Yks lesta purkautuu nyt

Elämme yhteisössä mutta usko on omakohtainen, jokaisen h-e-n-k-i-l-ö-k-o-h-t-a-i-n-e-n. Meitä ei velvoiteta seurailemaan ja määrittelemään muiden tekemisiä ja tekemättä jättämistä. Tätä kun on valitettavasti niin paljon. Joutuu todella harkitsemaan sanansa ettei kukaan ymmärrä väärin ja vedä siitä omia johtopäätöksiä.



Olen oppinut siihen että puhun vain ja ainoastaan ihan lähimmille ystävilleni. Aikaisemmin kun puhuin masennuksestani useille meikäläisille niin sain osakseni vähättelyä " kyllä se siitä menee kun lähet vaan lenkille!:) Elikkäs, tietämättömyys ja ymmärtämättömyys ovat usein esteenä sille että voisimme ymmärtää toisiamme ja toisten perhetilanteita. Ja asiahan on niin että mikäli ongelmia ja vaikeita aikoja tulee, niin anteeksianto ei niitä poista. On äärimmäisen tärkeää pyytää ja antaa anteeksi, rukoilla ja käydä seuroissa, ne vahvistavat uskoa ja luottamusta Jumalaan mutta uskovaisina saamme turvautua ja joudummekin turvautumaan ulkopuolisten apuun vaikeissa elämäntilanteissa.



Usko on kuitenkin niin henkilökohtainen että meillä ei kenelläkään ole velvollisuutta kuuluttaa asioitamme koko seurakunnalle. Perhetilanteet voivat olla joskus niin vaikeita että kaikilla ei vaan yksinkertaisesti riitä ymmärrys käsittää asioita. Vivahde-eroja yhteisösämme varmasti on, toisilla tunto on herkempi kuin toisilla. (vrt. netti, videot jne..) Sama se on myös tilanteissa jolloin äiti joutuu hoitoon ja lääkkeitä syömään. Toiset ovat siis edelleen sitä mieltä että "älä mieti liikaa asioita, kyllä se siitä kun asennetta muutat :)"

Totuus on se että monet meikäläiset isät, äidit ja lapset ovat joutuneet hakemaan ulkopuolista apua monenlaisien kriisien ja trumojen vuoksi. Ongelma on se että yhteisössämme puhutaan mielummin siitä elämän kauniimmasta puolesta, eli miten hyvä osa meillä on, miten hyvin meillä asiat ovat uskovaisissa perheissä. Niinhän me haluamme uskoakin että on suuri lahja kun saa olla uskomassa, mutta elämässä on paljon niitä nurjia puoliakin joista tulisi puhua oikeilla nimillä. Koska näistä ei niinkään keskustella, ennakkoluulot ja mustavalkoajattelut rehottavat. Aika on paha joten siksikin on aika keskustella muustakin kuin pelkästään hyvistä asioista. 61

yksi asia mitä tuossa vl-uskossa en ole täysin ymmärtänyt on se, että perheenjäsenten lukumäärässä määrälliset kriteerit ajaa laadullisten ohi. Eli lapsia tulee niin paljon kuin Luoja suo, mutta äidin hyvinvointi ja lasten myös on sitten sivuseikka. Kyllähän ihminen pystyy lisääntymään rajattomasti mutta se aiheuttaa varmasti jossain vaiheessa perheessä ongelmia: on loppuunpalanut äiti ja hoitamattomat lapset oman onnensa varassa.



Eikö se äidinkin elämä on tärkeä ja lahja Jumalalta - onko hänen tehtävänsä siis vaan tuottaa lisää elämää ja unohtaa se oman elämän laatu ja kesto.

Jos vaimo on puolikuollut väsymyksestä vauvojen takia ja miehellä silti haluttaa seksiä ovulaation aikaan, vaimon on pakko levittää jalat.

Koska muuten se on syntiä ja varmojen päivien käyttöä.



Hei haloo, missä on vl-miesten järki? Jalkojen välissäkö? Onko pakko saada pillua aina juuri silloin kun haluaa?



Emme ole uskovaisia ja tiemme käy sitten helvettiin nähtävästi, koska kieltäydyn joskus seksistä, koska en jaksa. VL-vaimo ei nähtävästi saa kieltäytyä kun miehellä panetuttaa.



Seksi on yhteinen juttu ja kummankin olisi siitä nautittava. Kai sitä nyt voi olla naimatta muutaman päivän kuukaudessa. Voisi se ainakin vähän estää niitä raskauksia.

pillunkipeät vl-miehet myös lasten hoitamiseen? Vai onko se vaan niin, että mies panee kun huvittaa ja vaimo sitten hoitaa ne Luojan Lahjat...



Anteeksi karkea kielenkäyttöni, mutta aihe ei siitä muuksi muutu oli sitten vl tai ei.

Myös uskossa terveitä. Olen itse muutaman lapsen nuorehko äiti, jolla ei mies ole uskomassa ja olen nyt käynyt omakohtaista uskonkamppailua mm. juuri näiden tapakulttuurillisten asioiden vuoksi. En voi niitä kaikkia ymmärtää edes uskoa suojelevina asioina - osa on minusta niin turhia ja ihmisen keksimiä, vanhanaikaisia juttuja, joista ei vain periaatteen vuoksi voida luopua, ja jotka ovat nousseet useille meikäläisille ihan uskonasioksi. Niiden vuoksi ollaan jopa valmiita ajattelemaan, ettei tuo voi olla uskomassa oikein.



Itse haluaisin esim. panostaa enemmän ulkonäkööni ja päättää itse, jaksanko enempää lapsia. Meidänkään perheen tilanne ei ole tällä hetkellä kovin helppo, joten en halua tähän lisää lapsia kärsimään. Ihan riittämiin on olemassaolevissakin lapsissa työtä ja huolta.



Jumala näkee sydämeen. Ja tietää, että ihminen on vain ihminen - inhimillinen ja heikko. Ei usko ole suorittamista. Moni kuvittelee, että kun ulkoiset piirteet tulevat täytetyksi, sydämen tilakin on kohdallaan. Mutta tuleeko se sydämen tila ja tunne uskovaisuudesta monilla juuri siitä, että pystyy noudattamaan näitä uskovaisen ulkoisia tunnusmerkkejä..?



En tiedä.



Mutta on ollut ilo seurata tätä keskustelua, vaikka joistakin kommenteista näkee jo ensimmäisistä lauseista, että "jep, tämä on taas tätä mustavalkoista ajattelua". Siinä ajatellaan niin, että jos minä mahdun tähän muottiin, kaikkien muidenkin uskovaisten on tähän mahduttava. Me emme ole samasta muotista - emme edes me uskovaiset! Ja kyllä Jumala sen ymmärtää. Jumala on armollinen ja rakastava - ei tuomitseva.



t. vl

Ei ehkäisy mielestäni ole ristiriidassa sen kanssa, että Jumala tuntee lapsensa jo "ennen kuin loi äitinsä kohdussa". Kyllä Jumala antaa jokaiseen perheeseen juuri ne lapset, jotka hän siihen perheeseen tarkoittaa. Ihan riippumatta siitä, käytetäänkö ehkäisyä vai ei. Ei ihminen PYSTY asettumaan Jumalan tilalle, Jumala päättää ja tekee tahtonsa mukaan. Hän pystyy antamaan perheeseen lapsen vaikka olisi mikä ehkäisy käytössä, ja ihan yhtä lailla hän voi olla antamatta lasta vaikka käytettäisi kaikki lääketieteen kehittelemät hedelmällisyyshoidot.

pillunkipeitä vl-miehiä. Oma mieheni ainakin on huolehtiva ja rakastava ja osallistuu kyllä lastenhoitoon ja muihin kodin töihin.



Jos minua pelottaa raskaus enkä siksi halua seksiä tiettyyn aikaan kuusta, mieheni ymmärtää sen vallan hyvin eikä vaadi. Ei rakkaus ole vaatimista ja omista oikeuksista huolehtimista, vaan toisen kunnioittamista. Mieheni kyllä tietää mistä ne lapset saavat alkunsa, eikä hänkään lapsia halua kerran vuodessa. Olemme nämä asiat kyllä puhuneet läpi useaan kertaan. (Sitä ihmettelen, eivätkö kaikki vl-pariskunnat puhu keskenään?)



Toinen asia on se, että varmat päivät eivät ole mitenkään varmoja. Raskaaksi voi tulla, vaikkei seksiä harrastaisikaan juuri sinä kriittisenä viikkona, kyllä kai jokainen sen tietää.

niin mun mielestä on naurettavaa että täytyy olla selibaatissa jos äiti väsynyt/masentunut.

Jospa se äitin haluaisi harrastaa seksiä jonakin iltana kun on ollut vähän parempi päivä ja sattuukin niin että tulee raskaaksi ja sitten on kierre taas valmis.

Omalla kohdallani kyse ei todellakaan ole mistään itsekkyydesta tai "helposta elämästä" vaan kuten jo aiemmin sanoin, tilanne meni jo siihen etten yksinkertaisesti kyennyt enää huolehtimaan perheestäni, mukaan tuli niin fyysinen kuin psyykkinenkin väkivalta. Kyse on siis sairaudesta, ei valinnasta. Tuskin kukaan syöpää sairastavakaan on valinnut osaansa. Ehdottomasti haluaisia jaksaa, olo on ollut niin heikko että en todellakaan soisi vastaavaa kenellekään.



Valitettavaa mutta totta: masennus ja uupumus mielletään keskuudessammekin itsekkyydeksi tai mukavuudenhaluksi. Ja arvatkaa, olen monet itkut saanut itkeä sen vuoksi kun sain niin raadollisia, piikikkäitä ja väheksyviä kommentteja muilta meikäläisiltä. Mielletään niin että jos sormessa on pipi, laitetaan siihen laastari, mutta kun olet henkisesti romahtanut niin se on luonteenheikkoutta, mukavuudenhalua ja itsekkyyttä. Ymmärtäkää erottaa sairaus tästä erilleen!



Vielä ehkäisystä. Seksiin ei voi kukaan pakottaa se nyt on selvää, mutta itse ajattelen niin että mikäli pidättäytyy nimenomaan siksi ettei raskaaksi tulisi niin kysehän on silloin siitä että emme halua vastaanottaa tai emme ole kykeneviä seuraavan lapsen tulemiseen.

No joillakin tunto kestää sen että pidättäytyy mutta toisten mielestä se on taas synti. Joillaki on taas se ajatus että ehkäisy on osa hoitoa äidin sairauden aikana ja toiset pitävät sellaisia ihmisiä jo maailman omina.

No, itse sain kuitenkin neuvon koska ajatus oli se että parisuhdetta ei tarvitse kuormittaa enempää selibaatilla koska itse elämäntilanne on jo niin vaikea.



Siihen aiheeseen vielä lisään eli hallitsenko minä elämääni vai hallitseeko Jumala sitä, luotanko Jumalan johdatukseen.

Jos elämäntilanne on rankka ja vaikea niin miellän toki että tämä on Jumalan tarkoitus vaikken Hänen tahtoaan välttämättä siinä tilanteessa pystyisi ymmärtämäänkään. No mitäs sitten, miten toimin siitä eteenpäin. Ajattelenko niin kun nöyrästi rukoilen ja pyydän johdatusta että minun on oikeus äitinä myös toipua jotta koko perhekin voisi paremmin vai onko se väärin. Eli jos todella tunnen että sekin on Jumalan tarkoitus. Vai toiminko niin kun jotkut ovat sanoneet, että mikäli tulet raskaaksi, joudut hoitoon ja lapset viedään niin sekin on sitten tarkoitettu niin. Voitte varmaan kuvitella miten valtava ahdistus silloin on. Miettikää. Miettikää todella sitä että vaikka uskomme jää uskomisen varaan niin Jumala on antanut meille järjen avuksemme. Sen käyttö on ihan oikein kun on halu säilyttää nöyrä ja uskovaisen mieli.

Ottakaa elämänne omiin käsiinne ja tehkää itse valintanne, älkää täällä niitä puiko!

Mielestäni tämä on ihan rinnastettavissa mihin tahansa terveyden- tai sairaudenhoitoon. Jos on syöpä, sitä hoidetaan mahdollisuuksien mukaan. Silti on Jumalan kädessä parantuuko ihminen vai ei. Jumala on antanut ihmisille viisautta ja tutkimisen halua, ja sitä lahjaa ihminen saa käyttää. Lääketieteen tuloksia saa käyttää oman terveyden hoitoon ja elämänlaadun parantamiseen. Eikö ole Luojan lahjojen väheksymistä olla kunnioittamatta ja käyttämättä niitä lahjoja? Eikö ole Jumalan halveksimista olla huolehtimatta ja lyödä laimin omaa ruumistaan, Jumalan kuvaa? Entäs ne kaikkein vähimmät, pienet lapset? Eikö heidän hyvinvointinsa pitäisi olla ihan etusijalla?

ja on eri asia puhua ihmistaimesta, joka on jo äidin kohdussa. Joka vähääkään oli yläasteen biologian tunneilla, tietää, ettei munasolu sen paremmin kuin siittiösolukaan ole ihminen - ennen kuin hedelmöittyvät keskenään. Ei ehkäisyllä tapeta mitään ihmisiä. Ne ovat vain soluja ja läheskään jokaisella yhdynnällä siitiöt eivät edes hedelmöitä munasolua.



Muutenhan voitaisiin ajatella, että Jumalalla olisi "vauvapankki", jossa olisivat kaikkien maailman ihmisten mahdolliset vauvat ja sinne sitten jäisivätkin ne vauvat, jotka eivät koskaan saisi syntyä esim. ehkäisyn vuoksi. Kuulostaako järkevältä? Vai ehkä hiukan typerältä?

Ottakaa elämänne omiin käsiinne ja tehkää itse valintanne, älkää täällä niitä puiko!

Täällä puidaan kyllä sata kertaa tyhmempiäkin juttuja...

Kirjoitit 61 niin hyviä sanoja taas.



Tässä ei todellakaan ole 103, kyse mistään mukavuudenhalusta tai muusta sellaisesta, vaan kyse on vakavasta sairaudesta! KYllähän muutkin sairaudet hoidetaan parhailla mahdollisilla tavoilla. Ole onnellinen kun kerta sinä olet terve ja pystyt siihen, mutta hyväksy myös heikot ja sairaat. Ei sun siitä kannata katkeroitua

avasi aika paljon uusia näköaloja lestaadiolaisuutta kohtaan...

Itselleni omakohtainen usko ja yhteisö ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. Tässä pahassa maailmassa tuntuu että jos uskoa ei olisi niin ei minulla olisi enää vähääkään elämänhalua. Niin tärkeitä asioita ne ovat.

Yhteisössämme on varmaan monenlaisia asioita/tapoja joita emme aina ymmärrä, mutta itse olen ajatellut niin että en halua lähteä vastapäivää uimaan vaan mielummin olen kuuliainen ja toimin niin miten on parhaaksi nähty. Minulle kun on aivan sama ovatko ripseni ruskeat vai sysimustat:). Ymmärrän toki että meikkaaminen tms. voi olla vaikea asia mutta Jumalalta voi pyytää ja rukoilla ymmärrystä.



Henkisen sairastumisen myötä koin kuitenkin monen uskovaisen tuomitsevuuden ja raadollisen puolen. Lopputulos oli kuitenkin se että ymmärtäjiä löytyy enemmän niistä jotka ovat saman kokeneet tai ovat työssänsä asian kanssa tekemisissä. En halua olla kenellekään katkera vaan päinvastoin haluan antaa jo etulahjana anteeksi pahat ja loukkaavat sanat, ymmärtämättömyyden ja tietämättömyyden. Rukoilen että Jumala kaikessa viisaudessa ja rakkaudessaan lisäisi uskovaisten keskinäistä rakkautta, välittämistä ja ymmärrystä toisiaan kohtaan.

uupumuksen, totaalisen väsymyksen, masennuksen tai vakavan sairauden keskellä? Kirjoituksesi on todella mustavalkoista. Moniko uskovainen äiti tässäkin ketjussa, jotka ovat päätyneet sairauksien jälkeen ehkäisyyn, on tavoitellut MAAILMAN mallia ja HELPPOA elämää? Mielestäni ei yksikään!



Minulla tuli äärettömän paha mieli kirjoituksestasi. Niin tiukkaa ja lakihenkistä. Onneksi kantasi ei ole ainoa laatuaan uskovaisten keskuudessa. Olen itse sairastunut fyysisesti ja myöskin keskivaikean masennuksen. Emme ehkäisyä käyttäneet, ei tarvinnut, mutta kyllä siitä keskustelimme silloin lääkärin ja toisten uskovaisten kanssa. Minulta ei löytynyt silloin minkäänlaisia seksuaalisia haluja. Mieheni kunnioitti minua niin suuresti, että vaati paljon voimia mieheltä tukahduttaa seksuaaliset halut ja tyytyä "vähempään", eli pitää toista hyvänä, sillä tavalla miten minusta silloin tuntui hyvältä ja mihin kykenin. Jos minulta silloin olisi seksuaalisia haluja löytynyt, ehkäisy olisi varmaankin ollut vaihtoehto.

Elämä EI ole helppoa, vaikka ei pyörisikään syvän masennuksen helvetissä. Sitä se nimittäin on.

Olen myöskin ollut läheltä tukemassa paria ystävääni jotka ovat sairastuneet syvään masennukseen. Toisen ystäväni puheet/ajatukset olivat ennen sairastumista juuri samanlaisia kuin sinulla. Hirveän mustavalkoisia ja lakihenkisiä. Sairastumisen jälkeen ystäväni on monet kerrat sanonut että kyllä Luojan tarvitsee joskus ravistella lapsiaan niin kovasti, ennenkuin asiat kirkastuisivat.



En toivo sinulle samaa, enkä kenellekään, mutta toivon, että sinultakin löytyisi lähimmäisen rakkautta! Raamatussa on annettu suurimmaksi käskyksi rakastaa Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi!



Vielä pitää sanomani, että ajatteletko todella niin, että ihminen joka ei kykene hoitamaan lapsiaan, ei itseään, kamppailee elämän puolesta, miettii välillä itsemurhaa jotta helvetissä eläminen loppuisi, mutta päätyy ehkäisyn käyttöön, tavoittelee VAIN helppoa elämää!?! Minusta niin pöyristyttävää, etten voi kuin huuli pyöreänä lukea!



Laitan tähän vielä tähän sopivan lainauksen Raamatusta.



Luuk10:27

27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

28 Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".

29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

31 Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.

32 Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.

33 Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.

34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.

36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"

37 Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".





Luuk11:46

46 Mutta hän sanoi: "Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin!

Minun mieheni ei todellakaan pakota minua seksiin! Enkä ole kuullut ystäväpiirissänikään miesten näin tekevän, vaikka todella avoimesti asioista puhutaan, myös näistä henkilökohtaisuuksista. Sellaisia sairaita miehiä voi olla vl:ssä, yhtä lailla kuin ei vl:ssä.v Kiitos! :)

Jos vaimo on puolikuollut väsymyksestä vauvojen takia ja miehellä silti haluttaa seksiä ovulaation aikaan, vaimon on pakko levittää jalat.

Koska muuten se on syntiä ja varmojen päivien käyttöä.

Hei haloo, missä on vl-miesten järki? Jalkojen välissäkö? Onko pakko saada pillua aina juuri silloin kun haluaa?

Emme ole uskovaisia ja tiemme käy sitten helvettiin nähtävästi, koska kieltäydyn joskus seksistä, koska en jaksa. VL-vaimo ei nähtävästi saa kieltäytyä kun miehellä panetuttaa.

Seksi on yhteinen juttu ja kummankin olisi siitä nautittava. Kai sitä nyt voi olla naimatta muutaman päivän kuukaudessa. Voisi se ainakin vähän estää niitä raskauksia.

Hänellä oli takana useampi keisarileikkaus, ja lääkärit oli sanoneet että jatkossa on vaara että kohtu repeää. Jos sama tahti jatkuu siis... Hän oli tosi huonossa kunnossa. Hb alle 80. Silti oli kovasti lähdössä kotiin hoitamaan lapsia kun mies oli lähdössä jonnekkin sukelluskurssille. Sitä naista kävi kyllä sääliksi! Muuten ihan herttainen ihminen, eikä valittanut oloaan. Ennemminkin tuntui hyväksyneen tilanteensa.



Ja tosiaan kiinnostaisi: Miten lestadiolaiset perustelevat ehkäisykiellon raamatulla? Eihän siellä puhuta ehkäisystä mitään! Eikä kyllä mistään kohdasta voida edes rivien välistä lukea niin...

Olen suoraansanottuna helpottunut, että voin itse valita, etten halua seuraavaa vauvaa samaan syssyyn. Minulle laitettiin juuri kierukka viime viikolla, mutta en usko sen kovin kauan vanhenevan. Olemme jo alustavasti sopineet miehen kanssa, että loppusyksystä poistetaan. Haluamme monta lasta, mutta on hyvä, että saan hieman hengähtää tässä välissä ja kenties nukkuakin :)