vaikea tajuta. Järki päähän ja ei kaikki ole samanlaisia joten erilaisia ihmisiä on turha syrjiä jos eivät ole sinulle mitään pahaa tehneet.
Jos sua ahdistaa hiljainen ihminen niin on aika katsoa peiliin. Ärsyyntyminen tulee aina sinusta eikä muista.
Tämä on tätä "ujojen" kaksinaismoralismia. Heitä pitää ymmärtää mutta he itse voivat kyllä haukkua muita esimerkiksi oudoiksi ja hankaliksi ihmisiksi. Harva tänne ilmoittautuneista ujoista itse asiassa vaikuttaa viestiensä perusteella erityisen empaattiselta. Muiden tulisi kuitenkin olla empaattisia ujoja kohtaan. Hieman ristiriitaista.
Itse asiassa minäkin aloin juuri vasta tämän ketjun myötä mielessäni yhdistämään empatian puutteen ujouteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestini jäi moderointiinb jostain syystäö, mutta siis miehenä vastaan. meillä oli töissä ujo nainen tekemässä sijaisuuksia. Punasteli ja katseli ujosti alta kulmien. Naiset katslivat nyreissään ja juorusivat. Tämän ujouden kyllä pystyy halutessaan tulkitsemaan flirtiksi, vaikka nainen ei sitä kyllä niin tarkoittanut. Ongelma syntyy, kun tulee väärinkäsityksiä miesten taholta ja naiset kateellisia juoruajia. Ei sen puoleen, olisi itsellekin tämä nainen kelvannut , mutta oli rouvasäätyä hän.
Vierailija kirjoitti:
Viestini jäi moderointiinb jostain syystäö, mutta siis miehenä vastaan. meillä oli töissä ujo nainen tekemässä sijaisuuksia. Punasteli ja katseli ujosti alta kulmien. Naiset katslivat nyreissään ja juorusivat. Tämän ujouden kyllä pystyy halutessaan tulkitsemaan flirtiksi, vaikka nainen ei sitä kyllä niin tarkoittanut. Ongelma syntyy, kun tulee väärinkäsityksiä miesten taholta ja naiset kateellisia juoruajia. Ei sen puoleen, olisi itsellekin tämä nainen kelvannut , mutta oli rouvasäätyä hän.
lisään että tämä nainen on kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat outoja kun tekevät jyrkkiä johtopäätöksiä heti josta kusta. Usein oletan heillä olevan omia ongelmia ja varmasti ovat hankaliakin ihmisiä oikeasti pidemmällä tähtäimellä jos eivät osaa olla avomielisiä, empaattisia ja kärsivällisiä muita kohtaan. Tänne mulle heti nyt kaikki ihmisiä vissiin sitten ovat kun eivät saa heti irti sitä mitä toiselta haluavat.
Itse olen hitaasti lämpiävä ja harkitseva. En todellakaan oleta pahaa kenestäkään ensi silmäyksellä koska syyt voivat olla monet miksi toinen ei reagoi :) ei ole enään mikään mysteeri että jotkut ovat sosiaalisesti alkukankeita ja ujoja, miksi sitä on niin vaikea tajuta. Järki päähän ja ei kaikki ole samanlaisia joten erilaisia ihmisiä on turha syrjiä jos eivät ole sinulle mitään pahaa tehneet.
Jos sua ahdistaa hiljainen ihminen niin on aika katsoa peiliin. Ärsyyntyminen tulee aina sinusta eikä muista.
Tämä on tätä "ujojen" kaksinaismoralismia. Heitä pitää ymmärtää mutta he itse voivat kyllä haukkua muita esimerkiksi oudoiksi ja hankaliksi ihmisiksi. Harva tänne ilmoittautuneista ujoista itse asiassa vaikuttaa viestiensä perusteella erityisen empaattiselta. Muiden tulisi kuitenkin olla empaattisia ujoja kohtaan. Hieman ristiriitaista.
Oletko itse kovinkin empaattinen? Keneen ujoon tässä empatianpuutteen suhteen viittaat? Ap vaikuttaa kyllä empaattiselta, joten harmi että jotkut vastaukset ivat mitä ovat.
Tämä ketju ei kyllä vastaa ap:n kysymykseen. Jauhetaan ylimielisyydestä. Ja sitten tämä muka-ujous jolla muka verhotaan muita käytöstapojen puutteita, siitäkään ei ilmeisesti kyllä alunperin ollut kyse.
Hallanvaara kirjoitti:
"Ujous
Ujous on arkuutta uusien ihmisten edessä tai yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa. Tällöin ujo ihminen kiusaantuu ja tuntee itsensä epämukavaksi, ja hänen on vaikea olla vuorovaikutuksessa ja ilmaista itseään. Tuntemukseen voi liittyä nolostumista ja häpeää. Usein ujous liittyy vain kohtaamisen alkuvaiheeseen ja hälvenee kun henkilö tutustuu toisiin.
Ujous voi olla synnynnäinen temperamenttipiirre eli luonteenpiirre, jolla on biologinen pohja. Lapsilla on ujo ja varautunut ikäkausi ennen kuin he ovat saaneet itsevarmuutta toimia ryhmässä ja vuorovaikutuksessa. Ujous kehittyy eri tavoin eri ympäristöissä. Oman ujoutensa ilmenemiseen voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellään, kuten näyttämällä itsevarmalta ja puheliaalta.
Ujous voi johtaa siihen elämää rajoittavaan haitalliseen kierteeseen, että ihminen alkaa vältellä kaikkia uusia ja ahdistusta aiheuttavia tilanteita.
Ujouteen liittyy usein herkkyyttä, myötätuntoa ja kykyä kuunnella ja ymmärtää muita. Ujous ei välttämättä kerro rohkeuden puutteesta, huonosta itsetunnosta tai haluttomuudesta olla muiden ihmisten kanssa. Ujo ihminen voi vaikuttaa ylimieliseltä tai vihamieliseltä silloinkin kun ei sitä ole. Ujo ihminen saattaa yrittää kätkeä ujoutensa sarkasmiin ja kriittisyyteen, jolloin hänestä syntyy kuva kylmänä ja tunteettomana.
On usein mahdotonta piilottaa ujous muilta ihmisiltä. Ujouden merkkejä voivat olla esimerkiksi puhevaikeudet, änkytys, mumina, epäröinti, punastelu, vapina ja hikoilu."
Ujoudessa ei ärsytä yhtään mikään!
Mä en kyllä automaattisesti pidä ujoa ihmistä myötätuntoisena ja herkkänä. Ujo ihminenkin voi olla hyvin veemäinen tapaus. Ujolla tuollaiset negatiiviset piirteet tulee vaan myöhemmin esiin. Siksi ujoja monesti ehditään pitämään herkkinä ja helppoina ihmisinä.
Kokemusta on.
Voisin näin ujona ja hiljaisena kysyä, miksi jotkut katsovat oikeudekseen huomauttaa "oletpa sinä hiljainen!!!!" tai "oletko aina noin ujo ja hiljainen???"
Mitä noilla kysymyksillä ajetaan takaa?Ne tuntuvat pahalta ja töksähtäviltä. Lisäksi saavat ainakin itseni vielä enemmän lukkoon ja haluaisin paeta paikalta. Ikään kuin matto vedettäisiin alta.
AV-palsta